Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.04.2012 10:35

Eikö yhtään jeesiä löytyis? :(

#3 kirjoitettu 29.04.2012 23:37

http://www.thomann.de/...

http://www.thomann.de/...

Pari vaihtoehtoa. Sinänsä kyllä tuossa hintaluokassa voisi suositella Korgeja ja Rolandejakin.

#4 kirjoitettu 30.04.2012 00:49

Hyvältähän nuokin näyttävät.

Olen kallistumassa tuon Rolandin FP-4F:n puoleen. Soittotuntuma oli nimittäin aivan taivaallinen ja vaikka saundikirjasto suppeahko olikin, olivat se todella hyvän kuuloinen. Hintaa on valitettavasti n. 1400e :(

Olisiko täällä ketään jo ka olisi soittanut Rolandin FP-4:llä ja FP-4F:llä ja osaisi kertoa vähän niiden eroista?

#5 kirjoitettu 01.05.2012 15:33

http://www.thomann.de/...

Itselläni oli P-120, ennen kuin jouduin sen myymään muuton vuoksi. Oli omassa hintaluokassaan mielestäni ylivoimainen, sillä en pidä yhtään saman hintaisten Rolandien koskettimistosta (enkä kyllä kauheasti välitä kalliimpienkaan).
Koskettimisto on suht raskas ja ennen kaikkea jämäkkä. Pianosoundit on tonnin hintaluokassa kaikissa hyvät, eli menee ihan makusteluksi. Runko on paksua muovia ja pohjassa lastulevy tms. eli kokoisekseen kevyt roudata.
Mitä tätä uutta P155 mallia testailin, niin koskettimisto oli vielä parantunut, mutta edellisessä mallissa lemppariksi muodostunutta tummaa pianosaundia en löytänyt.
Kawai kannattaa myös chekata valmistajana. ES 6:nen oli vahvassa harkinnassa aikoinaan, mutta Yammun sain kuukauden käytettynä vähän liiankin halvalla.

#6 kirjoitettu 04.05.2012 14:18

Ääneltäänhän nuo kaikki ovat jo yhtä hyviä, lähinnä tatsi ratkaisee. Se taas pitäisi päästä itse jossain testaamaan. Rolandin kunniaksi on sanottava, että minulla on kotistudion nurkassa Rolandin RD-300, jonka kanssa kierrettiin Suomea yli 25 vuotta. Hyvin se kesti ja oli joskus tosi kovillakin. Kerrankin oltiin rekka-auton peräkärrylavalla ja iski pirunmoinen sade ja tuuli. Koko setti kastui ja sitten kunnolla. Paljon meni sen keikan jälkeen kamoja vaihtoon, mutta Roland ja Hammond ei olleet moksiskaan. Viitisen vuotta se on nyt viettänyt eläkepäiviä täällä äänittelypuolella ja hyvin pelittää aina vaan. Ainakin tuo merkki on osoittautunut todella luotettavaksi.

#7 kirjoitettu 04.05.2012 16:45

Lautajaska kirjoitti:
Ääneltäänhän nuo kaikki ovat jo yhtä hyviä, lähinnä tatsi ratkaisee.


Rolandeista vai kaikista? Kyllä noiss saundillisiakin eroja on eri merkeissä. Minusta jopa laadullisiakin, eikä vain mieltymyksellisiä. Ennenkaikkea kuitenkin miltymyksellisiä.

#8 kirjoitettu 05.05.2012 01:22

Oudo S Tuttava kirjoitti:

Kävitkö oikein hiirellä pikaklikkaamassa noita mainittuja saundinäytteitä vai oletko muuten vaan jo pidempää salaa harrastanut näitä erilaisia keikkapianoja?


Olen soitellut ihan omakätisesti useampaakin.

#9 kirjoitettu 05.05.2012 09:05

Lautajaska kirjoitti:
Rolandin RD-300


Mutta eikös tuo RD-sarja ole ihan keyboard toiminen, eikä hammer action -systeemi? Tavoitteena olisi nimenomaan saada mahdollisimman "oikean" pianon tuntuinen soitin.

#10 kirjoitettu 05.05.2012 10:39

v4ltsu kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Rolandin RD-300


Mutta eikös tuo RD-sarja ole ihan keyboard toiminen, eikä hammer action -systeemi? Tavoitteena olisi nimenomaan saada mahdollisimman "oikean" pianon tuntuinen soitin.


Silloin ei muistaakseni vielä edes saanut hammer action pianoita, kun tuo RD tuli kauppoihin. Jos siis jätetään pois Rhodes ja se Yamahan iso flyygelin näköinen laite. Nehän olivat täysin mekaaniset.
Minun värkkini oli aivan ensimmäisiä RD-300:ia, jotka tulivat. Iso ja painava. Kerroinkin vain, miten Roland osoittautui uskomattoman kestäväksi. Se nimittäin sai todella runtua vuosien varrella. Eipä silti, voihan laatu olla vuosikymmenten saatossa jo lipsunutkin.
Nyt olen kolmisen vuotta kilkutellut Yamahalla jota ensin hiukan epäilin, kun se tuntui niin muoviselta. Piti kuitenkin löytää hieman edullisempi siihen saumaan. Kyllä tuokin on hyvin pelannut. Ostaessa ajattelin, että vaihdan sen piankin, mutta ei sitten enää ole siltä tuntunutkaan, että siitä pitäisi eroon päästä. Minusta hieman raskaahko koskettimistoltaan, mutta noihin asioihin tottuukin. Seuraavaa hommatessa aikojen päästä etsii kenties juuri sellaista, kun siihen on jo oppinut.

#11 kirjoitettu 05.05.2012 10:56

Lautajaska kirjoitti:
v4ltsu kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Rolandin RD-300


Mutta eikös tuo RD-sarja ole ihan keyboard toiminen, eikä hammer action -systeemi? Tavoitteena olisi nimenomaan saada mahdollisimman "oikean" pianon tuntuinen soitin.


Silloin ei muistaakseni vielä edes saanut hammer action pianoita, kun tuo RD tuli kauppoihin. Jos siis jätetään pois Rhodes ja se Yamahan iso flyygelin näköinen laite. Nehän olivat täysin mekaaniset.
Minun värkkini oli aivan ensimmäisiä RD-300:ia, jotka tulivat. Iso ja painava. Kerroinkin vain, miten Roland osoittautui uskomattoman kestäväksi. Se nimittäin sai todella runtua vuosien varrella. Eipä silti, voihan laatu olla vuosikymmenten saatossa jo lipsunutkin.
Nyt olen kolmisen vuotta kilkutellut Yamahalla jota ensin hiukan epäilin, kun se tuntui niin muoviselta. Piti kuitenkin löytää hieman edullisempi siihen saumaan. Kyllä tuokin on hyvin pelannut. Ostaessa ajattelin, että vaihdan sen piankin, mutta ei sitten enää ole siltä tuntunutkaan, että siitä pitäisi eroon päästä. Minusta hieman raskaahko koskettimistoltaan, mutta noihin asioihin tottuukin. Seuraavaa hommatessa aikojen päästä etsii kenties juuri sellaista, kun siihen on jo oppinut.


Juuri tuota samaista värkkiä (P-95) olen myös itse miettinyt. On nimittäin 1000e Rolandia edullisempi värkki. Mitenkäs tuon äänipuoli? Mikäli en ihan väärin muista, oli yläasteella tuollainen. Tatsi taisi olla aika raskas, joka on nyt minulle ainakin pelkkää plussaa. Onko silti havaittavissa sellaista Casiomaista koskettimien takaisin ampumista? Siitä en nimittäin tykkää yhtään.

#12 kirjoitettu 05.05.2012 11:07

v4ltsu kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
v4ltsu kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Rolandin RD-300


Mutta eikös tuo RD-sarja ole ihan keyboard toiminen, eikä hammer action -systeemi? Tavoitteena olisi nimenomaan saada mahdollisimman "oikean" pianon tuntuinen soitin.


Silloin ei muistaakseni vielä edes saanut hammer action pianoita, kun tuo RD tuli kauppoihin. Jos siis jätetään pois Rhodes ja se Yamahan iso flyygelin näköinen laite. Nehän olivat täysin mekaaniset.
Minun värkkini oli aivan ensimmäisiä RD-300:ia, jotka tulivat. Iso ja painava. Kerroinkin vain, miten Roland osoittautui uskomattoman kestäväksi. Se nimittäin sai todella runtua vuosien varrella. Eipä silti, voihan laatu olla vuosikymmenten saatossa jo lipsunutkin.
Nyt olen kolmisen vuotta kilkutellut Yamahalla jota ensin hiukan epäilin, kun se tuntui niin muoviselta. Piti kuitenkin löytää hieman edullisempi siihen saumaan. Kyllä tuokin on hyvin pelannut. Ostaessa ajattelin, että vaihdan sen piankin, mutta ei sitten enää ole siltä tuntunutkaan, että siitä pitäisi eroon päästä. Minusta hieman raskaahko koskettimistoltaan, mutta noihin asioihin tottuukin. Seuraavaa hommatessa aikojen päästä etsii kenties juuri sellaista, kun siihen on jo oppinut.


Juuri tuota samaista värkkiä (P-95) olen myös itse miettinyt. On nimittäin 1000e Rolandia edullisempi värkki. Mitenkäs tuon äänipuoli? Mikäli en ihan väärin muista, oli yläasteella tuollainen. Tatsi taisi olla aika raskas, joka on nyt minulle ainakin pelkkää plussaa. Onko silti havaittavissa sellaista Casiomaista koskettimien takaisin ampumista? Siitä en nimittäin tykkää yhtään.


Kyllä sen äänet minun korvaani ovat aivan hyvät. Soundivalikoima on suppea, mutta ainakaan itse en pianolta muuta kaipaakaan, kuin että se on hyvä nimenomaan pianona. On sillä soitettu studiossa levyllekin. Studiossahan soundin viat yleensä tulevat helposti esiin. Jos pitää raskaamman tuntuisesta kosketuksesta, niin aivan toimiva ratkaisu. Casiolla en ole soittanut, joten en osaa kommentoida tuota viimeistä.

#13 kirjoitettu 05.05.2012 20:40 Muok:05.05.2012 20:43

Tunnustaudun Yamaha-mieheksi pianojen suhteen. Jopa ostettuani Nord Stagen en suostunut luopumaan vanhasta Yamaha CP33:sta jolla harjoittelen erityisesti kesäisin (en pääse koululle jossa on hyviä akustisisa pianoja). Soittotuntuma on mainio ja pianosoundi hintaluokkaan nähden oikein hyvä (tykkään tosin itse ottaa soundit tietokoneelta). P-155 sisältää tiettävästi samaisen koskettimiston ja samat samplet, plussana vielä nuo kaiuttimet. Noissa Yamahoissa tuo nykyinen Graded Hammer -touch on mielestäni juuri sopivan jäykkä ja kepenee miellyttävästi ylempää ("flyygelimallinnus").

Kaikissa Rolandeissa mitä olen itse kokeillut on ollut mielestäni liian kevyt tai liian jäykkä soittotuntuma. Soundipuolella on toki onnistuttu, Steinway-samplet ovat hyviä ja FP-sarjalaisista löytyy toki muitakin käyttökelposia soundeja. V-Piano on soundien osalta toistaiseksi paras mitä olen koskaan kokeillut, mutta se on myös pirun kallis.

Casioihin en koskisi.

Kannattaa kärkkyä kaikkea käytettynä esimerkiksi muusikoiden.netin torilla. Ainakin Yamaha CP33:sta liikkuu ajoittain jopa alle tonnilla (suositushinta käytettynä ~800 euroa)

tahtila muokkasi viestiä 20:42 05.05.2012

#14 kirjoitettu 05.05.2012 21:37 Muok:05.05.2012 21:39

Roland on tunnustettu 2000-luvulla keikkopianojen vallitsevaksi ykköseksi mutta Nord on kovaa haastamassa.

Omia havaintoja:

Roland:

- Ylivoimaisia, lähestulkoon kaikilta ominaisuuksiltaan, ja peli/säätövaraa on niin saundeissa kuin taajuuksissa
- Kestäviä ja näyttää hyviltä

Casio:

500-600 euron budjetissa liikkuville loistava vaihtoehto, jos pitää soitin uutena saada. Käytettynä jos kelpaa niin kannattaa laittaa 200 lisää niin saa käytettynä melkein jo Rolandin kuin Rolandin

Kawai:

- Kotikäyttöön miellyttäviä ja helppokäyttöisiä
- Sophistukoitunut sekä pehmeä saundi
- Koskettimisto tuppaa löystymään helpolla vuosien saatossa jolloin niistä tulee velttoja

Yamaha:

- Usein hyvin teollinen, diskanttinen ja moderninen saundi(osa haukkuu, osa ei)
- Hinta ja Laatu ei täysin kohtaa nykyään Yamahan uusimmassa malleissa jotka kipuaa 1000 euron luokkaan. Hintaa on vain liikaa suhteessa siihen mitä soitin pystyy todellisuudessa tarjoamaan

Nämä lyhyitä havaintoja mitä olen itse saanut lainata ja käyttää ko soittimia nykyisen oppilaitokseni tiimoilta.

Itselleni Roland on ykkönen niin syntikoissa kuin pianoissa. FP-4:sessa on todella kevyt koskettimisto ja sillä onnistuu jo tarpeen tullen kaikenmoinen slaidaaminen ja tiluttaminen ilman sen kummempia tuskia. RD-mallistossa on sitten astetta jämäkämpi koskettimisto mutta se antaa myös hyvin periksi, eli ei ole liian jäykkä.

Osta Roland, et kadu. RD ja FP-mallistossa on kaiken lisäksi pysynyt arvo aika hyvin kohdillaan, eli jos haluat myydä pois niin ostaja löytyy aina eikä tarvi polkuhintaan myydä kuin vasta 10 vuoden päästä jolloin soittimista ehkä enään saa sen 200-350 euroa. Nyt ja lähivuosina arvo kuitenkin pysyy vielä käytettynäkin sielä nelinumeroisissa summissa. FP-4 tosin saa jo käytettynä kevyesti alta tonnin.

#15 kirjoitettu 06.05.2012 00:34

tahtila kirjoitti:
V-Piano on soundien osalta toistaiseksi paras mitä olen koskaan kokeillut, mutta se on myös pirun kallis.


Ja painaa melkein 40 kiloa, eli en keikkavehkeeksi kyllä ihan heti hommaisi jos pitäis ite kantaa.

#16 kirjoitettu 06.05.2012 10:12

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Ääneltäänhän nuo kaikki ovat jo yhtä hyviä, lähinnä tatsi ratkaisee.


Rolandeista vai kaikista? Kyllä noiss saundillisiakin eroja on eri merkeissä. Minusta jopa laadullisiakin, eikä vain mieltymyksellisiä. Ennenkaikkea kuitenkin miltymyksellisiä.


Onhan niissä tietenkin eroja soundeissa, mutta ei se sitä poista, ettei ne soundit kaikissa hyviä olisi. Ne pitäisi sitäpaitsi kytkeä samaan PA:han ja sitten vertailla niitä vuorotellen, että voisi äänellisesti alkaa valikoimaan. Joissakin on omat kaijuttimet, sitä ääntä ei kannata arvostella, sillä niiden äänikin on aivan toista luokkaa kytkettynä kunnon laitteisiin.
Kuulostavat huippu flyygelitkin erilaisilta ja ovat silti kaikki hyviä. Aivan, kuin vaikkapa Fender ja Gibsonkin.
Enemmän annan kyllä painoa soitettavuudelle ja mikä keikkapianossa on ehdottomasti tärkeää, sen pitää kestää. 200km huonoa maantietä testaa äkkiä kylmäjuotokset, samoin muovista tehdyt kiinnittimet. Ainakin humppalavat ovat toisinaan hyvinkin huimien teiden päässä. Jos perillä huomaa, että koskettimisto on irti, niin on siinä naurussa pitelemistä.

#17 kirjoitettu 06.05.2012 10:33

Oudo S Tuttava kirjoitti:

Siis nyt sinusta paljastuukin yhtäkkiä Mikserin ikioma Richard Clayderman?


Ei.

Olet soitellut sillai niiku kotona tuntikaupallakin vai ihan vaan musakaupassa käynyt every now and then hieman hiplailemassa?


Jälkimmäistä lähinnä, vaikka jokusta on tullut hakattua enempikin.

Tosin perushyvällä musakorvalla kyllähän ne erot toki kuulee ihan jo ensikosketuksestakin. Ei siinä sillai mitään.
Tuntui vaan tämäkin taas kerran niin Haavan tyypilliseltä fobia/maniapätemiseltä.


Se on nyt on lähinnä sinun ongelmasi jos koit sen niin. Minusta se oli ihan relevanttia informaatiota täsmentää tuo fakta kuitenkin.

Mutta kuten LautaJaska tuolla jo totesikin, niin keikkapianoksi riittää ihan se perussettikin, jossa ei ole paljon saundeja mutta ne muutama helkutin hyvä pianosaundi.


Tästähän en ole erimieltä ollutkaan. Kuten en siitäkään, että tatsi ratkaisee. Lisäksi on tärkeää löytää juuri se piano, jossa on juuri omaan korvaan hyvät perus-setit.

Kosketinfiilis on sitten tietenkin taas ihan oma lukunsa. Itse saundi on silti se tärkeämpi asia.


No saundi on tärkeä, mutta kuten jaska jo totesi, niin ne ovat kaikissa kuitenkin niin hyvät että soitettavuus on se oikea kriteeri.


Lautajaska kirjoitti:

Onhan niissä tietenkin eroja soundeissa, mutta ei se sitä poista, ettei ne soundit kaikissa hyviä olisi.


Jos nyt ostaa uuden, niin kyllä melkolailla joo. Jossain casiossa oli niin prosessoitu saundi, että itse en jo pelkän saundin takia olisi sitä kestänyt, mutta sen soitosta on pari vuotta että en tiiä onko mallstossa enää.

Ne pitäisi sitäpaitsi kytkeä samaan PA:han ja sitten vertailla niitä vuorotellen, että voisi äänellisesti alkaa valikoimaan. Joissakin on omat kaijuttimet, sitä ääntä ei kannata arvostella, sillä niiden äänikin on aivan toista luokkaa kytkettynä kunnon laitteisiin.


Jos ihan ultimate tarkkaa testiä tahtoo, niin ehdottomasti joo. Laadukkaat tutut kuulokkeet on kanssa aika hyvä vaihtoehto, jos käyttää kokoajan samoja. Se matalin pää jää ehkä vähän pimentoon, mutta muuten saa hyvän kuvan niin.

#18 kirjoitettu 06.05.2012 12:41

Oudo S Tuttava kirjoitti:

Mutta kuten LautaJaska tuolla jo totesikin, niin keikkapianoksi riittää ihan se perussettikin, jossa ei ole paljon saundeja mutta ne muutama helkutin hyvä pianosaundi. Kosketinfiilis on sitten tietenkin taas ihan oma lukunsa. Itse saundi on silti se tärkeämpi asia. Jos on paskat sormet, niin on paskat sormet.


Itselle ehdottomasti tärkein kriteeri on koskettimisto. Paska on paska. Saundikirjastoa voi laajentaa vaikkapa midi-reittien kautta, mikäli tulee tarvis.


Tasapainoilen nyt tässä hieman Yamahan P-95 ja Rolandin FP-4F:n välillä. Rolandissa on toki kaikki parempaa, mutta Yamaha maksaa lähes tonnin vähemmän.

#19 kirjoitettu 13.05.2012 13:12

Oudo S Tuttava kirjoitti:
v4ltsu kirjoitti:
Oudo S Tuttava kirjoitti:

Mutta kuten LautaJaska tuolla jo totesikin, niin keikkapianoksi riittää ihan se perussettikin, jossa ei ole paljon saundeja mutta ne muutama helkutin hyvä pianosaundi. Kosketinfiilis on sitten tietenkin taas ihan oma lukunsa. Itse saundi on silti se tärkeämpi asia. Jos on paskat sormet, niin on paskat sormet.


Itselle ehdottomasti tärkein kriteeri on koskettimisto. Paska on paska.


Amatööri on amatööri. Te nykyajan soittojunnut etenkin.


Eli jos esimerkiksi iPhonen sovelluksessa olisi erinomainen pianosaundi, olisi se kaltaisesi "ammattilaisen" valinta esimerkiksi ennen tuota nimeltämainitsematonta Rolandia? Nykyvehkeet ovat muutenkin jo niin kehittyineitä, että saundeissa on kuultavissa lähinnä makueroja. Siksi kunnon koskettimisto. Mitä järkeä on hankkia laitetta jossa on maailman parhaat saundit, mikäli se ei istu hyvin käteen?

#20 kirjoitettu 08.02.2013 08:59

Mulla ois myynnssä roland FP-2.

Palaile jos kiinnostaa vielä,