|
Kirjoittaja
|
Chain Club
|
|
Shah
2339 viestiä
|
#1 kirjoitettu
21.09.2014 22:50 Muok:21.09.2014 23:46
Chain Club on oma kokeellinen projektini joka oli aktiivinen vuodesta -95 vuoteen -99. Tein yhteensä 8 nauhaa, jotka sisälsivät noin 350 nopeaa ja sekopäistä pilipali-jazz biisiä. Torniolaisen Beyond The Sector Tapesin Mikko Kuorinki julkaisi 1995 kokoelmakasetin kolmesta ensimmäisestä nauhasta.
Innoituksenani toimivat sellaiset artistit kuten Naked City, John Zorn ja Bill Frisell. Myöhemmin vaikutteina toimivat jazzin saralta myös mm. Weather Report, Pat Metheny, X-Legged Sally, kuten myös Arto Lindsay, Ode to a Tractor ja Painkiller. Joillekin projekti tuonee Mr. Bunglen ja Mike Pattonin jutut vahvasti mieleen, mutta minulle ne eivät ole olleet kovin merkittäviä - tai en ainakaan kuunnellut niitä silloin.
Ideanani oli tehdä (muistaakseni) Yamaha SY77 synalla samantapaista musiikkia kuin Naked City, jossa oli laaja repertuaari orkesterisoittimia yhdistettynä voimalliseen mäiskintään ja kakofoniaan. Biisit oli tehty sekvensserin perinteisillä start/stop - normal - fill 1 - fill 2 -toiminnoilla, joka vaikutti toisaalta lopputulokseenkin omalla tapaa. (Sekä naapureiden hermoromahdukseen.)
Nyt olen lisännyt vanhoihin biiseihin huudot ja matskua pikku Korgilla ja Novation synilla, sekä miksaillut lopputulosta hieman.
Biisejä on Mikserissä vasta 6 ja ne ovat viidenneltä nauhalta "Club Dimension". Homma jatkunee tässä pikkuhiljaa eteenpäin.
Tästä sivulle
Mikseriläisistä artisteista lähimmälle osunee Kudusai nimisen vanhan käyttäjän Haute Couture -projekti, sekä esim. jotkut Hombre Muerton jutuista vaikkei tällä harsh noisen kanssa tekemistä olekaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
MKDELTA
11907 viestiä
|
#2 kirjoitettu
22.09.2014 19:39
Hauskoja ralleja kyllä. Vaatiko pitkää pinnaa tehä nämä hardissekkarilla?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Shah
2339 viestiä
|
#3 kirjoitettu
22.09.2014 20:33 Muok:22.09.2014 20:39
Ei biisien kasaaminen hankalaa ollut. En omistanut Yamaha SY22:sta vaan se oli frendini soitin jota lainailin aina silloin tällöin.
Sekvensserissä oli muistaakseni myös toisenlainen nauhoitustoiminto jossa 'rec' olisi koko ajan livenä päällä, mutta saman osan looppaaminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä tuo start/ending-normal-fill juttu toikin oman puolensa juttuun, eikä homma mennyt ihan freeksi. Laitoin usein maksimipituudet osioille sellaisella tempolla ja tarpeeksi tiheällä kvantisoinnilla että pätkiin ehti saamaan riittävästi matskua ja biisillä olisi edes jonkin verran pituutta. Koneen muisti lopahti melko usein myös kesken kun mitä enemmän biiseissä oli tavaraa. Jotkut kaverithan ihmetteli että miks mä tollasta matskua sillä teen. 
Täytyy todeta että pelissä oli mielestäni aivan julmetun hieno 'distorted sax' soundi.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Funereal
2858 viestiä
|
#4 kirjoitettu
22.09.2014 21:27
Shah kirjoitti:
Nyt olen lisännyt vanhoihin biiseihin huudot ja matskua pikku Korgilla ja Novation synilla, sekä miksaillut lopputulosta hieman.
Ois mielenkiintoista kuulla jokunen raita ihan alkuperäisessä muodossaankin.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Shah
2339 viestiä
|
#5 kirjoitettu
22.09.2014 22:45
Täytyy katsoa jos jonkun sellaisen version joskus uppaan.
Pahus kun muistin näymmä tuon Yammun synan nimen tuossa väärin. Siinä oli yksi pitch bend, mutta SY77:ssa on näymmä 3. Eikä ollut se SY-kakskakkonenkaan. Selasin kiipparisarjan vehkeitä myös josko se ei oikea syntsa oliskaan ollut, mutta tuttua versiota en näe missään kuvissa. Pieni vihreä led-näyttö sijaitsi keskeltä enempi vasemmalle katsottuna.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
karman hardon
1994 viestiä
|
#6 kirjoitettu
26.09.2014 07:30
briljanttia matskua!!!
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Pohjois-Korea
10911 viestiä
|
#7 kirjoitettu
28.09.2014 19:46
Suoraan sanoen oottelin vähän agressiivisempaa matskua :/ Ei kyl ihan sitä mitä mä jazzilta odotan, enemmän oon tollasen John Coltrane ja Charles Mignus -henkisen lurittelun ystävä. Tietty Naked Citylläkin on paikka sydämessäin, mutta siin just ne grindivaikutteet on olltu aina tärkein juttu.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Shah
2339 viestiä
|
#8 kirjoitettu
29.09.2014 00:04 Muok:29.09.2014 00:11
Sain syntsan specsejä nyt selville. Laite ei ollut Yamaha laisinkaan vaan Technicsin KN750. Eli se oli ns. arranger keyboard, kehittyneempi versio normi kosketinsoittimesta. Kuten äänimaisemasta välillä voi kuulla, on osa saundeista jokseenkin vanhanaikaisia. Muu keskustelu webissä koskien kyseisiä laitteita paljastaa kuitenkin että etenkin lattarimusiikin soittimissa ja yläoktaavin pianoissa saundit ovat hyvin onnistuneet ja todentuntuiset.
Alkuperäiset nauhanihan olivat sikäli jo valmis "master", joten materiaalia on ollut nyt vaikea miksata suuntaan taikka toiseen, mutta pystyin jokseenkin monipuolistamaan stereokuvaa ja elävoittämään sitä päälle lisätyllä matskulla sekä nostamalla kokonaisvolyymia. Muutamia alkeellisia tehostejippoja silloin 20 vuotta sitten tein äänitystilanteessa nostamalla esim. rec:in volyymia hetkellisesti ja soitin usein livenä biisin "päälle" sooloja. Muutoinhan äänityslaitteistoni oli erittäin alkeellinen (nauhoissa on usein jonkinasteinen surina mukana), tietokonetta tai mitään miksausvehkeitä ei ollut.
Pohjois-Korea kirjoitti:
Suoraan sanoen oottelin vähän agressiivisempaa matskua :/ Ei kyl ihan sitä mitä mä jazzilta odotan, enemmän oon tollasen John Coltrane ja Charles Mignus -henkisen lurittelun ystävä. Tietty Naked Citylläkin on paikka sydämessäin, mutta siin just ne grindivaikutteet on olltu aina tärkein juttu.
Huomasin itsekin ettei tää nyt ihan samalle tasolle yllä, mutta tulipahan omalla tapaa erilainen. Grindiin liittyen Naked Cityhän muistetaan ennen kaikkea tällaisesta materiaalista (Funny Games -elokuvan biisi myös). Täytyy sanoa, että onomatopoeettisten vokaalien tuottaminen paljastui itselleni ainakin huomattavasti vaikeammaksi kuin mitä odotin. Yamatsuka Eye on aikamoinen taituri... Etenkin NC:n Heretic -levyn vokaalit ovat tosi monipuoliset ja Eye vaihtaa ääntä muutaman sekunnin välein.
"Club Dimension" -nauha (47 biisiä) oli noista kaiketi lähinnä NC:yä. Sitä seuraava "Dominatrices" meni mystisesti kohti Weather Reportia tunnelmassaan (johtuen osittain utuisesta surinasta ja äänityksen kompressoitumisesta) mutta oli muuten yhtä kahjoa tavaraa ja ehkä onnistunein mielestäni. Se sisälsi vain parikymmentä biisiä. Seitsemäs nauha "La Grande Fete Bizarre" sisälsi n. 50 biisiä ja juttu rönsyili välillä eri suuntiin. 8. ja viimeinen nauha "Circus Power Jazz" sisälsi 8 biisiä ja biisit oli syntynyt ehkä pidemmän suunnittelun tuloksena. Tässä vaiheessa luovutin kuitenkin myös jo projektista.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
Ladataan
