|
Istharium The Foe
845 viestiä
|
#1 kirjoitettu
06.01.2011 23:54 Muok:06.01.2011 23:55
En pikaisella katsauksella löytänyt tällaista foorumilankaa(vaikkakin hieman samankaltaisia), joten päätin tempaista uuden...
Eli ideana on se, että arvostellaan jokin lapsuutesi/nuoruutesi lempiyhtyeen/yhtyeiden levy, joka on jäänyt syystä tai toisesta varttumisen/mus. maun muuttumisen myötä unohduksen varjoihin. Toisin sanoen, arvostele jokin levy(jä) silloiselta lempibändiltä, joka on jäänyt esim. musiikkimaun muuttumisen myötä huomiotta moneksi vuodeksi. Joten alkakaas karistella pölyjä vanhasta levypinkasta sieltä hyllyn perältä! Katsotaan, löytyykö sieltä "arvomateriaalia" tänäkin päivänä.
|
|
Istharium The Foe
845 viestiä
|
#2 kirjoitettu
07.01.2011 00:44
Aloitan Apulanta - Heinola 10 -levyllä.
Apulanta on lapsuuteni lempiyhtye ja säilynyt kunnioitettavana bändinä tähän päivään asti. Ensimmäinen levyni tältä bändiltä oli heidän "Ehjä EP" vuodelta 1997 ja se vieläkin koreilee levyhyllyssä. Kyseinen levy tempaisi mukaansa aika kovaa ja ensimmäinen motiivini bassonsoiton aloittamiseen jonkin henkilön takia tuli tältä bändiltä, mutta hieman myöhemmin. Ostatin lisää Apsi-levyjä ja niitä kertyi hyvä pino. En kyllästynyt kyseiseen bändiin silloin ja se oli pääosin ainoaa musiikkia, mitä kuuntelin koko ala-asteen ajan, jos viulunsoitto otetaan pois kuvioista. Ylä-asteella musiikin kuuntelu meni niin totiseksi ja "puristiseksi", että unohdin Apulannan lähes kokonaan ja lakkasin kuuntelemasta kys. bändiä.
Syy, miksi valitsin tämän levyn arvosteltavaksi, oli se, kun päätin tänään pitkästä aikaa kuunnella tätä lättyä. Tämän levyn biisejä on jäänyt kirjaimellisesti vuosiksi soimaan päähän ja aina silloin tällöin korvien välistä soi jokin tämän levyn kappale. Tämän levyn biisejä soi vielä nykyisinkin radiossa välillä ja on pysynyt mukavan tuoreena tähänkin päivään asti, joten tästä levystä muistuttavia tekijöitä löytyy jo pelkästään autolla ajaessa.
Kuuntelin pääosin levyltä ne muut kappaleet kuin hittibiisit(Reunalla, Viivakoodit), kun ne on tullut kuultua radiosta tarpeeksi monta kertaa. Onhan ne kappaleet hyviä, mutta en jaksa ottaa niitä esille. Mutta muut kappaleet kuulostavat yhä todella hyviltä ja saan nyt niistä paljon enemmän irti kuin aiemmin nuorempana, kun osaan keskittyä kappaleeseen enemmän kokonaisuutena kuin pelkästään esim. kappaleen yksittäiseen kohtaan tai piirteeseen.
Levyn kappaleet kokonaisuutena ovat todella toimivia, dynaamisia ja suht erilaisia. Mutta mitään suurta ja vallankumouksellista levystä ei välttämättä löydy. Siinä on samanlainen uuden Apsin tuntuma ja fiilis, niin kuin monessa muussakin uudemmissa levyssä, joita on tullut Heinola 10:n jälkeen. Mutta levyltä löytyi muutamia niitä kullanarvoisia kappaleita, joita todellakin oli unohtunut vuosien mittaan. Hyvä esimerkki on kappale "Kirveltäjät", joka oli ytimekkäämpi ja voimakkaampi kappale kuin mitä olin muistanut. Ja se kappale on loistava. Samoin pari muutakin unholaan jäänyttä biisiä jäi soimaan päähän positiivisella tavalla.
Levy on pysynyt todella hyvänä vuosienkin jälkeen ja yllättää fiiliksellään. Levy ei ole kuitenkaan mikään läpimurtoinen tai jotain aivan uniikkia tavaraa, mutta todella toimivaa ja fiilisteltävää materiaalia monenlaiseen tilanteeseen. Lyriikat ovat oudot, niin kuin Apsin kappaleissa aina on ollutkin. Mutta enpä niitä osaa pahemmin kritisoida. Toimii nekin, vaikkei niistä oikein se sanoma välity kuuntelijaan aivan niin tehokkaasti kuin aikaisempien levyjen lyriikat. Voisin kuunnella taas tämän levyn positiivisen vaikutteen myötä muutkin vanhat Apsi-levyt, joita on tullut haalittua.
Ja asteikolla 4-10,
Apulannan Heinola 10-levy ansaitsee 9- / 10
|
|
BVR
20337 viestiä
|
#5 kirjoitettu
07.01.2011 20:08
Montin kirjoitti:
BVR kirjoitti:
Tää on vähä siitä vaikeaa että mie kuuntelen edelleenkin niitä mitä joskus 18 vuotta sitten. Sekä samaa ku 20 vuotta sitten, Rölli vaan toimii.
Tuossa on tärkeä pointti. 80-luvun röllihän on suunnattu myös aikuisille, ja Allu Tuppurainenhan halusi sinne myös pistää "piilosanomaa" kersojen vanhemmillekin, eli kappaleet sopivat kaiken ikäisille. Ei nykyaikana edes tehdä sellasia lastenlauluja mitä vielä 25-50 vuotta sitten. Ennen vanhaan sielä oli vaihtoehtoiset iskelmä/klassiset muusikot tai teatteritaiteilijat vääntämässä lastenlauluja, kun nykyään on sitten nämä risto asikaiset ja kumppanit tekemässä lastenlauluja joissa ei ole edes mitään sanomaa.
Siis Röllistähän just nykyjään saakin ne kaikki "jutut" irti. On haltijan antamaa taikajuomaa, mökyööliä joka saa Röllistä röllimetsän komeimman ja mahtavimman röllin, sit Rölli rähisee kun on ottanu vähän mökistä ja sit pyydelläänkin Tiina-tontulta anteeks. Jne jne.
Nykyjään vaan jotain Risto Runkuttelioita ja helvetin Hevidinoja.
|
Ladataan
