Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.03.2010 00:10

J-Salminen kirjoitti:
Onnistuisiko se helposti vai olisiko se omalla kohdalla mahdotonta? Ja mikä olisi se hinta millä voisit aivan kaikesta luopua? Entä voisitko ostaa jonkun toisen elämän, jos se olisi kaupan?


Mie en omasta elämästäni luopuisi mistään hinnasta. Vaikka ei tää aina ookaan mitään ruusuilla tanssimista ollu, niin silti tällä hetkellä olen aivan tyytyväinen elämääni. Jotain lisämausteita siihen vois tulla toki

Monesti olen miettiny että oispa joku toinen tai olispa jonku toisen elämä, kun muilla näyttää menevän helpommin. Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan haluis olla kukaan muu ku mie ite. Oon tullu siihen tulokseen että elämä on haaste, ja mitä enemmän haasteita, sitä enemmän voi sanoa kokeneensa ja huomannut selvinneensä niistä. Kolhuja ja arpia tietysti jää, mutta ihan hyvin olen mielestäni tähän asti selvinnyt.

Tiedän että tulevaisuus tulee olemaan uusia haasteita täynnä, ja joskus ne hieman pelottaa ja ahdistaa, mutta päivä kerrallaan kuitenkin mennään. Elämääni en siis myisi, mutta jotain uusia juttuja voisin siihen ostaa jos ne asiat olis ostettavissa. Mutta ne eivät ole, joten täytyy vaan odotella

#3 kirjoitettu 16.03.2010 00:20

pyörätuoli kirjoitti:
J-Salminen kirjoitti:
Aika-ajoin näkee mm eBayssa ihmisiä jotka myyvät "koko elämänsä" pois, eli käytännössä kaiken mitä omistavat.

millaisia hintoja he pyytävät? pitäis olla jotain vertailukohtaa ennenku uskaltaa mitään lukuja alkaa heitteleen; tää on vähän sama ku käytetyn auton poistossa


Muistaakseni 500 000 Uuden-Seelannin Dollaria ollut ainakin jonkun hinta "elämästä"

#4 kirjoitettu 16.03.2010 00:44

en mistään

#5 kirjoitettu 16.03.2010 00:48

Mitä se ostaja siinä sitten saa?

No en usko että möisin, enkä usko, että kukaan ostais. Ei tässä nyt mitään niin erikosita kenellekkään muulle ole, mutta minulle tämä on ihan hyvä.

Paitsi uuden terveyden tahtosin, kun taitaa jäädä nyt aika lyhveksi tämä minun missio.

#6 kirjoitettu 16.03.2010 00:49

En määkää lähtis myymään, ensinnäki kuka tätä ees ostas, ei tästä oo iloo ku mulle.. ja toiseks ku sitä iloo kuitenki löytyy ni mä tarviin tän ite

..tosin joskus tulee sellanen fiilis et oispa kiva vaan alottaa ihan "puhtaalta pöydältä", mut en mä siltikkää ihan kaikesta luopuis..

#7 kirjoitettu 16.03.2010 08:47

Voisin ostaa vähän sosiaalista elämää, kiitos, mielellään tosi halvalla.

Mutta en miä omaani lähtisi myymään. Tykkään elämästäni, vaikka se joskus risookin.

#8 kirjoitettu 16.03.2010 09:29

pyörätuoli kirjoitti:
oma elämä lähtis jonkun verran halvemmalla, nimittäin polkupyörästäkin puuttuu takalokari ja divaanikin meinaa hajota



En mie viittis hirveesti alkaa ostajaa kusettamaan, jos lasketaan kiinteän omaisuuden arvo niin päästään about johonkin 2500-3000 euroon, (tosin tässä vaiheessa pitää olla kauppamies ja jättää kertomatta veloista, hähä) sitten pitäisi katsoa hintaa että millä lähtisi kaverit ja sukulaiset, sukulaisista mie voisin pyytää vaikka sen nelisen tonttua, kavereista joka pari kybää. Eli sellainen 7020 euroa olis realistinen hinta.

Mutta mie oonki pinokkio myyntihommissa ja haluan vitusti rahaa, koska uus henkevä elämä pattayalla odottaa, nii mie isken hinnaks 100 000 euroa.

#9 kirjoitettu 16.03.2010 09:33

Ihan mahdotonta, näin vois sanoo heti kättelyssä.

#10 kirjoitettu 16.03.2010 09:40

pyörätuoli kirjoitti:
J-Salminen kirjoitti:
pyörätuoli kirjoitti:
J-Salminen kirjoitti:
Aika-ajoin näkee mm eBayssa ihmisiä jotka myyvät "koko elämänsä" pois, eli käytännössä kaiken mitä omistavat.

millaisia hintoja he pyytävät? pitäis olla jotain vertailukohtaa ennenku uskaltaa mitään lukuja alkaa heitteleen; tää on vähän sama ku käytetyn auton poistossa


Muistaakseni 500 000 Uuden-Seelannin Dollaria ollut ainakin jonkun hinta "elämästä"

http://www.alife4sale....



Siis tuoha on iha uskomattoman siisti juttu! Mie joskus viel kans

#11 kirjoitettu 16.03.2010 09:49 Muok:16.03.2010 09:51

Olen myynyt sen aikoinaan markalla.

Harmittaa, ostaisin sen eurolla takaisin! En huolisi kenenkään muun elämää...

#12 kirjoitettu 16.03.2010 11:59 Muok:16.03.2010 12:00

Aika halpoja hintoja ihmisillä. Ei ihme, että useat myy elämäänsä esim. työnantajalle aika halvalla, jos tuollai alle miljoonilla lähtee ystäviä sun muita... kun kuitenkin ajattelee, millaisia onnekkaita sattumia ja miten pitkän aikavälin tuloksia (mitä vanhempi on...) nämä suhteet on.

Tuosta irtaimisto-asiasta tuli kyllä jännä, kun siitä kuitenkin voisin luopua ja aloin miettimään, että eihän nämä minun roskat ole juuri minkään hintaisia, hyvä jos muutaman satasen saisi jossain osto- ja myyntiliikkeessä, mutta nimenomaan se aika, joka tämän "set-upin" kokoamiseen on käytetty.. Ehkä parista muistoesineestä ja kovalevystä olisi ikävintä luopua.
(muttei niistäkään vaikea, koska ei ne esineet nyt niin hyvin tarkemmin ajatellen edes säilytä mitään muistoa, se on vain sellainen mielleyhtymä, jonka varmaan unohtaisi viikossa..)

Ja mitä siinä uudessa elämässä saisi tehdä? Jos tässä elämässä harrastaa vaikkapa maratonia, niin saako uudessa elämässä enää sitten juosta ollenkaan, vai koskeeko se luopuminen vain nimenomaan maratoneja? Että jos harrastan musiikkia, niin pitäisikö uudessa elämässä elää täysin ilman musiikkia, vai riittääkö, että se harrastustapa olisi tarpeeksi kaukana tästä tämänhetkisestä?
Entä jos törmäisin johonkin vanhaan tuttuun vaikka työelämässä enkä voisi vältellä hänen seuraansa työtehtävien takia?

entä, jos me molemmat oltaisiin myyty entinen elämämme, tämä tuttu ja minä, sittenhän me oltaisiin tavallaan molemmat "uusia" ja saataisiin vapaasti ystävystyä uudelleen?

Ja mitenkähän tämä ostaja valvoisi esim. kansallisesta ja kulttuurillisesta puolesta luopumista, että jättäisin kaiken, mikä liitetään edes jotenkin suomeen, suomalaisuuteen, suomen kielen, tämän kulttuurin ja miten määriteltäisiin, että se uusi kulttuuri ja kieli olisi tarpeeksi kaukana entisestä? Riittäisikö että alkaisin vaikka hollantilaiseksi vai pitäisikö kerralla hypätä johonkin todella kaukaiseen ja jos, niin mikä olsii tarpeeksi kaukaa haettua, ettei ostaja voisi enää syyttää minua entisen identiteetin harjoittamisesta...

Hankala juttu, voisi luulla, että nämä kaupat poikivat lukuisia käräjöintejä, tai ainakin kauppasopimuksen täytyisi olal todella yksityiskohtainen, useampia tuhansia sivuja käsittävä nivaska, että pelisäännöt olisi niin selvät, että riitoja ei myöhemmin tulisi, jos ostaja haluaisi tarkemmin tarkastella sitä entisestä elämästä luopumista...

JM muokkasi viestiä 11:59 16.03.2010

#13 kirjoitettu 16.03.2010 12:30

No en mä noilla ehdoilla möis.. Jos sais jättää edes perheen niin sit vois ehkä harkita. Silloinkin jostain ihan perkeleen isosta summasta.

#14 kirjoitettu 16.03.2010 12:47

J-Salminen kirjoitti:
Aika-ajoin näkee mm eBayssa ihmisiä jotka myyvät "koko elämänsä" pois, eli käytännössä kaiken mitä omistavat.

Mutta mikä olisi se hinta että sinä myisit koko elämäsi pois. Siis koko elämän, ei vain omaisuutta. Sukulaiset, ystävät, omaisuus, työpaikan/koulun, kaiken. Kun myynti olisi tapahtunut ei sinulla olisi enää mahdollisuutta pitää mitään yhteyttä entiseen elämään, vaan se olisi lopullisesti takana.

Onnistuisiko se helposti vai olisiko se omalla kohdalla mahdotonta? Ja mikä olisi se hinta millä voisit aivan kaikesta luopua? Entä voisitko ostaa jonkun toisen elämän, jos se olisi kaupan?


Sukulaiset on jo melkeen kuollu ja loputki kuolee kohta. Ystävät puukottaa selkään kuitenkin joskus ja ne, jotka ei yllä, on niin kaukana, että mitä niil oikeestaan tekee. Omaisuuden jos myis, ni vois ostaa ekologisempana takaisin ja ne mitä oikeesti tarttis ku tähän mennes haalinu kaikee sekavaa, ni sit vois olla yhtenäinen varustus. Koulua ei enää oo ja työtki vaihtuu niin tiuhaan nykymaailmassa, että ne nyt voi myydä koska tahansa, jos on kuten minä, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita ku raha, mitä se työ siis antaa. Ja uskoisin, et päätyisin kuitenki samanlaiseen työhön, koska en taitojani kuitenkaan myisi.

Eli helposti onnistuis myynti, jos sais tarpeeks rahaa uuteen alkuun ja mul on jo mieles kenen elämän ostaisin tilalle suoraan, ku oon sittenkin laiska, enkä jaksa alkaa ostaa mitään yhtenäistä kahviastiastoa peittojen kera.

#15 kirjoitettu 16.03.2010 12:50

quafka kirjoitti:
En mistään. Vastustan jo paljon vähemmänkin merkittävien asioiden arvon mittaamista rahassa.


Kunnioitan linjaasi ja onnittelen sinua. Olen myös vähän Sunt1on kanssa samaa mieltä, mutta välivaiheenakin se johtaa arviointiin, mutta sitä lähes jokainen tyttöystäväni on aina pyytänyt: Arvioi minut suhteessa edellisiin. Uskomattomia! Se on niin väärä tapa elää. Ei hemmetti kaikkea tarttis olla arvioimassa. Elää vaan ja nauttii siitä mitä on.

#16 kirjoitettu 16.03.2010 13:05

Sunt1o kirjoitti:
Tässä jännästi ihmiset pistää vaivihkaa arvon eri elämänsä osa-alueille, ihme ettei oo tullu viel mitää semmosta et 'miten voit homo pitää jotai autoo arvokkaampana ku ystäviäs helvetin porvari!'.

Sunt1o muokkasi viestiä 12:08 16.03.2010

tajusin muuten ite et oon käyttäny nois hinnotteluis kahta ihan eri perustetta. jotkut (esim. auto) on hinnoteltu sen mukaa mikä niitten hinta on. sit toiset (niinkun ystävät) on hinnoteltu jollain ihan muulla skaalalla, ehkä enemmänki sen mukaa miten iso osa niilä on miun elämässä tms. Tästä johtuen esim. auton ja ystävien hinta ei oo keskenään ollenkaan vertailukelpoinen. Auto ei oo miulle lähellekkään niin tärkee kun vaimo, mie en ees tykkää ajaa autoo enää nykyää.


Tykkäät ajaa vaimollas? Hieno homma!

Kaverit hinnotellaan aika halvoiks, koska niihin on menny enemmänki aikaa ku rahaa niinku JM analysoi, mutta äkkiäkös esim JM:n kaltainen supliikkimies löytäis uusia ystäviä, jos sais siis vaik muuttaa Etelä-Suomeen ja puhua suomea yhä. Autosta joutuu aina maksaa sen tietyn summan.

Tulevaisuudes olis kyl hienoa ku vois myydä kehonsa. Sit joku terveellinen vois koittaa elää vaikka diabeetikon elämää. Tulevaisuudessa ku tuloerot olis jo valtavia ja rikkail ei olis enää mitää tauteja, ni niit pitäs ostaa, jos haluis extremeä elämäänsä. Ja sen ryysyläisen keholla uskaltais liikkua slummeissa ilman et sais turpaan siks et on rikas.

Aivosiirtoja siis yms hienoa!

#17 kirjoitettu 16.03.2010 13:10

viidakkoveitsi kirjoitti:
En myisi mistään hinnasta. Maallinen omaisuus saattaisi jollain summalla lähteäkin (sellasella summalla, että voisin sitten ostaa/vuokrata uuden kämpän ja hankkia sinne kaiken tarvittavan ja silleen että vähän jäis rahaa ylikin), mutta mitään kavereita, poikaystävää jne. en myis ikinä vaikka saisin kaikki maailman rahat.


Jos mie oisin myyny vuonna 2004 kaikki ystävät ja tyttöystävänki ni oisin ollu ihan vitun viisas! Mummon ja isänki ku ois just sillo myyny ni, voittoa olis tullu ihan hemmetisti!

Aika jännä ajatella tällee jälkeenpäin. Nyt susta tuntuu ettet vois koskaan luopua poikaystävästäs, mut oot jo luopunu poikaystävästä ilmatteeks. Oliks siin mitää järkee! Tiiän et joo, on täs kaikkea, mut kuitenki menee vituiks (lama) ni parempi myydä ennen pörssiromahdusta ku ystävillä sun muilla on viel, jotai arvoa -- vai pitäskö sanoa arvokkuutta -- jäljellä.

Mun ystävät ja tyttöystävä on aikoinaan osottanu, että ne oli vaan kuplia, joiden arvo ei perustunu oikeesti mihinkään.

#18 kirjoitettu 16.03.2010 13:25

Pystyn kyllä seuraamaan Stoccon ajatustenkulkua, mutta minusta toisaalta myös se lähiesten kuolema ja mahdollisten ystävyys- tai parisuhteiden loppuminen kuuluu siihen juttuun, siis siihen suhteeseen, joten se suhde ei ole kokonainen ilman noita asioita, vaikka ne äkkiä ajatellen mieltääkin vain ikäviksi puoliksi.

Ne ikävät puolet on kuitenkin elämän kokonaisuuden kannalta aika tärkeitä, joten jos olisin myynyt jonkun ystävyyssuhteeni juuri ennen välirikkoa tuon ystävän kanssa, en olisi kokenut sitä ystävyyssuhdetta kokonaisuudessaan, se olisi jäänyt sitä yhtä vaihetta vajaaksi.

Eihän elämä ole kokonainen jos ei saa kokea myös kuolemaa, vaikak sitä tiettyyn pisteeseen asti välttelisikin...

#19 kirjoitettu 16.03.2010 13:45

Oletan, että jos myyn esimerkiksi tyttöystäväni pois, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä etten enää pidä häneen koskaan mitään kontakteja, eli myyn tavallaan itseni pois hänen elämästään sekä toisinpäin.

Jos näin on, niin voisin kyllä aika ajoin jopa harkita. Tällä hetkellä mun sosiaaliseen elämääni ei tyttöystävän ja ydinperheen lisäksi kuulu kuin muutama ystävä, jotka muutenkin painuvat nyt eripuolille Suomea opiskeluiden perässä, että välit väkisinkin väljistyvät. Tässä vaiheessa, ensi vuoden syksynä, aion myös itse mennä jonnekin opiskelemaan, mutta en osaa vielä yhtään sanoa minne menisin, joten miksen aloittaisi alusta, myisi kaiken pois, minkä muutenkin menetän ja aloita alusta. Ei se elämän rakentaminen ole vaikeaa, kun siihen jaksaa vähän panostaa.

Useat ihmiset myyvät "elämänsä pois", eli itsensä pois kaikkien läheisten elämistä jo ihan ilmaiseksikin. Karkaavat ja muuttavat maasta ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä idealta. Eivätkä ole enää missään tekemisissä läheistensä tai muidenkaan tuttujen kanssa.

Omaisuuttahan mulla ei juuri ole. Yksi auto, pari satunnaista elektroniikkalaitetta ja loput onkin sitten täyttä paskaa. Varmasti myisin kaiken pois, jos vaan tarpeeksi rahaa (eli resursseja uuden ja minulle jopa paljon paremman elämän luomiseen) annettaisiin. Sen verran oman edun hakuisuuttahan tässä elämässä on aina oltava.

#20 kirjoitettu 16.03.2010 14:31

JM kirjoitti:
Aika halpoja hintoja ihmisillä.

Miksei olisi?

#21 kirjoitettu 16.03.2010 14:55

Emmistään hinnasta.

#22 kirjoitettu 16.03.2010 14:57

Itseasiassa tarkemmin miettien, tuo myyntihän ois ihan pirun tiukka homma. Ne parit sukulaiset jotka merkkaavat miulle jotain, kyrvähtävät palttiarallaa 10-20 vuoden sisällä, myymällä elämäni miun ei tartteisi osallistua hautajaisiin, joten miulle jäis niistä viel hyvät muistot, ja kavereista mie nyt en välitä vittuakaa jos tulee tarpeeksi seteleitä nenän eteen. Sääli vaan että eipä kukaan varmaan olisi ostamassa.

#23 kirjoitettu 16.03.2010 15:03

Voishan tuo olla aika mukavaa vaihtelua, joku 10milj.€ rahaa ja täysin tyhjä pöytä mille rakentaa. Sanotaan vaikka se kymmenen miljoonaa. Helppoa tuskin olisi, ja paljon jäisi toki sellaista mukavaa taakse, mitä kaipaisi, muttei mitään 100% korvaamatonta.

#24 kirjoitettu 16.03.2010 16:06

27 000 000 euroa.

#25 kirjoitettu 16.03.2010 17:18

emmä myis kyl paria ihmistä mistää hinnasta.

Mut kaiken muun voi tulla ostamaa noin 10 miljoonalla.

#26 kirjoitettu 16.03.2010 19:12

JM kirjoitti:
Ja mitä siinä uudessa elämässä saisi tehdä? Jos tässä elämässä harrastaa vaikkapa maratonia, niin
saako uudessa elämässä enää sitten juosta ollenkaan, vai koskeeko se luopuminen vain nimenomaan
maratoneja? Että jos harrastan musiikkia, niin pitäisikö uudessa elämässä elää täysin ilman musiikkia,
vai riittääkö, että se harrastustapa olisi tarpeeksi kaukana tästä tämänhetkisestä?


Näkisin että jos on jotain harrastanut ei ole estettä jatkaa harrastusta uudestaan, kun jättää kaiken
saavutuksen edellisestä elämästä pois. Esim musiikkia voisi harrastaa, mutta kaikki mitä on tehnyt
(biisit, levyt yms) jäisi kokonaan pois. Niihin enää ei olisi mitään oikeutta. Eikä esim jos on
hyvällä menestyksellä urheilua harrastanut niin niihin saavutuksiin mitä on saanut. Eli kyllä, kunhan
harrastustapa on tarpeeksi kaukana entisestä niin olisi ok (se mikä on "tarpeeksi kaukana" ei ole
helposti tässä määriteltävissä, joten tarkemmin on turha koittaa kuvailla.

Entä jos törmäisin johonkin vanhaan tuttuun vaikka työelämässä enkä voisi vältellä hänen seuraansa
työtehtävien takia?
entä, jos me molemmat oltaisiin myyty entinen elämämme, tämä tuttu ja minä, sittenhän me oltaisiin
tavallaan molemmat "uusia" ja saataisiin vapaasti ystävystyä uudelleen?


Pääsääntönähän oli ettet sinä saa pitää yhteyttä entiseen elämään. Voisin kuvitella että olisi rajoitetusti
hyväksyttävää toimia työtehtävän takia entisen tutun kanssa, kunhan kaikki tapahtuu kuin tuntemattoman kanssa.
Jos molemmat on myynnyt elämänsä niin silloinhan teillä ei enää ole mitään "yhteistä menneisyyttä"
joten olisi mahdollista tutustua uudelleen. Tosin tästäkin silloin pitää olettaa että molemmat "tutustuvat"
uudestaan siten kuten kaksi jo aikaisemmin tuntematonta ihmistä. Ja hankaluutenahan tuossa olisi se
ettei voi tietää onko toinen myynyt elämänsä kun ei ole lupaa pitää yhteyttä.

Ja mitenkähän tämä ostaja valvoisi esim. kansallisesta ja kulttuurillisesta puolesta luopumista,
että jättäisin kaiken, mikä liitetään edes jotenkin suomeen, suomalaisuuteen, suomen kielen, tämän
kulttuurin ja miten määriteltäisiin, että se uusi kulttuuri ja kieli olisi tarpeeksi kaukana
entisestä? Riittäisikö että alkaisin vaikka hollantilaiseksi vai pitäisikö kerralla hypätä johonkin
todella kaukaiseen ja jos, niin mikä olsii tarpeeksi kaukaa haettua, ettei ostaja voisi enää syyttää
minua entisen identiteetin harjoittamisesta...


Kansalaisuushan ei ole myytävissä (henkilö ei omista sitä), samoin kuin ei ole opitut taidotkaan
(eivät ole siirrettävissä olevia) joten nuo jäävät väkisinkin myyjän "omistukseen". Näkisin siis että
maasta ei tarvitse tuon takia muuttaa, mutta esim savolaisen ehkä tulisi savolaiset tapansa ja murteensa.
Näiden siirtokaan ei tosin onnistu, mutta niitä voi ostaja kohtuullisen helposti matkia ja siten
vaatia myös näitä itselleen. Tässä tosin tulee ongelma miten työpaikan kanssa sitten, koska hyvin useastihan
jotain opittuja taitoja tarvitaan töiden tekemiseen turvallisesti eikä työntekijä varsinaisesti
omista työpaikkaansa. Eli miten tuo on mahdollista, ei ainakaan tällä hetkellä ole järkevää vastausta

Hankala juttu, voisi luulla, että nämä kaupat poikivat lukuisia käräjöintejä, tai ainakin
kauppasopimuksen täytyisi olal todella yksityiskohtainen, useampia tuhansia sivuja käsittävä nivaska,
että pelisäännöt olisi niin selvät, että riitoja ei myöhemmin tulisi, jos ostaja haluaisi tarkemmin
tarkastella sitä entisestä elämästä luopumista...


Hankalaksihan tälläisen täydellinen toteuttaminen menee. Riitoja varmasti tulisi useampikin, pääosin
siitä ettei kumpikaan osapuoli täysin ole sisäistänyt mitä on myynyt tai ostanut. Näiden ratkaisuun
taas tarvitaankin jo sitten ulkopuolista ratkonta apua, tuskin enää myyjä-ostaja akselilla ratkaisua löytyisi.

#27 kirjoitettu 16.03.2010 19:56 Muok:16.03.2010 19:56

Rääväsuu kirjoitti:
9,99 per month.



voittaja on löytänyt.

Fitz muokkasi viestiä 19:56 16.03.2010

itsensä.,

#28 kirjoitettu 16.03.2010 20:00

Mä pidän itsestäni ja ympäristöstä, jonka oon "luonu" itelleni ihan liikaa, että lähtisin myymään sitä.

#29 kirjoitettu 17.03.2010 20:18

Emmie myis. Vaikka tää elämä onkin ihan paskaa, niin tunnen ihan mukaviakin ihmisiä. Ja musta on ihan jännää kokeilla et kulkeeko tää paremmin eteenpäin.

#30 kirjoitettu 17.03.2010 20:30

Sunt1o kirjoitti:
Mitäs jos sais pitää oman elämänsä (niiltä osin kun tahtoo tietysti) mut vois ostaa jonkun toisen elämän. Kenen ostasit ja mitä oisit valmis maksaa?

James Hetfield, kyl mie voisin tuosta vaikka kuukauden vuokran maksaa. Ois se sen verra cool.

#31 kirjoitettu 17.03.2010 20:34

Mä luulen että joutuisin antamaan rahaa sille joka tän mun elämän suostuu ottamaan..

#32 kirjoitettu 17.03.2010 21:44

Myisin saatanalle elämäni kebabista.

#33 kirjoitettu 17.03.2010 22:11

Sunt1o kirjoitti:
J-Salminen kirjoitti:
Tässä tosin tulee ongelma miten työpaikan kanssa sitten, koska hyvin useastihan
jotain opittuja taitoja tarvitaan töiden tekemiseen turvallisesti eikä työntekijä varsinaisesti
omista työpaikkaansa. Eli miten tuo on mahdollista, ei ainakaan tällä hetkellä ole järkevää vastausta

Ehotus: Se ostaja ottaa sen myyjän sijan työsopimuksen osapuolena. Jos se sitten on niin huono siinä työssä että se saa potkut niin ei se ole enää myyjän vika. Irtisanomusajat ja työnimike ja muut semmoset kumminkin ois niinkun alkujaan sovittu.

Nii, luulen et tuossa myyntitapahtumassa pitäs olla semmone pien perehytysaika jossa se myyjä perehyttää tuon ostajan myynnissä olevaan elämään. Opettaa kuka kukakin on ja semmosta.


Hmm, totta. Mietin vain tuossa et itse en kyl ketä tahansa janteria päästäisi mm kirurgin hommiin.

Perehdyttämistä vaatisi kyllä, tutustuttamista myyytyyn elämään, tapoihin, ihmisiin jne. Parissa viikossa jo perusteet kertoo helpostikkin.




Itse en kyllä omaa elämää lähtisi myymään mistään hinnasta, en edes vaihtaisi toiseen elämään. Elämässä paljon asioita mitä ei voi korvata mikään. Tilanne tietysti voisi muuttua jos ne syystä tai toisesta katoaisi lopullisesti.

En kyllä tiedä haluaisinko edes toisen elämää ostaa. Mielenkiintoista olisi kyllä testata toisen ihmisen elämää, mutta tuolloinkin vain jonkun tietyn ajan.

#34 kirjoitettu 20.03.2010 16:44

40e päivä + lennot ja bungalow filippiineiltä