Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.09.2014 21:15

karman hardon kirjoitti:
90-luvulla oli noita midihärpättimiä, joiden kanssa pystyi soittamaan kitaralla vaikka kirkkourkuja jostain midimoduulista. En muista malleja, mut ainakin Rolandilla oli tuollaisia. En kyl ihmettele yhtään, miks ne ei yleistyneet: soiton piti olla insinöörimäisen tarkkaa tai kone tulkitsi mididatan jännästi ja lopputulos ei useinkaan ollut musiikkillisesti kovin antoisaa - kitaristifrendillä oli tuollainen systeemi, ja esim. bendit ja slaidit kuulosti joltain 70-luvun TV-peliltä, ja jos sormi vahingossa painoi kieltä liian läheltä nauhaa tai nauhan kohdalta (kun se luomusoitossa silloin snadisti särähtää se kitarankieli) niin midimuljutin suoritti taas jonkun musiikillisen lottoarvonnan ja lopputulema useimmiten oli lähempänä kolmeatoista väärin kuin seitsemää oikein.

toki nykytekniikalla tuo lienee olis helpommin toteutettavissa niin että nuo kitaralle luonteenomaiset fraseeraukset tulis jotenkin luonnollisemman kuuloisesti mallinnettua, mut taitaapa kysyntä olla niin pientä, ja lopputulos siitäkin huolimatta edelleen huonompaa kuin vain törkätä se viiskasi kitaraskoben eteen ja vetää luomuna - tai sit soittaa tylysti kiippareilla niitä muovisia mallinnussoundeja jostain plugarista.


Sattumalta just viikko sitten testasin muuatta ohjelmaa, joka oli tehty juuri tuohon tarkoitukseen. Huolimatta joistakin vähäisistä virhenuoteista tunnistus toimi todella hyvin erityisesti yksiäänisessä soitossa -- myös bendeissä ja vibratoissa. Soinnuissakin ohjelma tunnisti aina soinnun kyllä oikein, mutta joskus osa nuoteista jäi laukaisematta, mikä tietty saattoi johtua vain vääristä asetuksista, nimittäin oikeissa käsissä tuo näyttää toimivan kuin unelma.

#3 kirjoitettu 02.09.2014 18:35

Funereal kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
90-luvulla oli noita midihärpättimiä, joiden kanssa pystyi soittamaan kitaralla vaikka kirkkourkuja jostain midimoduulista. En muista malleja, mut ainakin Rolandilla oli tuollaisia. En kyl ihmettele yhtään, miks ne ei yleistyneet: soiton piti olla insinöörimäisen tarkkaa tai kone tulkitsi mididatan jännästi ja lopputulos ei useinkaan ollut musiikkillisesti kovin antoisaa - kitaristifrendillä oli tuollainen systeemi, ja esim. bendit ja slaidit kuulosti joltain 70-luvun TV-peliltä, ja jos sormi vahingossa painoi kieltä liian läheltä nauhaa tai nauhan kohdalta (kun se luomusoitossa silloin snadisti särähtää se kitarankieli) niin midimuljutin suoritti taas jonkun musiikillisen lottoarvonnan ja lopputulema useimmiten oli lähempänä kolmeatoista väärin kuin seitsemää oikein.

toki nykytekniikalla tuo lienee olis helpommin toteutettavissa niin että nuo kitaralle luonteenomaiset fraseeraukset tulis jotenkin luonnollisemman kuuloisesti mallinnettua, mut taitaapa kysyntä olla niin pientä, ja lopputulos siitäkin huolimatta edelleen huonompaa kuin vain törkätä se viiskasi kitaraskoben eteen ja vetää luomuna - tai sit soittaa tylysti kiippareilla niitä muovisia mallinnussoundeja jostain plugarista.


Sattumalta just viikko sitten testasin muuatta ohjelmaa, joka oli tehty juuri tuohon tarkoitukseen. Huolimatta joistakin vähäisistä virhenuoteista tunnistus toimi todella hyvin erityisesti yksiäänisessä soitossa -- myös bendeissä ja vibratoissa. Soinnuissakin ohjelma tunnisti aina soinnun kyllä oikein, mutta joskus osa nuoteista jäi laukaisematta, mikä tietty saattoi johtua vain vääristä asetuksista, nimittäin oikeissa käsissä tuo näyttää toimivan kuin unelma.


aika jänskää. kyllähän mä ounastelinkin, että nuo midikitaratsydeemit on pakosti tulleet valovuoden eteenpäin noista synkistä ysäriajoista - aika hidastempoista kamaahan tuo jannu veteli, mitenköhän vehje tunnistaa nuotit tiukemmassa shreddauksessa? ja huomasin, että tuo vissiin toimii jo ihan eri periaatteella kuin esihistorialliset edeltäjänsä, joissa oli erillinen ns. midi-mikki joka asennettiin tallan juureen. tuo taitaa vörkkiä enemmän jonkinlaisen äänikuvatunnistuksen kautta?