Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.02.2011 14:38

Ilmiselvä kirjoitti:
Tavallaan oon kovastikin taipuvainen uskomaan, ettei luonto sinänsä pyri mihinkään, että asiat vaan tapahtuvat. Mutta ilmiöt kuitenkin tapahtuvat tietyillä tavoilla, tiettyjä säännönmukaisuuksia noudattaen. Oon ite puhunut taipumuksista. Esimerkiksi, että luonnolla, materialla ylipäätään, vaikuttaa olevan taipumus itseorganisoitua, monimuotoistua, säilyttää. Aivan kuin luonnolla olisi tiettyjä päämääriä, koska luonto mitä ilmeisimmin suosii tiettyjä asioita enemmän kuin toisia (joka ilmenee esimerkiksi siinä, minkälaisia ilmiöitä evoluutio säilyttää).


Luonto seuraa luonnonlakeja. Suljettu systeemi lähestyy maksimaalista entropiaa. Suuret massat kasaantuvat gravitaation takia. Kaipa se on filosofinen kysymys että voiko tällaisten prosessien lopputuloksia kutsua varsinaisiksi päämääriksi.

#3 kirjoitettu 22.02.2011 15:15

Disintegr8 kirjoitti:
Kaipa se on filosofinen kysymys että voiko tällaisten prosessien lopputuloksia kutsua varsinaisiksi päämääriksi.


Mielestäni ei. Ei voi olla päämäärää ellei ole jonkinlaista tietoisuutta, ja mielestäni universumi ei tarvitse tietoisuutta toimiakseen niin kuin toimii. On tietysti hyvin intuitiivista yrittää inhimillistää hyvin monimutkaisten järjestelmien toimintaa. Onhan ajatus siitä, että koko maailmankaikkeus toimii vain sisäsyntyisten luonnonlakien voimalla ja samalla varsin jännittäviä emergenttejä järjestelmiä kuten elämä, ekosysteemit ja ihmiskunta varsin päräyttävä.

#4 kirjoitettu 22.02.2011 15:27

Ilmiselvä kirjoitti:

Tää on kai jossain määrin sama ku kysymys älykkäästä suunnittelusta, mutta en oo siihen keskusteluun erityisen syvästi perehtynyt. Jääny vaan mieleen, että joidenkin tiedeintoilijoiden mielestä mitään keskustelua tai vakuuttavia argumentteja ei ole olemassa - että koko kysymys on naurettava. En tiiä, missä määrin älykkään suunnittelun käsite voi viitata ilmiön tutkimiseen nimenomaan tieteen kielellä, ja missä määrin kyse on nimenomaan kristilliseen kreationismiin liittyvästä ilmiöstä.


Älykkään suunnittelun teoria kaikissa muodoissaan jossa sitä on ikinä sillä nimellä esitetty on tarkoitettu nimeomaan vastakohdaksi evoluutiolle. Eli maailma jossa on evoluutio, mutta jumala on luonut sen evoluution, ei ole ID-teorian mukainen maailma.

Luonnossa esiintyvän intentionaalisuuden (suunnitelmallisuuden, päämäärien, tavoitteiden?) voi ajatella todistuvan sillä, että ihminen on osa luontoa, ja ihmisellä on intentioita - ihminen rakentaa simulaatioita, arvioi tekojen mahdollisia seurauksia, punnitsee tavoitteitaan ja valitsee useista vaihtoehdoista sen seurauksena.


Näin ihminen on suunniltelmallisuuden määritellyt joo.

Voisiko intentionaalisuutta esiintyä muuallakin luonnossa? Voiko luonto olla perustavanlaatuisesti tavoitteellinen?


Minusta jos uskoo evoluutioteoriaan, niin vastaus on yksiselitteisen kyllä. Evoluutio on tavoitteellinen prosessi.

Monesti tekisi mieli ilmaista luonnon pyrkivän tiettyihin asioihin, mutta en oo vielä vakuuttunut ilmaisun mielekkyydestä.


Se riippuu mitä sillä "luonnolla" tarkoittaa. Jos laskee siihen mukaan evoluution tai ihmisen, niin toki ne ovat tavoitteellisia. Se onko luonto sitten muuten tavoitteellinen onkin sitten jo määritelmällisestikkin vaikeampi kysymys.

Tavallaan oon kovastikin taipuvainen uskomaan, ettei luonto sinänsä pyri mihinkään, että asiat vaan tapahtuvat. Mutta ilmiöt kuitenkin tapahtuvat tietyillä tavoilla, tiettyjä säännönmukaisuuksia noudattaen. Oon ite puhunut taipumuksista. Esimerkiksi, että luonnolla, materialla ylipäätään, vaikuttaa olevan taipumus itseorganisoitua, monimuotoistua, säilyttää. Aivan kuin luonnolla olisi tiettyjä päämääriä, koska luonto mitä ilmeisimmin suosii tiettyjä asioita enemmän kuin toisia (joka ilmenee esimerkiksi siinä, minkälaisia ilmiöitä evoluutio säilyttää).


Aivan. Evoluutio on tavoitteellinrn prosessi. Se pyrkii synnyttämään entiteettejä jotka säilyvät hengissä ja siitä seuraa taas monenmoista mielenkiintoista asiaa.

Melkein lukisin Richard Dawkinsin teoksen "Sokea kelloseppä", joka selventää äärimmäisen materialistisen evoluution tulkinnan. Jo minusta sen kirjan pohjalta evoluutio on pakko nähdä tavoitteelliseksi prosessiksi.

Mitä se intentionaalisuus oikeastaan tarkoittaa? Jos jokin systeemi tekee järjestelmällisesti tiettyä asiaa, ni milloin voidaan sanoa että tuo tietty asia on intentionaalista, tavoitteellista?


Kun sillä prosessilla on joku päämäärä. Rajanveto voi toki olla joskus vaikeaa myönnettäköön.

Tarvitaanko intentionaalisuuteen semmosta suunnitelmallisuutta, että vertaillaan useita potentiaalisia vaihtoehtoja ja valitaan niistä? Riittääkö intentionaalisuudeksi se, että tietyt asiat valikoituvat, ja toiset eivät - että maailmankaikkeus on persompi tietynlaisille ilmiöille?


Määrittele valinta? Onko noilla oikeasti eroa?

#5 kirjoitettu 22.02.2011 15:29

MKDELTA kirjoitti:

Ei voi olla päämäärää ellei ole jonkinlaista tietoisuutta, ja mielestäni universumi ei tarvitse tietoisuutta toimiakseen niin kuin toimii.


Hmm.. Toki päämäärän voi määritellä noinkin. Koko tietoisuus on materialistisesta näkökulmasta sellainen kummajainen, että tämänkaltaisessa kysymyksessä koen hieman kiusalliseksi tehdä ero tietoisen ja tiedostamattoman entiteetin välillä.

#6 kirjoitettu 22.02.2011 15:42 Muok:22.02.2011 15:42

Haava kirjoitti:
Minusta jos uskoo evoluutioteoriaan, niin vastaus on yksiselitteisen kyllä. Evoluutio on tavoitteellinen prosessi.
Onko se tavoitteellinen tai pyrkimyksellinen prosessi jossain sellaisessa mielessä, että noita käsitettä olisi jotenkin mielekkäämpää tai kuvaavampaa käyttää kuin esimerkiksi taipumuksen käsitettä?

Se riippuu mitä sillä "luonnolla" tarkoittaa. Jos laskee siihen mukaan evoluution tai ihmisen, niin toki ne ovat tavoitteellisia.
Koska luonto harjoittaa ihmisen osalta ilmiselvemmin tavoitteellista toimintaa, voidaan tämän kysymyksen äärellä, käytännöllisyyden vuoksi, jättää ihminen yhtälöstä pois.

Vai voidaanko? Onko koko tavoitteellisuuden käsitteellä vastinetta missään muualla todellisuudessa kuin ihmisen käsitekartastoissa?

Melkein lukisin Richard Dawkinsin teoksen "Sokea kelloseppä", joka selventää äärimmäisen materialistisen evoluution tulkinnan. Jo minusta sen kirjan pohjalta evoluutio on pakko nähdä tavoitteelliseksi prosessiksi.
Joo, on kyl lukulistalla, pidän Dawkinsista kirjoittajana vaikka onkin myös vaahtoava kusipää. Tai ehkä osittain myös siitä syystä.

Määrittele valinta? Onko noilla oikeasti eroa?

No, tässä tapauksessa se että ilmiöt tapahtuvat tietyllä tavalla eikä toisella tavalla, ja varmaankin, että on jonkinlainen kokija, jolla on edes teoreettinen mahdollisuus valita toisin (=kokemus siitä että valitsee, riippumatta siitä onko tuo valinta lopulta silkka illuusio).

Tässä tapauksessa valitsin ilmaisun "valikoitua" just sen takia, että halusin tuoda esille sitä mahdollisuutta, että se ns. valitseminen tarkottaa itse asiassa asiassa ihan vaan sitä, miten koko maailmankaikkeus kaikkialla tapahtuvana prosessina ilmenee just tietyssä aika-avaruuden pisteessä. Eli asetan tässä tavallaan kyseenalaiseksi sen, voiko mitään oikeasti tapahtua riippumatta kaikesta muusta - onko missään mitään valittavaa.

En tiedä, onko kysymys vapaasta tahdosta millään tasolla mielekäs objektiivisesta maailmantulkinnasta puhuttaessa, eli yritettäessä kartoittaa maailmaa yleispätevästi, muillakin tasoilla kuin yksittäisten subjektien kokemusmaailmassa. Pidän mahdollisena, että sen vapaan tahdon käsitteen käyttökelpoisuus rajautuu vain ja ainoastaan itsetietoisten olentojen kokemusmaailman sisään, jossa se tosin on kullanarvoinen ja keskeinen, koska yksilöllisyytemme ylipäätään vaikuttais koostuvan siitä narratiivista, jonka me kerromme itsellemme, ja jota ei voi erottaa siitä miten me ilmiöinä tapahdumme, siitä miltä me itsellemme, kokemuksina, itseemme eläytyvinä prosesseina, tunnumme.

#7 kirjoitettu 22.02.2011 16:06

Ilmiselvä kirjoitti:

Onko se tavoitteellinen tai pyrkimyksellinen prosessi jossain sellaisessa mielessä, että noita käsitettä olisi jotenkin mielekkäämpää tai kuvaavampaa käyttää kuin esimerkiksi taipumuksen käsitettä?


Hmm.. Aika syväfilosofinen kysymys minusta. Sanoisin, että kumpakaan sana "tavoite" tai "taipumus" eivät ole luotuja kuvamaan suoraan tuota ilmiötä ja siten minusta ne kumpiakaan eivät tee täysin oikeutta asialle.

Vai voidaanko? Onko koko tavoitteellisuuden käsitteellä vastinetta missään muualla todellisuudessa kuin ihmisen käsitekartastoissa?


Itse käyttäisin sitä evoluution suhteen, mutta toisaalta kyllä se voidaan määrittämällä määrittää siitä uloskin joh tahdotaan. Olennaista on ymmrätää mitä evoluutio on ja sitten pohtia käsitekysymystä erikseen. Mutta intuitiivisella tasolla käyttäisin tuota tavoitteellisuus sanaa. Evoluutiolla on selvä tavoite säilyttää entiteetit hengissä ja siitä syntyy sivuprosessina mitä erilaisimpia tavoitteita.

Joo, on kyl lukulistalla, pidän Dawkinsista kirjoittajana vaikka onkin myös vaahtoava kusipää. Tai ehkä osittain myös siitä syystä.


Joo ja toi on sisällöltään hyvä opus kun hän ei keskity uskontojen pilkaamiseen filosofisessa näkökylmasta olematta hyvä filosofi, vaan siihen evoluutioon, jonka hän erinomaisena biologina taas hallitsee hyvin.

No, tässä tapauksessa se että ilmiöt tapahtuvat tietyllä tavalla eikä toisella tavalla, ja varmaankin, että on jonkinlainen kokija, jolla on edes teoreettinen mahdollisuus valita toisin (=kokemus siitä että valitsee, riippumatta siitä onko tuo valinta lopulta silkka illuusio).


Jos valinta on illusionäärinen, niin eroa ei minusta ole. Oikeastaan ero on siinä tapauksessa vain tuo kokija jonka koen aina merkityksettömänä erona. Jos valinta on todellinen, niin siltikkin erovaisus on miniusta yllättävän pieni.

Tässä tapauksessa valitsin ilmaisun "valikoitua" just sen takia, että halusin tuoda esille sitä mahdollisuutta, että se ns. valitseminen tarkottaa itse asiassa asiassa ihan vaan sitä, miten koko maailmankaikkeus kaikkialla tapahtuvana prosessina ilmenee just tietyssä aika-avaruuden pisteessä. Eli asetan tässä tavallaan kyseenalaiseksi sen, voiko mitään oikeasti tapahtua riippumatta kaikesta muusta - onko missään mitään valittavaa.


Joo. Sitä sietää pohtia aina välillä.

En tiedä, onko kysymys vapaasta tahdosta millään tasolla mielekäs objektiivisesta maailmantulkinnasta puhuttaessa, eli yritettäessä kartoittaa maailmaa yleispätevästi, muillakin tasoilla kuin yksittäisten subjektien kokemusmaailmassa.


En joten näe sitä oleellisena tässä kysymyksessä joo. Tai siis minusta on aika putoa jokatapauksessa määrittää pyrkimystä sen mukaan, mutta voi sen toki niinkin tehdä, että rajaa sen noin erilleen kuin tässä ketjussakin on jo tehty.

Pidän mahdollisena, että sen vapaan tahdon käsitteen käyttökelpoisuus rajautuu vain ja ainoastaan itsetietoisten olentojen kokemusmaailman sisään, jossa se tosin on kullanarvoinen ja keskeinen, koska yksilöllisyytemme ylipäätään vaikuttais koostuvan siitä narratiivista, jonka me kerromme itsellemme, ja jota ei voi erottaa siitä miten me ilmiöinä tapahdumme, siitä miltä me itsellemme, kokemuksina, itseemme eläytyvinä prosesseina, tunnumme.


Niin. Universaalista näkökulmasta se kysymys muuttuu helposti triviaaliksi.

#8 kirjoitettu 22.02.2011 16:18

Olisiko niin, että tämän ketjun kysymys vaikuttaa mielekkäältä ainoastaan siitä syystä, että ne maailmaa lineaarisena ja kausaalisena ilmiönä (erotuksena emergentille maailmankäsitykselle, jossa ilmiöt ovat loputtomassa jatkumossa sekä syitä että seurauksia kaikelle) kuvaavat käsitteet joihin olemme tottuneet, rajaavat maailmaa tavalla joka tekee vaikeaksi ymmärtää maailmaa muuna kuin lineaaris-kausaalisena ilmiönä? Tästä seuraisi siis se, että koko maailmassa vaikuttaisi olevan outo ristiriita, vaikka oikeasti ristiriita kattaa vain käsityksemme ja tulkintamme?

Toisin sanoen, synnyttääkö käyttämämme kieli illuusion, jossa meistä vaikuttaa siltä, että intentionaalisuus tai epäintentionaalisuus olisivat olemassaolevia ilmiöitä muuallakin kuin ihmisissä?

#9 kirjoitettu 22.02.2011 16:22

Ilmiselvä kirjoitti:
Olisiko niin, että tämän ketjun kysymys vaikuttaa mielekkäältä ainoastaan siitä syystä, että ne maailmaa lineaarisena ja kausaalisena ilmiönä (erotuksena emergentille maailmankäsitykselle, jossa ilmiöt ovat loputtomassa jatkumossa sekä syitä että seurauksia kaikelle) kuvaavat käsitteet joihin olemme tottuneet, rajaavat maailmaa tavalla joka tekee vaikeaksi ymmärtää maailmaa muuna kuin lineaaris-kausaalisena ilmiönä? Tästä seuraisi siis se, että koko maailmassa vaikuttaisi olevan outo ristiriita, vaikka oikeasti ristiriita kattaa vain käsityksemme ja tulkintamme?

Toisin sanoen, synnyttääkö käyttämämme kieli illuusion, jossa meistä vaikuttaa siltä, että intentionaalisuus tai epäintentionaalisuus olisivat olemassaolevia ilmiöitä muuallakin kuin ihmisissä?


Kyllä minä lähtisin siitä, että kysymyksesi on esisijassa määritelykysymys. Kun pohtii erilaisia mäöärittelyjä, niin huomaa minusta väitämättä että käsitteillä pyrkimys ihmisen näkökulmasta, että käsitteellä pyrkimys materialistisen maailmankaukkeuden näkökulmasta ovat hyvin paljolti samanlaisia ja joissain asioissa kuitenkin erilaisia.

Että näkisin itse tämän kielellisenä ongelmana esisijassa. Toisaalta en kuitenkaan pelksätään, koska tämä kielellinen onmgelma auttaa kyllä pohtimaan tarkemmin sitä millainen maailma on tai ei ole. Kaikkiin niihin kysymyksiin ei ole vastausta ainakaan tieteen näkökulamasta.

#10 kirjoitettu 22.02.2011 22:20

jos meidät rakentavat neuronit ja solut ovat reagoivia kokonaisuuksia ja me olemme reagoivia kokonaisuuksia niin koko maailma saattaa olla samalla tavalla reagoiva kokonaisuus joka rakentuu meistä, jopa koko todellisuus saattaa olla. koko meidän todellisuutemme saattaa olla yksi synapsi jumalan mielessä ja meidän päissämme tapahtuvat synapsit saattavat olla kokonaisia universumeja.

kaikki riippuu siitä mihin haluaa vetää rajan ja minkä haluaa määrittää kokonaisuudeksi, jumalaksi ja maailmaksi.

joku johon luonto pyrkii saattaa meille olla täysin tarkoituksetonta. se voi olla jotain niin monimutkaista ettemme sitä voi ymmärtää tai jotain niin yksinkertaista ettei sitä voi hyväksyä.

#11 kirjoitettu 01.03.2011 10:44

Ilmiselvä kirjoitti:
Mitä se intentionaalisuus oikeastaan tarkoittaa? Jos jokin systeemi tekee järjestelmällisesti tiettyä asiaa, ni milloin voidaan sanoa että tuo tietty asia on intentionaalista, tavoitteellista?


Haava kirjoitti:
Kun sillä prosessilla on joku päämäärä. Rajanveto voi toki olla joskus vaikeaa myönnettäköön.


Voisitko selventää tuota allekirjoittaneelle mainitsemalla esimerkkejä tai esimerkin prosessista jolla ei ole päämäärää? Nyt jäi jotenkin hämäräksi.

#12 kirjoitettu 01.03.2011 11:59

Kaurismaki kirjoitti:

Voisitko selventää tuota allekirjoittaneelle mainitsemalla esimerkkejä tai esimerkin prosessista jolla ei ole päämäärää? Nyt jäi jotenkin hämäräksi.


Rajanveto kysymys minkä laskee päämääksi. Sen voi määritellä siten, että millään ei ole päämäärää tai siten, että kaikella on.

#13 kirjoitettu 01.03.2011 12:51

Haava kirjoitti:
Rajanveto kysymys minkä laskee päämääksi. Sen voi määritellä siten, että millään ei ole päämäärää tai siten, että kaikella on.


Tarkoitatko että määrittely on mielestäsi (loogisesti kestävällä tavalla) mahdollista tehdä _ainoastaan_ poissulkevasti? Siis että jos jollain on päämäärä niin kaikella on? Koetan vain selvittää itselleni siis ajatustasi.

#14 kirjoitettu 01.03.2011 13:03

Kaurismaki kirjoitti:

Tarkoitatko että määrittely on mielestäsi (loogisesti kestävällä tavalla) mahdollista tehdä _ainoastaan_ poissulkevasti? Siis että jos jollain on päämäärä niin kaikella on? Koetan vain selvittää itselleni siis ajatustasi.


Trakoitan, että se on mahdollista tehdä miten vaan. Kaikella on, millään ei ole tai mitä tahansa siltä väliltä.

#15 kirjoitettu 02.03.2011 22:53

Olen joskus tuuminut, että jos olisin itse ollut se jumala aikojen alussa, olisin laittanut vain kehityksen siemenet alulle ja katselisin sitten kiinnostuneena, mitä tapahtuu. Olisi paljon hauskempi tapa, kuin alkaa itse väsätä kaikkea elollista valmiiksi. Olen minä sen verran laiska mies. Popcorneja natustaisin siinä katsellessa. Tylsäähän sellaisena jumalana varmaan olisi olla, kun ei liene juttukaveriakaan, jos on kerran ainoa, tai riidoissa kollegojensa kanssa. Koskapa ei anna kuulla muista puhuttavankaan, niin oletan hänellä olevan jotain skismaa heidän kanssaan, jollei sitten todellakin ole ainoa. Olisi siinä sitten, kuin elokuvissa konsanaan.

#16 kirjoitettu 01.04.2011 22:48

ossi kirjoitti:
Samalla tavoin kun maantieto opettaa sinut näkemään maapallon erillisinä valtioina, eikä yhtenä planeettana jonka asukkaat ovat kaikki yhtä perhettä...
Biologia opettaa sinut näkemään luonnon pirstoutuneena - erillisinä lajeina ja rotuina- eikä yhtenä isona organismina.


Ja matematiikan numeroina ja lukuina eikä yhtenä isona oikeana vastauksena.

#17 kirjoitettu 01.04.2011 22:49

ossi kirjoitti:
Samalla tavoin kun maantieto opettaa sinut näkemään maapallon erillisinä valtioina, eikä yhtenä planeettana jonka asukkaat ovat kaikki yhtä perhettä...
Biologia opettaa sinut näkemään luonnon pirstoutuneena - erillisinä lajeina ja rotuina- eikä yhtenä isona organismina.


Siihen nähden kuinka paljon ainakin minulle on jaksettu jauhaa ekosysteemistä kokonaisuutena niin en ole ihan samaa mieltä tuosta. Aika pitkälti vihaan biologiaa joka tapauksessa.

#18 kirjoitettu 01.04.2011 22:58

ossi kirjoitti:
Samalla tavoin kun maantieto opettaa sinut näkemään maapallon erillisinä valtioina, eikä yhtenä planeettana jonka asukkaat ovat kaikki yhtä perhettä...
Biologia opettaa sinut näkemään luonnon pirstoutuneena - erillisinä lajeina ja rotuina- eikä yhtenä isona organismina.


älä vitus. kui monta gemmii budii/tuntia newageheebojen kaa meni et saavuit noinkin loogisesti aukottomaan, faktapohjaiseen ja omaperäiseen lopputulokseen?

#19 kirjoitettu 02.04.2011 00:35

Intentio = tarkoitus?

Vai mitä vittuu. Oikeesti, nää sanavalinnat välillä pistää vituttamaan.

Intentionaalisuus? Come on, hei.

#20 kirjoitettu 02.04.2011 07:10

Haava kirjoitti:
Minusta jos uskoo evoluutioteoriaan, niin vastaus on yksiselitteisen kyllä. Evoluutio on tavoitteellinen prosessi.

Eikö tavoitteellisuus vaadi mielestäsi tietoisuutta?

#21 kirjoitettu 02.04.2011 07:19

Ossi voit tehdä kuolemasta, matikasta tai geologiasta oman ketjun sikäli kun ne ei tähän aiheeseen liity.

#22 kirjoitettu 02.04.2011 16:06

ossi kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Ossi voit tehdä kuolemasta...oman ketjun sikäli kun ne ei tähän aiheeseen liity.

Sinulla on valitettavasti hyvin suppea lähestymistapa aiheeseen. En ihmettele. Kuolemasta puhuminen voi olla pelottavaa ku ottaa huomioon miten siihen opetetaan suhtautumaan. Se ei silti tarkota sitä etteikö se olis hyvin oleellinen osa luontoa. Et voi ymmärtää elämää, jos et ymmärrä, tai yritä ymmärtää kuolemaa.


No sen verran tulin tähän kommentoimaan, että ei meistä kukaan ikuisesti tällä pallolla tallaa. Nauttikaa ihmiset elinpäivistänne, ne ovat rajalliset

#23 kirjoitettu 02.04.2011 20:24

ossi kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Ossi voit tehdä kuolemasta...oman ketjun sikäli kun ne ei tähän aiheeseen liity.

Sinulla on valitettavasti hyvin suppea lähestymistapa aiheeseen. En ihmettele. Kuolemasta puhuminen voi olla pelottavaa ku ottaa huomioon miten siihen opetetaan suhtautumaan. Se ei silti tarkota sitä etteikö se olis hyvin oleellinen osa luontoa. Et voi ymmärtää elämää, jos et ymmärrä, tai yritä ymmärtää kuolemaa.

Kyse ei ole siitä, että mua pelottaa puhua kuolemasta, vaan siitä, että sun aiheet oli sen verran kaukaa asiaa sivuavia, että niitä olisi helpompi käsitellä toisessa ketjussa, koska tämä otsikon aihekin on jo melkoinen pähkinä purtavaksi. Asiaan liittyen saa tietysti puhua vaikka kuolemasta, mutta koska sun mielestä kaikki on kaikkea eikä millään ole mitään eroa niin ehdotan, että nöyrryt pyyntöni edessä, koska uskon sen edustavan monen muunkin mielipidettä kuin vain omaani.

#24 kirjoitettu 03.04.2011 12:54

http://www.mikseri.net...

#25 kirjoitettu 05.04.2011 02:36

ossi kirjoitti:
Samalla tavoin kun maantieto opettaa sinut näkemään maapallon erillisinä valtioina, eikä yhtenä planeettana jonka asukkaat ovat kaikki yhtä perhettä...
Biologia opettaa sinut näkemään luonnon pirstoutuneena - erillisinä lajeina ja rotuina- eikä yhtenä isona organismina.

Täh, eikö moderni biologia nimenomaisesti lähesty maailmaa ja elämää sekä reduktionistisesti että holistisesti?

Heijala kirjoitti:
Intentio = tarkoitus?

Vai mitä vittuu. Oikeesti, nää sanavalinnat välillä pistää vituttamaan.

Intentionaalisuus? Come on, hei.

Tarkoitusperällisyys. Kyllä. Eli intentio on sitä, että on joku suunta johon tarkoituksella mennään.