Mikseri.net

#42 kirjoitettu 21.03.2013 09:51

naisten lentopallo kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Vieläkö tuo koululaitos kouluttaa enempi kuuliaisia hiljaisia, kuin ihmisiä, joilla olisi tavoite korkealle. Meidän aikanamme siellä kerrottiin, että saamme isona äänestää. Siitä, että isona saa asettua vaaleissa ehdokkaaksikin, oltiin kumman hiljaa. Koulun pitäisi sanoa, että antakaa palaa. Jostain luinkin jokin aika sitten, että lapsuuteni kansakoulun tarkoitus oli "kasvattaa hyviä maanviljelijöitä ja sotilaita". Ilmankos laulettiin, miten suomen poika pellollansa töitä tehdä jaksaapi ja kaunis on kuolla joukkosi eessä. Ei meistä presidenttejä toivottu. Lieneekö niin vieläkään. Mistä se kunnianhimo myöhemmin löytyisi, jos se oitis koulun alettua sammutetaan? Mitä sitten muuta, kuin niitä Big Brotherseja ja Kurkoa. Kummasti myöhemmin pärjäsivät ne kouluajan kauhukakarat, joista "ei koskaan pitänyt tulla yhtään mitään". Mallioppilaista sensijaan kovin monesta tuli juoppoja.


Mulle itse asiassa jaettiin sekä hyvät että paskat kortit. Mulla on ihan kohtuudella älliä, sosiaaliset taidot pelaa ja koneet sekä softat tottelee mua niinku rotat pillipiiparia, mutta koulussa olin luokan pelle ja narsistiäiti ajoi masennukseen ja viinaan aikanaan. Nyt on ollut helvetinmoista nostetta muutama vuosi. Vedin itseni apinan raivolla kolmessa neljässä vuodessa syrjäytymisvaarassa olevasta pudokkaasta maisteriksi ja paisutin siinä samassa työkokemuksen avulla CV:n siihen kuntoon, että kehtaa lähteä nyssykkä tarakalla ettimään töitä.


Omia kouluajan luokkatovereita kun muistelen jälkeenpäin, niin ne pärjäsivät, joilla oli periaatteessa huonoimmat lähtökohdat. Luulenpa, että syy olikin siinä, että me köyhien kakarat olimme tottuneet takaiskuihin, kun muuta ei ollut koskaan saanut kokeakaan. Olimme nähneet senkin, että pakko on silti punnertaa. Kaiketi ne, joilla oli jonkinlainen lusikka suussa jo syntyessä, kultainen, tai hopeinen, eivät osanneet suhtautua takaiskuihin.
Meillä toisilla mahdollisen menestyksen löytyminen oli enemmänkin vaarallista, siihenkin olisi osattava suhtautua, eikä antaa sen nousta päähän. Jotkut rojahtivat sitten, kun kaikki oli kunnossa.
Ne "hyvät lapset" puolestaan hyytyivät monet jo lähtötelineille, kun oma elämä piti alkaa.
Isä haukkui minua aina, kun olin liian itsepäinen. Varsinkin, kun aloin haaveilla muusikon urasta. Se oli "haihattelua", mutta olen minä nyt hiton onnellinen, että haihattelin silloin ja olin itsepäinen. Vaikken kovin korkealle päässytkään, olen kokenut paljon sellaista, mistä moni vain haaveilee, tekemättä mitään sen eteen. Kaikki ne kokemukset ovat paljon tärkeämpiä, kuin maine ja raha, vaikka kernaasti huolisin nekin vielä kaiken päälle.
En tiedä oliko se miten paljon kunnianhimoa ja paljonko vain rakkautta musiikkiin ja halua saada elää sitä tehden. Molempia kuitenkin. Siitä tuli sitten sentään kakkosammatti, jonka avulla nollasin pään keikoilla ollessa helvetin vittumaisen päivätyön jälkeen. Siihenkin se oli tarpeen ihan mielenterveyden vuoksi.

#43 kirjoitettu 21.03.2013 10:32

naisten lentopallo kirjoitti:

Heidän mielestään johtamisopit saadaan armeijassa.


Miun täytyy sanoa, että en ole koskaan ollut johtaja tyyppiä enkä sitä varmasti tule koskaan olemaankaan, mutta sain armeijassa oiekasti johtajakokemusta. En sillä alokkaiden käskyttämisellä, vaan siinä kun laitettiin johtamaan tykkiä leirille kylmiltään niiden vanhojen tupakaverien kanssa alokasajoilta. Siinä olikin johtajantaidot koetuksella, kun ne kaikki vanhat kamut piti saada tekemään hommia ja asiat luistamaan. Ilman sitä kokemusta olisin vielä nykysiotäkin huonompi johtaja.

Sen sijaan aliupseerikoulun "johtajaopinnoissa" tai aloikkaiden käsikyttämisessä en oppinut yhtään mitään johtamisesta.

#44 kirjoitettu 21.03.2013 11:05

naisten lentopallo kirjoitti:
Yks mielenkiintoinen ilmiö minkä olen huomannut Vaasan yliopistossa. Ne on ne rikkaiden pennut, jotka tekee duunia kirjaston lukusaleissa yötä myöten. Ne kaikissa opiskelijatapahtumissa näkymättömät Espoosta tulleet kauppatieteen opiskelijat, joiden vaatteet ei todellakaan ole Dressmannista.

Mie olen kohtalaisen hyvätulosesta perheestä. Olen kai jonku mittapuun mukaan opiskellu aika paljon, ku mulla on nyt 24-vuotiaana ylioppilashattu, ammatillinen perustutkinto (en ole siis tehny kaksoistutkintoa, vaan mulla on päättötodistus sekä lukiosta että amiksesta, vaikka tosin kävinki noita kouluja osittain päällekäin) sekä AMK-tutkinto. Olen ollu koko opiskeluajan osa-aikasissa töissä, eli 16-vuotiaana olen astunu työelämään ja sitäki ennen ollu jossain kunnan kesätöissä. Valmistuin AMK:sta puoli vuotta etuajassa, vaikka tein parhaimmillaan koulun ohella 3-4 työtä.

Tällä hetkellä teen yhtä kokopäivätyötä plus 2½:ta osa-aikasta free-työtä. Siihen päälle tulee sitte etenki kesäaikaan kaikenlaiset festari- ja muut keikkahommat, jotka on yleensä kestoltaan jotain viikonlopun ja kahden viikon välillä.

Että kai tuo ainaki minun kohdalla pitää paikkaansa, että rikkaiden pennut tekee lujasti töitä. En tosin koulun eteen ole mitenkään älyttömästi koskaan panostanu, koulussa olen vähän turhanki useasti menny sieltä aidan matalimmasta kohdasta (ja ku olen pieni, söpö ja valloittavan ihana, niin minut on helpommin päästettyki yli niistä kohdista). Mutta töihin olen aina panostanu paremmin ja enemmän.

Ja kaikki tämä vaiva ei kyllä todellakaan tarkota sitä, että olisin ite mitenkään hyvätulonen, olis varmaan pitäny valita ala paremmin jos sellaseen olis ensisijasesti pyrkiny. Eli mulla se rikkaiden vanhempien penikkuus-aspekti ei ole ohjannu tavottelemaan isoja tuloja, vaan lähinnä sellasta tietyntyyppistä arvostusta ammatillisesti, vakaata asemaa työelämässä ja laajoja sosiaalisia verkostoja. Koska olen kasvanu sellasessa perheessä, missä on saanu olla läsnä siinä aikusten työmyyrä-asenteen ilmapiirissä. Suurin syy, miksi ite olen mukana monessa jutussa, on elämänkokemus, haluan kokea ja nähdä kaikenlaista ja mielekkäät työt on mulle tärkeä elämän sisältö (kotikasvatuksesta varmasti johtuu tällanen asenne). Toki se raha on sitte yks tekijä, mutta kyllä mie ennemmin teen mielekästä työtä huonommalla palkalla ku jotain paskaa loistavalla palkalla.

Toki hetkenhän sitä seisoo vaikka aidan pylväänä, mitä tällä hetkellä osittain teen.

#45 kirjoitettu 21.03.2013 11:36

Paljon lienee merkitystä sillä, mitä on nähnyt omien vanhempien tekevän. Jos on nähnyt niiden raatavan niska limassa, sitä pitää itsestään selvänä asiana itsellekin.
Nyt, kun monen lapsen vanhemmat ovat olleet vuosikaudet työttömiä, on ihan tutkimuksissakin huomattu työttömyyden periytyvän. Se vetää jälkipolvenkin sohvalle, kun on nähnyt vanhempienkin niin tekevän. Eivät usko omiin kykyihinsäkään, eikä tulevaisuuteen. Omat vanhemmat ovat kuitenkin tärkein esikuva. Jollei heillä ole enää kunnianhimoa jäljellä, sitä ei taida sitten löytyä jälkipolveltakaan.

#46 kirjoitettu 21.03.2013 21:06

Lautajaska kirjoitti:
Paljon lienee merkitystä sillä, mitä on nähnyt omien vanhempien tekevän. Jos on nähnyt niiden raatavan niska limassa, sitä pitää itsestään selvänä asiana itsellekin.


Miun vanhemmat on raatanu niskalimassa koko elämänsä. Se on varmaan se suurin syy siihen, että itse en sitä tee.

#47 kirjoitettu 21.03.2013 22:55

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Paljon lienee merkitystä sillä, mitä on nähnyt omien vanhempien tekevän. Jos on nähnyt niiden raatavan niska limassa, sitä pitää itsestään selvänä asiana itsellekin.


Miun vanhemmat on raatanu niskalimassa koko elämänsä. Se on varmaan se suurin syy siihen, että itse en sitä tee.


Mitä sitä sanotaankaan poikkeuksesta joka vahvistaa säännön.

#48 kirjoitettu 22.03.2013 10:18 Muok:22.03.2013 10:18

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:

Tai sitten se on vaan puhtaasti laiska paska, joka napsii kuvia ja yrittää myydä niitä eri tahoille ja sitä kautta tienaa peruslähisairaanhoitajan liksaa.


Näin

Ja vielä tykkää siitä.

#49 kirjoitettu 22.03.2013 10:24

Haava kirjoitti:
Simo Lehmäkaivo kirjoitti:

Tai sitten se on vaan puhtaasti laiska paska, joka napsii kuvia ja yrittää myydä niitä eri tahoille ja sitä kautta tienaa peruslähisairaanhoitajan liksaa.


Näin

Ja vielä tykkää siitä.


Hyvä

#50 kirjoitettu 22.03.2013 14:27

Pohjois-Korea kirjoitti:

Hyvä


Jokainen saa minusta tulla onnelliseksi miten tahtoo, mutta en itse tahdo tulla siten "onnelliseksi" kuin vanhampani tulivat.

#51 kirjoitettu 22.03.2013 20:02

Haava kirjoitti:
Pohjois-Korea kirjoitti:

Hyvä


Jokainen saa minusta tulla onnelliseksi miten tahtoo, mutta en itse tahdo tulla siten "onnelliseksi" kuin vanhampani tulivat.


Isä teki ikänsä raskaita töitä. Maatöissä, metsätöissä ja lopuksi VR:n rataosastolla, eikä voi sanoa, että hän olisi koskaan silloin onnellinen ollut. Vasta eläkkeellä, kun hän sai omistautua pelimannimusiikille viuluineen, hän taisi kokea onneakin.
Ei sitä kukaan välttämättä halua samaa kohtaloa, kuin minkä vanhemmat saivat osakseen. Isällähän kului 5 ja puoli vuotta siellä Karjalan kovessa rimpuillessakin.

#52 kirjoitettu 22.03.2013 21:19

Lautajaska kirjoitti:

Ei sitä kukaan välttämättä halua samaa kohtaloa, kuin minkä vanhemmat saivat osakseen. Isällähän kului 5 ja puoli vuotta siellä Karjalan kovessa rimpuillessakin.


Joo, miun vanhemmat on syntyny molemmat vähän sotien jälkeen vasta.

#53 kirjoitettu 22.03.2013 23:44

Eikös tällaisten asioiden miettiminen ole pienimunaisten ja vähävaraisten juttuja? Ei kukaan terve ihminen edes mieti jotain kunnianhimoa...

#54 kirjoitettu 23.03.2013 00:09

Klaus H kirjoitti:
Eikös tällaisten asioiden miettiminen ole pienimunaisten ja vähävaraisten juttuja? Ei kukaan terve ihminen edes mieti jotain kunnianhimoa...


Harvempi sitä miettii omalta osaltaan, mutta toiset siitä kyllä joskus puhuvat. Toisinaan positiivisesti, mutta joskus se onkin huono asia.