Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.12.2012 16:50

KorgTriton kirjoitti:

Sookiella on hyvä perse sarjassa


Ja tissit?

#3 kirjoitettu 03.12.2012 18:18

Epäsuosituksiin kuuluu varmaan iso joukko nuortenkirjoja, jotka meikän piti lukea yläasteen aikana koulussa. Nuorisoa kosiskelevaa, yleensä keski-ikäisten akkojen kirjottamaa ulostetta. Hyviä nuorisokirjojakin toki on, mut yksikään noista ei kuulunut siihen joukkoon. Hitto kun ei oo niiden nimet oikein jääneet muistiin mutta anoreksia, masennus ja syrjäytyminen on käsitelty sellasella tosi RAFLAAVALLA ja EKSPLOITAATIOMAISELLA otteella.

#4 kirjoitettu 03.12.2012 19:14

Tähän vois listata minkä tahansa Juha Vuorisen romaanin

#5 kirjoitettu 03.12.2012 19:28

pieslice kirjoitti:
Tähän vois listata minkä tahansa Juha Vuorisen romaanin

Höpö höpö, ne on hyvää vessalukemista.

#6 kirjoitettu 03.12.2012 19:33

pieslice kirjoitti:
Tähän vois listata minkä tahansa Juha Vuorisen romaanin


olet aivan vitun väärässä.

terv. nimim. koko tuotanto hyllyssäin

#7 kirjoitettu 03.12.2012 23:35

pieslice kirjoitti:
Tähän vois listata minkä tahansa Juha Vuorisen romaanin


Allekirjoitus tälle. Epähauskaa roskaa.

#8 kirjoitettu 03.12.2012 23:58 Muok:03.12.2012 23:59

Free-Soul kirjoitti:
pieslice kirjoitti:
Tähän vois listata minkä tahansa Juha Vuorisen romaanin


Allekirjoitus tälle. Epähauskaa roskaa.


Ootte vaan liian korrekteja.

Mä oon yrittänyt lukea Hessen Arosutta jostain 14-vuotiaasta asti. En oo ikinä päässyt edes sataa sivua pitkälle.

Ja kaikki Tolkienin kirjat. Hyi saatana.

#9 kirjoitettu 04.12.2012 00:59 Muok:04.12.2012 01:00

John Irvingin kirjat on kans jääny mulla kesken. Ovat ylipitkiä ja muka-ovelat juonenkäänteet (mm oman elämänsä sankarin hevoselta-suihinottokuva) alkavat sekä rasittaa että aiheuttaa myötähäpeää.

Lukekaa mieluummin vonnegutia.

#10 kirjoitettu 04.12.2012 01:33

Saminoidi kirjoitti:
Ei kannata lukea mitään Stephen Kingiltä ellei ole niin vitun idiootti, luontoäidin käytännön pila ja ihmiskunnan pohjasakan alimmainen kuonanökkäre että pystyy niistä nauttimaan.

Tunnistin itseni!

Tukikohta esimerkiksi on ihan vitun kovaa Kingiä.

#11 kirjoitettu 04.12.2012 08:12

BVR kirjoitti:

Tukikohta esimerkiksi on ihan vitun kovaa Kingiä.


Mie oon lukenu teininä hyllymetrillisen Kingiä ja tämä oli kyllä niistä paras "Sydän yö":n ohella. Perus juttu oli tukikohdassa kolmetähteä ja toteutus kaksi tähteä. Ihan suhteessa paksuuteen ei ollu hyvyys, mutta oli siinä jotain fiilariakin kaikesta paranormaali jutusta huolimatta.

Jos nyt joku tahtoo lukea sen, niin lukekaa englanniksi. Paskin käännös mihin olen ikinä törmännyt.

#12 kirjoitettu 04.12.2012 08:24 Muok:04.12.2012 08:27

Antero Tienaho kirjoitti:

Sit tiedän, että tää ei ole sellainen mitä pitäis sanoa, jos haluaa antaa itsestään älykkään kuvan mutta Joycen Odysseuksen kanssa en ole päässyt sivua 34 pidemmälle. Käsitykseni mukaan se ei siitä muutu kiinostavammaksi.


Pitä sanoa! Oikein! Mielipide on aina parempi kuin hljaisuus!

Jos odottaa perinteistä juonta, tapahtumia ja sen sellaista, niin ei tosiaan kannata jatkaa pidemmälle sillä niitä ei ole luvassa myöhemminkään. Jos taas kiinnostaa post-moderni tutkielma kirjallisuudesta kirjallisuuden keinoin, niin siinä se on viritetty äärimmilleen ja tehty todella hyvin ja taidokkaasti. Se on oikeastaan vähän sama kuin joku sarjallinen musiikki on klassislle musiikille, eli tutkielmaa siitä musiikista itsestään niille jotka jo ymmärtävät siitä musiikista. Eli jos länsimainen kirjallisuus ei ole tuttua, niin samalla järsyttävä osa sen viittauksista jää pimentoon yms...Mutta joo.. Sitten se kirja vielä elää kokoajan ja sen "säännöt" muuttuvat pitkin kirjaa ja niin edespäin, että siinä mielessä se muuttuu. Toisaalta taas se ei muutu siinä mielessä

Mutta joo.. Se kirja vastaa kirjallisuudessa suuresti sitä kun sekotetaan Kazimir_Malevichin suprematismi yhteen Marcel Duchampin pisuaarin kanssa. Eikä siis vain siinämielessä, että se olisi tuon sekotuksen kaltainen, vaan myös siinämielessä että se oli yhtäuraanuurtava ja on yhtä hyvä kuin nuo.

Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla tai jäädä tarkoituksella ymmärryksen moukkamaiseen pimentoon. Toisaalta taas jos lukee lähinnä Juha Vuorista, Stephen Kingiä ja Dan Brownia, niin harppaus siitä kirjallisuudesta tuon ymmärtämiseen on yhtä pitkä kuin 1800-luvun maisemamaalauksesta on matkaa suprematismin ymmrtämiseen.

#13 kirjoitettu 04.12.2012 08:44 Muok:04.12.2012 08:46

Antero Tienaho kirjoitti:

Namedroppasit kyllä tehokkaasti kaksi mulle tärkeää taiteilijaa. Tehokas keino argumentoida, saat papukaijamerkin.


No siis käytin niitä vain koska vertaus on niin osuva. Mietin ensin musiikin kautta, mutta ajattelin että kuvataide aukeaa sinulle lienee paremmin.

Joo ja siis sanottakoon vielä, etten hetkeäkään epäile Joycen merkitystä tai hänen kykyjään kirjailijana. Mut itsellä matka tohon Malevichin ja Duchampin arvostamiseen on ollut aika kivuton ja helppo - suorastaan automaattinen. Ja Joyce taas tuntuu niin vaivalloiselta ja raskaalta.


Joo. Tosille taas Jpyce tulee automaattisesti ja Malevichin ja Duchamp vaativat töitä. Ihmisiä on erilaisia ja niin se kuuluukin olla


Mietelause tähän

naisten lentopallo kirjoitti:

Englanninkielinen vai suomennoksista joku? Tämä on ehkä semmoinen, minkä voisi lukea alkukielisenä.


Tämä on kiintoisa dilemma. Kirja sisältää niin plajon mahdotonta käännettävää, että englanninkielinen olisi todella hyvin perusteltavissa. Toisaalta taas harva suomalainen tuntee englanninkielisen kirjallisuuden tyylilajeja ja viittauksia niin hyvin, että oikeasti siitä olisi hyötyä.

Melkein suosittelisin sitä uutta suomennosta jos englanti ja engllanninkeilinen kirjallisuus ei ole hyvin vahva, mutta tässä asiassa on kyllä koulukuntaeroja. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että "mies ja alaston ase"-tyyppisen sanaleikit eivät kääntyisi, vaan syväemmästä kääntämisen vaikeudesta, kun kirjailija esimerkiksi selaa yhden luvun aikana läpi koko englanninkielen kirjallisuudenhistorian eri tyyliekinot yms...

#14 kirjoitettu 04.12.2012 09:38

Freud - Arkielämämme Psykopatologiaa

On siellä ihan mielenkiintoisia juttujakin toki, mutta olen aika varma että ne löytäisi jostai muusta kirjasta paljon ymmärrettävämmässä muodossa ilman vitunmoista jaarittelua ja lukuisia saksankielisiä pätkiä keskusteluista joista ei tajua hevon vittua.

Tolkienin kaikki kirjat

Näähän on sillein legendoja et ihmiset voi erehtyä lukemaan näitä, ja näin itsellekkin kävi. Ensimmäinen kirja(sarja) jonka luin oma-aloitteisesti ja sitten luin sen myöhemmin englanniksikin ja hobitit ja silmarillionit ja muut ja pelasin roolipeliä ja katoin leffat. Sen piirretynkin. Ja pelasin tietokonepeliä. Ihan vitun tylsää alusta loppuun. Sen kirjasarjan kaikki mielenkiintoiset tapahtumat olisi voinut tiivistää yhteen kirjaan ja sitten se olisi ehkä ollut lukemiskelpoinenkin.

David Eddingssin kaikki kirjat

No ok, näitä voi vaikka yhden lukea mutta nämä kaikki kirjat ovat ihan sama tarina. Henkilöitten nimet ja lavasteet muuttuu mutta muuten on kuin eddings olisi tehnyt tekstinsä kopiokoneella.

Juoppohullun päiväkirjat

Sama juttu, yhden voi lukea mutta sen jälkeen ilmenee tuskallisen voimakkaasti että näissä kaikissa kirjoissa on samat vitsit eikä mitään semmoista annettavaa mikä ei olisi jo ensimmäisen kirjan alkupuolella tullut selväksi. Pitemmän päälle täysin turhaa lukemista.

Raamattu

Taas sama juttu: tylsää kun mikä. Tylsempää kuin tolkien. Opetukset on epäselviä ja ristiriitasia ja tolkienin tapaan jumala luettelee tässä vitusti kaikkia sukupuita yms. millä ei ole lukijalle minkäänlaista merkitystä. Jos haluat sivistyksen takia lukea niin lue tiivistelmä jotain muualta, älä itse kirjaa.

#15 kirjoitettu 04.12.2012 09:55

Sunt1o kirjoitti:
David Eddingssin kaikki kirjat

No ok, näitä voi vaikka yhden lukea mutta nämä kaikki kirjat ovat ihan sama tarina. Henkilöitten nimet ja lavasteet muuttuu mutta muuten on kuin eddings olisi tehnyt tekstinsä kopiokoneella.


Tää on kyllä niin totta. En oo koskaan saanu loppuun yhtäkään Eddingsin kirjaa, ja oon koittanu useita eri kirjasarjoja. Ihan sairasta.

#16 kirjoitettu 04.12.2012 09:56 Muok:04.12.2012 09:56

naisten lentopallo kirjoitti:

Kuulostaa vähän masentavalta kirjalta.


Ei ole. Se on itseasiassa aika hauska.

Koin esimerkiksi Camus'n sivullisen piirun verran liian raskaaksi mun lukurytmille.


Jännä. Minut suorastaan jähmetti siihen kirjaan juuri se kirjoituksen rytmi. Intensiivistä. En tajua mikä siinä on raskata, kun koin sen jopa kepeän silleen lukukokemuksena, en sisällöltään.

#17 kirjoitettu 04.12.2012 10:09

Fitz kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
David Eddingssin kaikki kirjat

No ok, näitä voi vaikka yhden lukea mutta nämä kaikki kirjat ovat ihan sama tarina. Henkilöitten nimet ja lavasteet muuttuu mutta muuten on kuin eddings olisi tehnyt tekstinsä kopiokoneella.


Tää on kyllä niin totta. En oo koskaan saanu loppuun yhtäkään Eddingsin kirjaa, ja oon koittanu useita eri kirjasarjoja. Ihan sairasta.


Mä olen lukenu noita 12 kirjaa. Ne kaks pidempää sarjaa, Belgarionin ja Mallorean tarut, sekä niihin liittyvät Belgarath ja Polgara -kirjat.
Niitä jakso sillon teininä kyllä lukea, eikä tuo tarina sillätavalla toista itseään.
Oon tosin myös kuullut, että kun lukee Eddingsiä niin ei kannata lukea ku se yks kokonaisuus, koska muuten joutuis ton toiston kanssa tekemisiin...

#18 kirjoitettu 04.12.2012 10:12

Tusina Immonen kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
David Eddingssin kaikki kirjat

No ok, näitä voi vaikka yhden lukea mutta nämä kaikki kirjat ovat ihan sama tarina. Henkilöitten nimet ja lavasteet muuttuu mutta muuten on kuin eddings olisi tehnyt tekstinsä kopiokoneella.


Tää on kyllä niin totta. En oo koskaan saanu loppuun yhtäkään Eddingsin kirjaa, ja oon koittanu useita eri kirjasarjoja. Ihan sairasta.


Mä olen lukenu noita 12 kirjaa. Ne kaks pidempää sarjaa, Belgarionin ja Mallorean tarut, sekä niihin liittyvät Belgarath ja Polgara -kirjat.
Niitä jakso sillon teininä kyllä lukea, eikä tuo tarina sillätavalla toista itseään.
Oon tosin myös kuullut, että kun lukee Eddingsiä niin ei kannata lukea ku se yks kokonaisuus, koska muuten joutuis ton toiston kanssa tekemisiin...


Belgarionin tarua oon vielä harkinnu tässä, siitä oon kuullu enemmän positiivista.

Nyt on vielä Robin Hobbin tuotannon traditionaalinen läpiluku kesken, nii ei pysty. Mut se ei tietysti kuulu tähän ketjuun, koska se on hyvää kirjallisuutta.

#19 kirjoitettu 04.12.2012 10:12

naisten lentopallo kirjoitti:

Siinä pokkaripainoksessa ei ollut muuten välejä kappalejaossa. Vain pieni sisennys jokaisen kappaleen alussa. Voisiko se vaikuttaa?


Mahdotonta sanoa. Sitten seki miten se henkilö vain aukeaa. Niin moni asia sisällössäkin ja sen tulkinnassa vaikuttaa rytmiin.

#20 kirjoitettu 04.12.2012 10:24 Muok:04.12.2012 10:30

naisten lentopallo kirjoitti:

Aluksi sain siitä päähenkilöstä aika äärimmäisen passiivisen ja kylmäkiskoisen kuvan


No siis niin... Kyllä ja ei... Juuri se päähenkilön mielenmaisema on sen kirjan koko juttu. Kaikki muu vain lavastetta sille.


Meemin kanssa

#21 kirjoitettu 04.12.2012 10:33

naisten lentopallo kirjoitti:
Haen ehkä just sitä aikaa ja paikkaa enemmän.


Joo. Sitä se ei tarjoa. Se tarjoaa just jotain joka EI ole ajassa ja paikassa. Se suorastaan kumittaa paikan pois. Aika on taas todella oleellinen siinä, mutta ei nimeomaan tuossa mielessä kuin tarkoitit.

Ehkä toi on just hyvä semmoiselle jolla on eksistentialistinen kriisi.


Ei mulla kyllä ollu.

#22 kirjoitettu 04.12.2012 10:33 Muok:04.12.2012 10:34

naisten lentopallo kirjoitti:
Mä oon meinannu lukea Garpin maailman. No, taidan ehkä sitten mieluummin lukea Vonnegutia. Minkä niistä otan?


Teurastamo 5:hän on klassikko mutta ei omasta mielestäni ole ihan paras. Itse aloitin vonnegutini aikoinaan kalmasilmällä joka on todella loistava.

#23 kirjoitettu 04.12.2012 12:23

tjaaaaaa.... tulee aina tarkasti valittua mitä lukee. vaik tän avulla.
hyvin harvoin tulee mitää paskaa luettua, ja ei äkkiseltää tulis mielee mitään kakkaa.

#24 kirjoitettu 04.12.2012 12:33

Haava kirjoitti:
Mie oon lukenu teininä hyllymetrillisen Kingiä ja tämä oli kyllä niistä paras "Sydän yö":n ohella. Perus juttu oli tukikohdassa kolmetähteä ja toteutus kaksi tähteä. Ihan suhteessa paksuuteen ei ollu hyvyys, mutta oli siinä jotain fiilariakin kaikesta paranormaali jutusta huolimatta.

Jos nyt joku tahtoo lukea sen, niin lukekaa englanniksi. Paskin käännös mihin olen ikinä törmännyt.

Kingin vahvuus on miun mielestä enemmän tuolla novellipuolella. Sillä on hiton paljon hyviä novelleja, ja mikä miun mielestä tekee niistä hyvän on se että King ei pääse kahtakymmentä sivua esittelemään tiettyä henkilöä ja kertomaan siitä kuinka lapsuudessa se söi navasta nöyhtää ja arvosti suuresti ruskeaa väriä. Sitten hetki eteenpäin ja kyseinen henkilö melkoisen varmasti kuolee. Eloonjäävää tyyppiä tai joku vastaava on hiton hieno novelli Kingiltä.

#25 kirjoitettu 04.12.2012 13:01

naisten lentopallo kirjoitti:
Raamatun kirjat toimii äänikirjana jollain tasolla. Niihin ei tarvitse niin kauheasti keskittyä ja niitä voi kuunnella esimerkiksi ajaessa.


En uskaltaisi kokeilla. Vähemmälläkin on nukahdettu rattiin.

#26 kirjoitettu 05.12.2012 21:02 Muok:05.12.2012 21:06

naisten lentopallo kirjoitti:
pieslice kirjoitti:
Teurastamo 5:hän on klassikko mutta itse aloitin vonnegutini aikoinaan kalmasilmällä.


Onko teurastamo 5:ssä jää 9 jne. juttuja joissa on numero perässä? Olen miettinyt oikeasti Vonnegutia siltä kantilta että luen sen kirjan jossa on niitä numeroita juttujen perässä.

Ei Vonnegutilla ole "sitä kirjaa jossa on niitä numeroita juttujen perässä." Sen sijaan kaikki Vonnegutit ovat monitasoisia, intertekstuaalisia, omaperäisiä, anarkistisia muotonsa puolesta, oivaltavia ja yksinkertaisesti todella hyviä kirjoja. Jokainen Vonnegutin romaani on täysin erilainen kuin muut, mutta ne silti linkittyvät toisiinsa Vonnegutin kutoessa tarinoiden lomaan viittauksia muihin teoksiinsa omaan hurmaavaan tapaansa.

Teurastamo 5 on se jossa on sience fictionia, aikamatkailua ja Dresdenin pommitus. Erittäin toimiva sillisalaatti! Suosittelen!

Jää 9 on Kissan Kehto - kirjasta, jossa puolestaan sience fictionin keinoin asetetaan uskonnot, tiede ja teknologia arvostelevan tarkastelun alle. Loistava allegorinen kertomus tämäkin. Suosittelen!

Free-Soul muokkasi viestiä 21:05 05.12.2012

PS: Sori offtopic

#27 kirjoitettu 05.12.2012 22:58

Stephen Kingiä kun täällä haukuttiin, niin on pakko mainita viimeisin romaani eli 11.22.63. En tiedä ollaanko sitä suomentamassa ihan lähipäivinä, mutta suosittelen erittäin lämpimästi vaikka ei pitäisi mistään aiemmasta Kingin tuotannosta! On nimittäin tyylillisesti sen verta erilainen kun edeltäjänsä.

Alkemisti vitutti myös allekirjoittanutta. Seppo Jokisen "Lyöty mies" aiheutti jo ensimmäisten kahden tarinan aikana melkoista myötähäpeää.

#28 kirjoitettu 06.12.2012 00:20

Meikältä löytyy kyllä hyvin vähän sellasia anti-suosituksia. Kuitenkin jokaisessa taiteen lajissa pitää välillä imeä sitä paskaa itseensä hieman, että jaksaa taas arvostaa kultaa.

#29 kirjoitettu 06.12.2012 16:56

Pohjois-Korea kirjoitti:
Epäsuosituksiin kuuluu varmaan iso joukko nuortenkirjoja, jotka meikän piti lukea yläasteen aikana koulussa. Nuorisoa kosiskelevaa, yleensä keski-ikäisten akkojen kirjottamaa ulostetta. Hyviä nuorisokirjojakin toki on, mut yksikään noista ei kuulunut siihen joukkoon. Hitto kun ei oo niiden nimet oikein jääneet muistiin mutta anoreksia, masennus ja syrjäytyminen on käsitelty sellasella tosi RAFLAAVALLA ja EKSPLOITAATIOMAISELLA otteella.


Joo nämä.

#30 kirjoitettu 06.12.2012 16:59 Muok:06.12.2012 16:59

naisten lentopallo kirjoitti:
Jaa no sitten taidan jättää Vonnegutit hyllyyn. Minä kun olisin halunnut sen kirjan, jossa on niitä numeroita juttujen perässä.


Catch 22 ei ole Vonnegutin kirja, en muista kenen, mutta ilmeisesti kai kirjoittajien tyyleissä on jotain samaa. jos sitä ajattelit ehkä

Vonneguteja en ole kauheasti lukenut, ihan jees juttuja, mut jäi vähän semmonen olo että se oli vähän niinkun Philip. K. Dickin light-versio. PKD on taas omia suosikkikirjailijoita, ja erityisesti sen "omaelämänkerrallinen" LSD-huuruinen opus VALIS oli tervettä luettavaa herkälle 14-vuotiaalle pojalle.

MKDELTA muokkasi viestiä 16:59 06.12.2012

#31 kirjoitettu 08.12.2012 22:09

naisten lentopallo kirjoitti:

Jaa no sitten taidan jättää Vonnegutit hyllyyn.


Tää on mahdollisesti yksi sun elämäsi paskimpia päätöksiä.

#32 kirjoitettu 08.12.2012 23:59

Mietin aika kauan tätä ja en yksinkertaisesti keksiny yhtään kirjaa jonka olisin lukenu (ainakaan kokonaan) joka olis ollu ei-suositeltava

#33 kirjoitettu 09.12.2012 02:14

TAru Sormusten Herrasta on aikamoista ajan haaskausta, varsinkin nyt, kun kirjoista on tehty ihan kelpo elokuvaversiokin. Hyvä tarina, hienosti sepitetty mielikuvitusmaailma jne. mutta auttamattomasti vaatisi "toimitustyötä" koska tuon hyvän tarinan ilman että maailmaan uppoutuminen häiriintyy voisi lyhentää ainakin n. 2/3 tai puoleen kirjasarjan pituudesta, jolloin hyvästä tarinasta voisi nauttia paljon paremmin, kun ei tarvisi kahalata väkisin läpi niitä kohtia joissa kuvaillaan sivutolkulla ympäristöä tai jotain muuta itse tarinan kannalta aika vähäpätöistä asiaa odottaen että jotain merkittävää tapahtuu. Se siis pilasi osaltaan hyvän tarinan. Elokuvassa se ympäristö oli tietysti mukana visuaalsiesti niin itse tarinasta pystyi nauttimaan paljon paremmin.
Toisaalta, nuo kirjat lasken kyllä tietyllä tapaa yleissivistykseen, että siinä mielessä niihin voi kerran elämässään sen ajan uhrata, mutta jos tahtoo viihtyä hyvän tarinan parissa, niin homma toimii elokuvina paljon paremmin.
Tai jos joku joskus saisi oikeudet tehdä hieman toimitustyötä noille kirjoille ja koittaa siivota niistä sitä jaarittelevaa maalailua vähemmäksi jotta tarina pääsee paremmin oikeuksiinsa, niin kyseessä voisi olla hyväkin kirja. Nyt kyseessä on hyvä tarina aivan liian veltolla kirjallisella tyylillä toteutettuna. Mielikuvitusmaailmassa kyllä viihtyy, muttei ihan niin suuren sivumäärän verran kuin mitä sille kirjassa uhrataan.

#34 kirjoitettu 09.12.2012 02:28

Saminoidi kirjoitti:
Tervon huumoriosasto on rasittavaa luettavaa koska hän koittaa olla joka ikisessä vitun virkkeessä tosi nokkela. Myyrä oli sinällään ihan hyvä vakavampi teos mutta sekin kärsi kovasti verbaalisesta insestistä.

Ei nappaa ottaa enää yhtään kirjaa Jari-sedältä käteen.


Minä' taas tykkään kevytlukemistona juuri noista Tervon "pikkurikollis -sarjan" romaaneista. En ole koskaan ajatellut että se tyyli olisi noin harkittu ja siksi en yritäkään olettaa, että jokainen yritys olla nokkela olisi edes sitä saati onnistuisi, mutta silloin kuin se onnistuu, niin iskee kyllä minuun sen verran hyvin, että ne kompastelevammat nokkeluudet unohtuu helposti niiden onnistuneiden ilon taakse. "Lunssila istui pöydän ääressä sekaisin kuin pöytä"
Harmittaa vähän, että noista ei ole ohjattu pidempiä ja Tervon henkilöiden maailmaa paremmin valottavia elokuvia vaan on tyydytty näihin TV-elokuviin. Niiden anniksihan jääkin sitten se kirjojen nokkeluuksien huippukohdille virnuilu, joka ei oikein tee oikeutta sille, että kirjat eivät kuitenkaan ole aivan niin pinnallisia ts. nokkeluuksia nokkeluuksien vuoksi, vaan henkilöt ovat paljon moniulotteisempia kuin elokuvien pelkistetyt versiot joissa lähinnä kerrotaan vain pääosa tarinasta (vaikka sekin jää joskus pahasti kesken, älkää ihmeessä katsoko Tuulikaappimaan filmatisointia lukematta kirjaa) ja hahmot sanovat muutaman osuvimmista nokkeluuksista. Jos olisin aloittanut Tervoon tutustumisen TV-elokuvista, en ehkä olisi vaivautunut edes lukemaan kirjoja, sen verran pinnallista viihdettä ne ovat, kertakäyttökamaa.
Noista uusista kirjoista voisi taas saada loistavia elokuvia, kirjojakin parempia, vaikka nekään eivät olleet huonoja. Kuitenkin Tervon tyyli toimii paremmin tuossa alkuaikojen kirjojen vähemmän vakavassa ympäristössä töksähtävien nokkeluuksien kanssa, koska noissa uusissa kirjoissa moniinkaan kohtiin nokkeluudet eivät sovi joten ne jäävät pois, mutta "töksähtelevä" tyyli pysyy ja se taas toimii paremmin kun kuvaillaan arkisempaa rovaniemeläisen pikkurikollisen iltapäivää ja koitetaan repiä siitä hauskoja lauseita, kuin suureellisissa historiallisissa kertomuksissa, joissa Tervon olisi pitänyt muuttaa ja hioa tyyliään mukautumaan paremmin edeltäviä romaaneja erilaisiin hahmoihin, ympäristöihin ja tapahtumiin mielestäni.

#35 kirjoitettu 09.12.2012 02:38

MAOL-taulukot oli todella tylsä lukukokemus, josta ei ole juuri ollut hyötyä kuin aivan hetkellisesti ja silloinkin marginaalisesti noin myöhempiä elämänvaiheita ajatellen. aika lailla yli 95% kirjan sisällöstä on täysin yhdentekevää elämän kannalta ja lukukokemuksena kirja on aivan kamalaa paskaa. Muutama hvä kohta siinä toki oli, joista mainitsinkin hetkellisen hyödyn, mutta kannattaa ehdottomasti pyytää opastusta kokeneemmalta tai jopa alan ammattilaiselta, että mitkä nuo kohdat ovat, koska kirja kokonaisuutena on niin täyttä roskaa, että sen lukeminen on aivan täyttä ajan haaskausta.
Toisaalta koetan esittää myös toisen puolen: nuo muutamat kohdat voivat niissä tilanteissa, kun ja jos niitä sattuu tarvitsemaan säästää huomattavasti aikaa ja vaivaa, joten jos kirjan jossain halvalla näkee (pari euroa, jos maksat enemmän, petyt varmasti, koska nuo kohdat ovat sen verran lyhyitä, että muuten voit kyllä kopioida ne vaikka käsin kirjaston kirjasta) niin ehkä sillekin sijansa kirjahyllystä löytyy.
Mutta ottaen huomioon, että kyseessä on matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa käytetyistä teoksista yksi perustavanlaatuisin, kirjan tasosta kertoo jotain se, että en ole siihen juuri n. 7 vuoteen tarttunut, vaikka sen varmaan aika nopeasti tuolta löytäisinkin.
Uskon, että kirjan kirjoittajatkin ovat älynneet täydellisen epäonnistumisensa kirjallisesti, koska käyttöliittymä on kuitenkin hiottu sellaiseksi, että ne kohdat joita pari kertaa elämässään saattaa jopa tarvia löytyvät kuitenkin helposti, kiitos siitä. Ja pieni katkeruus sekä "voi vittu kun olin hölmö" -tunne tässä iskee tuota kirjaa muistellessa. Ei-hyödyllistä, huaskaa tai mielenkiintoista luettavaa.

#36 kirjoitettu 09.12.2012 06:51

Pohjois-Korea kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:

Jaa no sitten taidan jättää Vonnegutit hyllyyn.


Tää on mahdollisesti yksi sun elämäsi paskimpia päätöksiä.

#37 kirjoitettu 10.12.2012 10:26 Muok:10.12.2012 10:27

naisten lentopallo kirjoitti:
Pohjois-Korea kirjoitti:
Tää on mahdollisesti yksi sun elämäsi paskimpia päätöksiä.


Nyt oon muutenkin vähän sci-fi-mielentilassa.


Vonnegutin kirjat sisältää aineksia tieteiskirjallisuudesta aika paljon. Itseasiassa todella paljon.

Pohjois-Korea muokkasi viestiä 10:26 10.12.2012

Sit en taas tiedä et miten toi Vonnegutin hehkutus kalskatti ylimieliseltä. Korkeintaan fanitukselta.