Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.11.2010 22:44 Muok:22.11.2010 22:46

Eivät ole erillisiä asioita minun mielestäni, esim. ei voi sanoa että mieli ajattelee ja sielu tuntee, kun nämä kaksi kietoutuvat ja sekoittuvat toisiinsa koko ajan. Tunteet ja ajatukset ovat vain saman kolikon eri puolia, toisistaan erottamaton kokonaisuus.

Tunteet voivat olla tulevaisuuden lisäksi sekä muistelevia että tässä hetkessä tunnustelevia.

Myös keho muistaa, se ei vain elä tässä hetkessä. Ja myös keho tuntee odotusta tulevasta. Perhoset vatsassa on yks kehon hienoimpia luomuksia. Ja se liittyy sekä tunteisiin, että ajattelemiseen. Eli oikeastaan sillä samalla kolikolla onkin kolme eri puolta. Toisistaan erottamattomia ja toisiinsa vaikuttavia.

Kehon tuntemukset vaikuttavat ajatuksiin ja tunteisiin. Tunteet vaikuttavat ajatuksiin ja kehon tuntemuksiin. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja kehon tuntemuksiin. Ja kaikki ovat yhtä.

#3 kirjoitettu 22.11.2010 22:45

Sunt1o kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

Näin ihmisen kannaltahan se tekee siitä osan kokonaisuutta.

Muuten, ei voi varmaan oikein mitenkään tietää näillä aisteilla.

Tähänhän se vähän tyssäs munkin kohdallani...

Ehkä kvantit kertoo meille siitä vielä joskus enemmän.

#4 kirjoitettu 22.11.2010 22:46

Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.

#5 kirjoitettu 22.11.2010 22:49

Mut jos vaan dokaa nii voi turtuu kokonaisvaltaisesti. Sit ei tarvi ajatella tälläst turhuutta.

#6 kirjoitettu 22.11.2010 22:54 Muok:22.11.2010 22:58

Create kirjoitti:
tuntuuko "perhoset vatsassa" kehossa vai sielussa? tai siis sanoit jo että kehossa, mutta voisko se olla toisin?


Kyllä se mulla ihan täysin fyysinen tunne on. Jos sun mielestä se on joku "sielun tunne" nin minusta sä nyt ylikorostat tuota sielua tässä, ja vähättelet kehon omaa viisautta. Mut siis nää on sellaisia asioita joista ei ole yhtä totuutta, koska jokainen tuntee perhoset vatsassa omalla tavallaan. Minulla se on ihanan fyysinen tunne, voihan se sulle olla sit jotenki erilainen, ja "sielullinen".

Free-Soul muokkasi viestiä 22:55 22.11.2010

Ja nimen omaan se että ihmiset kokee nämä asiat eri tavoin on mun mielestä hyvä esimerkki siitä et näitä asioita (sielu, mieli, ruumis) ei voi oikein erottaa toisistaan. Meillä on vaan eri painotukset näitä juttuja meidän sisällä. Eikä mikään yhdistelmä ole toista parempi tai huonompi.

#7 kirjoitettu 22.11.2010 23:05

Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.


aaa okei, kun sanoit kuitenki että havaiinoidaan aikaa.. mutta joo. no tää on mielenkiintonen juttu tää aika. mitä todisteita meillä on siitä että aika olis olemassa?


No.. Aikaa mitataan. Kokoajan ja kaikkialla. Asioita tapahtuu.

Tapahtuminen sinänsä vaatii ajan.

On siis jokin, jonka vaikutuspiirissä mekin elämme, ja jonka kautta havainnoimme sitä mitä kutsumme ajaksi.
Musta se on aika pätevä todiste.

Muotoilin ehkä väärin aikaisemmin. En nimittäin halua kyseenalaistaa ajan olemassaoloa aika-avaruudessa jonka me havainnoimme, vaan sen, havainnoimmeko me aikaa niinkuin se on.

Ajatusleikkiä avatakseni: kuvitelkaamme havainnoiva ja ajatteleva entiteetti joka on kaksiulotteinen, ja elää siis kahdessa vapaavalintaisessa ulottuvuudessa meidän kolmiulotteisessa avaruudessamme, sanotaan vaikka että jossain tässä maaplaneetan hollilla, mitä se kaksiulotteisesti tarkoittaakaan.

Sille otukselle se on maailma, ja se otus ehkä yrittää ymmärtää sitä, mutta kun se on kaksiulotteinen, se ei pysty ymmärtämään esimerkiksi palloa. Ei sellaista hänen maailmankaikkeudessaan ole edes olemassa. Ympyröitä toki on, ja nättejä ympyröitä onkin, mutta pallon konseptista on hyvin vaikea edes tarttua kiinni.

Sitten lisätään siihen yksi ulottuvuus lisää, ja ollaan kotona. Mietitään siinä sitten, että kuinka paljon vielä puuttuu.

#8 kirjoitettu 22.11.2010 23:07

Free-Soul kirjoitti:
Create kirjoitti:
tuntuuko "perhoset vatsassa" kehossa vai sielussa? tai siis sanoit jo että kehossa, mutta voisko se olla toisin?


Kyllä se mulla ihan täysin fyysinen tunne on. Jos sun mielestä se on joku "sielun tunne" nin minusta sä nyt ylikorostat tuota sielua tässä, ja vähättelet kehon omaa viisautta. Mut siis nää on sellaisia asioita joista ei ole yhtä totuutta, koska jokainen tuntee perhoset vatsassa omalla tavallaan. Minulla se on ihanan fyysinen tunne, voihan se sulle olla sit jotenki erilainen, ja "sielullinen".

Free-Soul muokkasi viestiä 22:55 22.11.2010

Ja nimen omaan se että ihmiset kokee nämä asiat eri tavoin on mun mielestä hyvä esimerkki siitä et näitä asioita (sielu, mieli, ruumis) ei voi oikein erottaa toisistaan. Meillä on vaan eri painotukset näitä juttuja meidän sisällä. Eikä mikään yhdistelmä ole toista parempi tai huonompi.


Pitääks... Onks pakko... Onks.. on. Pakko se on sanoa kerran tässäki ketjussa.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus!

There, I said it.

#9 kirjoitettu 22.11.2010 23:10

Tusina Immonen kirjoitti:
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus!


Niin mäkin sen koen ja ymmärrän

#10 kirjoitettu 22.11.2010 23:13

Free-Soul kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus!


Niin mäkin sen koen ja ymmärrän


Poikkeuksiakin toki on.
Esimerkiksi minä olen vain psyko. En kovin fyysinen enkä ainakaan kokonainen.

#11 kirjoitettu 22.11.2010 23:24

Tusina Immonen kirjoitti:
Free-Soul kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus!


Niin mäkin sen koen ja ymmärrän


Poikkeuksiakin toki on.
Esimerkiksi minä olen vain psyko. En kovin fyysinen enkä ainakaan kokonainen.


Sä voit liittyy psyko-motoristeihin. Ne on kovempia ku hells angelssit.

Mä en oo silleen urheilullisella tavalla fyysinen. Mut sellasella *kröh* seksuaalisella tavalla ja muutenkin erittäin paljon asioita kehon tuntemuksin tuntevalla tavalla olen erittäinkin fyysinen.

Kokonainen olin viimeks kun tarkistin. Sitä en lasketa että leikkasin varpaankynnet eilen. Kait.

#12 kirjoitettu 22.11.2010 23:43

Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.


aaa okei, kun sanoit kuitenki että havaiinoidaan aikaa.. mutta joo. no tää on mielenkiintonen juttu tää aika. mitä todisteita meillä on siitä että aika olis olemassa?


No.. Aikaa mitataan. Kokoajan ja kaikkialla. Asioita tapahtuu.

Tapahtuminen sinänsä vaatii ajan.

On siis jokin, jonka vaikutuspiirissä mekin elämme, ja jonka kautta havainnoimme sitä mitä kutsumme ajaksi.
Musta se on aika pätevä todiste.

Muotoilin ehkä väärin aikaisemmin. En nimittäin halua kyseenalaistaa ajan olemassaoloa aika-avaruudessa jonka me havainnoimme, vaan sen, havainnoimmeko me aikaa niinkuin se on.

Ajatusleikkiä avatakseni: kuvitelkaamme havainnoiva ja ajatteleva entiteetti joka on kaksiulotteinen, ja elää siis kahdessa vapaavalintaisessa ulottuvuudessa meidän kolmiulotteisessa avaruudessamme, sanotaan vaikka että jossain tässä maaplaneetan hollilla, mitä se kaksiulotteisesti tarkoittaakaan.

Sille otukselle se on maailma, ja se otus ehkä yrittää ymmärtää sitä, mutta kun se on kaksiulotteinen, se ei pysty ymmärtämään esimerkiksi palloa. Ei sellaista hänen maailmankaikkeudessaan ole edes olemassa. Ympyröitä toki on, ja nättejä ympyröitä onkin, mutta pallon konseptista on hyvin vaikea edes tarttua kiinni.

Sitten lisätään siihen yksi ulottuvuus lisää, ja ollaan kotona. Mietitään siinä sitten, että kuinka paljon vielä puuttuu.


asioita tapahtuu, mutta miten niin asioita tapahtuu muualla kuin tässä ja nyt hetkessä? kellon viisarit liikkuu tässä ja nyt hetkessä.


Meillä on muisti joka auttaa tässä asiassa. Jos kellon viisari liikkuu nyt, nyt, nyt, nyt - niin ensimmäinen ja toinen nyt on todistettavasti eri asia koska kellon viisari on eri kohdassa tapahtuman alkuhetkellä.
Sitä, oliko näin ihan oikeasti, ei voi tietää ollenkaan jos ei luota muistiinsa. Siksi dementia on ihan pirun ilkeä sairaus.

Samoin on mahdollista rakentaa ajastin, joka ei tee muuta kuin laskee kvartsikiteen värähtelyä johonkin ennaltamääritettyyn numeroon asti ohjelmallisesti (sähkövirtaa pienissä määrin lämmöksi muuttaen) ja päästyään tähän numeroon sitten tekee jotain muutakin.

Myös fyysikot viisaudessaan ovat todistaneet, että kaikki liikkuu, eikä mikään ole täysin paikallaan. Täytyy siis olla jotain sitä mittaamaan.

Jos fysiikassa jatketaan, niin tiedetään että hirmuiset määrät kineettistä energiaa saa ajan käyttäytymään epälineaarisesti.
Samoin tiedetään, että hirmuiset määrät massaa (massa on käsittääkseni vallitsevien teorioiden mukaan suoraan verrannollinen aineeseen sitoutuneeseen energiaan, tai jotain sinnepäin) saa avaruuden kaareutumaan.

Enpähän tiedä mihin mun pointtini katosi.. Taisi mennä jo nukkumaan. Menenpä itse perässä.

#13 kirjoitettu 23.11.2010 07:30

Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.


aaa okei, kun sanoit kuitenki että havaiinoidaan aikaa.. mutta joo. no tää on mielenkiintonen juttu tää aika. mitä todisteita meillä on siitä että aika olis olemassa?


No.. Aikaa mitataan. Kokoajan ja kaikkialla. Asioita tapahtuu.

Tapahtuminen sinänsä vaatii ajan.

On siis jokin, jonka vaikutuspiirissä mekin elämme, ja jonka kautta havainnoimme sitä mitä kutsumme ajaksi.
Musta se on aika pätevä todiste.

Muotoilin ehkä väärin aikaisemmin. En nimittäin halua kyseenalaistaa ajan olemassaoloa aika-avaruudessa jonka me havainnoimme, vaan sen, havainnoimmeko me aikaa niinkuin se on.

Ajatusleikkiä avatakseni: kuvitelkaamme havainnoiva ja ajatteleva entiteetti joka on kaksiulotteinen, ja elää siis kahdessa vapaavalintaisessa ulottuvuudessa meidän kolmiulotteisessa avaruudessamme, sanotaan vaikka että jossain tässä maaplaneetan hollilla, mitä se kaksiulotteisesti tarkoittaakaan.

Sille otukselle se on maailma, ja se otus ehkä yrittää ymmärtää sitä, mutta kun se on kaksiulotteinen, se ei pysty ymmärtämään esimerkiksi palloa. Ei sellaista hänen maailmankaikkeudessaan ole edes olemassa. Ympyröitä toki on, ja nättejä ympyröitä onkin, mutta pallon konseptista on hyvin vaikea edes tarttua kiinni.

Sitten lisätään siihen yksi ulottuvuus lisää, ja ollaan kotona. Mietitään siinä sitten, että kuinka paljon vielä puuttuu.


asioita tapahtuu, mutta miten niin asioita tapahtuu muualla kuin tässä ja nyt hetkessä? kellon viisarit liikkuu tässä ja nyt hetkessä.


Meillä on muisti joka auttaa tässä asiassa. Jos kellon viisari liikkuu nyt, nyt, nyt, nyt - niin ensimmäinen ja toinen nyt on todistettavasti eri asia koska kellon viisari on eri kohdassa tapahtuman alkuhetkellä.
Sitä, oliko näin ihan oikeasti, ei voi tietää ollenkaan jos ei luota muistiinsa. Siksi dementia on ihan pirun ilkeä sairaus.

Samoin on mahdollista rakentaa ajastin, joka ei tee muuta kuin laskee kvartsikiteen värähtelyä johonkin ennaltamääritettyyn numeroon asti ohjelmallisesti (sähkövirtaa pienissä määrin lämmöksi muuttaen) ja päästyään tähän numeroon sitten tekee jotain muutakin.

Myös fyysikot viisaudessaan ovat todistaneet, että kaikki liikkuu, eikä mikään ole täysin paikallaan. Täytyy siis olla jotain sitä mittaamaan.

Jos fysiikassa jatketaan, niin tiedetään että hirmuiset määrät kineettistä energiaa saa ajan käyttäytymään epälineaarisesti.
Samoin tiedetään, että hirmuiset määrät massaa (massa on käsittääkseni vallitsevien teorioiden mukaan suoraan verrannollinen aineeseen sitoutuneeseen energiaan, tai jotain sinnepäin) saa avaruuden kaareutumaan.

Enpähän tiedä mihin mun pointtini katosi.. Taisi mennä jo nukkumaan. Menenpä itse perässä.

eikö muistaminen ole sitä että muistaa millanen tässä ja nyt hetki ole ennenkuin siitä tuli tällainen kun se nyt on kun se muistaminen tapahtuu?

et tosiaan tuonu mitään pointtia siihen että miten niin jotain tapahtuu jossain muualla kun tässä ja nyt hetkessä?

siis toki näin voi tapahtua, mutta meidän ihmisolentojen kantilta.


Joo siis tuolla tavalla ajateltuna nyt on ainoa aika ihmiselle. Menneisyys on vain muistikuva tai joku fyysinen jälki maailmassa siitä, että jotain on ollut ennen nykyhetkeä.

Meidän kannaltamme ei ole mitää muuta kuin nykyhetki, vrt se kaksiulotteinen olento joka on kolmiulotteisen maailman kolmannessa ulottuvuudessa käytännössä vain äärettömän ohut viiva. Hänelle se kolmas ulottuvuus on, kuten aika meille, kun emme pysty sitä täysin näkemään, emmekä siinä liikkumaan.

...tai sitten aika on jotain ihan muuta ja mä läpsyttelen tässä näppistä ihan turhaan.

#14 kirjoitettu 23.11.2010 10:20

Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.


aaa okei, kun sanoit kuitenki että havaiinoidaan aikaa.. mutta joo. no tää on mielenkiintonen juttu tää aika. mitä todisteita meillä on siitä että aika olis olemassa?


No.. Aikaa mitataan. Kokoajan ja kaikkialla. Asioita tapahtuu.

Tapahtuminen sinänsä vaatii ajan.

On siis jokin, jonka vaikutuspiirissä mekin elämme, ja jonka kautta havainnoimme sitä mitä kutsumme ajaksi.
Musta se on aika pätevä todiste.

Muotoilin ehkä väärin aikaisemmin. En nimittäin halua kyseenalaistaa ajan olemassaoloa aika-avaruudessa jonka me havainnoimme, vaan sen, havainnoimmeko me aikaa niinkuin se on.

Ajatusleikkiä avatakseni: kuvitelkaamme havainnoiva ja ajatteleva entiteetti joka on kaksiulotteinen, ja elää siis kahdessa vapaavalintaisessa ulottuvuudessa meidän kolmiulotteisessa avaruudessamme, sanotaan vaikka että jossain tässä maaplaneetan hollilla, mitä se kaksiulotteisesti tarkoittaakaan.

Sille otukselle se on maailma, ja se otus ehkä yrittää ymmärtää sitä, mutta kun se on kaksiulotteinen, se ei pysty ymmärtämään esimerkiksi palloa. Ei sellaista hänen maailmankaikkeudessaan ole edes olemassa. Ympyröitä toki on, ja nättejä ympyröitä onkin, mutta pallon konseptista on hyvin vaikea edes tarttua kiinni.

Sitten lisätään siihen yksi ulottuvuus lisää, ja ollaan kotona. Mietitään siinä sitten, että kuinka paljon vielä puuttuu.


asioita tapahtuu, mutta miten niin asioita tapahtuu muualla kuin tässä ja nyt hetkessä? kellon viisarit liikkuu tässä ja nyt hetkessä.


Meillä on muisti joka auttaa tässä asiassa. Jos kellon viisari liikkuu nyt, nyt, nyt, nyt - niin ensimmäinen ja toinen nyt on todistettavasti eri asia koska kellon viisari on eri kohdassa tapahtuman alkuhetkellä.
Sitä, oliko näin ihan oikeasti, ei voi tietää ollenkaan jos ei luota muistiinsa. Siksi dementia on ihan pirun ilkeä sairaus.

Samoin on mahdollista rakentaa ajastin, joka ei tee muuta kuin laskee kvartsikiteen värähtelyä johonkin ennaltamääritettyyn numeroon asti ohjelmallisesti (sähkövirtaa pienissä määrin lämmöksi muuttaen) ja päästyään tähän numeroon sitten tekee jotain muutakin.

Myös fyysikot viisaudessaan ovat todistaneet, että kaikki liikkuu, eikä mikään ole täysin paikallaan. Täytyy siis olla jotain sitä mittaamaan.

Jos fysiikassa jatketaan, niin tiedetään että hirmuiset määrät kineettistä energiaa saa ajan käyttäytymään epälineaarisesti.
Samoin tiedetään, että hirmuiset määrät massaa (massa on käsittääkseni vallitsevien teorioiden mukaan suoraan verrannollinen aineeseen sitoutuneeseen energiaan, tai jotain sinnepäin) saa avaruuden kaareutumaan.

Enpähän tiedä mihin mun pointtini katosi.. Taisi mennä jo nukkumaan. Menenpä itse perässä.

eikö muistaminen ole sitä että muistaa millanen tässä ja nyt hetki ole ennenkuin siitä tuli tällainen kun se nyt on kun se muistaminen tapahtuu?

et tosiaan tuonu mitään pointtia siihen että miten niin jotain tapahtuu jossain muualla kun tässä ja nyt hetkessä?

siis toki näin voi tapahtua, mutta meidän ihmisolentojen kantilta.

Meidän kannaltamme ei ole mitää muuta kuin nykyhetki, vrt se kaksiulotteinen olento joka on kolmiulotteisen maailman kolmannessa ulottuvuudessa käytännössä vain äärettömän ohut viiva. Hänelle se kolmas ulottuvuus on, kuten aika meille, kun emme pysty sitä täysin näkemään, emmekä siinä liikkumaan.

Oot vissii tsiigannu "Imagining the 10th dimension"in. Ja jos et, niin kannattaa...

#15 kirjoitettu 23.11.2010 14:04

dödö kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.


aaa okei, kun sanoit kuitenki että havaiinoidaan aikaa.. mutta joo. no tää on mielenkiintonen juttu tää aika. mitä todisteita meillä on siitä että aika olis olemassa?


No.. Aikaa mitataan. Kokoajan ja kaikkialla. Asioita tapahtuu.

Tapahtuminen sinänsä vaatii ajan.

On siis jokin, jonka vaikutuspiirissä mekin elämme, ja jonka kautta havainnoimme sitä mitä kutsumme ajaksi.
Musta se on aika pätevä todiste.

Muotoilin ehkä väärin aikaisemmin. En nimittäin halua kyseenalaistaa ajan olemassaoloa aika-avaruudessa jonka me havainnoimme, vaan sen, havainnoimmeko me aikaa niinkuin se on.

Ajatusleikkiä avatakseni: kuvitelkaamme havainnoiva ja ajatteleva entiteetti joka on kaksiulotteinen, ja elää siis kahdessa vapaavalintaisessa ulottuvuudessa meidän kolmiulotteisessa avaruudessamme, sanotaan vaikka että jossain tässä maaplaneetan hollilla, mitä se kaksiulotteisesti tarkoittaakaan.

Sille otukselle se on maailma, ja se otus ehkä yrittää ymmärtää sitä, mutta kun se on kaksiulotteinen, se ei pysty ymmärtämään esimerkiksi palloa. Ei sellaista hänen maailmankaikkeudessaan ole edes olemassa. Ympyröitä toki on, ja nättejä ympyröitä onkin, mutta pallon konseptista on hyvin vaikea edes tarttua kiinni.

Sitten lisätään siihen yksi ulottuvuus lisää, ja ollaan kotona. Mietitään siinä sitten, että kuinka paljon vielä puuttuu.


asioita tapahtuu, mutta miten niin asioita tapahtuu muualla kuin tässä ja nyt hetkessä? kellon viisarit liikkuu tässä ja nyt hetkessä.


Meillä on muisti joka auttaa tässä asiassa. Jos kellon viisari liikkuu nyt, nyt, nyt, nyt - niin ensimmäinen ja toinen nyt on todistettavasti eri asia koska kellon viisari on eri kohdassa tapahtuman alkuhetkellä.
Sitä, oliko näin ihan oikeasti, ei voi tietää ollenkaan jos ei luota muistiinsa. Siksi dementia on ihan pirun ilkeä sairaus.

Samoin on mahdollista rakentaa ajastin, joka ei tee muuta kuin laskee kvartsikiteen värähtelyä johonkin ennaltamääritettyyn numeroon asti ohjelmallisesti (sähkövirtaa pienissä määrin lämmöksi muuttaen) ja päästyään tähän numeroon sitten tekee jotain muutakin.

Myös fyysikot viisaudessaan ovat todistaneet, että kaikki liikkuu, eikä mikään ole täysin paikallaan. Täytyy siis olla jotain sitä mittaamaan.

Jos fysiikassa jatketaan, niin tiedetään että hirmuiset määrät kineettistä energiaa saa ajan käyttäytymään epälineaarisesti.
Samoin tiedetään, että hirmuiset määrät massaa (massa on käsittääkseni vallitsevien teorioiden mukaan suoraan verrannollinen aineeseen sitoutuneeseen energiaan, tai jotain sinnepäin) saa avaruuden kaareutumaan.

Enpähän tiedä mihin mun pointtini katosi.. Taisi mennä jo nukkumaan. Menenpä itse perässä.

eikö muistaminen ole sitä että muistaa millanen tässä ja nyt hetki ole ennenkuin siitä tuli tällainen kun se nyt on kun se muistaminen tapahtuu?

et tosiaan tuonu mitään pointtia siihen että miten niin jotain tapahtuu jossain muualla kun tässä ja nyt hetkessä?

siis toki näin voi tapahtua, mutta meidän ihmisolentojen kantilta.

Meidän kannaltamme ei ole mitää muuta kuin nykyhetki, vrt se kaksiulotteinen olento joka on kolmiulotteisen maailman kolmannessa ulottuvuudessa käytännössä vain äärettömän ohut viiva. Hänelle se kolmas ulottuvuus on, kuten aika meille, kun emme pysty sitä täysin näkemään, emmekä siinä liikkumaan.

Oot vissii tsiigannu "Imagining the 10th dimension"in. Ja jos et, niin kannattaa...


Oon mä sen joskus kattonu joo. Hieno ajatusrakennelmahan se on, ja pistää tosiaan ajattelemaan itsekin, mutta en oikeastaan tarkoittanut alkuunkaan sitä tuolla esimerkilläni.
Se keskittyy aikaan mielestäni vähän turhan simppelisti. Olettaa, että kaikki ulottuvuudet ovat jotenkin tapahtumasidonnaisia.
Minä taas lähtisin siitä, että tapahtuminen on vain aika-ulottuvuuden ominaisuus joka havaitaan vain täältä alemmalta olemisen tasolta.

#16 kirjoitettu 23.11.2010 14:09

Tusina Immonen kirjoitti:
dödö kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Create kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:
Mind, body and soul.
Kyllä, mutta ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Enkä sitois aikaan näitä.


Mä oon semmosta ajatusta pyöritelly jo pitkään, että kun tuo aika nyt on vaan jotain mitä me havainnoidaan hetki kerrallaan, niin onko se osa kokonaisuutta vai ainoastaan meidän puuntuijottajien kokema harha jonka yli emme pääse metsää katsomaan?

jos me havainnoidaan aikaa hetki kerrallaan, niin mistä päättelet sitten kuitenkin että aika on olemassa?

Enhän mä päätellytkään, vaan nimenomaan kyseenalaistin sen.


aaa okei, kun sanoit kuitenki että havaiinoidaan aikaa.. mutta joo. no tää on mielenkiintonen juttu tää aika. mitä todisteita meillä on siitä että aika olis olemassa?


No.. Aikaa mitataan. Kokoajan ja kaikkialla. Asioita tapahtuu.

Tapahtuminen sinänsä vaatii ajan.

On siis jokin, jonka vaikutuspiirissä mekin elämme, ja jonka kautta havainnoimme sitä mitä kutsumme ajaksi.
Musta se on aika pätevä todiste.

Muotoilin ehkä väärin aikaisemmin. En nimittäin halua kyseenalaistaa ajan olemassaoloa aika-avaruudessa jonka me havainnoimme, vaan sen, havainnoimmeko me aikaa niinkuin se on.

Ajatusleikkiä avatakseni: kuvitelkaamme havainnoiva ja ajatteleva entiteetti joka on kaksiulotteinen, ja elää siis kahdessa vapaavalintaisessa ulottuvuudessa meidän kolmiulotteisessa avaruudessamme, sanotaan vaikka että jossain tässä maaplaneetan hollilla, mitä se kaksiulotteisesti tarkoittaakaan.

Sille otukselle se on maailma, ja se otus ehkä yrittää ymmärtää sitä, mutta kun se on kaksiulotteinen, se ei pysty ymmärtämään esimerkiksi palloa. Ei sellaista hänen maailmankaikkeudessaan ole edes olemassa. Ympyröitä toki on, ja nättejä ympyröitä onkin, mutta pallon konseptista on hyvin vaikea edes tarttua kiinni.

Sitten lisätään siihen yksi ulottuvuus lisää, ja ollaan kotona. Mietitään siinä sitten, että kuinka paljon vielä puuttuu.


asioita tapahtuu, mutta miten niin asioita tapahtuu muualla kuin tässä ja nyt hetkessä? kellon viisarit liikkuu tässä ja nyt hetkessä.


Meillä on muisti joka auttaa tässä asiassa. Jos kellon viisari liikkuu nyt, nyt, nyt, nyt - niin ensimmäinen ja toinen nyt on todistettavasti eri asia koska kellon viisari on eri kohdassa tapahtuman alkuhetkellä.
Sitä, oliko näin ihan oikeasti, ei voi tietää ollenkaan jos ei luota muistiinsa. Siksi dementia on ihan pirun ilkeä sairaus.

Samoin on mahdollista rakentaa ajastin, joka ei tee muuta kuin laskee kvartsikiteen värähtelyä johonkin ennaltamääritettyyn numeroon asti ohjelmallisesti (sähkövirtaa pienissä määrin lämmöksi muuttaen) ja päästyään tähän numeroon sitten tekee jotain muutakin.

Myös fyysikot viisaudessaan ovat todistaneet, että kaikki liikkuu, eikä mikään ole täysin paikallaan. Täytyy siis olla jotain sitä mittaamaan.

Jos fysiikassa jatketaan, niin tiedetään että hirmuiset määrät kineettistä energiaa saa ajan käyttäytymään epälineaarisesti.
Samoin tiedetään, että hirmuiset määrät massaa (massa on käsittääkseni vallitsevien teorioiden mukaan suoraan verrannollinen aineeseen sitoutuneeseen energiaan, tai jotain sinnepäin) saa avaruuden kaareutumaan.

Enpähän tiedä mihin mun pointtini katosi.. Taisi mennä jo nukkumaan. Menenpä itse perässä.

eikö muistaminen ole sitä että muistaa millanen tässä ja nyt hetki ole ennenkuin siitä tuli tällainen kun se nyt on kun se muistaminen tapahtuu?

et tosiaan tuonu mitään pointtia siihen että miten niin jotain tapahtuu jossain muualla kun tässä ja nyt hetkessä?

siis toki näin voi tapahtua, mutta meidän ihmisolentojen kantilta.

Meidän kannaltamme ei ole mitää muuta kuin nykyhetki, vrt se kaksiulotteinen olento joka on kolmiulotteisen maailman kolmannessa ulottuvuudessa käytännössä vain äärettömän ohut viiva. Hänelle se kolmas ulottuvuus on, kuten aika meille, kun emme pysty sitä täysin näkemään, emmekä siinä liikkumaan.

Oot vissii tsiigannu "Imagining the 10th dimension"in. Ja jos et, niin kannattaa...


Oon mä sen joskus kattonu joo. Hieno ajatusrakennelmahan se on, ja pistää tosiaan ajattelemaan itsekin, mutta en oikeastaan tarkoittanut alkuunkaan sitä tuolla esimerkilläni.
Se keskittyy aikaan mielestäni vähän turhan simppelisti. Olettaa, että kaikki ulottuvuudet ovat jotenkin tapahtumasidonnaisia.
Minä taas lähtisin siitä, että tapahtuminen on vain aika-ulottuvuuden ominaisuus joka havaitaan vain täältä alemmalta olemisen tasolta.

Juu, ajatusleikkihän se on. Mutta loistava sellainen.

#17 kirjoitettu 23.11.2010 14:17 Muok:23.11.2010 14:18

En usko ihmisen sielun olemassaoloon. Ainut sielu, minkä olemassaolon tiedän, on venttiilin sielu.

#18 kirjoitettu 23.11.2010 23:16

Create kirjoitti:
Voisin nyt kerrtoa alakuun oman lyhyen mielipiteen tästä

mieli voi muistaa ja spekuloida, mutta tämähetki on sille liian laaja. mieli on kuin zoomi.

keho on koko ajan läsnä tässä ja nyt, se haistaa, maistaa, tuntee, näkee ja kuulee mitä tapahtuu tässä ja nyt

tulevaisuudesta on aina joku fiilis. jos visioin että hakkaan mun kaverin, niin saan siitä jonkun tunteen, esim että se ei tunnu hyvältä idealta. joku minussa tuntee sen. onko se omatunto, tai sielu, vai onko ne sama asia. mutta u get the picture. sen tunteen avulla ihminen päätyy tekemään juttuja.


Toi on vaan väkinäinen yritys luoda ihmisestä kuva ajallisesti kolmijakoisena olentona. Aivoissa on muistialueensa ja se on osa kehoa. Voi myös sanoa, että se on mieli joka muistaa ja se osaa ennustaa myös tulevaa. Sielu on jotain selittämätöntä paskaa. Ei asiat oo niin romanttisia kuin haluut niiden olevan.

#19 kirjoitettu 24.11.2010 00:45

Drink, Fight and Fuck
-GG Allin

#20 kirjoitettu 24.11.2010 01:11

Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
Voisin nyt kerrtoa alakuun oman lyhyen mielipiteen tästä

mieli voi muistaa ja spekuloida, mutta tämähetki on sille liian laaja. mieli on kuin zoomi.

keho on koko ajan läsnä tässä ja nyt, se haistaa, maistaa, tuntee, näkee ja kuulee mitä tapahtuu tässä ja nyt

tulevaisuudesta on aina joku fiilis. jos visioin että hakkaan mun kaverin, niin saan siitä jonkun tunteen, esim että se ei tunnu hyvältä idealta. joku minussa tuntee sen. onko se omatunto, tai sielu, vai onko ne sama asia. mutta u get the picture. sen tunteen avulla ihminen päätyy tekemään juttuja.


Toi on vaan väkinäinen yritys luoda ihmisestä kuva ajallisesti kolmijakoisena olentona. Aivoissa on muistialueensa ja se on osa kehoa. Voi myös sanoa, että se on mieli joka muistaa ja se osaa ennustaa myös tulevaa. Sielu on jotain selittämätöntä paskaa. Ei asiat oo niin romanttisia kuin haluut niiden olevan.


en pidä ihmistä kolmijakoisena. sanon silti kättä kädeksi ja jalkaa jalaksi, vaikka ne yhdessä ovat olennaisia kehon osia.

Mihin tää sun kommenttis liittyy?

selittämätöntä paskaa? mites mind body problem?

Mikä se on?

#21 kirjoitettu 24.11.2010 12:14

Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
Voisin nyt kerrtoa alakuun oman lyhyen mielipiteen tästä

mieli voi muistaa ja spekuloida, mutta tämähetki on sille liian laaja. mieli on kuin zoomi.

keho on koko ajan läsnä tässä ja nyt, se haistaa, maistaa, tuntee, näkee ja kuulee mitä tapahtuu tässä ja nyt

tulevaisuudesta on aina joku fiilis. jos visioin että hakkaan mun kaverin, niin saan siitä jonkun tunteen, esim että se ei tunnu hyvältä idealta. joku minussa tuntee sen. onko se omatunto, tai sielu, vai onko ne sama asia. mutta u get the picture. sen tunteen avulla ihminen päätyy tekemään juttuja.


Toi on vaan väkinäinen yritys luoda ihmisestä kuva ajallisesti kolmijakoisena olentona. Aivoissa on muistialueensa ja se on osa kehoa. Voi myös sanoa, että se on mieli joka muistaa ja se osaa ennustaa myös tulevaa. Sielu on jotain selittämätöntä paskaa. Ei asiat oo niin romanttisia kuin haluut niiden olevan.


en pidä ihmistä kolmijakoisena. sanon silti kättä kädeksi ja jalkaa jalaksi, vaikka ne yhdessä ovat olennaisia kehon osia.

Mihin tää sun kommenttis liittyy?

selittämätöntä paskaa? mites mind body problem?

Mikä se on?


aaaaaaa, siellä olikin että ajallisesti kolmijakoisena. jota me toki ollaan. menneisyys, tässä ja nyt, tulevaisuus.

Niin. Ja mun mielestä on hassua jakaa ruumista, mieltä ja sielua noihin. Pitäisi jotenkin perustella ero mielen ja sielun välillä. Ja pitäisi myös perustella, miksi mieli ei voi ennustaa tulevaa.

#22 kirjoitettu 24.11.2010 13:01

Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
Voisin nyt kerrtoa alakuun oman lyhyen mielipiteen tästä

mieli voi muistaa ja spekuloida, mutta tämähetki on sille liian laaja. mieli on kuin zoomi.

keho on koko ajan läsnä tässä ja nyt, se haistaa, maistaa, tuntee, näkee ja kuulee mitä tapahtuu tässä ja nyt

tulevaisuudesta on aina joku fiilis. jos visioin että hakkaan mun kaverin, niin saan siitä jonkun tunteen, esim että se ei tunnu hyvältä idealta. joku minussa tuntee sen. onko se omatunto, tai sielu, vai onko ne sama asia. mutta u get the picture. sen tunteen avulla ihminen päätyy tekemään juttuja.


Toi on vaan väkinäinen yritys luoda ihmisestä kuva ajallisesti kolmijakoisena olentona. Aivoissa on muistialueensa ja se on osa kehoa. Voi myös sanoa, että se on mieli joka muistaa ja se osaa ennustaa myös tulevaa. Sielu on jotain selittämätöntä paskaa. Ei asiat oo niin romanttisia kuin haluut niiden olevan.


en pidä ihmistä kolmijakoisena. sanon silti kättä kädeksi ja jalkaa jalaksi, vaikka ne yhdessä ovat olennaisia kehon osia.

Mihin tää sun kommenttis liittyy?

selittämätöntä paskaa? mites mind body problem?

Mikä se on?


aaaaaaa, siellä olikin että ajallisesti kolmijakoisena. jota me toki ollaan. menneisyys, tässä ja nyt, tulevaisuus.

Niin. Ja mun mielestä on hassua jakaa ruumista, mieltä ja sielua noihin. Pitäisi jotenkin perustella ero mielen ja sielun välillä. Ja pitäisi myös perustella, miksi mieli ei voi ennustaa tulevaa.

no kaikesta walschin jutuista tämä yksi kun on irrotettu poissa niin voi saada sen kuvan että hän jakaa ihmisen kolmeen osaan. se kuitenkin oli tarkoitettu viittaukseksi siihen, miten tietää mitä osaa itsestäsi kuuntelet, kun olet vaikka tässä ja nyt. eli sillon kuuntelet kehoa. kun mietit menneitä, niin kuuntelet mieltäsi, ja kun tunnustelet tulevaa niin se on sielu.

kyllähän mieli voi ennustaa, mutta se tarkottaa sitä piirrettä että jos ajattelen, että "minu pitäisi lyödä kaveria nyrkillä" niin sen tuntee onko se "oikein" tai "väärin". jos taas ajattelen että "no en sitten lyökkään" ja se väärän tunne muuttuukin oikeaksi, niin se- joka tuntee- on sielu. sitä se tarkottaa.

Mihin tää sun sieluanalyysi perustuu?

#23 kirjoitettu 27.11.2010 01:01

Create kirjoitti:
no nämähän on niin laajoja asioita että en mää osaa sitä tähän yksinkertasesti sanoa oikein. sitä sanotaan sieluksi, muuallakin, ja tästä voi herätä mielenkiinto jollakin esim lukea aiheesta. ja jollakin se taas ei herää.

Siis mitä sanotaan sieluksi?

#24 kirjoitettu 27.11.2010 12:46

Create kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Create kirjoitti:
no nämähän on niin laajoja asioita että en mää osaa sitä tähän yksinkertasesti sanoa oikein. sitä sanotaan sieluksi, muuallakin, ja tästä voi herätä mielenkiinto jollakin esim lukea aiheesta. ja jollakin se taas ei herää.

Siis mitä sanotaan sieluksi?


lue vaikka yks viesti ylemmäs.

Toi minä itse syvimmässä tietämyksessä?

#25 kirjoitettu 29.11.2010 16:17

Free-Soul kirjoitti:
Myös keho muistaa, se ei vain elä tässä hetkessä. Ja myös keho tuntee odotusta tulevasta. Perhoset vatsassa on yks kehon hienoimpia luomuksia. Ja se liittyy sekä tunteisiin, että ajattelemiseen. Eli oikeastaan sillä samalla kolikolla onkin kolme eri puolta. Toisistaan erottamattomia ja toisiinsa vaikuttavia.




Oletko varma että se "perhoset vatsassa" tunne aiheutuu oikeasti fyysisessä kehossa. Vai kenties vain aivoissa?

Kehon tuntemukset vaikuttavat ajatuksiin ja tunteisiin. Tunteet vaikuttavat ajatuksiin ja kehon tuntemuksiin. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja kehon tuntemuksiin. Ja kaikki ovat yhtä.


Joo, kaikki on yhtä. Mutta eikös mainitsemasi kehon tuntemukset nimenomaan ole ajatuksia ja tunteita eikä siis "vaikuta ajatuksiin". Tunteet ovat myös ajatuksia eikä se keho tunne mitään.

#26 kirjoitettu 30.11.2010 14:42

jurn:a kirjoitti:
eikä se keho tunne mitään.


Semantiikkaa, pilkun nussintaa. Ymmärrän pointtisi, mutta siis jos mulla on selkä kipeä, niin en mä sitä aivoissa tunne vaan selässä. Ja se jos mulla on se selkä on kipeä, vaikuttaa sekä ajatuksiini että tunnetilaani.