Mikseri.net

#2 kirjoitettu 24.12.2013 23:44

Elämä on laiffii.

- Matti Nykänen

#3 kirjoitettu 25.12.2013 00:02

Elämä on aikajana useampien aikajanojen sisällä.

#4 kirjoitettu 25.12.2013 00:20

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
ihan vaan iirona?

Tällei. Tuo on nimittäin kaikkein parhain vastaus kysymykseen, ihan siksi että jos sanoisin jotain jotenkin muuten, niin tänne tulee todennäköisesti sitten mälliämpärit Haava ja quafka ainanki sanomaan et hei tää nyt ookkaa näin.

#5 kirjoitettu 25.12.2013 00:23

BVR kirjoitti:
mälliämpärit Haava ja quafka

mäki haluun olla mälliämpäri :(

#6 kirjoitettu 25.12.2013 00:31

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Plääh.

#7 kirjoitettu 25.12.2013 06:07

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Tämä oli hieno! Kiitos tästä!
Allekirjoitan. Itsekin samalla matkalla yhä vieläkin.


Haluaisin myös kysyä, mitä sie odotat elämältä? Vai onko mitään odotuksia?

#8 kirjoitettu 25.12.2013 18:26

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Mitä elämä lopulta on?


Elämä on tapahtumaketju syntymän ja kuoleman vlillä.

Miten näette elämän sanan kaikessa nykymerkityksessään?


Näen sen juurikin noin simppelin epäsyvällisesti kuin tuossa äsken kirjoitin. Jos tahtoo syvemmän vastauksen on tarkennettava kysymystä.

Miksi?


Asiat ovat monellatapaa selkeämpi ja ymmärrettävämpiä kuin osaa esittää oikeat kysymykset. Elämää pohtiessa tuo pätee erityisesti. Väärään kysymykseen oikean vastauksen antaminen ohjaa helposti sivupoluille ja kadottaa fokuksen siihen oikeaan kysymykseen.

Mitä elämä merkitsee teille vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 lähestyessä?


ElämäNI merkitsee minulle sitä mahdollsuutta nauttia siitä ajanjaksosta syntymän ja kuoleman välillä niin kauan kuin sitä riittää.

Miksi?


Koska se on kivaa.

Elämä? Miksi? Ollaanko vielä raiteilla? Menikö juna jo? Kuka kaipaa edes raiteita? Miksi?


Olennaista on löytää omat raiteensa. Minulle se on tuota varsin hedonistiselta kuullostavaa vastausta jonka esitin, mutta joka poikkeaa hedonistisesta asenteesta siten, että hedonismi puhtaana käsitteenä ei ole niin kivaa. Ristiriitaista? Ei.

Älykästä keskustelua elämästä elämän alusta tähän päivään asti niin kuin ihminen käsittää sen.


Henkilökohtaisesti olen sitämieltä, että yksinkertaisesta asiasta ei tarvitse pakolla tehdä monimutkaista. Joten vastasin noihin kysymyksiin yksinkertaisesti. Jos tahtoo ohittaa esittämäni perusasiat ja hypätä suoraan noista perusasioita syntymiin monimutkaisiin asioihin, niin sen voi tehdä, mutta minusta tärkeää on, että ei unohda niit'ä perusasioita sitä ennen.

Käsitätkö sittenkään vai oletko muuten vaan linjassa ja joukossa?


Käsitän osittain ja osittain en käsitä. Näillä mennään mitä on käsitetty.

Miksi?


Ei pidä rikkoa sitä mikä toimii.

Eikö kiinnosta vittuakaan?


Kiinostaa hyvinkin paljon.

Miksi?


Koska se on kivaa. Päästään taas tämän ajatykseni ytimeen tässä. Joku voi pitää tämä semanttisen filosofista lähestymistapaani typeränä, mutta olen huomannut että a) se toimii b) se on kivaa. Vitsi on toki siinä, että a ja b ovat tässäkohtaa sama asia jos ymmärtää kaiken ylläsänomani oikeasti.

#9 kirjoitettu 26.12.2013 13:33

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Mitä elämä lopulta on?


Se on tietynlaista biokemiallista aktiivisuutta. Elämään sisältyy mm. energian käyttäminen, ympäristöön reagoiminen, kehittyminen ja lisääntyminen.

#10 kirjoitettu 27.12.2013 15:38

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

#11 kirjoitettu 29.12.2013 00:32

Elämä on painiskelua tyhmien ihmisten seurassa tyhmään aikaan tyhmässä paikassa.

Pointti on se annatko muiden ohjailla sinua vai luotko oman totuutesi ja teet itsellesi sellaisen universumin missä viihdyt.

Me eletään täällä se pieni hetki ja kaikki sen jälkeen on vain arvailujen varassa.

Älkää antako kenenkään hyppiä silmille!

#12 kirjoitettu 03.01.2014 09:45

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Peysface kirjoitti:
Elämä on aikajana useampien aikajanojen sisällä.


Tämä analyysi osuu muutes hyvin yksiin musiikkisi kanssa.


Haluatko täsmentää, mitä tällä tarkoitit?

#13 kirjoitettu 03.01.2014 21:47

itse oon hieman eri mieltä tuosta, että elämä olisi painiskelua toisten ihmisten kanssa. enemmän näkisin, että elämä on painiskelua itsensä kanssa. (toki elämänsä voi käyttää painiskeluun toistenkin kanssa, mutta en näe siinä mitään järkeä)

joku itseäni huomattavasti valaistuneempi joskus sanoi, että toiset ihmiset eksyvät elämääsi, jotta voisit oppia heiltä jotain: siksi myös vittumaiset persereiät pitäisi ottaa omaan elämäänsä avosylin vastaan. (en voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa, että olisin itse onnistunut soveltamaan tätä ideaa käytäntöön mitenkään erityisen hyvin, mutta ajatuksena se kyllä kuulostaa aika hienolta)

#14 kirjoitettu 04.01.2014 19:43

Elämä on olemista ja ihmettelyä. Rutiineja ja pakkoliikeitä.

#15 kirjoitettu 05.01.2014 06:24

Sekavaa, jatkuvaa muutostilaa johon loppupeleissä voi itse vaikuttaa vain hiukan. Jokainen elämä on kuin yksinäinen soutuveneilijä keskellä laajaa, vuolaasti virtaavaa elämän virtaa. Jokaisella on omat airot joilla voi muutamia ympärillään olevia aaltoja koskettaa, mutta sen suurempaa kontrollia ei kukaan soutaja elämän virtaan saa. Mitä enemmän yrittää räpiköidä ja kontrolloida, sitä turhauttavampaa elämä on. Paljon helpompaa on elää, kun hyväksyy sen oman vaikutusvoiman lähes olemattomuuden.

#16 kirjoitettu 05.01.2014 12:30 Muok:05.01.2014 13:20

Free-Soul kirjoitti:

Paljon helpompaa on elää, kun hyväksyy sen oman vaikutusvoiman lähes olemattomuuden.


Kyllä

Ihminen tarvitsee kolme asiaa:
1) Tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa
2) Rohkeutta muuttaa mitä voi
3) Viisautta erottaa nämä toisistaan

Kolmonen on vaikein. Siinä kohtaa Simo Lehmäkaivokin menee metsään. Tietää itekkin.

#17 kirjoitettu 05.01.2014 19:49

Free-Soul kirjoitti:
Paljon helpompaa on elää, kun hyväksyy sen oman vaikutusvoiman lähes olemattomuuden.

Ite näkisin myös niin et jos haluaa elää mahdollisimman onnellista elämään niin pitäisi kuitenkin tätä vaikutusvaltaa osata käyttää mahdollisimman paljon parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja oikeestaan koen et tää on se elämän koko mielekkyys.

#18 kirjoitettu 06.01.2014 06:55

Elämä on semmonen prosessi jossa on enemmän tai vähemmän sisältöä ja tekemistä.

Hyvä kakkosvastaus aina on toki:
Elämä on paskaa.

#19 kirjoitettu 06.01.2014 11:55

Haava kirjoitti:
Free-Soul kirjoitti:

Paljon helpompaa on elää, kun hyväksyy sen oman vaikutusvoiman lähes olemattomuuden.


Kyllä

Ihminen tarvitsee kolme asiaa:
1) Tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa
2) Rohkeutta muuttaa mitä voi
3) Viisautta erottaa nämä toisistaan

Kolmonen on vaikein. Siinä kohtaa Simo Lehmäkaivokin menee metsään. Tietää itekkin.


Tämä on hyvä. Tai aikalailla paras vastaus.

Negistely ei ole ratkaisu, tässäkään kysymyksessä.

#20 kirjoitettu 06.01.2014 17:00

Ihmismielelle käsittämättömän ällistyttävällä epätodennäköisyydellä pienellä kivimöykyllä oli kerran lyhyt ajanhetki, jolloin siellä vallitsi kelvolliset olosuhteet yhtä lailla käsittämättömän ällistyttävän monimutkaisten organismien muodostumiseksi. Monimutkaisuus antoi osalle niistä kyvyn ymmärtää ja samalla hämmentyä, ja hämmentyneinä ja elinympäristöjensä riepottelemina ne usein siirtyivätkin kohti kvanttifluktuaation lailla mitättömien elinkaariensa väistämätöntä loppua, niiden fyysisen olemuksen muuttuessa yhdentekevän tavanomaisesti jälleen takaisin universaalin olevuuden kierrätysmateriaaliksi. Tuota organismien summittaista värähtelyä ympäristöjensä kaoottisessa paineessa kutsumme elämäksi Maapallolla. Yksittäisen organismin elinkaaren pituista prosessia, jossa se muuttuu ympäristönsä vaikutuksesta ja muuttuneena reagoi ympäristöönsä uudella tavalla, kutsutaan kyseisen organismin elämäksi. Ymmärrys maailman olemassaolosta ja kyky käsitteellistää itsensä yksittäiseksi organismiksi saa usein yksittäisen organismin kuvittelemaan itsensä niin erillisenä osana välitöntä ympäristöään, että pitää itseään riippumattomana ympäristönsä paineesta, luullen tekevänsä päätöksiä, vaikuttavan ympäristöönsä omasta tahdostaan, ikään kuin olisi universumin luoja, kausaalisten suhteiden alkuperä –– syy. Tämä saa ne reagoimaan ympäristöönsä yhä arvaamattomammin ja toisiaan ja itseäänkin hämmentävämmin.

#21 kirjoitettu 06.01.2014 18:04

Haava kirjoitti:
Free-Soul kirjoitti:

Paljon helpompaa on elää, kun hyväksyy sen oman vaikutusvoiman lähes olemattomuuden.


Kyllä

Ihminen tarvitsee kolme asiaa:
1) Tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa
2) Rohkeutta muuttaa mitä voi
3) Viisautta erottaa nämä toisistaan

Kolmonen on vaikein. Siinä kohtaa Simo Lehmäkaivokin menee metsään. Tietää itekkin.


Joskus vain luulee, ettei voisi muuttaa jotain. Yrittää aina kannattaa. Usein myös vain luulee voivansa, mutta vaikkei onnistunutkaan, siitä ei ole pakko masentua.
Sellainenkin olisi hyvä ominaisuus, että huomaisi, miten hyvin asiat oikeastaan nyt ovat. Mitään vanhoja hyviä aikojahan ei ole ollut koskaan. Tämän päivän köyhä elää paremmin, kuin parempiosainen jokunen vuosikymmen sitten.
Ihminen vain lienee rakennettu siten, että sen on saatava haaveilla tulevasta ajasta, jolloin vasta ovat asiat hyvin. Vaikka juuri nyt menisi miten hienosti, se ei muka riitä. Jotkut kuulema masentuvat, jos saavat oikeasti sen Lottovoiton.

#22 kirjoitettu 07.01.2014 00:30

Työtä.

#23 kirjoitettu 09.01.2014 00:11 Muok:09.01.2014 00:14

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Mitä elämä lopulta on?
Biologista metaboliaa ja ajatusten vuoristorataa.

Miten näette elämän sanan kaikessa nykymerkityksessään?
Visuaalinen puoleni kokee sanan koostuvan kirjaimista e, l, ä, m, ja ä. Tunteellinen puoleni kokee sanan olevan vahvasti henkinen. Se sisältää ihan kaiken.

Miksi?
Koska maailmankatsomukseni mukaan kaikki kenenkään (tai minkä tahansa entiteetin) kuviteltavissa oleva asia on olemassa riippuen siitä, mitä itse siitä ajattelen. Tällä hetkellä elämä koostuu ihan kaikesta siitä, mitä jaksan ajatella.

Mitä elämä merkitsee teille vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 lähestyessä?Näkemykseni elämästä on vain vahvistunut.

Miksi?
Merkittävin yksittäinen seikka on ollut se, että kirjallisuus ei ole tuonut esille yhtään maailmankatsomustani kumoavaa seikkaa, vaan päinvastoin: vahvistanut niitä. Lukemani kirjallisuus on tieteen, filosofian ja uskonnon aloilta.

Elämä?
Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Entä omasi?

Miksi?
Tasapainoinen elämä, terveys, onnellisuus.

Ollaanko vielä raiteilla?
Ihmiskunnan puolesta vastaan, että täydellisesti. Populaation kehitys noudattaa hienosti kaikkien eliölajien keskimääräistä populaatiokäyrää. Pian saavutamme ympäristön kantokyvyn rajat, ja sen hetken kohdatessamme, meidän tulee pitää hyvää huolta toisistamme.

Menikö juna jo?
No sen saman junan kyydissä ollaan määränpäästä riippumatta. Voidaan vaihtaa raidetta ennemmin tai myöhemmin.

Kuka kaipaa edes raiteita?
Aika monet kaipaa.

Miksi?
Sanoisin pääsyyn olevan mielellisessä "laiskuudessa". Toisaalta jokainen meistä jossain määrin tarvitsee jonkinlaisen viitekehyksen, jonka puitteisiin voi uutta oppimaansa ripustaa. Kutsuttakoon näitä viitekehyksiä raiteiksi. Syvempi elämänymmärrys on mahdollista vain, mikäli pysyt näillä raiteilla. Huomion arvioista on se, että mielesi on vapaa muokkaamaan näitä raiteita.

#24 kirjoitettu 10.01.2014 13:28

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:

Perustele nyt silti tarkemmin


Se kato tulee siitä elämänkokemuksesta mitä sulta sitten selvästi puuttuu. Nyt nokka ulos kirjoista ja neteistä ja katso ulos ikkunasta ni säkin ehkä tajuut.

#25 kirjoitettu 28.05.2017 17:02

Nautinnon hakemista.

#26 kirjoitettu 30.05.2017 18:56

samiviinik kirjoitti:
Nautinnon hakemista.


Jaa-a, ettäkö olisimme kaikki vain kulli kädessä käveleviä hedonisteja...

Itse näkisin, että kaikkia eläviä olentoja yhdistää se, että ne tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät niitä negatiivisia kokemuksia... Ja nuo "kokemukset" mentaalisina tiloina voivat varsinkin ihmisellä olla paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen nautinto...

Mutta itse kysymykseen: mitä elämä on? Siihen oli ainakin aikoinaan amerikkalainen sanonta, että "Life's a bitch, and then you die."

#27 kirjoitettu 30.05.2017 20:12 Muok:30.05.2017 20:14

IT kirjoitti:
samiviinik kirjoitti:
Nautinnon hakemista.


Jaa-a, ettäkö olisimme kaikki vain kulli kädessä käveleviä hedonisteja...

Itse näkisin, että kaikkia eläviä olentoja yhdistää se, että ne tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät niitä negatiivisia kokemuksia... Ja nuo "kokemukset" mentaalisina tiloina voivat varsinkin ihmisellä olla paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen nautinto...

Mutta itse kysymykseen: mitä elämä on? Siihen oli ainakin aikoinaan amerikkalainen sanonta, että "Life's a bitch, and then you die."


Niin meinasin silleen laajemmin, että pyrimme aivoillemme tekemään hyvän tunnetta. Aamukahvin jälkeen poltat tupakan, tuntuu aivoissa hyvältä. Luet jotain miellyttävää romaania, taas tunnet hyvän tunnetta päässä. Kuuntelet jotain sinua miellyttävää musiikkia, tunnet hyvää päässäsi. Vanhana tupakkamiehenä juoksen tunnin hölkän ja tunnen jälkeenpäin tyydytyksen tunnetta. Pyörittelen jotain miellyttäviä muistoja ja tunnen taas hyvän tunne jne jne.. Jotain tallaista tarkoitin nautinnolla.

#28 kirjoitettu 30.05.2017 20:40

samiviinik kirjoitti:

Niin meinasin silleen laajemmin, että pyrimme aivoillemme tekemään hyvän tunnetta. Aamukahvin jälkeen poltat tupakan, tuntuu aivoissa hyvältä. Luet jotain miellyttävää romaania, taas tunnet hyvän tunnetta päässä. Kuuntelet jotain sinua miellyttävää musiikkia, tunnet hyvää päässäsi. Vanhana tupakkamiehenä juoksen tunnin hölkän ja tunnen jälkeenpäin tyydytyksen tunnetta. Pyörittelen jotain miellyttäviä muistoja ja tunnen taas hyvän tunne jne jne.. Jotain tallaista tarkoitin nautinnolla.


Joo. Taidetaan ajatella asioista suurin piirtein samalla tavalla, mulla vaan hieman eri "terminologia"...

Toki elämässä on muutakin kun sen hetken positiiviset tuntemukset, ja esim. egoismi taikka hedonismi eivät selitä sitä, että joskus ihmiset käyttäytyvät altruistisesti, varsinkin omia lapsiaan kohtaan, jolloin ei mennä omaa etua ajaen eteenpäin... Tällöin monet ovat valmiita kokemaan negatiivisia tuntemuksia, jotta toiset voivat tuntea positiivisia tuntemuksia...

Eli maailma ei loppupeleissä ole niin yksinkertainen sittenkään...

#29 kirjoitettu 31.05.2017 10:41

IT kirjoitti:
samiviinik kirjoitti:

Niin meinasin silleen laajemmin, että pyrimme aivoillemme tekemään hyvän tunnetta. Aamukahvin jälkeen poltat tupakan, tuntuu aivoissa hyvältä. Luet jotain miellyttävää romaania, taas tunnet hyvän tunnetta päässä. Kuuntelet jotain sinua miellyttävää musiikkia, tunnet hyvää päässäsi. Vanhana tupakkamiehenä juoksen tunnin hölkän ja tunnen jälkeenpäin tyydytyksen tunnetta. Pyörittelen jotain miellyttäviä muistoja ja tunnen taas hyvän tunne jne jne.. Jotain tallaista tarkoitin nautinnolla.


Joo. Taidetaan ajatella asioista suurin piirtein samalla tavalla, mulla vaan hieman eri "terminologia"...

Toki elämässä on muutakin kun sen hetken positiiviset tuntemukset, ja esim. egoismi taikka hedonismi eivät selitä sitä, että joskus ihmiset käyttäytyvät altruistisesti, varsinkin omia lapsiaan kohtaan, jolloin ei mennä omaa etua ajaen eteenpäin... Tällöin monet ovat valmiita kokemaan negatiivisia tuntemuksia, jotta toiset voivat tuntea positiivisia tuntemuksia...

Eli maailma ei loppupeleissä ole niin yksinkertainen sittenkään...


Teet hyvää itsellesi, kun suojelet omaa perimääsi. Tuotat itsellesi kärsimystä ja nautintoa samaan aikaan..

Tuota peliähän se elämä pohjimmiltaan on, lisääntymistä.

#30 kirjoitettu 03.06.2017 14:56

Elämä... Mitä se on?


Elämä on kuin makea pastilli... Sitä kun aikansa imeskelee ja makustelee, niin se kuihtuu ja liukenee pois... Jäljelle ei jää kuin lämmin muisto vain...

#31 kirjoitettu 11.02.2018 14:55

Näen elämän kulkevan jaksoissa, joiden pituudet vaihtelevat. Jaksot määrittelen muun elämäntilanteen myötä, esim. opiskelun, seurustelun, työttömyyden jne perusteella. Osa jaksoista ovat olleet hyviä, osa huonoja, kaikkiin jaksoihin mahtuu sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Jos jollain asialla voi itseään lohduttaa niin tiedolla että mikään jakso ei pysy ikuisesti samana, ei edes se pohjamudissa rypeminen.

#32 kirjoitettu 14.02.2018 17:44

Elämä tuntuu tällä hetkellä olevan pelkkä musta aukko, jonne kaikki positiiviset fiilikset on kadonnut. Toivotonta tallausta.

#33 kirjoitettu 14.02.2018 19:46

"Elämä on vittujen elämä"

En muista kuka suuri mikseriläinen ajattelija sanoi tuon joskus muinovanhaan.

#34 kirjoitettu 17.02.2018 15:41

Popkorni kirjoitti:
Minusta ihmisten pitäisi muutenkin useammin ihan vaan vetää brenkkua ja miettiä koko tätä saatanan hässäkkää jota elämäksi kutsutaan. Ei sillä että mikään muuttuisi. Mutta ihan vaan oman yksilöllisyyden sekä totuuden takia. Mutta kun tämä koko yhteiskunta rahastusverotuskiiresiimoineen on tehty siihen valmismuovimuottiin, että ajattelemiselle ei ole aikaa eikä tilaa. Jumalan Suuri Illuusio?


Niin, ei varmaan muuttuisi sillä mikäänhän ei takaa sitä että maailma ajattelemalla paranisi.... Veikkaan että monet terroristeiksi ryhtyneet ovat ajatelleet enemmän elämää kuin se keskiverto perjantaikännääjä...

Vähän sama juttu kun siinä kun aina sanotaan että luku- ja kirjoitustaito estää terrorismia... Estääkö? Kaikkihan riippuu siitä mitä sille luku- ja kirjoitustaitoiselle opetetaan ja vanhempana mediassa syötetään...

Tietysti ajattelemalla voidaan parantaa maailmaa... Mutta tämä tapahtuu "kollektiivista kokemustasoa" nostamalla, elikkä historiasta oppimalla, jolloin ne historian oppitunnit on opetettava uudestaan joka sukupolvelle... Ja silloinkin tuota yksilön ajattelua ohjataan tietoisesti oikeaan suuntaan... Mutta tämäkään ei aina riitä, jos sitä omaa kokemusta kovista ajoista ei ole...

#35 kirjoitettu 17.02.2018 15:56

Popkorni kirjoitti:
IT kirjoitti:
Popkorni kirjoitti:
Minusta ihmisten pitäisi muutenkin useammin ihan vaan vetää brenkkua ja miettiä koko tätä saatanan hässäkkää jota elämäksi kutsutaan. Ei sillä että mikään muuttuisi. Mutta ihan vaan oman yksilöllisyyden sekä totuuden takia. Mutta kun tämä koko yhteiskunta rahastusverotuskiiresiimoineen on tehty siihen valmismuovimuottiin, että ajattelemiselle ei ole aikaa eikä tilaa. Jumalan Suuri Illuusio?


Niin, ei varmaan muuttuisi sillä mikäänhän ei takaa sitä että maailma ajattelemalla paranisi.... Veikkaan että monet terroristeiksi ryhtyneet ovat ajatelleet enemmän elämää kuin se keskiverto perjantaikännääjä...

Vähän sama juttu kun siinä kun aina sanotaan että luku- ja kirjoitustaito estää terrorismia... Estääkö? Kaikkihan riippuu siitä mitä sille luku- ja kirjoitustaitoiselle opetetaan ja vanhempana mediassa syötetään...

Tietysti ajattelemalla voidaan parantaa maailmaa... Mutta tämä tapahtuu "kollektiivista kokemustasoa" nostamalla, elikkä historiasta oppimalla, jolloin ne historian oppitunnit on opetettava uudestaan joka sukupolvelle... Ja silloinkin tuota yksilön ajattelua ohjataan tietoisesti oikeaan suuntaan... Mutta tämäkään ei aina riitä, jos sitä omaa kokemusta kovista ajoista ei ole...


Joka ikinen kerta kun me keskustellaan, tulee sellainen tunne kuin keskustelisi jonkun 1990-luvun Deep Blue:n kanssa.


Heh... En tiedä pärjäisinkö "Syvälle Siniselle"... Mutta jos elämästä ja maailmasta keskustellaan, niin kyllä multa useimmiten jokin perusteltu mielipide irtoaa, kun itsekin on aika monessa liemessä keitetty tän maallisen vaelluksen aikana...

#36 kirjoitettu 17.02.2018 16:06

Popkorni kirjoitti:

Samma här. Jäbä hämmentää mieltäni hyvällä innostavalla tavalla.


Joo. Kyllä sullakin hyviä mielipiteitä on, ja olet aika hyvä kirjoittamaan... Itsekin tuota tekstiä tarvittaessa syntyy, mutta sun kanssa ollaan kyllä aivan eri tyylisiä kirjoittajia... Mä tuppaan olemaan hiukka tuollainen analyyttinen ja kuivakka, kun taas sun tyylissä on enemmän "flowta" ja niin pois päin...

#37 kirjoitettu 17.02.2018 16:31

Popkorni kirjoitti:
IT kirjoitti:
Popkorni kirjoitti:

Samma här. Jäbä hämmentää mieltäni hyvällä innostavalla tavalla.


Joo. Kyllä sullakin hyviä mielipiteitä on, ja olet aika hyvä kirjoittamaan... Itsekin tuota tekstiä tarvittaessa syntyy, mutta sun kanssa ollaan kyllä aivan eri tyylisiä kirjoittajia... Mä tuppaan olemaan hiukka tuollainen analyyttinen ja kuivakka, kun taas sun tyylissä on enemmän "flowta" ja niin pois päin...


Puolueeton mielipiteeni on, että olen aidosti tämän maan kärkikirjoittajia. En ole aika hyvä, vaan olen aidosti ihan vitun hyvä. Fucking Halleyn komeetta. Pystyn kirjoittamaan sellaista ruuneperiä, josta suurin osa tämän maan jaritervoista näkee pelkkää unta.


Itse asiassa jos saisi palata ajassa taaksepäin, ja valita omat geeninsä ja vaikuttaa tuohon urakehitykseen uudelta pohjalta, niin mikään ei olisi hienompaa kuin kirjailijan ura... Ehkä kakkosena tulisi jokin teoreettinen matematiikka, kun itse ei juurikaan ole suotu tuota korkeampaa matikkapäätä... Mutta se, että pystyisi jakamaan oman elämänkokemuksensa laadukkaina kirjallisina tarinoina ja kertomuksina eteenpäin, olisi kyllä hieno kyky omata ja omistaa...

#38 kirjoitettu 17.02.2018 18:23

Tähän jos osaisin vastata jollakin syvällisellä, filosofisella, tavalla, niin varmasti tekisin vaikutuksen.

En kuitenkaan osaa, joten totean, että tätä mietin yleensä ympäri päissäni ja/tai äärimmäisen väsyneenä. Se on siis liian syvällinen kysymys, jota ei kannata liikaa miettiä, koska siihen ei osaa kuitenkaan vastata...kunnolla ainakaan...joku kirjailija tai humanistisen alan asiantuntija ehkä osaisikin, sitä ei käy kieltäminen...

Mietin mieluummin pulmia, joihin on mahdollista löytää ratkaisu. Kuten Sudoku .