Mikseri.net

#2 kirjoitettu 06.04.2013 20:57

En juuri käytä noita soittimia, mutta esim. joissain studiomikeissä oon huomannut sitä jännää halpiksen hyötyä: Tunkkaisuutta! Voipi olla rakkaudestä ysäriräppiin, mutta oon aina tykännyt vähän sellaisesta low quality-räpistä, koska siinä on ihan oma soundinsa, kuten tuntuu olevan noissa halpis-soittimissakin. Jännää!

#3 kirjoitettu 07.04.2013 11:54

Halpiskitarasta, jos se osoittautuu käyvän hyvin käteen, saa laatupelin helposti ja edullisesti vaihtamalla mikit. Niiden suurin ongelma on laadun epätasaisuus. Saattaa löytää yksilön, joka on aivan loistava soitto-ominaisuukiltaan, tai sitten surkea.
Ostajalla kannattaa olla omaa ymmärrystä asiaan, tai pyytää kaveria apuun ostoksille. Laadukkaat mikit ovat yllättävän edulliset, eikä asentaminen paljoa vaadi kolvaustaitoja. Tuunatuilla halpiksilla vedetään lavoilla tosi paljon. Se omaksi tuunattu pelihän se vasta rakas onkin.

#4 kirjoitettu 07.04.2013 12:06

Fetito kirjoitti:
Miinuksena täytyy sanoa alkuperäiset mikit

Fetito kirjoitti:
kitaroihin ei ole mikinvaihtotarvetta.
Näppäränä jäbänä teet siihen Dimarzio SD kloonit kermanvärisillä muoveilla. Sopii kitaraankin hienosti, ne oli suosittuja ruotsissa aikanaan, oli meinaan aika epäsuosittuja Hagströmin mikit jo silloin joskus.

toinen miinus on sitten se, että ylimmän kielen kaksi viimoista nauhaväliä ei soi kunnolla ja sama vika toiseksi ylimmän kielen viimosessa nauhavälissä.
Yleinen ongelma vähän kalliimmissakin soittimissa. Ratkaisu on hioa ongelmanauhat matalammiksi. Kaulan levyinen puupalikka, ensin 180 ja sitten 600 ja lopuksi kiillotus hienolla teräsvillalla. teippaa 160 ja 600 ajaksi ne nauhat jotka ei vaadi tätä toimenpidettä. Fender - tuotteista ainakin bassoissa tuntuu aika usein esiintyvän tätä ilmiötä, pikku hyppyrinnokka aiheuttaa helposti rasittavaa rapinaa tai jopa soimattomuuden.

Ja kolmas miinus tulee viimeistelystä, kaulan maalin ja otelaudan välissä on ihan selkeä rako, joka hieman häiritsee. Tällaista ei missään muussa kitarassa ole tuntunut, aina on lakattu/maalattu tasalle. Ja otelaudan lavan puoleisessa päässä, siinä kohti missä satula on kiinni on otelauta revennyt hieman kaulasta irti, sekä myös kaulan ja rungon liitoksessa näkyy maalissa pienoinen halkeama.

Tämä on myös yleistä. Puu elää vielä, ja siksi pintakäsittelyssä on nähtävissä jälkiä. Ongelmallisin noista on, jos otelauta alkaa irrota kaulasta. Voi vaatia toimenpiteitä, joskaan mikään ei ole mahdotonta. Otelaudan liimaaminen/vaihtaminen on suht kiitollinen homma tollaisissa Gibsonmaisissa vehkeissä. Ongelmia ei tod näk tule, ellei kaularautaa joudu kiristämään syystä tai toisesta tosi paljon. Sitten otelauta voi irrota kokonaan. Seuraa tilannetta, katso elääkö ne kolot. Tai no joo, onhan se snadisti häiritsevää jos kaula irtoaa bodystä, mutta toi otelautahomma on yleisempi ongelma johtuen ilmastomme aiheuttamista haasteista kaulojen säädöille.

#5 kirjoitettu 07.04.2013 12:19 Muok:07.04.2013 12:20

Lautajaska kirjoitti:
Halpiskitarasta, jos se osoittautuu käyvän hyvin käteen, saa laatupelin helposti ja edullisesti vaihtamalla mikit. Niiden suurin ongelma on laadun epätasaisuus. Saattaa löytää yksilön, joka on aivan loistava soitto-ominaisuukiltaan, tai sitten surkea.


Esimerkkejä kehiin. Tiedän että jotkut halpikset ovat jees, mutta kiinnostaa tietää mitkä.

Mulla on kokemusta oppilassoittimista ja kouluvehkeistä niin, että kaikki edulliset vehkeet ei ole samalla viivalla. Joillakin menee sama vehje vuosia potikan vaihdolla, jollakin kuluu nauhat kuopalle puolessa vuodessa. Koulussa on indonesialainen Squier - sähkökitara 90-luvulta, mikä on hyvin kulunut, mutta teknisesti hyvässä kunnossa päivittäisestä käytöstä ja rajusta käsittelystä huolimatta. Parilla oppilaalla on samanlaiset uudet kitarat, jotka tuntuvat elektroniikaltaan ja nauhoiltaan edeltäjäänsä heppoisemmilta. Virittimet tuntuu kuitenkin uudessa jykevämmiltä kuin 90-luvun mallissa. Eräässä Varsinaissuomalaisessa koulussa on oppilaskitarana 80-l alun Squier, joka pesee nämä muut mennen tullen, vaikka kilometrejä on taatusti eniten.

Hyviä mikkejäkin voi kyllä löytyä halpavehkeistä, ainakin 80-90-l taitteen Samickin tekemissä Epiphone Sheratoneissa on persoonallisen nasaalit mikit, mitä sai aikanaan lähes ilmaiseksi kun ihmiset vaihtoivat mikit Gibsoneihin tai Duncaneihin. Danelectrot ja Silvertonet huulipunakoteloineen ovat toinen mieleen tuleva esimerkki. Mitä muita on tullut vastaan? Onko muita osia, mitkä ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi? Onko jossain halpatelekirveissä esim. kivan kevyttä ja kaunista puuta?

#6 kirjoitettu 07.04.2013 17:58

Snacke kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Halpiskitarasta, jos se osoittautuu käyvän hyvin käteen, saa laatupelin helposti ja edullisesti vaihtamalla mikit. Niiden suurin ongelma on laadun epätasaisuus. Saattaa löytää yksilön, joka on aivan loistava soitto-ominaisuukiltaan, tai sitten surkea.


Esimerkkejä kehiin. Tiedän että jotkut halpikset ovat jees, mutta kiinnostaa tietää mitkä.


Oman kokemuksen mukaan Samickin halpiskitarat hintaluokassa 100-200e ovat semmoisia että kannattaa kokeilla jos on jossain musakaupassa esillä. Itsellä on tuommoisesta customoitu versio (mikit, virittimet ja muoviosat vaihdettu) joka on omaan mieleen kivan tuntuinen ja sustainia löytyy. Les Paul kloonikin. Kaverilla oli ilmeisesti sama kitara tosin joka oli mielestäni täysi pohjanoteeraus. Kaula ihan erilainen eikä sointia. Mutta siis niistä voi löytyä ihan erinomaisia yksilöitä.

#7 kirjoitettu 07.04.2013 18:00

Fetito kirjoitti:
Mulla on tämmönen Hagströmin uusiotuotantokitara.


Mullakin on (Ultra Swede). Hemmetin hyvä, ja soittotuntumassaan peittoaa kaikki muut kitarat, joita oon kokeillut. Ainoa huono puoli on vähän lyhyehkö sustain (erityisesti doom metaliin), mut muuten tykkään mikkejä myöten tosi paljon. JTS NX 9 -konkkamikki on myös aivan kelvollinen, ja pienikalvoisuudestaan huolimatta muistuttaa ominaisuuksiltaan laajakalvoista. Käytän sitä oikeastaan kaiken muun äänittämiseen paitsi laulujen äänitykseen (johon käytän toista halpiskonkkamikkiä). Mikki ei ota myöskään kamalan hyvin alataajuuksia, mutta se ei haittaa oikeastaan muulloin kuin basson äänittämisessä; esim. sellollekin mikissä riittä botnea. Muista hankkimistani "halpistuotteista" ei kyllä suoraan sanottuna ole juuri mihinkään.

#8 kirjoitettu 07.04.2013 18:23

Snacke kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Halpiskitarasta, jos se osoittautuu käyvän hyvin käteen, saa laatupelin helposti ja edullisesti vaihtamalla mikit. Niiden suurin ongelma on laadun epätasaisuus. Saattaa löytää yksilön, joka on aivan loistava soitto-ominaisuukiltaan, tai sitten surkea.


Esimerkkejä kehiin. Tiedän että jotkut halpikset ovat jees, mutta kiinnostaa tietää mitkä.

Mulla on kokemusta oppilassoittimista ja kouluvehkeistä niin, että kaikki edulliset vehkeet ei ole samalla viivalla. Joillakin menee sama vehje vuosia potikan vaihdolla, jollakin kuluu nauhat kuopalle puolessa vuodessa. Koulussa on indonesialainen Squier - sähkökitara 90-luvulta, mikä on hyvin kulunut, mutta teknisesti hyvässä kunnossa päivittäisestä käytöstä ja rajusta käsittelystä huolimatta. Parilla oppilaalla on samanlaiset uudet kitarat, jotka tuntuvat elektroniikaltaan ja nauhoiltaan edeltäjäänsä heppoisemmilta. Virittimet tuntuu kuitenkin uudessa jykevämmiltä kuin 90-luvun mallissa. Eräässä Varsinaissuomalaisessa koulussa on oppilaskitarana 80-l alun Squier, joka pesee nämä muut mennen tullen, vaikka kilometrejä on taatusti eniten.

Hyviä mikkejäkin voi kyllä löytyä halpavehkeistä, ainakin 80-90-l taitteen Samickin tekemissä Epiphone Sheratoneissa on persoonallisen nasaalit mikit, mitä sai aikanaan lähes ilmaiseksi kun ihmiset vaihtoivat mikit Gibsoneihin tai Duncaneihin. Danelectrot ja Silvertonet huulipunakoteloineen ovat toinen mieleen tuleva esimerkki. Mitä muita on tullut vastaan? Onko muita osia, mitkä ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi? Onko jossain halpatelekirveissä esim. kivan kevyttä ja kaunista puuta?


Paha noista on mennä suoraan merkkejä antamaan. Pitää vain kokeilla kouraan eri kitaroita. Se hyvä sitten natsaa kyllä, kun sattuu kouraan. Japanilaiset tekevät kyllä yllättävän hyviä, mm. Ibanez. Minulla on Fernandez basso, joka on hirveän hyvä soittaa, veikkanpa, että tekee hyviä aihioita kitaraksikin. Nuo luettelemasikin ovat passeleita. Jopa eivät välttämättä kaipaa mikkine vaihtoakaan, kuten totesit. Sehän on omasta mieltymyksestä kiinni, milloin peli on hyvä. Jos tykkää sillä soittaa ja soundi on sellainen, mitä haluaa, niin se on siinä.
Ennen oli melko selvä asia, että kun osti Fenderin, sai laatu pelin. Nyt se ja jopa Gibsonkin tekee osastaan halpiskitaroita. Niistä hyvistä pitää latoa paperia tiskiin toista tonnia vähintään. Halvempia, niitä viiden sadan hintaisia saattaa joutua tuunaamaan ensin.

#9 kirjoitettu 07.04.2013 18:41 Muok:07.04.2013 18:53

Lautajaska kirjoitti:
Niistä hyvistä pitää latoa paperia tiskiin toista tonnia vähintään.


Ja aikamoista säätöä kaipaavat nekin. Onpahan komponentit hitusen luotettavampia sentään.

Sehän on omasta mieltymyksestä kiinni, milloin peli on hyvä. Jos tykkää sillä soittaa ja soundi on sellainen, mitä haluaa, niin se on siinä.


Mutta traagista on löytää hyväntuntuinen kitara jossa lahoaa kaikki muutaman vuoden sisällä.

*Washburn alle 400e bassot ja uudet Squier Affinityt - nauhat pehmeää seosta.
*Epiphone EB-0 - osa puuta, osa jonkinlaista viilutettua pahvia jossa ei sinänsä vikaa, mutta tallan ankkurit irtoaa ajan myötä varsinkin jos tykkää alkuperäisiä paksummista kielistä.
*Squier Bronco Bass - kaula elää vuodenaikojen mukaan voimakkaasti, mutta otelaudattomana tämä ei ole ongelma kuin raudan säädön vaivan tasolla, mikki on straton halpismikki, jotkut saaneet hyviä tuloksia kiskomagneeteilla varustetuilla stratomikeillä.

Snacke korjasi puukkomaiset lainaukset 18:45 07.04.2013

#10 kirjoitettu 07.04.2013 21:18 Muok:08.04.2013 13:01

Snacke kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Niistä hyvistä pitää latoa paperia tiskiin toista tonnia vähintään.


Ja aikamoista säätöä kaipaavat nekin. Onpahan komponentit hitusen luotettavampia sentään.

Sehän on omasta mieltymyksestä kiinni, milloin peli on hyvä. Jos tykkää sillä soittaa ja soundi on sellainen, mitä haluaa, niin se on siinä.


Mutta traagista on löytää hyväntuntuinen kitara jossa lahoaa kaikki muutaman vuoden sisällä.

*Washburn alle 400e bassot ja uudet Squier Affinityt - nauhat pehmeää seosta.
*Epiphone EB-0 - osa puuta, osa jonkinlaista viilutettua pahvia jossa ei sinänsä vikaa, mutta tallan ankkurit irtoaa ajan myötä varsinkin jos tykkää alkuperäisiä paksummista kielistä.
*Squier Bronco Bass - kaula elää vuodenaikojen mukaan voimakkaasti, mutta otelaudattomana tämä ei ole ongelma kuin raudan säädön vaivan tasolla, mikki on straton halpismikki, jotkut saaneet hyviä tuloksia kiskomagneeteilla varustetuilla stratomikeillä.

Snacke korjasi puukkomaiset lainaukset 18:45 07.04.2013


Ikävää todettavaa, että raaka-aineiden laatu on jatkuvasti tippunut. Se on pudonnut merkkituotteissakin halpiksista puhumattakaan. Sehän on ollut vallitseva trendi kaikessa teollisuudessa.
50 - 60 luvulla tehtyjä soittimia liikkuu alkuperäiskunnossa ja ovat edelleen täydessä timmingissä. Uudet lahoavat muutamassa vuodessa. Kyllä soitinvanhuksista sitten rahaa saa maksaakin, jos kaupan sattuu olemaan.

Fenkkujäljitelmien hyvä puoli on, että niihin vaihtaa helposti kaulankin.

#11 kirjoitettu 09.04.2013 16:38

No Yamaha Cs1x on periaateessa ollut halppis itsellä olevaan (nykyisin siis olen molemmat omistanut) Yamaha S30 nähden mutta joihinkin soundeihin tykkään Cs1xästä enempi kuten padit. Muutenkin ehkä hintaeroa huomioiden ainoa missä Cs1x häviää selvästi on koskettimet.