Mikseri.net

#2 kirjoitettu 26.04.2009 15:15

Dexma kirjoitti:

Mistä oikein pelko syntyy? MIKSI?


Eiköhän se ole evoluution "ohjantamekanismi" kuten muutkin tunteet.

#3 kirjoitettu 26.04.2009 16:05

Dexma kirjoitti:
...
Outoa mää oon nähnyt noi Toolin sanoitukset muuten erimuodossa.
...


Joo noista on varmaa sata ja yks erilaist versioo netissä pyörimässä kun on paikoin tuo Maynardin lausuminen melko epäselvää.

Mutta ehkä idea on tärkein.

#4 kirjoitettu 26.04.2009 16:28

En nauti pelosta laisinkaan, siksipä en ole kauhugenren ystävä yleensä.

Jännityksestä nautin ja sitten väkivallan katsomisesta, kun se väkivalta on sillai tietyllä tapaa tehty tiateellisesti hienosti, silmää ja niitä "alhaisia viettejä" kutkutellen.

Sellainen ylenpalttinen väkivalta ei kylläkään laisinkaan pelota, päinvastoin, se antaa yleensä toivoa, että jotain on huonoille asioille sentään tehtävissä, jos vain on tarpeeksi munaa, repiä siltä kusipääpahikselta ensin kynnet irti, sitten veikidutuksen aikana kaivella suolia ulos nautiskellen siitä aiheuttamastaan kivusta ja tuskasta ja.. no, joku sellainen vietti kai ihmisellä on. Kissakin gtykkää kiduttaa hieman saamaansa saalista ja se näyttää olevan jopa tärkeämpää kuin sen saaliin nauttiminen.

Tärkeää on kuitenkin, että oli saalis sanan yhteydessä kohtaane hiiri tahi ihminen, sitä pitää silti tietyllä tapaa kunnioittaa sitä veristä rituaalia ja annettua uhria. Hyvä tapa osoitttaa kunnioitusta vainajalle ja vietittää, että kaikessa vääryydessään teko ei ollut turha, on saaliin syöminen nautiskellen.

JM muokkasi viestiä 16:28 26.04.2009
Minua siis kauhussa pelottaa enemmän sellaiset yliluonnollsiet elokuvat, kummitus ja ufojutut jne ja siitä pelosta en nauti laisinkaan. ihmisten silpominen ei pelota- se on inhimillistä. Ihminen nyt vain on sellainen.

#5 kirjoitettu 26.04.2009 16:28

Tourette kirjoitti:
Nautitko pelosta? Mitä tunnet kun nautit pelosta? Tunnetko itsesi vahvemmaksi? Vai heikommaksi?


Riippuu kait kontekstista. Esimerkiksi pienenä pidin siitä jännityksen ja pelon tai minkä lie tunteesta, joka tuli vaikkapa lukiessa jotain jännittävää kirjaa.

Ikinä en ole kuitenkaan tykännyt esimerkiksi korkeilla paikoilla tapahtuvasta pelon tunteesta.

En taida tuota tarinoihin perustuvaa pelkoa (tai no en tosiaan tiedä voiko tässä puhua pelosta vai pitääkö puhua jännityksestä vai onko sillä edes mitään väliä) liittää kumpaankaan. En vahvuuteen enkä heikkouteen. En pidä itseäni heikkona, jos koen jännityksen tunteita vaikka lukiessani kirjaa tai katsoessani elokuvaa. En koe itseäni myöskään heikkona pelätessäni korkealla paikalla olemista. En osaa näitä myöskään vahvuuteenkaan liittää.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan nauttinut sellaisista kauhuelokuvista, joissa pelko on ainoa elementti.


Onko tällaisia elokuvia edes olemassa?

Mistä tuo pelon elementistä pitämättömyys sinussa johtuu? Siitä, että et tunne sitä tunnetta, jolloin se eittämättä on tylsä kokemus vai siitä, että tunnet sen, mutta et pidä siitä tunteesta?

Tunnen molemman tyylisiä kauhuelokuvista pitämättömiä ihmisiä. Toiset eivät voi sietää sitä jännitystä, joka tulee jo pelkästä hirviön läsnäolosta ja toisille vaan ei tule minkäänlaista immersiota kauhuelokuviin.

Ihan mielenkiinnosta haluan tietää, että kumpaan suuntaan sinä kallistut.

Tunnen inhoa myös mässäilevään väkivaltauutisointiin, joka tuntuu olevan ihmisten mieleen. Se näyttää psykopaattiselta mielihalulta.


Toisaalta taas sekin on katsojan silmissä, että minkä kokee mässäilynä. Toinen kokee vaikka tarkasti näytetyt väkivaltarikoksen jäljet lähinnä todellisuuden näyttämisenä ja toinen kokee sen rahastamisena. Se voi olla jompaakumpaa. Se voi olla myös molempia.

Siinä missä voidaan ajatella, että ihmiset jotenkin haluavat mässäillä kamalilla asioilla ja haluavat nähdä pahoja tekoja ja pahoja ihmisiä ja uutisia niistä, niin oikeastaan voidaan myös ajatella niinkin, että esimerkiksi sinä haluat nähdä valtaväestön psykopaattisia mielihaluja omaavina ihmisinä.

Tarkoitan tällä, että jokainen kokee uutiset ja vastaavat omalla tavallaan ja jokaisella on siihen omat syynsä. Yksi haluaa nähdä pahoja ihmisiä ja heidän tekosiaan, jotta voisi tuntea olevansa itse parempi ihminen. Toisella saattaa olla joku epämääräinen fetissi, joka saa hänet runkkaamaan uutisia katsellessa. Kolmas haluaa nähdä uutisten tuottajat moraalittomina ihmisinä, jotta kokisi itse olevansa parempi. Neljäs haluaa nähdä uutisia sodista, jotta voisi päivitellä ja voivotella maailman kamaluutta (joka taas johtuu jostain ties mistä). Viides haluaa nähdä uutisia sodista, jotta voisi yläpitää omaa ajatusta siitä, että maailma on paska paikka ja ihmiskunta saastaa (ja tähänkin haluun varmasti hänellä on jokin tiedostettu tai tiedostamaton syy). Kuudes vaan haluaa tietää asioista, oli ne hyviä tai huonoja.
Jne jne jne jne jne.

Yksi tykkää päivitellä sitä, kuinka kamalia asioita maailmassa tapahtuu ja toinen tykkää päivitellä sitä, kuinka ihmiset tykkäävät lukea niistä kamalista asioista.


Mulla itelläni henkilökohtasesti on enimmäkseen niin, että koska uutisoitiin asioista tai ei, niin maailmaan mahtuu todella paljon psykopaatteja ja ikäviä ihmisiä, jotka tekevät kamalia tekoja. Minua kiinnostaa todella paljon tietää pahoja tekevän ihmisen järjenjuoksusta. Muutoinkin ihmisen psyyke on jotenkin mua todella paljon kiehtova asia. Kiinnostaa tietää, että mitä joku on tehnyt ja miksi. Kiinnostaa tietää, että mitä äärimmäisen vihan kanssa painiskeleva ihminen ajattelee ja mitä tällainen ihminen voi tehdä ja miten tällainen ihminen oikeuttaa asian itselleen. Samoin mielenkiintoinen asia on seksuaalisuuden voima ja se mitä voimakas seksuaalisuus yhdistettynä perversioihin ja omatunnon alhaisuuteen/rapistumiseen voi saada ihmisessä aikaan. Myös mielenkiintoista on se, jos joku on niin välinpitämätön, että ilman mitään vihantunteita tai seksuaalisia taipumuksia tekee pahoja asioita. Että mikä näissä tapauksissa ihmisen saa tekemään sitä mitä tekee.
Näihin ei itselläni liity pelko, vaan ehkä enemmänkin halu ymmärtää asioita.

Onnettomuusuutiset taas ovat asia erikseen. En ainakaan tähän hätään osaa sanoa, että miksi ihmisiä minä mukaanlukien kiinnostaa lukea kamalista onnettomuuksista. En tiedä, että saako se lopulta lukijan tuntemaan olonsa turvalliseksi vai turvattomaksi. Turvalliseksi siinä mielessä, että voi todeta, että ei ole itsellä ja omien läheisten kohdalla näin ikäviä tapahtumia ja turvattomaksi siinä mielessä, että joku saattaa tuntea ahdistavaksi ajatuksen siitä, että jokin niin kamala onnettomuus voi tapahtua kelle tahansa. Lukijasta taas riippuu niin kovasti tämäkin asia. Joku saattaa haluta nähdä karmeita tosielämän tapahtumia vain todistaakseen karmeita asioita, joku kiihottuu näistä ja joku saattaa haluta tahollansa tuntea sympatian ja empatian tunteita niistä lukiessaan.

Mielenkiintoinen asia ajatella kuitenkin myös tämä! Ei mikään ihan yksinkertainen juttu.

Ehkä erilaiset kammottavat asiat herättävätkin mielenkiintoa juuri siksi, että ne eivät ikinä ole yksinkertaisia asioita käsiteltäväksi.
En usko, että pelko kuitenkaan yleensä olisi syynä tuolle halulle. Tarinat ovat aina kiehtoneet ihmisiä ja tosielämän tarinat vielä enemmän. Mitä erikoisempi asia, sitä mielenkiintoisempi. Ja taas joitain ei erikoisemmat asiat kiinnostakaan ollenkaan. Heitäkin kuitenkin kiinnostaa aina jokin asia todella paljon. Mene ja tiedä.


En tiedä miten harhapoluille tässä menin enkä jaksa edes tarkistaa mitä olen kirjoittanut, mutta kun sitä tekstiä kerta tulee ja kysymys on kiinnostava, niin menkööt näin

#6 kirjoitettu 26.04.2009 17:56

Tourette kirjoitti:
Pimeimpien psykopaattisten tappajien mielenlaadun näen hyvin yksinkertaisena asian, eikä siinä ole oikeastaan mitään kutkuttavaa tai monisäikeistä tai syvää laisinkaan, vaan kyse on sellaisen täydellisestä puutteesta.


Niin no mitä nuo "pimeimmät" psykopaatit sitten ovat...
Ovatko ne niitä, jotka ovat jatkuvasti kahjoja tyyppejä vai niitä, jotka elävät ns. normaalia elämää ja vaikuttavat mukavilta, mutta sitten elävät kaksoiselämää, jossa päästävät omatunnottomuutensa valloilleen.

Psykopaatti ei tunne mitään. Psykopaatti mutiloi ihmisiä samalla tavalla kuin lapsi nyppii kärpäsiltä siivet ja katselee kun miten se yrittää sen jälkeen lentää. Se on pelottavaa minusta ehkä juuri siksi että sellaisen ihmisen sielu on tyhjä.


Toisaalta taas siipiä nyppivät lapsetkin varmasti kokevat asian monilla eri tavoilla. Toisia asia kaduttaa, toisia naurattaa, toisia pelottaa ja toisia ihmetyttää.

Tunteiden puutteenkin taustalla on varmasti monia asioita. Eikä se sielu todennäköisesti aina tyhjä ole ollut. Ja vaikka olisikin, niin minua kyllä kiinnostaa siitäkin huolimatta se logiikka, jota sellainen ihminen ajatuksissaan käyttää. Ei se oikeasti oli niin yksinkertainen asia, että se ei vaan tunne mitään ja että se vaan tekee mitä tekee. Minua kiinnostaa tällaisen ihmisen toiminta muutoin yhteiskunnassa. Se, miten hän elää tässä maailmassa silloin, kun ei tapa. Tunteettomatkin ihmiset kuitenkin ajattelevat. Liikkuvat ja lepäävät.




Ehkä se tyhjyys on sama mikä inhottaa tietyntyyppisissä kauhuleffoissa, jotka ovat idioottimaisen typeriä ja lapsellisia, sielultaan tyhjiä kokemuksia joissa ei tarjota katsojalle mitään muuta kuin verta ja suolenpätkiä. Ihmettelen että mitä siitä pitäisi saada irti ja minua pelottaa ihmiset jotka nauttivat nähdä sellaisia asioita. En tiedä. Ehkä pelkään jotain mitä itsessäni on, tai ei ole.


Tässä on taas se, että toisinaan taas elokuvat, joissa niitä suolenpätkiä lennätetään, jäävät kunnolla kokematta niiltä, jotka nämä suolenpätkät suurimpana asiana elokuvassa näkee. Jos elokuvassa on suolenpätkiä ja gallonakaupalla verta, niin se ei vielä tarkoita sitä, että elokuvan pointti olisi niissä suolissa.

Toisaalta kyllä itsekin ihmettelen sitä, kun joku katsoo vaikka Elm Streetejä ja Friday the 13th -elokuvia Freddyä ja Jasonia kannustaen. Itse en ole ikinä osannut olla näiden pahisten puolella, olivat ne uhrit miten tyhmiä tahansa ja oli juoni miten idioottimainen tahansa. Toisaalta kuitenkin tunnen paljon ihmisiä, jotka osaavat näitä elokuvia katsoa eri näkökulmasta ja kokevatkin, että niissä se pointti on vain nähdä Jasonin teurastavan porukkaa. Tavallaan ymmärrän sitäkin kantaa, mutta itse en vaan osaa katsoa niitä sillä tavoin. Kuitenkin, tuosta katsomisasenteesta huolimatta nämä ihmiset ovat kyllä yleensä ihan mukavia ja ystävällisiä.

Ymmärrän kyllä veriefektien hienouden päälle. Vaikuttavasti tehty efekti on aina vaikuttava ja typerän näköinen efekti yleensä hauska. Ihmiset vaan kokevat nämä asiat eri tavoin. Jotkut huomaavat pelkästään ne efektit ja nauttivat näkemästään suunnattomasti, kun taas jotkut näkevät vain ne efektit ja sen takia vihaavat sitä elokuvaa. Ja jotkut kokevat ne efektit osana kaikkea muuta ja kokevat ne sitten joko elokuvan heikkoutena tai vahvuutena. Ja joillekin ne efektit vain ovat osa sitä elokuvaa ja sen tapahtumia sen kummemmin käyttämättä niitä elokuvan laadun arvioinnissa.

Mulle huonoimmat ja "aivottomimmatkin" kauhujutut ovat aina olleet joko huonousestetiikan osalta toimivia elokuvia, joita katsotaan juuri virheiden ja taidottomuuden takia tai sitten huonoudesta ja tylsyydestä huolimatta "paha yrittää voittaa, mutta hyvä pistää kampoihin" -tarinoita. En ole tosiaan ikinä ajatellut, että elokuvassa pahaa edustavan kuuluukin tappaa joku "rasittava" näyttelijä tai idioottimaisuuksia tekevä henkilö. Paitsi sitten sellaiset elokuvat ovat asia erikseen, joissa se hyvä/paha -jaottelu ei ole niin selvä. En tosin lopulta tiedä, että olisiko se oikeastaan terveempää pystyä katsomaan näitä elokuvia siinä toisessakin mielessä. Tai että onko sillä edes lopulta mitään väliä, että miten niitä elokuvia katselee. Kun tosiaan eivät ne pahoja puolustavat katsojat kovin paljoa mua kummempia ole ikinä olleet.

On noissa kyllä semmonen jännä juttu, että jos vaikka elokuvassa on joitain tappavia ansoja, niin kyllä sitä silti haluaa nähdä sen ansan toimivan, vaikka kuinka toivookin, että kukaan ei sitä laukaisisi. Tavallaan sitä sitten elokuvissa kuitenkin toivoo jonkun joutuvan pahan uhriksi, jotta sitten pahasta pääseminen tuntuisi paremmalta. Mielenkiintoista kyllä tämäkin ajatuksenjuoksu. Sitä toivoo, että henkilö selviytyy, mutta kun ei selviydy, niin ajattelee, että hyvä sitten kuitenkin, että näin kävi, niin pahasta tuli pahempi ja pahasta pääseminen tärkeämmäksi ja sitä kautta elokuvasta tulee mielenkiintoisempi.

Toisaalta kyllä olen sellaisenkin elokuvan nähnyt, joka oli todella jännittävä, mutta siinä ei lopulta kuollutkaan kukaan (paitsi pahis ja sekään ei vissiin lopulta kuollut). Tavallaan kuoleman pelko ajoi elokuvaa eteenpäin ja toimi erittäin hyvin, vaikka ne tilanteet eivät lopulta ikinä lauenneet kuolemaan asti.

#7 kirjoitettu 26.04.2009 18:05

quafka kirjoitti:
Totta. Minkä vitun takia esimerkiksi erinäisten ammuskelujen yhteydessä julkaistaan hyvin tarkkoja tietoja käytetystä aseesta? Tästä tulee lähinnä asefetissin ruokkimisen vaikutelma.


Ehkä siinä on se, että mitä ikinä tiedetäänkään, niin se halutaan kertoa. Siis silleen aiheeseen liittyen kuitenkin. Esimerkiksi vaikka tiedettäisiin ampujalla olleen karvattomat kainalot, niin sitä tuskin on kenelläkään tarve tietää, mutta ampumiseen suoraan liittyvä ase voi olla monesta hyvinkin mielenkiintoinen asia.

Kun en minä oikein tiedä, että mikä voisi olla syy siihen, että niitä tietoja siitä aseesta ei pitäisi kertoa. No tutkinnallisista syistä joskus esimerkiksi poliisit eivät voi asiasta kertoa. Mutta en tosiaan usko siitä noin muuten olevan mitään haittaakaan siitä kertomisesta. Ihmisiä kiinnostaa mikä niitä kiinnostaa. Ja kun kertomisesta ei todennäköisesti ole mitään haittaa, niin miksi sen sitten olisi kertomatta. Uutiseen liittyen kuitenkin aikas oleellinen asia kun on.

No yksi syy voisi olla tietenkin se, että jotkut eivät halua tietää mitään siitä aseesta, mutta eihän tuokaan syy voi uutisten toimittajia estää kertomasta niitä tietoja.

No joo, ehkä niiden asetietojen kertomatta jättäminen tekisi lehdessä tilaa jollekin muulle uutiselle, mutta käytännössä kuitenkin kyllä epäilen tuota.

#8 kirjoitettu 26.04.2009 20:35

quafka kirjoitti:
Mun mielestä haitta on aika selvä. Aseet ja ampuminen ovat siistejä. Minäkin tykkään ammuskella (vain) peleissä. Asepornografia vaikkapa kouluammuskelun yhteydessä tekee tapauksesta ja tekijästä siistimmän, ja vie mielikuvaa itse tapauksesta toimintaleffojen ym. fantasian suuntaan. Tämä ei ole mielestäni toivottavaa.


Musta kyllä tuntuu, että jos joku sitä tekijää jotenki siistinä pitää, niin se pitää sitä siistinä ilman tietoa aseesta. Enkä usko, että kukaan niitä aseen tietoja lukiessaan alkaa tekijää coolina pitämään.

No joo, ehkä nämä tuota jo valmiiksi coolina pitävät saattaisivat siitä saada lisäyllykettä siihen, että itse joskus toteuttaisivat samanlaisen teon.

Mitä tuohon käsitteeseen asepornografia tulee, niin en usko, että uutisoijat sitä tietoa siksi laittaisivat esille, että se on jotenkin myyttisen jännää ja coolia tai jotain vastaavaa, vaan ihan vaan siksi, koska heillä se tieto on ja kokevat, että se tieto kuuluu siihen uutiseen. Toki poikkeuksia voi olla.

No ehkä tässä on kyse siitä, että itseäni ei aseiden merkit ja mallit ja kaliiperit sun muut kiinnosta juuri ollenkaan. Se on vain ollut yksi tieto muiden joukossa. Ja jos on erikseen ollut jonkun pienen ruudun sisällä ne aseiden tiedot, niin todennäköisesti olen skipannut sen tekstin jo siinä vaiheessa, kun ekat kirjain- ja numeroyhdistelmät tulevat vastaan. Ehkä en siis ole tuota osannut katsoa asiaa tarpeeksi pintaa syvemmältä.

#9 kirjoitettu 27.04.2009 11:32

Tourette kirjoitti:

Psykoterapeutit teorioivat että skitsofrenia on yleistä ihmisissä sen takia että eläimille luontaisia pelkotiloja, mm. syödyksi tulemista, ei enää ole. Ihminen on poistanut elämästään luonnolliset syyt olla peloissaan ja vainoharhainen, ja skitsofrenia ja paniikkihäiriöt tavallaan ovat luonnollisia jäänteitä, jotka syntyvät nyt tyhjästä.


En muuten usko tähän teoriaan. Väittäisin että vainoharhainen voi toteuttaa omaa vainoharhaisuuttaan luontaisiinkin "luonnollisiin syihinkin", jos niitä on ja olla yhtä "vainoharhainen". Eli siis väittäisin, että vaikka "luotaisia pelkotiloja" olisikin, niin silti olisi skitsofreniaa.

MuTu:lla mennään, jos tieteellistä näyttöä joku halajaa.

#10 kirjoitettu 27.04.2009 12:59

Tourette kirjoitti:
Paniikki on luonnon oma keino saada ihmiseen energiaa ja toimintakykyä, joka tapahtuu esim. kun ihminen näkee että juna meinaa ajaa päälle. Paniikkihäiriö taas syntyy täysin vaarattomista asioista, kuten avarista paikoista tai hisseistä. Luonnollinen ilmiö mutta väärä laukaisija.


Entäs sitten lamauttava paniikki?

#11 kirjoitettu 27.04.2009 13:01

Airola kirjoitti:

Entäs sitten lamauttava paniikki?


Eiköhän se ole saman mekanismin toimintahäiriö. Evoluutio kun tunnetusti ei ole kovinkaan tehokas keno tuottamaan täydellisen toimivia ratkaisuja.

#12 kirjoitettu 27.04.2009 13:41

Tourette kirjoitti:

No siis tietysti. Vaikka olisitkin vainoharhainen, se ei tarkoita että ei olisi paniikissa kun raitiovaunu ajaa päälle.


En minä kyllä tuota tarkoittanut. Siis minä en ihan tosiaan usko tuohon teoriaan. En usko, että sen skitsofrenian syyt piilevät liiallisessa turvallisuuden tunteessa.

#13 kirjoitettu 27.04.2009 14:16

Tourette kirjoitti:

Who knows


Joo. Mutulla mennään. Ihan siis infomaatioon perustuvalla mutulla, mutta siis jos joku tutkimus antaa syytä ajatella asiaa uudelleen, niin olen ehdottoman avoin tuollekin ajatukselle.

#14 kirjoitettu 27.04.2009 16:59

No fear.

#15 kirjoitettu 29.04.2009 03:13

Haava, tossa sulle http://www.youtube.com...

#16 kirjoitettu 02.05.2009 13:37

Tripp kirjoitti:
Haava, tossa sulle http://www.youtube.com...


Kyllähän tuosta uudet "humalat" varmasti saisi. Jättäisin silti väliin.

#17 kirjoitettu 05.05.2009 19:34

... Onkohan ihan tervettä

#18 kirjoitettu 05.05.2009 19:38

väärään ketjuun meni.