Mikseri.net

#2 kirjoitettu 11.09.2011 16:04

kontrasteista se efekti syntyy, että kertsi olisi jotenkin "isoa"; sen voi duunata sovituksella (versessä hieman riisutumpaa menoa) tai ihan sävellyksellisestikin, mikä on kyl jo sit astetta vaikeampaa; versen sointukierron vois periaatteessa yritää rakentaa niin että jännite purkautuu kertsiin. Itse oon tätä monesti yrittänyt mutta onnistumiset on jääneet aika harvoiksi. Yrityksen ja erehdyksen kautta toisinaan syntyy moinen efekti (kun ei viitsi ihan suoraan ripata sointukuvioita muidenkaan biiseistä).

tuottajaopuksista on jäänyt myös korvan taakse sellainen kikka, että kertsin ajaksi tempoa nostetaan, ihan pikkuriikkisen.

yksi kikka on kans, että verse menee jossain oudommassa tahtilajissa (5/4, 6/4, 7/4, 9/8, 11/8) mut sit kertsi meneekin ihan perus 4/4.

#3 kirjoitettu 11.09.2011 18:04

Ite koetan jättää tarpeeks tilaa dynamiikassa siten, että kertsissä voi sitten paisutella kunnolla. Ite teen kertsit yleensä myös aika selkeästi erilliseksi muista biisin osista. Tämä luo sellaisen tietynlaisen yllättävän, dramaattisen vaikutelman.

Tykkään myös tehdä niin, että teen kertsiin myös erilaisen rytmiikan kuin muuhun biisiin, mikä sivuaa noita tahtilajihommia mitä kh tuossa mainitsikin jo

#4 kirjoitettu 11.09.2011 19:21

voimakkaammat yläkeskiäänet (hatusta vedettynä 2-6 kHz) kertsissä saattaa lisätä meiningin (ja yleisen levottomuuden) tuntua. myös soundien decayn pituudella voi yrittää kikkailla; lyhyitä nuotteja verseissä, pitkiä kertsissä. vaikka maksimiäänentaso on kummassakin sama, pidempään soivat äänet tuntuvat voimakkaammilta.

sovitukselliselta kantilta jos versen sointukulku on joku yksinkertainen neljän tahdin kierto, niin kokeile käyttää samaa sointukulkua kertsissä niin, että se alkaa eri kohdasta. jos versen soinnut on Am Em F C, niin käytä kertsissä F C Am Em/G ja tee kertsiin sellainen melodia, että se korostaa sointukulun mahtipontisuutta. kertosäkeen viimeiseksi sointukierroksi kannattaa tehdä joku kevyt variaatio, jotta siirtymä verseen tai muuhun väliosaan on luonnollisempi, esim F C G tai F Em7 Dm9.

#5 kirjoitettu 11.09.2011 20:46

Kiitos jo tässä vaiheessa vinkeistä. Tuo sointurakenne homma on ihan totta ja sitä tässä pitää tosissaan funtsia.

#6 kirjoitettu 12.09.2011 15:38

Ja muutkin vinkit on hyviä. Tuo rauhallisemman osuuden laitto kertsin eteen on varmaan myös hyvä idea.

#7 kirjoitettu 12.09.2011 16:52

Versen sointukierron reharmonisointi. Esim. puhkikaluttu Am-G-F-E saa aivan uutta potkua kun vaihtaa G:n tilalle E-mollin. Vielä jos vähän laajentaa sointuja niin vot!

#8 kirjoitettu 12.09.2011 18:20

Fillari kirjoitti:
Jotain käsitystä on minullakin, mutta kertokaahan, miten miksaatte piisin kertosäkeen erottumaan muusta piisistä. Ongelmana on lähinnä se, että kertosäkeessä tekisi mieli nosta kaikkien raitojen volumea. Kun nostaa soittimia, niin lauluakin pitää nostaa. Lopputuloksena käy helposti niin, että ääni menee kertsissä pikkiin. Entä miten efektoitte kerstin laulun?


Tärkein on sävellys ja sovitus kuten on jo sanottu. Sitten ihan saundikikkailulla juurikin tuo volumen nostaminen ja komressorin asetusten muuttaminen ovat hyviä jippoja. CMX:llä on monessa biisissä ovela jippo, että perusbiisiä ei ole juurikaan kompressoitu, mutta kertosäe on sitten kovemmalla ja kompura iskee kiinni vahvemmin samalla. Tekee oman erilaisuutensa bkertsiin myös.

#9 kirjoitettu 12.09.2011 22:15 Muok:12.09.2011 22:17

Fillari kirjoitti:
Ja muutkin vinkit on hyviä. Tuo rauhallisemman osuuden laitto kertsin eteen on varmaan myös hyvä idea.


Se on tosi hyvä idea, mut ei kannata käyttää sitä joka biisis. Miuta ainaki käy vähä puuduttaa ku joillai bändeil on joka biisi nimenomaa just tollasel rakenteel tehty et säkeistö perusrokkii, sit semmone lyhyt himmailu ja sit kertsi pauhaamaa.

Mut eihä mikää oo enää nii siistii jos sitä ylikäyttää.

Sunt1o muokkasi viestiä 22:16 12.09.2011

Toine aika perus on tietysti lisätä sitä soitinmassaa kertsii. Lisää vaan soittimia ja vaikkapa kitaroitten tuplauksia (eri soundeilla). Ja sit noin niinku laulun osalta ni se tulkintaha on tietyst yks mikä paljon vaikuttaa (ei miksausasia kyl) ja toine taustalaulut.

#10 kirjoitettu 12.09.2011 22:35

Sunt1o kirjoitti:

Se on tosi hyvä idea, mut ei kannata käyttää sitä joka biisis.


Hyvä pointti. Lähinnä Jos jotain biisissä tahtoo tehdä, niin se kannattaa tehdä koska se tukee sitä biisin ideaa. Jos biisillä taas ei ole ideaa, niin suosittelen unohtamaan koko säveltämisen.

No joo.. Ehkä vähän liioittelin vikassa lauseessa, kun minulle se on koko homman idea. Syy miksi teen mitään musiikkia. Toki jos itse saa musiikin tekemisestä jotenkin muuten jotain, niin ei ole toki pakko.

#11 kirjoitettu 12.09.2011 23:43

hieman asiaa sivuava anekdootti oman bändin taiteellisista eteenottamuksista...ei nyt ihan täysin liity kertsi-issueen (koska kyseisessä biisissä ei varsinaisesti ole kertsiä kun on sellainen postrock-henkinen eeppinen liplattelu).

alunperin biisi alkoi perinteisesti hissutellen. sit kuunnellessani erästä livetaltiointia tein havainnon, että kaikki keikan biisit menivät samalla kaavalla Ensin hissuttelua, sit rymistelyä. Postrock-piireissähän biisit menee aina noin, mut kun me ei olla ihan oikea postrock-bändikään, setissä on tuo yksi aihetta sivuava rypistely ja muu tuotanto on hieman perinteisempiä latuja tarpovaa, joskin ajoittain melko eeppistä kamaa sekin.

kokeilinpa huvikseni Logicilla pilkkoa biisin about keskeltä poikki, kohdasta jossa rymistelyt alkavat. Sitten vaihdoin klippien paikkaa keskenään: hämmästyksekseni uusi rakenne toimi kuin junan vessa! Muutkin bändin jantterit diggasivat tästä uudesta visiosta ja nykyään soitamme biisin tällä "nurinkurisella" rakenteella: alussa tulee tovi intensiivistä meininkiä, puolessa välissä biisiä tulee suvanto (vanha biisin intro) ja lopussa sitten vielä hieman rymistellään lisää.

Tuohan on oikeastaan konemusiikin, träncen yms. huumediskon perusrakenne: tamppausta, "essosuvanto", lisää tamppausta Rockin puolella moista ei ihan niin yleisesti harrasteta, vaikka kyllä jonkin verran toki. Itselle tulee ainakin enskana mieleen niinkin vanha biisi kuin Wigwamin Losing Hold.

#12 kirjoitettu 13.09.2011 09:34

Panorointikin saattaa auttaa, Säkeistössä maltillisemmin ja kerttikseen leveyttä koko stereokuvan verran ja esim rokkibiisiin tms voi koittaa aktivoida jotain säkeistössä ei niin paljon käytettyä taajuusaluetta vaikkapa lisäämällä pianon kilkutuksen. Sen kilkutuksen saa leveäksi soittamalla sen kahdesti (aavistuksen eri soundilla/mikityksellä/millä vaan) ja panoroimalla äärivasempaan ja -oikeaan.

Taustalaulutkin voi rakentaa leveämmiksi kertoon. Pointtina kuitenkin se, että nyt mennään eikä meinata ja otetaan koko tila haltuun!

Pistä näytettä, kun saat valmista!