Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.01.2013 03:54 Muok:25.01.2013 03:55

☃ kirjoitti:
Tähän en ite usko. Onhan se asia, jolla on voimakas vaikutus kyllä, mutta tekijöitä on niin paljon enemmän, ja yksilöiden välilillä löytyy paljon eroja.


En minäkään. Lähipiiristä löytyy niin paljon tuota teoriaa tukemattomia esimerkkejä - isäni esimerkiksi aloitti jotain 15-vuotiaana ja lopetti vähän alle viisikymppisenä kuin seinään ilmaan mitään korvaavia valmisteita vedettyään jo hyvän aikaa toista askia päivässä.

Itsehän en oo toistaseksi ees miettiny lopettamista, koska pidän tupakoinnista. Lopetan sit ku rupeaa vituttamaan.

#3 kirjoitettu 25.01.2013 06:37

Vessajono kirjoitti:
☃ kirjoitti:
Tähän en ite usko. Onhan se asia, jolla on voimakas vaikutus kyllä, mutta tekijöitä on niin paljon enemmän, ja yksilöiden välilillä löytyy paljon eroja.

..koska pidän tupakoinnista...


Tämä!

Itse olen polttanu vuodesta -98 vähintään askin päivässä, nykyisin menee yli aski. Toki olin vuonna 2001, ensimmäisen lapsen synnyttyä, puolisen vuotta polttamatta.

Vaikeinta on nimenomaan se henkinen puoli, haluaako oikeesti lopettaa.

Nyt oon alkanu miettiin, josko sitä lopettais, kun menee niin paljon rahaa. Tossa on vielä noita laivaröökejä jäljellä, että oliskohan se sen jälkeen siinä. En oo vielä päättäny, koska pidän tupakoinnista.

#4 kirjoitettu 25.01.2013 08:24

Aika pitkälti tuntuisi olevan psykologiaa. Ei ne fyysiset vieroitusoireet, mutta kun on opetellut sen tavan polttaa, lopettaminen tuntuu samalta kuin amputoisi itseltään raajan. Sitä on ehdollistanut itsensä siihen mekanismiin. Se on osa persoonaa. Epäilemättä lopettaminen on vaikeaa. Itse aloin polttamaan riparin jälkeen vuonna -92, ainoastaan kaksi kertaa sen jälkeen olen ollut tupakkalakossa n. 3 kuukautta maksimissaan nikotiinikorvaustuotteiden avulla, mutta eipä ne ole kestäneet. Spaddu sauhuaa jatkossakin.

#5 kirjoitettu 25.01.2013 08:51

Sit ku tuntee ja tietää haluavansa lopettaa, se on helppoa. Se johtuu siitä, et sillon on jo ihan automaattisesti semmonen mentaliteetti että ei halua polttaa.

Jos haluaa lopettaa jonkun muun syyn takia, kuin että itse on kokenut ns. heräämisen nimenomaan oman tupakoinnin huonouteen, on lopettaminen vaikeampaa.

#6 kirjoitettu 25.01.2013 09:54

Henkilökohtaisesti mulle lopettaminen tuli helpoksi kun tajusin että tupakointi aiheuttaa mulle migreenikohtauksen noin kerran kuukaudessa.

#7 kirjoitettu 25.01.2013 10:00

"Cold Turkey" ei toimi. Vähentäkää hiljalleen.

Eli jos ootte polttanu vaikka askin päivässä niin polttakaa joka päivä yks rööki vähemmän.

Pitäkää siinä viidessä röökissä zydeemit, ja lopettakaa sit ku tuntuu ettei nikotiini enää hallitse.

#8 kirjoitettu 25.01.2013 11:08 Muok:25.01.2013 11:08

Itse yllätyin siitä, ettei se ollut millän tavalla vaikeaa. En huomannut mitää vieroitusoireita. En mikään ketjupolttaja ollutkaan koskaan, mutta kuitenkin. Olin vain töissä päivän ilman tupakkaa, kun loppuivat illalla ja kun huomasin, ettei koko päivänä tehnyt tupakkaa edes mieli, en sitten enää ostanutkaan. Ilman mitään suuria päätöksiä, se lopuui aivan omia aikojaan. Nyt siitä on jo ikuisuus. Sitä ennen poltin monta vuotta.

#9 kirjoitettu 25.01.2013 11:18

Omien tupakointikokemusten mukaan tottuminen henkisesti tupakointiin on pahempaa kuin fyysiset vieroitusoireet.
Mikäpä mukavampaa kuin pitää töiden tai opiskelujen lomassa tupakkatauko, kahvikupin kanssa loistava muutaman minuutin irtiotto oravanpyörästä. Tupakointi myös lähentää ihmisiä, tulee muutama sananen vaihdettua tupakkapaikalla.
Jos elämä on tasaista ja yksitoikkoista, tupakka on jotain jota odottaa keskeyttämään tasaisuus. Instant gratification niinkuin toisella kotimaisella sanotaan.
Mitä tylsempää elämää ihminen viettää sitä vaikeampaa tupakoinnin lopettaminen on. Vankilassa olevalle tai laitoksessa elävälle tupakka voi olla ainoita kohokohtia elämässä.

#10 kirjoitettu 25.01.2013 11:22

Vaikeaa on itse poltan vaan töissä mutta vapaa-aikana ei mene yhtän röökiä. En yleistä mutta olen huomannut että ne jotka sanovat, että tupakanpolton lopettaminen on helppoa kokeilisit sinäkin. Ovat niitä jotka eivät ole eläissään polttaneet yhtään savuketta.
Olin 4 kuukautta ilman tupakkaa mutta sorruin uudestaan kun kaikki rupesi töissä hajoamaan käsiin niin oli vitutuskäyrä korkealla.

#11 kirjoitettu 25.01.2013 12:00

GxBx kirjoitti:
väittäisin että aika suoraan verrannollinen siihen kuinka nuorena aloittanut ja kuinka pitkään polttanut. aika monet aloittavat yläasteella ja ns. kasvavat tupakoinnin kanssa. lopettaminen tällöin on todella vaikeaa, luultavasti koska tavat, sosiaaliset mallit ja fyysinen riippuvuus ovat juurtuneet niin syvälle.

Miun isäpuoli poltti 40-vuotta, se päätti yhtenä päivänä että nyt loppuu, ja se lopetti. Ilman mitään hienoja laastareita, purkkia sun muita. Se vaihto noin lennosta vaan tupakan salmiakkipastilleihin.

Mie oon nyt polttanu melkein 16 vuotta, 14 vuotta "täyspäiväsesti" suurinpiirtein. Pari kertaa mukamas yrittänyt lopettaa polttamista, toisella kerralla kesti niinkin kauan kuin liki vuorokauden tuo lakko. Ja en helvetissä yritä enää uudestaan, oli nimittäin sen verran vittumaista.

Mie veikkaan että jos ei ole hirveän läheistä suhdetta tupakkaan niin siitä on helpompi silloin päästä eroon.

Mutta onhan tupakka nyt ihanaa. Pitääkin kipasta tupakille.

#12 kirjoitettu 25.01.2013 12:04

Avokin äiti ja isä lopettivat molemmat tupakoinnin reilu vuosi sitten kuin seinään monenkymmnen vuoden tupakoinnin jälkeen. *hatunnosto sinne*

Mun päivärytmi perustuu siihen et käyn tupakalla tasasin väliajoin. Tosin niin kylmimpinä päivinä vetelen eCigiä. Ei tulis mun lopettamisesta just nyt mitään.

Lopetin kerran. Sillonkun ootin muksua, mutta sit alotin taas melkeen heti kun rööki ei anää auheuttanutkaa kuvottavaa oloa.

#13 kirjoitettu 25.01.2013 12:05

BVR kirjoitti:
GxBx kirjoitti:
väittäisin että aika suoraan verrannollinen siihen kuinka nuorena aloittanut ja kuinka pitkään polttanut. aika monet aloittavat yläasteella ja ns. kasvavat tupakoinnin kanssa. lopettaminen tällöin on todella vaikeaa, luultavasti koska tavat, sosiaaliset mallit ja fyysinen riippuvuus ovat juurtuneet niin syvälle.

Miun isäpuoli poltti 40-vuotta, se päätti yhtenä päivänä että nyt loppuu, ja se lopetti. Ilman mitään hienoja laastareita, purkkia sun muita. Se vaihto noin lennosta vaan tupakan salmiakkipastilleihin.

Mie oon nyt polttanu melkein 16 vuotta, 14 vuotta "täyspäiväsesti" suurinpiirtein. Pari kertaa mukamas yrittänyt lopettaa polttamista, toisella kerralla kesti niinkin kauan kuin liki vuorokauden tuo lakko. Ja en helvetissä yritä enää uudestaan, oli nimittäin sen verran vittumaista.

Mie veikkaan että jos ei ole hirveän läheistä suhdetta tupakkaan niin siitä on helpompi silloin päästä eroon.

Mutta onhan tupakka nyt ihanaa. Pitääkin kipasta tupakille.


Salmiakkipastillit on kyllä ihan törkee hyvä korvike.

#14 kirjoitettu 25.01.2013 12:06

Ite oon kai kaks kertaa yrittäny lopettaa ja muutaman kerran joutnut pitää taukoa kun on ollu flunssaa, ja on se itselleni aika vaikeaa siinä mielessä että ei pysty keskittymään yhtään mihinkään ja samalla on todella levoton olo ja on kanssa vaikeaa nukkua, ja nukkuminen on jo valmiiksi ihan tarpeeksi vaikeaa. Yleensä viikon about kestänyt sitä ja sitten kun se olo ei ole siitä oikeastaan mitenkään parantunut niin oon ollut silleen fuck it. Kai sitä ADerpHDerp oloa pystyis jaksaa jos vois olla jotain puol vuotta jossai kolossa maailmaa paossa, mutta kun on asioita mihin pitäis oikeesti keskittyy ja pystyy heräämään luennoille yms eikä valvoo kuutee ja herää neljält ni on se vaikeeta. Vaikeeta on.

#15 kirjoitettu 25.01.2013 12:15

Tuli muuten mieleen että nykyjään kun on noita savuttomia työpaikkoja joka paikassa niin oisko toi tupakointikielto pätevä syy kieltäytyä työstä?

Siis sanotaan vaikka nyt sellanen tilanne että työvoimatoimisto ois laittamassa vaikka miuta johonkin haistavittu-hommaan, mutta työpaikka oiskin savuton, nii voisinks mie kieltäytyä tarjotusta työstä siks koska mie tupakoin ja työpaikka on savuton?

Saisivat tarjota niin voisi kokeilla tuota ihan käytännössä.

#16 kirjoitettu 25.01.2013 12:40

Työn ja tupakoinnin suhde tulee esiin näissä jutuissa. En tupakoi enää nykyään. Onneksi olen myös työtön, eli ei tarvitse tupakkataukoja. Joskus kännissä tekee mieli ja ostan tupakka-askin kun en kehtaa pummia. Sitte poltan siitä yksi tai kaksi tupakkaa ja komerossa jemmassa oli välillä kymmeniä melkein täysiä askeja.

#17 kirjoitettu 25.01.2013 12:46

BVR kirjoitti:
Tuli muuten mieleen että nykyjään kun on noita savuttomia työpaikkoja joka paikassa niin oisko toi tupakointikielto pätevä syy kieltäytyä työstä?

Siis sanotaan vaikka nyt sellanen tilanne että työvoimatoimisto ois laittamassa vaikka miuta johonkin haistavittu-hommaan, mutta työpaikka oiskin savuton, nii voisinks mie kieltäytyä tarjotusta työstä siks koska mie tupakoin ja työpaikka on savuton?

Saisivat tarjota niin voisi kokeilla tuota ihan käytännössä.


Siis kysyn nyt tälleen että laittaako työkkäri koskaan ketään yhtään muaalle kuin haistavittuhommiin?

#18 kirjoitettu 25.01.2013 12:53

Mitä sitä nyt lopettamaan kun on kerran alkanutkin ! Röyhyttää niin kauan kun henki pihisee , perkele

Jotkut nikotiini purkat ovat kyllä hyviä , paljon parempia kuin joku perus jenkki !

#19 kirjoitettu 25.01.2013 16:11

Rapa-Ripa kirjoitti:
Tupakointi myös lähentää ihmisiä, tulee muutama sananen vaihdettua tupakkapaikalla.


Näino. Paljon ois jääny pillua saamatta jos ei ois tarvinnu mennä kysymään tulta.

#20 kirjoitettu 25.01.2013 17:38

naisten lentopallo kirjoitti:
Yksilöllistä. Tarvitsee aina pirun hyvän syyn, ja se henkinen riippuvuus ei lähde ikinä.

Itse asiassa taitaa olla niin että fyysinen riippuvuus ei lähde ikinä. Nikotiinille altistuneet mielihyväreseptorit tai jotku muut semmoset hilavitkuttimet kai jämähtää päälle koko loppuiäksi. Joku asiasta enemmän tietävä viisas varmaan valistaa jos jaksaa. Tyhmät saa kanssa sanoa asiasta sanottavansa jos on.

#21 kirjoitettu 25.01.2013 18:15 Muok:25.01.2013 18:18

Bad Dog kirjoitti:
"Cold Turkey" ei toimi. Vähentäkää hiljalleen.

Eli jos ootte polttanu vaikka askin päivässä niin polttakaa joka päivä yks rööki vähemmän.

Pitäkää siinä viidessä röökissä zydeemit, ja lopettakaa sit ku tuntuu ettei nikotiini enää hallitse.


Tällä tavalla on muuten huonot onnistumismahollisuudet verrattuna yhtäkkiä lopettamiseen ilman mitään apuja. Noin tilastollisesti.

Voi joku tietysti onnistuakkin aina. Mutta varmaan johtuu siitäkin että ei se nikotiini oikeasti ole se isoin ongelma. Niinkun aloitusviestissä sanottiin ne fyysiset vieroitusoireet menee nopeasti ohi. Yleensäkkin riippuvuuksissa se psykologinen puoli on se isompi ongelma, fyysiset oireet on hallittavissa ja menee ohi.

Sunt1o muokkasi viestiä 18:16 25.01.2013

Itellä tää kävi vaan niin et yhtäkkiä ei enää oikein ollukkaan syytä polttaa, mikä se ikinä oli aikasemmin ollutkaan. En sit oo nyt parii kuukautee poltaanu eikä oo tullu sillei hirveesti asiaa ajateltuakkaa. Aikasemmi oli aika mahotonta ajatella itteää tupakoimattomana. Vaik useempi lopettamisyritys oli. Varmaan sitä oli elämää tullu tarpeeks muuta tekemistä.

#22 kirjoitettu 25.01.2013 18:19

☃ kirjoitti:
Itekin, kuten sanoin, olen muutamaan otteeseen aloittanut uudelleen. Se on joka kerta kuitenkin muistuttanut hyvin pitkälti sitä ensimmäistä kertaa, ja kehittynyt hitaasti kuukausien aikana, eikä silleen "yks rööki ja uudestaa koukussa".

Miul on ollu sillei et sen röökin jälkee ei oo alotettu kyl alusta kun ihan jatkettu siitä mihin jäätiin.

#23 kirjoitettu 25.01.2013 18:26

Saminoidi kirjoitti:
Mä oon huomannu paljon helpommaksi olla vaan polttamatta ku oikein päättää lopettaa.

Siinä on sellanen psykologinen ero että jos sattuu yhden röökin vetäisemään (niinku tein jouluaattona) niin se ei ole mikään repsahdus, jonka takia lopetus meni pieleen, vaan se on yks rööki ja sillä sipuli.

Joo, oon ite kans huomannu et sil on tosi iso ero miten sen itellee hahmottaa sen jutun. Paljo helpompi sillei niinku alkaa savuttomaks ku olla polttamatta. Siis erona se et keskittyykö siihen tupakkaan ja siihen että vastustaa sitä vai unohtaako vaan koko polttamisen ja antaa ajan kulua.

Ja iso vaikutus sillä mimmosena ittensä ajattelee tuon asian suhteen.

#24 kirjoitettu 25.01.2013 18:35

☃ kirjoitti:
Tää on myös ihan totta. Jos asennoituu silleen, että täytyy olla nollatoleranssi ja että yksikin tupakka aiheuttaa retkahduksen, niin se paljon helpommin myös sit aiheuttaa sen.

Eiks yks tupakka nimenomaan oo retkahdus?

#25 kirjoitettu 25.01.2013 18:39

Saminoidi kirjoitti:
Ei jos ei oo lopettanu.

Nii joo ei sit tietyst. Mut onks se tupakan välii jättämine sit niinku retkahus siin polttamises?

#26 kirjoitettu 25.01.2013 19:41

☃ kirjoitti:
Siitä nollatoleranssista: Joo. Siitä, että voi polttaa silloin tällöin, kunhan ei ota säännölliseksi tavaksi: Ei.

Mut ei kai se oo lopettamista jos polttaa vaan vähemmän? Se on vähentämistä. Hyvähä seki on kyl, niille kenelle se sopii.

#27 kirjoitettu 13.02.2013 23:52

lopettaminen on helppoa.

Ellei sitten ole selkärangaton idiootti. tai vieläkin pahempi; vertaispainetta kestämätön lammas joka alunperinkin halusi hyväksyntää alottamalla polttamaan tupakkaa. niin.. vitun.. surullista.

#28 kirjoitettu 13.02.2013 23:58

☿ kirjoitti:
On se mun mielestä lopettamista. En mä ainakaan koe ketään, joka polttaa kolme röökiä vuodessa tupakoitsijaksi.


Joo. Mie koen ihmisen myös alkoholinkäyttäjäks vaik se jois vaa harvoin. Jos se käyttää kumminki alkoholia.

#29 kirjoitettu 14.02.2013 09:35

Jotta ihminen, tupakoinnin jälkeen, pääsisi henkisesti irti tupakasta, niin eikö se tarkoita, että hän joutuu toteamaan itselleen olleensa typerys koko sen ajan, kun poltti?

#30 kirjoitettu 14.02.2013 10:22

Twight kirjoitti:
Jotta ihminen, tupakoinnin jälkeen, pääsisi henkisesti irti tupakasta, niin eikö se tarkoita, että hän joutuu toteamaan itselleen olleensa typerys koko sen ajan, kun poltti?


ei

vaik saatto se olla

#31 kirjoitettu 14.02.2013 11:48

Bilbo Baggins kirjoitti:
lEllei sitten ole selkärangaton idiootti. tai vieläkin pahempi; vertaispainetta kestämätön lammas


Eiks just savuttomat oo niitä lampaita, niitähän on huomattavasti enemmän.

Twight kirjoitti:
Jotta ihminen, tupakoinnin jälkeen, pääsisi henkisesti irti tupakasta, niin eikö se tarkoita, että hän joutuu toteamaan itselleen olleensa typerys koko sen ajan, kun poltti?


Ei, koska kukaan tuskin on sitä mieltä että tupakointi olisi varsinaisesti hirveän järkevää toimintaa. Kyllä mä ainakin tiedän, et tupakointi on täysin ääliömäistä toimintaa mut minkäs teet kun se on niin saatanan hauskaa. Monet hauskat asiat ovat lähtökohtaisesti typeriä. Esim. tupakointi, dokaaminen, herskan tykittäminen ja fuusiojazzin soittaminen.

#32 kirjoitettu 14.02.2013 13:35

Kohta 3 viikkoa tupakatta ilman korvaustuotteita, eikä tunnu missään. Hyvä miä!

#33 kirjoitettu 14.02.2013 14:02

Ihan liian vaikeeta, koskaan en oo vielä siihen kyennyt.

#34 kirjoitettu 15.02.2013 18:07

Olin pari viikkoa sitten noin viikon polttamatta, koska tuntu kivemmalta olla polttamatta. Sit taas aloin polttamaan, koska tuntu et ois kiva taas polttaa. Tän perusteella en usko että se ois kohtuuttoman vaikeaa. Go figure.

Kuitenkin myönnän että esim. kahvi, olut ja ruoka on sellasia jotka triggeröi sitä että nyt ois kiva polttaa. Myös se, että joku sanoo mulle "Sähän oot ollu pari päivää ilman röökiä, sähän voisit lopettaa kokonaan!" taas kytkee perisuomalaisen holhouksenvastaisuus-moodin päälle, jolloin tekee mieli sitä tupakkaa. Yritän tietoisesti sietää tätä, koska hyväähän ne tarkoittaa. Mutta sapettaa se silti.

#35 kirjoitettu 19.02.2013 15:27

Vuosi ja kaksi kuukautta on tullu oltua polttamatta. Champix kuurilla loppu sekin 18 vuoden röyhyttely.

#36 kirjoitettu 19.02.2013 19:57

Ite oon ollu nyt joulukuun alusta polttamatta ja vaik aikasemminkin on yrittäny onnistumatta niin hämmentävää miten helppoa se on silloin kun se onnistuu. Ei ole mielihaluja ensimmäisen viikon jälkeen paljoa tullut.

#37 kirjoitettu 09.03.2013 11:51

Bad Dog kirjoitti:
"Cold Turkey" ei toimi. Vähentäkää hiljalleen.

Eli jos ootte polttanu vaikka askin päivässä niin polttakaa joka päivä yks rööki vähemmän.

Pitäkää siinä viidessä röökissä zydeemit, ja lopettakaa sit ku tuntuu ettei nikotiini enää hallitse.


tämä on täyttä hevonpaskaa. itse poltin yli 13 vuotta. muutaman kerran kusetin itseäni, ja olin "lopettavinani" - en edes yrittänyt oikeasti lopettaa, vaan "pidin taukoa". Sitten kun ihan oikeasti haluaa lopettaa, se käy aivan helvetin helposti, eikä siihen tarvitse mitään vitun itsensäkusetus-laastareita tai purukumeja. Itse lopetin "cold turkey" ja olen ollut nyt polttamatta vuodesta 2005.

Asiaa tietysti helpotti se, ettei enää tullut käytyä baareissa samalla tavalla kuin nuorena jullina. noh, nykyäänhän baareissa ei edes enää saa polttaa, joten luulisi lopettajillakin olevan helpompaa. Tosin nyt on ikääkin jo sen verran, että samanlaisia sosiaalisia paineita ei tunne. Jos joku tulisi nyt vittuilemaan: "Ai, sä oot lopettanut? Haluutko röökin?" Voin toivottaa länkyttäjän yksinkertaisesti painumaan vittuun. Itsellä polttaminen alkoi just tällaisista sosiaalisista tilanteista - aloitin vasta baari-iässä polttamaan kun se vain oli "se juttu": piti vetää spaddu sen oluttuopposen ohessa, koska kaikki muutkin tekivät niin. Ja nousihan se nikotiini alussa huiviin aivan eritavalla kuin sitten myöhemmin, sillai "kivasti".

Sekin tietysti helpotti lopettamisfiiliksen syntymistä, että polttamisesta alkoi tulla fyysisiä oireita: olin fyysisessä työssä ja alkoi hengästyttää jo muutamankin kerroksen nouseminen 20-30 kiloinen paketti sylissä siinä määrin, että oli usein pakko pysähtyä vetämään henkeä.

Ja ehkä suurin syy: ensimmäisen lapsen syntymä. Se vaikutti oikeastaan kahdella tapaa: en halunnut altistaa lastani tupakansavulle ja toisaalta haluan olla vielä hengissä kun lapseni kasvaa isommaksi. Sukulaisia on tupakka ja viina niittänyt isolla kädellä, joten puheet tupakoinnin vaaroista eivät ole mitään paskapuheita, vaikka itsekin koulun tupakkavalistustunneilla lähinnä haukottelin kyllästyneesti. Nuorena sitä on niin kaikkivoipainen, että ajattelee ettei mikään moinen voisi koskettaa itseä. Ne on vain ne muut kun delaa tupakkaan. Isäpuoleni on polttanut koko ikänsä ja yhdistettynä ylipainoon ja juopotteluun, loppusaldona oli aivoverenvuoto alle 50-vuotiaana ja sen seurauksena afasia ja puolittainen halvaantuminen, josta kumminkin melko hyvin kuntoutui monen vuoden kuntouttamisella. Lääkäri käski lopettaa tupakoinnin, mitä ei tietenkään tapahtunut, joten myöhemmin sitten vielä kurkkukin halvaantui.

Sain ensimmäisen lapseni vasta 31-vuotiaana, joten mielelläni olisin osa hänen elämäänsä vielä yli 50-vuotiaanakin...

#38 kirjoitettu 09.03.2013 11:53

Twight kirjoitti:
Jotta ihminen, tupakoinnin jälkeen, pääsisi henkisesti irti tupakasta, niin eikö se tarkoita, että hän joutuu toteamaan itselleen olleensa typerys koko sen ajan, kun poltti?


kyllä. ja niin kuin aina, kun joutuu myöntämään itselleen olleensa vähän urpo, se hieman kirpaisee.

#39 kirjoitettu 16.03.2013 03:35

Kyllä ainakin omalla kohdalla tuntuu vaikealta.
Lopetusyrityksiä on varmaan kymmeniä vajaan 15 vuoden polttamisen aikana ja pisin aika ilman tupakkaa on ollut reilu puoli vuotta, mutta jotenkin sitä siinäkin tilanteessa alkoi uudestaan polttamaan vaikka tuntui jo henkinenkin riippuvuus poistuneen.

Olen huomannut omalla kohdalla että kun lopettaa seinään, niin 3 päivää on helvetilliset fyysiset ja henkiset vierotusoireet, jonka jälkeen hieman helpottaa, mutta impulsseja tulee vielä kuukaudenkin päästä, sama oikeestaan alkoholin kanssa.
Jos on muuten vaan tai tarkoituksella juomatta niin yhtäkkiä saattaa tulla kauhea himo käydä ostaa kaljaa ja sillon myöskin sitä tulee ostettua ja juotua, humaltumiseen asti.

Röökissä näitä himoja tulee useammin ja siinä tilanteessa ei oikein pysty järkevästi ajattelemaan vaan käy ostamassa tupakkaa ja kun on sen yhden sitten saanut poltettua niin iskee morkkis.
Hyvä ja varmasti toimivakin keino olisi ehkäpä heittää loput röökit roskiin mutta sen ajattelee sitten niin päin että kun siitä on maksanut sen reilu 6 euroa (iso bonus), niin eihän sitä millään voi tehdä.
Sitten tulee huomattua että vierähtää viikko tai kaks ja röökiä palanu taas entiseen malliin.. jolloinka alkaa ajattelemaan lopetusta, tässä vaiheessa kun se on ajatuksen tasolla niin sitä ei vielä ala toteuttamaan mutta prosessi lähtee uudestaan liikkeelle ja jossain vaiheessa sitä taas yrittää lopettaa.
Yleensä tämä toistuu yhä uudestaan ja uudestaan ja ympyrä sulkeutuu.

#40 kirjoitettu 16.03.2013 07:39

karman hardon kirjoitti:
Bad Dog kirjoitti:
"Cold Turkey" ei toimi. Vähentäkää hiljalleen.

Eli jos ootte polttanu vaikka askin päivässä niin polttakaa joka päivä yks rööki vähemmän.

Pitäkää siinä viidessä röökissä zydeemit, ja lopettakaa sit ku tuntuu ettei nikotiini enää hallitse.


tämä on täyttä hevonpaskaa. itse poltin yli 13 vuotta. muutaman kerran kusetin itseäni, ja olin "lopettavinani" - en edes yrittänyt oikeasti lopettaa, vaan "pidin taukoa". Sitten kun ihan oikeasti haluaa lopettaa, se käy aivan helvetin helposti, eikä siihen tarvitse mitään vitun itsensäkusetus-laastareita tai purukumeja. Itse lopetin "cold turkey" ja olen ollut nyt polttamatta vuodesta 2005.

Asiaa tietysti helpotti se, ettei enää tullut käytyä baareissa samalla tavalla kuin nuorena jullina. noh, nykyäänhän baareissa ei edes enää saa polttaa, joten luulisi lopettajillakin olevan helpompaa. Tosin nyt on ikääkin jo sen verran, että samanlaisia sosiaalisia paineita ei tunne. Jos joku tulisi nyt vittuilemaan: "Ai, sä oot lopettanut? Haluutko röökin?" Voin toivottaa länkyttäjän yksinkertaisesti painumaan vittuun. Itsellä polttaminen alkoi just tällaisista sosiaalisista tilanteista - aloitin vasta baari-iässä polttamaan kun se vain oli "se juttu": piti vetää spaddu sen oluttuopposen ohessa, koska kaikki muutkin tekivät niin. Ja nousihan se nikotiini alussa huiviin aivan eritavalla kuin sitten myöhemmin, sillai "kivasti".

Sekin tietysti helpotti lopettamisfiiliksen syntymistä, että polttamisesta alkoi tulla fyysisiä oireita: olin fyysisessä työssä ja alkoi hengästyttää jo muutamankin kerroksen nouseminen 20-30 kiloinen paketti sylissä siinä määrin, että oli usein pakko pysähtyä vetämään henkeä.

Ja ehkä suurin syy: ensimmäisen lapsen syntymä. Se vaikutti oikeastaan kahdella tapaa: en halunnut altistaa lastani tupakansavulle ja toisaalta haluan olla vielä hengissä kun lapseni kasvaa isommaksi. Sukulaisia on tupakka ja viina niittänyt isolla kädellä, joten puheet tupakoinnin vaaroista eivät ole mitään paskapuheita, vaikka itsekin koulun tupakkavalistustunneilla lähinnä haukottelin kyllästyneesti. Nuorena sitä on niin kaikkivoipainen, että ajattelee ettei mikään moinen voisi koskettaa itseä. Ne on vain ne muut kun delaa tupakkaan. Isäpuoleni on polttanut koko ikänsä ja yhdistettynä ylipainoon ja juopotteluun, loppusaldona oli aivoverenvuoto alle 50-vuotiaana ja sen seurauksena afasia ja puolittainen halvaantuminen, josta kumminkin melko hyvin kuntoutui monen vuoden kuntouttamisella. Lääkäri käski lopettaa tupakoinnin, mitä ei tietenkään tapahtunut, joten myöhemmin sitten vielä kurkkukin halvaantui.

Sain ensimmäisen lapseni vasta 31-vuotiaana, joten mielelläni olisin osa hänen elämäänsä vielä yli 50-vuotiaanakin...


Aika päteviä syitä ja seuraamuksia luettelit tuossa. Tupakointi on helvetin sairasta puuhaa loppupeleissä, siinä pahoinpitelee omaa ja ehkä toistenkin kroppaa. Pinttyneelle tupakoitsijalle ehkä juuri oman jälkikasvun saaminen tai läheisen poismeno saattaa toimia sytykkeenä lopettamiselle... Ehkä. Mutta todella vaikeaa se on. Pohjimmiltaan se on psykologiaa. Täytyy haluta lopettaa, ja täytyy olla joku suunnitelma kuinka sen tekee, itsestään se ei tapahdu. Joten menen tästä röökille.