#2 kirjoitettu 30.11.2010 19:32

rokkari87 kirjoitti:
Albert Järvisen kyky soittaa oli ilmiömäinen! Kun kuuntelee biisiä Roadrunner niin voi vain tuntea sen tyylin miten
Albert sen soitti. Itse olen opetellut soittamaan kyseisen kappaleen.


Eipä voi kaverin lahjakkuutta epäillä! Vahinko että sitä on tullut itse kiinnitettyä huomiota enemmän vasta Albertin poistuttua keskuudestamme...

Yks muisto nuoruudesta: silloin joskus 70-luvulla, kun kyseinen levy oli ilmestynyt eikä itsellä ollut mitään hajua kitaransoitosta, jammailtiin kavereiden kanssa levyn tahdissa aivan täysillä! Rumpuina toimi tyynyt ja kapuloina nokkahuilut, bassona jääkiekkomaila ja kitarana sulkapallomaila! Kitaristina oli parasta kun sai sooloilla mitä ihmeellisimmissä asennoissa vaikka Alberthan oli hyvinkin asiallinen soittaessaan...

Pari kertaa Albert tuli nähtyä livenäkin omissa kokoonpanoissaan, toinen oli Forssassa Sundance-festareilla ja toinen Turussa Puolalanpuiston konsertissa!

Pitkiin aikoihin ei ole tullut kuunneltua herran soitantaa, mutta TV:stä tullut keikka herätti taas mielenkiinnon ja parhaillaan on menossa elämänkerta...

Se mitä soittotekniikan lisäksi ihailen, on että kun hän kuulemma sai aivan omankuuloisensa soundin irti toisen kitaristin työvälineistä ilman säätöihin koskematta...se vaan osoittaa että kuinka tärkeää on mitä itse soittajasta lähtee liikkeelle!