BVR
4 viestiä

#1 kirjoitettu 10.03.2010 18:12

Tuonne PSK-ketjuun tämän kybäminuutissa kirjoitin, dumppaan tämän nyt tännekkin kaikkine virheineen.

Kello oli kyllästynyt elämäänsä, näin Antti ainankin ajatteli katsellessaan tuntiviisariin jumittunutta sekunttiviisaria. Antti otti pitkän kulauksen oluestaan, ja kaivoi sätkävehkeensä oikeasta reisitaskusta, samalla tehden havainnon että nappi perkele on taas ottanut ja lähtenyt, tosin ei sillä että onko sillä mitään sen suurempaa merkitystä, housut nähdessään jopa talitintitkin karkaavat. Kyseiset mustat housut ovat varmaankin maailman ainoat jotka ovat liki jo kulahtaneet valkoiseksi, muutamaan mystistä mustanruskeaa läikkää huolimatta. Merkityksetöntä, niin merkityksetöntä, ajatteli Antti sätkää kääriessään. Sätkä oli valmis, priimatuote kuten aina, siinä on täydellinen "imu", ja muutenkin se näytti kuin syövän täyttämältä valtikalta.

Kuinka nautinnollinen tämä aamu onkaan! Kuinka kaunis onkaan auringonnousu, kuinka kaunis onkaan keväisen aamun taivas, pohti Antti, ja sytytti parvekkeella savukkeensa. Antti nosti oluen vierestään, nautti oluen viileästä karkelosta suussaan, ja samalla imi savukettaan. Näin Antti oli taas viettänyt yhden pitkän yksinäisen yön valvoen ja vatvoen asioitaan, päättäen jälleen että kun hän herää iltapäivällä niin kaikki muuttuu uudeksi, uusi elämä alkaa.

Tiedättehän te miten elämän aloituksen kävi, Antti hoippui krapuloissaan alkuillasta kauppaan, haki lavallisen lääkettä itselleen, samalla hän osti uudet tupakkatarvikkeet, myös hieman eineksiä. Kotona Antti uhrasi hetken ajatukselle "uudesta elämästään", sitten avasi TV:n ja alkoi jälleen puuduttamaan elämäänsä kyllästyneitä aivojaan Tosi-TV:llä, ja kun ohjelmat loppuvat, Antti jää jälleen katsomaan kelloa, kyllästynyttä, eteenpäin pyrkivää viisaria, joka ei kuitenkaan koskaan pääse irti.

Tuntien päästä aamu jälleen koittaa, Antti odottaa että onko se yhtä uljas kuin edellinen.