Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.09.2014 22:59 Muok:09.09.2014 23:07

MetaSonix Wretch Machine

Oikeasti hitto mitä soundeja...
Nimimerkki Triames youtubessa: If Satan has a vacuum cleaner, I'm sure it sounds pretty like that. F*ck yeah.

#3 kirjoitettu 10.09.2014 07:57

vanhat VCO-analogit on "se" juttu, jos haluaa persoonallista soundia. tosin, monessa ao. syntsassa se "learning curve" on romplereihin ja digianalogeihin tottuneelle vähän jyrkempi, ehkä, (ainakin vanhoissa Moogeissa), mikä tietysti hintalapun kanssa vähän toppuuttelee moisia soitinvanhuksia hankkimasta - puhumattakaan siitä, että noi oikeasti vintage-vehkeet (ei, 90-luvulla tehdyt synat, oli mitä tahansa, ei oo vintagea) vaatii jo vuosirenkaidensakin puolesta jonkinmoista huoltoa tämän tästä, MUTTA niissä on toki etuna että niitä VOI korjata, toisin kun jotain modernimpia digimoulinexeja joiden valmistus on jo ehkä lopetettu/valmistaja konkannut/fuusioitunut/siirtynyt tekemään vedenkeittimiä.

#4 kirjoitettu 10.09.2014 08:00

Shah kirjoitti:
Syntikoissa, modulaarivehkeissä, efektilaitteissa yms. tuntuu tulevan harvoin vastaan rohkeasti omaperäisiä laitteita.
Mutta niitäkin on. Listatkaa sellaisia edellämainittuja digitaali- ja analogivehkeitä joiden äänimaailmassa, tyylissä ja kokonaisvaltaisessa suunnittelussa on haettu sellaista persoonallista lopputulosta, että se eroaa muista yleisemmistä ja tyypillisimmistä laitteista.

Hyvänä esimerkkinä voisi sanoa varmaankin MetaSonixin räkkisyntikat. Putkielementtejä, jotka tuovat saundiin aivan uuden ulottuvuuden. Itse en ole yhtäkään näistä kokeillut, mutta sen verran mitä videoita noista on katsonut, on Metasonix aivan omaa luokkaansa.

Entäs ARP2600?

Jotenkin tuntuu siltä että 90-luvulla tehtiin enemmän uskaliaita kokeiluja hulluja ääniä tuottavien syntikoiden luomisella. Osa varmaan pitkälti silloisen dark DnB -juttujen ja ambient-usvan innoittamana. Nykyisen konemusagenren äänimaailma ei ole enää samanlainen, joten tuottajat ja suunnittelijat seuraavat ilmiöiden ja aaltojen perässä. Onhan se niinkin että mahdollisuus saada tuote myytyä laskee, mitä persoonallisempi ja marginaalimpi syntikka on soundiltaan.

Mutta kertokaas. Ja pistäkää ihmeessä linkkejä laitteiden videoihin. Miten laite on mielestäsi omaperäinen ja mitä sen suunnittelussa on haettu? Onko esim. toimintamuoto äänen tuotannon kannalta teknisesti jotenkin aivan mullistava, joka vaikuttaa sen soundin lopputulokseen? Onko ulkoasu tai muotoilu tehty esim. jollain tavoin naurettavaksi tai pöyristyttäväksi?
Entä uskaltaisitko itse hankkia?


tuossa olet kyllä aivan oikeassa, että elektronisen musan kulta-aikaa oli tuo periodi jostain ihan 80-luvun lopusta jonnekin 90-luvun loppupuolelle, mitä tulee soundimaailmaan. sen jälkeen on ollut vain vanhan kierrätystä ja kliiniseksi puleerattua äänitapettia joka ei kuulosta miltään.

#5 kirjoitettu 10.09.2014 10:24

Vanhat VCO-analogit ei kyllä ole lainkaan persoonallisia. Joku Minimoogin tyypilline saundi kun taitaa olla apinoiduin saundi ikinä. Ja elektronisen musan kulta-aika 90-luvulla saundien osalta? Voi luoja, eihän sillon osattu muuta kuin käyttää kourallista syntikoita joista käytettiin muutamaa presettisaundia.

Vaikka se ei toki pidä paikkaansa ettei nykyään tehtäisi omaperäisiä syntikoita (ks. esim. Polygamist), niin varmaan ihan se että omaperäisyys on kahden hiirenklikkauksen päässä (kunhan luovuutta löytyy), on vähentänyt markkinarakoa dedikoiduille outoussynille.

#6 kirjoitettu 10.09.2014 13:24

Joo, analogit ja virtuaalianalogit ovat lähtökohtaisesti niin yleisesti käytettyjä että tavallaan niistä on aika vaikeaa saada mitään tosi persoonallista irti. Onhan niitä kai jotain ihme kuriositeetteja kuten EDP Wasp (silkan paskan ja persoonallisuuden rajamailla) ja jotkut neukkusynat ("filtteri kuulostaa kissalta jota nyljetään"). Jotkut modulaari(hkot) analogit toki mahdollistavat kaikenlaisen filsukikkailun jota ei saa irti jostai cunt basic minmoog LP lol hawt bass bitches lootasta irti. Mikä tahansa missä on jotain vähän eksoottisempia filttereitä kuten band reject tai notch toki mahdollistaa sellaiset soundit jota vähän harvemmin kuullaan.

Kaikkein persoonallisimmat viritykset löytyy mielestäni varhaisista digitaalisynista. Esimerkiksi kaikki FM-synat. 80-luvulla näitä toki käytettiin (suht laiskasti) tosi paljon, mutta nykyään näitä kuulee harvemmin käytössä. Aika hyvin erottuvat (virtuaali)analogeista, mutta se on sitten ihan oma juttunsa että tykkääkö niistä siniaaltopiano-lasifooni-metallinpaukutus-akselilla liikkuvista soundeista. Oman aikansa ehdan raudan ohjelmointi on IHAN VITUN VAIKEAA VOI HYVÄ JUMALA MITÄ NE INSINÖRTIT AJATTELIVAT mutta nykyään saa jotain tällä periaatteella toimiva tietokonesoftasynia jotka ovat kai vähän iisimmin avautuvia.

Myös monissa varhaisissa samplepohjaisissa digisynissa on varsin persoonallinen soundi, ehkä johtuen aikansa samplauksen "likaisuudesta". Omistin joskus D-50:n ja se oli ihan täyttä vittua ohjelmoida mutta soi sinällään kauniista. Jossain näissä varhaisissa oli jotain tosi erikoisia synteesimetodeja, kuten vaikkapa Korgin Wavestation ja Yamahan TG:t. Wavestation on erityisesti aivan helvetin päräyttävä ambient/the future sound of london-häröily-masiina. Toki nämä kuulostavat hyvin smoothin kasarilta ja ysäriltä, mutta toki nykyään erottuvat VA-wäpätysten ja supersahojen joukosta edukseen IMO.

#7 kirjoitettu 10.09.2014 14:26

Itsellä tulee mieleen VST-puolelta Augur jota ei kaiketi enää saa enää mistään (kehitys lopahti kesken).

#8 kirjoitettu 10.09.2014 16:48 Muok:10.09.2014 16:49

karman hardon kirjoitti:
vanhat VCO-analogit on "se" juttu, jos haluaa persoonallista soundia. tosin, monessa ao. syntsassa se "learning curve" on romplereihin ja digianalogeihin tottuneelle vähän jyrkempi, ehkä, (ainakin vanhoissa Moogeissa)


Learning curve? Eihän oikeeta Miniä helpompaa vehjettä oo iki kuuna päivänä tehtykään. Alesis Micronissa on jyrkempi learning curve ku Minimoogissa. Ja pätee oikeastaan aika moneen muuhunkin analogiin.

MKDELTA kirjoitti:
Kaikkein persoonallisimmat viritykset löytyy mielestäni varhaisista digitaalisynista. Esimerkiksi kaikki FM-synat. 80-luvulla näitä toki käytettiin (suht laiskasti) tosi paljon, mutta nykyään näitä kuulee harvemmin käytössä. Aika hyvin erottuvat (virtuaali)analogeista, mutta se on sitten ihan oma juttunsa että tykkääkö niistä siniaaltopiano-lasifooni-metallinpaukutus-akselilla liikkuvista soundeista. Oman aikansa ehdan raudan ohjelmointi on IHAN VITUN VAIKEAA VOI HYVÄ JUMALA MITÄ NE INSINÖRTIT AJATTELIVAT mutta nykyään saa jotain tällä periaatteella toimiva tietokonesoftasynia jotka ovat kai vähän iisimmin avautuvia.


Mä heittäsin FM:n ohen myös wavetable-synteesin. Se on ehkä jäänyt massoille vielä hämärämmäksi.

Tossa D-50:ssä ja Wavestationissa on perää, tosin ensinmainittu on alkanut kärsiä ehkä jo jonkinlaista inflaatiota kun ei jengi jaksa ruuvata ja sit ne samat saatanan padit tungetaan aina joka paikkaan. Wavestation tuntuu olevan sitten enemmän sellanen että siihen jaksetaan oikeasti perehtyäkin. Ehkä sen takia ettei se oo aivan niin legenda vehje - ei oikeastaan tuu mieleen että mikä se ois se yks tietty soundi minkä takia Wavestation pitäis hankkia. Vrt. esim. DX-7:n e-pianot ja ne D-50:n padit.

#9 kirjoitettu 10.09.2014 23:52 Muok:11.09.2014 00:08

Funereal kirjoitti: [...] Ja elektronisen musan kulta-aika 90-luvulla saundien osalta? Voi luoja, eihän sillon osattu muuta kuin käyttää kourallista syntikoita joista käytettiin muutamaa presettisaundia.

No kulttimaineeseen jo sitä ennen nousseiden tiettyjen syntikoiden äänipankeista alettiin tiettyjä ääniä käyttämään täysin uudella tavalla raa'ankin efektoinnin läpi. Esim. Acidlabin Miami jonka rummut ovat suoraan legendaarisesta 808:sta. Samaahan tapahtuu totta kai laajemminkin musajutuissa.

Hieman OT:ta ja hehkutusta, mutta se oliko 90- kulta-aikaa vai ei on tietysti jokaisen oma mielipide. Mutta osa meistä on sitä ikäluokkaa että näki ja muistaa sen kyllä edelleenkin. 80-luvun lopulla ei kaikille vielä edes ollut selvää että mitä se konemusa sitten oikein on, kunnes ysäreillä heti alussa juttu tosiaankin räjähti käsiin kirjaimellisesti alkaen siitä teknosta (joka sitten oli sitä eurohumppaa). Mutta suuntauksiahan alkoi tulemaan PILVIN PIMEIN läpi tuutista toisensa jälkeen ja matsku eteni milloin toisaalta eteerisempään triphopin sukuiseen tunnelmointiin, ja vihdoin oli junttaavan ja kirskuvan Berlin Digital Harcore(1) -skenen aika jossa koneita mäiskittiin olan takaa... Nykyisin löytää uusista masiinoista presetteinä sellaisiakin soundeja jotka artistit itse kehitti silloin efektimuurien läpi levyillensä. Ihan perusesimerkkinä särötetyt rummut.

Olen kyllä täysin samaa mieltä MKDeltan kanssa siitä likaisen soundin silloisesta noususta, ja Karmanhardonin täällä muussa ketjussa kuvailemasta "synkästä" 90-luvusta. Se oli sitä laman ja tuntemattoman milleniumin välissä mutta konemusassa syntyi koko ajan uutta.

(1) katso esim:

Mathis Mootz, alias Panacea

Tarmvred

Atari Teenage Riot


Vaikka se ei toki pidä paikkaansa ettei nykyään tehtäisi omaperäisiä syntikoita (ks. esim. Polygamist), niin varmaan ihan se että omaperäisyys on kahden hiirenklikkauksen päässä (kunhan luovuutta löytyy), on vähentänyt markkinarakoa dedikoiduille outoussynille.


Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta. Siitähän se on kiinni mitä sillä masiinalla tekee. Jottei homma olisi aivan vintagehöpinää, olisi kiva kaiken kaikkiaan tietää kuinka laaja repertuaari erityyppisiä synia on nykypäivänä saatavilla. Miten esim. kategorisoida niitä eri tyylisiksi. Toisinaan näkee kuvattavan koneen soundeja kylmäksi, metalliseksi ja joskus jopa lämpimäksi. Tuleeko muita teille mieleen? Välillä käy mielessä mitä koneen nimelläkään halutaan oikein kertoa... Vanhoissa vehkeissä ei välttämättä kerro mitään erityistä, mutta tänä päivänä on Virusta, Venomia sun muuta. Jonkun masiinan päälle oli sotkettu jopa tekoverta.


Shah muokkasi viestiä 23:57 10.09.2014

No meinasi pointti jopa vähän karata mulla.

En ole niitä pelkän vanhan nostalgisoijia. Kyllä nykypäivänäkin tulee jotain hyvää tavaraa tuutista. Piristävää on että nyt on huomattavissa jonkin sortin revivalia. Vähän yllättävätkin bändit käyttävät melko suoraan jotain trance-nostatuksia muun sorttisessa musiikissa. Dubstepissä kuulee välillä melko oivaltavia d&b jippoja. Katsotaan mihin tämä johtaa...

#10 kirjoitettu 11.09.2014 03:51

Yammun FS1R on aika mielenkiintoinen formanttisynteesinsä takia:

http://www.youtube.com...

#11 kirjoitettu 11.09.2014 08:05

Shah, kyllä, sinä olet nimenomaan niitä vanhan haikailijoita. Mikään ysärigenrehän ei ole kuollut, mutta nykyään vain erilainen musiikki on suosittua. Ja viittasin tolla ysärisaundikritiikilläni juuri siihen musiikkiin joka oli suosittua; jossain eurotrancessa 909/lately bass -kombolla tehtyjä biisejä on varmaan satoja. Tää on just sitä "kyllä 70-luvulla oli progea, mut nykyään pelkkää radio rock -paskaa" -valitusta, joka juontaa lähinnä laiskuudesta, ettei edes yritä löytää nykyajan artisteista niitä, joista pitää. Toki entisaikana koko musatyylin syntyessä niitä trendsettereitä oli verrattain enemmän tekijäkaartissa, mutta se ei tarkoita, etteikö edelleenkin luovia ratkaisuja tehtäisi. Itse asiassa jos tuntisit yhtään skeneä, niin tietäisit, että niiden presettisaundien käyttöä suorastaan halveksutaan.

#12 kirjoitettu 11.09.2014 10:08

En ole itse valitettavasti päässyt kokeilemaan mutta väittäisin tän olevan aika omaperäinen syna.

http://alesis.com/andr...

#13 kirjoitettu 11.09.2014 14:12

Toni_H kirjoitti:
En ole itse valitettavasti päässyt kokeilemaan mutta väittäisin tän olevan aika omaperäinen syna.

http://alesis.com/andr...

laadukas varmasti, mutta en tiedä varsinaisesti omaperäisyydestä.

#14 kirjoitettu 11.09.2014 15:04

Funereal kirjoitti:
Tää on just sitä "kyllä 70-luvulla oli progea, mut nykyään pelkkää radio rock -paskaa" -valitusta, joka juontaa lähinnä laiskuudesta, ettei edes yritä löytää nykyajan artisteista niitä, joista pitää.


Tällä nyt ei kyllä oo mitään tekemistä minkään kanssa mutta suurin osa nykyprogesta on paskaa.

#15 kirjoitettu 11.09.2014 15:15

Vessajono kirjoitti:
Funereal kirjoitti:
Tää on just sitä "kyllä 70-luvulla oli progea, mut nykyään pelkkää radio rock -paskaa" -valitusta, joka juontaa lähinnä laiskuudesta, ettei edes yritä löytää nykyajan artisteista niitä, joista pitää.


Tällä nyt ei kyllä oo mitään tekemistä minkään kanssa mutta suurin osa nykyprogesta on paskaa.


Joo. Sillon kun jotain asiaa tehdään paljon, niin on suuri todennäköisyys, että suurin osa siitä on paskaa. Ei siitä ois koskaan mitään ilmiötä ees tullut, jos pioneeribändit ois ollu paskaa. Harmi vain, että menneisyydestä monesti muistetaan VAIN pioneeribändit, ja unohtuu, että myös silloin oli paljon paskaa.

#16 kirjoitettu 11.09.2014 19:14

Funereal kirjoitti:
Vanhat VCO-analogit ei kyllä ole lainkaan persoonallisia. Joku Minimoogin tyypilline saundi kun taitaa olla apinoiduin saundi ikinä. Ja elektronisen musan kulta-aika 90-luvulla saundien osalta? Voi luoja, eihän sillon osattu muuta kuin käyttää kourallista syntikoita joista käytettiin muutamaa presettisaundia.

Vaikka se ei toki pidä paikkaansa ettei nykyään tehtäisi omaperäisiä syntikoita (ks. esim. Polygamist), niin varmaan ihan se että omaperäisyys on kahden hiirenklikkauksen päässä (kunhan luovuutta löytyy), on vähentänyt markkinarakoa dedikoiduille outoussynille.


Moogista irtoaa myös muita ääniä kuin se paradigmaattinen lead-ujellus - ja mitä tulee noihin muihin ehtoihin VCO-syntikoihin, niin niitä löytyy kyllä huomattavasti persoonallisempiakin kuin joku Moog, esim. VCS3, Arp 2600 yms.
Emmä tiedä sit mitä elektronista musaa tuolta ajanjaksolta sä oot kuunnellut, mut kyllä noi vanhat klassikot esitteli esim. sellaisia uniikkisoundisia moulinexeja ku esim. TB-303. Muutenhan noissa klassikkotekno yms. biiseissä hyödynnettiin noita 80-luvun analogeja (enimmäkseen), niitä kun sai halvalla kun uudet digivermeet oli vallanneet markkinat. Tosi paljon vanhassa junglessakin on hyödynnetty FM-soundeja essariksi, puhumattakaan mullistavasta tavasta pitchata rumpukomppeja hektisemmiksi letkeiden dub-basslinjojen päälle. Mainstream kun rupesi dollarinkuvat silmissä apinoimaan juttuja ug:n puolelta, niin sitten se oli sitä presettikuonaa. Nykypäivän vinkkelistä tuon ajan musa ei tietenkään kuulosta miltään, kun monet noista legendaarisista soundeista löytyy uusista työasemista tehdasasetuksena, mut tuohon aikaan monetkin soundit oli jollain tapaa mullistavia tai ainakin uutuudellaan viehättäviä (vaikkapa esim. Hoover-soundi joka yleistyi suht myöhään 90-luvulla - ja sekin on noista 80-luvun analogeista: Rolandin Alfa Juno 2:sta).

granulaarisynteesi on softapuolella ainoa juttu, joka on jollain tapaa ottanut askelia eteenpäin retroilun sijaan, mut yleisesti softasynia vaivaa sellainen yleinen munattomuus: soundit on kyllä kirkkaita ja erottelevia, mutta enimmäkseen persoonattomia, elleivät sitten mene päinvastoin täysin toiseen äärilaitaan ja ole niin pittoreskeja ettei ao. äänimateriaalilla oikein oo mitään musikaalista käyttöä. IMHO. ja tietty mulle on iso miinus, enemmän soittaja kuin kotistudionörttipohjalta ponnistaneena, se että softan kanssa pitää spedeillä hiirellä/säätää ihan vitusti jos haluaa hands on-fiilistä midikontrollerille. tää on toki makuasia. mut aika paljon liveä vetävänä tuollainen point&click-metodi ei oo oikein meikäläisen teekuppi: pitää olla knobeja!

#17 kirjoitettu 11.09.2014 22:05 Muok:11.09.2014 22:08

karman hardon kirjoitti:

Emmä tiedä sit mitä elektronista musaa tuolta ajanjaksolta sä oot kuunnellut, mut kyllä noi vanhat klassikot esitteli esim. sellaisia uniikkisoundisia moulinexeja ku esim. TB-303. Muutenhan noissa klassikkotekno yms. biiseissä hyödynnettiin noita 80-luvun analogeja (enimmäkseen), niitä kun sai halvalla kun uudet digivermeet oli vallanneet markkinat. Tosi paljon vanhassa junglessakin on hyödynnetty FM-soundeja essariksi, puhumattakaan mullistavasta tavasta pitchata rumpukomppeja hektisemmiksi letkeiden dub-basslinjojen päälle. Mainstream kun rupesi dollarinkuvat silmissä apinoimaan juttuja ug:n puolelta, niin sitten se oli sitä presettikuonaa.


Pointtina oli se, ettet voi verrata aikansa ug-kamaa nykyajan mainstream-kamaan, koska vertaus ei ole millään tasolla reilu.

Nykypäivän vinkkelistä tuon ajan musa ei tietenkään kuulosta miltään, kun monet noista legendaarisista soundeista löytyy uusista työasemista tehdasasetuksena, mut tuohon aikaan monetkin soundit oli jollain tapaa mullistavia tai ainakin uutuudellaan viehättäviä (vaikkapa esim. Hoover-soundi joka yleistyi suht myöhään 90-luvulla - ja sekin on noista 80-luvun analogeista: Rolandin Alfa Juno 2:sta).


Hoover oli kyllä monellakin tavalla aikansa wobble-basso Ehkä 20 vuoden päästä haikaillaan että eihän se Skrillex tietty enää kuulosta miltään, kun sen jälkeen kaikissa synissa on ollut omat wobble-presettinsä.

granulaarisynteesi on softapuolella ainoa juttu, joka on jollain tapaa ottanut askelia eteenpäin retroilun sijaan, mut yleisesti softasynia vaivaa sellainen yleinen munattomuus: soundit on kyllä kirkkaita ja erottelevia, mutta enimmäkseen persoonattomia, elleivät sitten mene päinvastoin täysin toiseen äärilaitaan ja ole niin pittoreskeja ettei ao. äänimateriaalilla oikein oo mitään musikaalista käyttöä.


Niin no, en tiedä pidätkö sinä minkäänlaisena edistyksenä, että nykyään softalla pystyy mallintamaan oikeita soittimia niin hyvin, että sillä pystyy korvaamaan koko bändin -- siinä missä DX7:n aikoina se oli vain märkä uni yksinäisen projektimuusikon takaraivossa, kun todellisuudessa niillä 32:lla paskasaundilla oli vaan pärjättävä. Sen lisäksi tuo näkemyksesi digitaalisista synista on yleensä vain ohjelmoinnista kiinni. Ja toisekseen en tiedä, ovatko nostalgiapärinät sumentaneet mielen, mutta kyllä ne varhaiset FM-synat olivat tosi tylsänkuuloisia verrattuna vaikka johonkin Massivesta lähteviin saundeihin.

Pakko vielä loppuun huomauttaa, että kuuntelen itse tosi paljon ysärikonemusiikkia et tää ei oo mitään asiaan perehtymättömän ylimielistä huutelua.

Ja mitä vihdoin itse aiheeseen tulee, niin pari (hardware)synaa on omalaatuisen saundinsa takia kiinnostanut viimeiset vuodet:

Ensoniq SQ-1 (tai muut myöhemmät synat): sellanen juustoinen hyvällä tavalla tuhnu saundi, jota lähelle ei kovin moni syna pääse. Onneksi yhdestä valmistajan synasta löytyy ilmainen VST-versio hillitsemään suurimpia himoja.

Waldorf Blofeld: mukavan poikkeuksellinen näkemys VA-synteesiin. Sekoittaa wavetable-, FM- ja samplepohjaista synteesiä subtraktiiviseen synteesiin. Lähinnä massiiviset padit kiinnostavat tässä.

Funereal muokkasi viestiä 22:05 11.09.2014

#18 kirjoitettu 11.09.2014 22:29

Funereal kirjoitti:
[...] Toki entisaikana koko musatyylin syntyessä niitä trendsettereitä oli verrattain enemmän tekijäkaartissa, mutta se ei tarkoita, etteikö edelleenkin luovia ratkaisuja tehtäisi.

No tämänhän pitäisi olla tämän ketjun pointti nimenomaan, kartoittaa tarjonnasta rohkeasti edukseen nousevat härpäkkeet (+vanhoista masiinoista mahdollinen hintaluokka ja saatavuuden todennäköisyys).

Itse asiassa jos tuntisit yhtään skeneä, niin tietäisit, että niiden presettisaundien käyttöä suorastaan halveksutaan.


Mistä päättelit etten tiedä? Syy miksi kirjoitin sitä historiikkia, oli että alkuperäinen viestisi hämmensi, koska luulin ettet oikeasti ymmärtäisi tai tietäisi 90-luvun konemusiikin merkityksestä sen kehitykselle. (Mutta kyseessä olikin siis enempi oma mielipiteesi.) Siihen hölmö yritykseni tiivistää äkkiä 10 vuotta yhteen viestiin, + ehkä yritys innostaa vähäsen, myönnän. Mutta huomaa, etten ole parjannut nykyistä meininkiä missään vaiheessa tässä paskaksi (vrt. radio rock-kommenttisi). No, eiköhän tämä ole nyt meille selvä...

#19 kirjoitettu 11.09.2014 23:39 Muok:11.09.2014 23:48

Mitä tuumitte näistä vempeleistä?

Moog Etherwave Theremin Ash

Moogeista tuossa teillä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta tuo yhdistelmä 100 vuotta vanhan antennisoittimen kanssa on aika...mielenkiintoinen.

Atomosynth Krakken, sekä Mochika

Tsekkasin Atomosynthin sivuilta lisäinfoa ja perulainenhan tuo lafka onkin. Mochika kiinnosti jonkin verran, mutta samplenäytteet olivatkin juuri lähinnä sitä MKDeltan mainitsemaa venäläismasiinojen kissan kidutus -ääntä, joka kuulosti lähinnä naurettavalta. Mutta Atomosynthiä mainostetaan sopivimmaksi bassoäänille...

Medic Modules - Defibrillator (blood version)

Tämä oli se jonka ulkokuosit ovat "veressä". Mietin oikeastaan tämän kautta vain, millä tärpeillä nykyisin pitää konemusaimmeistä yrittää houkutella ostopäätöksiin. Ja sitä kautta miten ihmeessä voi saada myönteisen siunauksen kun suunnittelijat Davy Smithillä tai MetaSonixilla ovat esitelleet tiimille ja rahakirstun päällä istuvalle bossille erikoisen ideansa ja uskoa että "hei kyllä me tämän suunnitteluun ja tuotantoon sitten pistetään kokeeks se 30 000$ ja uskotaan tuotteeseen"... Hmm. Maailma on outo paikka.

Tässä vielä sen aiemmin mainitsemani MetaSonixin Wretch Machinen arvio Sound on Soundista. Tyypit nimenomaan halusivat kehittää "kaamean" synan.

#20 kirjoitettu 12.09.2014 10:06

Äänestän VCS3:sta.

#21 kirjoitettu 13.09.2014 12:05 Muok:13.09.2014 12:05

Haavan soisi antavan lisäpanosta tämän ketjun arvolle. Tiiät kyllä varmasti muitakin edukseen olevia synia. Minkä tällä hetkellä myynnissä olevista uusista syntikoista nostaisit jalustalle? Jos niin kuin olisit kaveriasi neuvomassa kaupoilla?

#22 kirjoitettu 13.09.2014 21:23

Shah kirjoitti:
Haavan soisi antavan lisäpanosta tämän ketjun arvolle. Tiiät kyllä varmasti muitakin edukseen olevia synia. Minkä tällä hetkellä myynnissä olevista uusista syntikoista nostaisit jalustalle? Jos niin kuin olisit kaveriasi neuvomassa kaupoilla?


Minibrute on 1-osc-vehkeeksi aivan vitun päheä, vaikkei se kyl rehellisyyden nimissä mikään uniikkien soundien kultakaivos olekaan mut ostopäätöstä helpottamaan siinä on tarpeeks knobeja, ja jos olis tuo pari satkua ylimääräistä niin ostaisin setuppiin. Hinta-laatusuhde on ainakin enemmän kuin kohdillaan.

#23 kirjoitettu 14.09.2014 00:20

Vähän hämmentävä ajatus ainakin itselleni, ettei rohkeasti kehitellä jotain mielenkiintoista nykypäivänä. Musta ainakin modulari maailma tarjoaa enemmän mielenkiintoista ja erilaista ajattelu tapaa tällä hetkellä kuin koskaan aiemmin.

Teknologian kehitys on mahdollistanut sellaisten modulien tekemisen mitä joskus aikoinaan ei ollut mahdollisuus tehdä. Mainittu Metasonix on kyllä varsin kiinnostava lafka ja tänään itseasiassa tuli soiteltua kyseisen lafkan S-2000:sella, kuten myös kotimaisella Kniforiumilla, mikä oli kyllä ihan älyttömän hyvän kuulloinen syntetisaattori!

Eurorack sarjassa on ihan älytön määrä mielenkiintoisa moduleja tarjolla, kute Make Noisea, Verboksen Buchla klooneja + monia muita. Tai Olegtronin 4060 komponetti ohjattu syna, ihan hiton hauska peli kaikenlaiseen kikkailuun/ kokeiluun.

Softa on hiton tylsää, joten siitä puolesta en osaa sanoa. Toki onhan sielläkin ihan päteviä juttuja.

Itse ainakin näkisin, että tällä hetkellä on oikeasti ihan hitosti mielenkiintoista ja erilaista kamaa tarjolla! Toki näitä ei löydy T- kaupan tai muidenkaan musakauppojen listoilta.

#24 kirjoitettu 14.01.2015 19:48

ossi_fx kirjoitti:
Vähän hämmentävä ajatus ainakin itselleni, ettei rohkeasti kehitellä jotain mielenkiintoista nykypäivänä. Musta ainakin modulari maailma tarjoaa enemmän mielenkiintoista ja erilaista ajattelu tapaa tällä hetkellä kuin koskaan aiemmin.

Teknologian kehitys on mahdollistanut sellaisten modulien tekemisen mitä joskus aikoinaan ei ollut mahdollisuus tehdä. Mainittu Metasonix on kyllä varsin kiinnostava lafka ja tänään itseasiassa tuli soiteltua kyseisen lafkan S-2000:sella, kuten myös kotimaisella Kniforiumilla, mikä oli kyllä ihan älyttömän hyvän kuulloinen syntetisaattori!

Eurorack sarjassa on ihan älytön määrä mielenkiintoisa moduleja tarjolla, kute Make Noisea, Verboksen Buchla klooneja + monia muita. Tai Olegtronin 4060 komponetti ohjattu syna, ihan hiton hauska peli kaikenlaiseen kikkailuun/ kokeiluun.

Softa on hiton tylsää, joten siitä puolesta en osaa sanoa. Toki onhan sielläkin ihan päteviä juttuja.

Itse ainakin näkisin, että tällä hetkellä on oikeasti ihan hitosti mielenkiintoista ja erilaista kamaa tarjolla! Toki näitä ei löydy T- kaupan tai muidenkaan musakauppojen listoilta.


On mielenkiintoinen asia,, että äänissä, analoginen on vieläkin paras kaikilla osa-alueilla musiikissa (tarkoitan normaalit soittimet / analogisynat) .

Onko se vaan niin, että ihmisen kuuloalue on niin rajoitettu, että mahdollisuudet on jo käytetty "keksiä" uudentyylisiä ääniä. En väitä ettei uusia soundeja keksittäis, tai efectejä tällä spektrumilla 20-20khz. Miettikää 100 vuoden päästä mitä ihmiset ajattelee musiikista:;heard that done that.

Ehkä jossain välissä palataan klassisen tyyliseen oikeaan säveltämiseen josta tulee suosittua kuin Justin Bieber nykyään, tai muuhun itse nuotteihin perustuvaan, ja äänet jää taka-alalle. 10:llä oktaavilla on kuitenkin about ääretön määrä vaihtoehtoja.

#25 kirjoitettu 23.01.2015 18:09

Shah kirjoitti:

Listatkaa sellaisia edellämainittuja digitaali- ja analogivehkeitä joiden äänimaailmassa, tyylissä ja kokonaisvaltaisessa suunnittelussa on haettu sellaista persoonallista lopputulosta, että se eroaa muista yleisemmistä ja tyypillisimmistä laitteista.




teenage engineering op-2

saanut kehuja juuri mainitsemistasi asioista. Kun se tuli markkinoille niin kaikki piti sitä ihan leluna mutta asia ei ollutkaan niin vaan siitä tuli aika suosittu tuote.

#26 kirjoitettu 29.03.2015 15:01 Muok:29.03.2015 15:01

No terve!

Mennään suoraan asiaan. Rakennan analogista modulaari syntetisaattoria nimeltä "Drop Mono La". Sen prototyypistä testailu-/suunnitteluvaiheessa nauhoittelin joitakin ääninäytteitä. Kuulostaa hyvältä! Prototyyppiin ei millään voinut mahtua kaikki moduulit, eikä se ollut tarkoituskaan. Lopulliseen versioon tulee sitten niin paljon kamaa kuin haluan; tarkkaan mietitty mitä ja miten paljon. Eihän tuo nyt omaperäinen siinä mielessä ole, ettei kukaan muu olisi itse rakentanut omaa syntikkaansa, mutta onhan tuo kuitenkin omaperäinen, koska se nyt vain on yksi ja ainoa.

Onko sen äänet sitten omaperäisiä? Sekin nyt riippuu siitä kuinka sen ohjelmoi. Perus aaltomuodot löytyy - eihän siinä mitään erikoista ole. Kyllä kuvanveistäjälläkin on samat perus taltat ja vasarat kuin muillakin, mutta ero on, että mitä niillä sitten saa aikaiseksi. Kun protoyypillä testailin niin oli mielenkiintosia ääniä, että 100% tyytyväinen olen tulokseen.

Drop Mono La - prototyyppi:
kuva:
[kuva]
ääninäytteet:
http://www.mikseri.net...

Tässä sitten aikaisempi rakennelma, OctoBus - analoginen modulaari sekvensseri! Kiva vehje sekin.

OctoBus:
[kuva]

TotaQ muokkasi viestiä 15:01 29.03.2015

#27 kirjoitettu 04.08.2015 19:18 Muok:04.08.2015 19:25

Jos ei nyt vanhoja klassikkoja tähän laiteta, niin Teenage Engineering OP-1 olisi valintani, jos paalua on hiukan. Kuulemma viimeisimmät patchit tehnyt siitä vielä paljon paremman.

Berlingmur muokkasi viestiä 19:20 04.08.2015

Ai helkkari olinkin jo vastannut aikasemmin samalla, OP-2. No anyway, se on kyllä tai vaikuttaa vinkeältä ja pätevältä vehkeeltä. Aaltomuodot synteesissä näkyy näytössä ja ADSR summuut joka helpottaa ohjelmointia helkkaristi. en edes tiedä miksi mainostan tätä tuotetta,mutta maailmalla se on saanut suuren suosion