Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.04.2018 18:07

Kyllähän nuo keskustelijat ovat oikeilla jäljillä ainakin... Top 40 radioasemat, musiikin pirstaloituminen eri genreihin, autotunettaminen, tempo gridien käyttö, levy-yhtiöiden pelaaminen varman päälle... jne. jne...

Toisaalta osittain kysymys voi olla myös sellaisesta "aikansa kutakin" ilmiöstä... Rock hallitsi musiikkimaailmaa aika pitkään, mutta nyt menestyy paremmin rap taikka metalli, ja poppiahan nyt on aina kuunneltu... Lisätään soppaan EDM...

Suomessa rock musiikin ahdingon huomaa mun mielestä siinäkin, että festarien nimet ja ohjelmat ovat kokeneet muutoksen 2000-luvulla... Provinssirock on nykyään vain Provinssi ja niin edelleen...

#3 kirjoitettu 15.04.2018 17:32 Muok:15.04.2018 17:33

Toisaalta osittain kysymys voi olla myös sellaisesta "aikansa kutakin" ilmiöstä... Rock hallitsi musiikkimaailmaa aika pitkään, mutta nyt menestyy paremmin rap taikka metalli, ja poppiahan nyt on aina kuunneltu... Lisätään soppaan EDM...

Tästä se varmaankin aika pitkälti on kiinni. Mikään genrei ei pysty ikuisesti pinnalla, vaan painuu ennemmin tai myöhemmin undergroundiin.

Tosin nyt kun rock on melkolailla täysin poistunut kuvioista, sen tilan täyttänyt nykyinen (radio)musiikki on valitettavasti varmaankin kaikkien aikojen huonointa.

#4 kirjoitettu 15.04.2018 17:43

Hiphoppia soitettiin hetki radiossa. Nykyään ei kuule juurikaan.

#5 kirjoitettu 15.04.2018 18:08

Elintasokas kirjoitti:

Tosin nyt kun rock on melkolailla täysin poistunut kuvioista, sen tilan täyttänyt nykyinen (radio)musiikki on valitettavasti varmaankin kaikkien aikojen huonointa.


Tästäkin aiheesta tuon aloituksen videon tekijällä Rick Beatolla on lyhyt ja ytimekäs analyysi:

The Four Chords That Killed POP Music!


Lyhyesti ja ytimekkäästi, niin tuolla videon puhujalla on se pointti, että levy-yhtiöiden AR henkilöt levyttävät pääsääntöisesti hittejä, jotka on luotu neljästä eri soinnusta: I, IV, V , Vi (järjestys voi toki vaihdella)...

Vertailun vuoksi The Beatles käytti 27 No. 1 hitissään noita sointuja vain kerran...

Ja sitten ihmetellään, että nykymusiikki kuulostaa kaikki samalta, ja on kertakäyttöistä luonteeltaan...

#6 kirjoitettu 15.04.2018 18:42

IT kirjoitti:
Elintasokas kirjoitti:

Tosin nyt kun rock on melkolailla täysin poistunut kuvioista, sen tilan täyttänyt nykyinen (radio)musiikki on valitettavasti varmaankin kaikkien aikojen huonointa.


Tästäkin aiheesta tuon aloituksen videon tekijällä Rick Beatolla on lyhyt ja ytimekäs analyysi:

The Four Chords That Killed POP Music!


Lyhyesti ja ytimekkäästi, niin tuolla videon puhujalla on se pointti, että levy-yhtiöiden AR henkilöt levyttävät pääsääntöisesti hittejä, jotka on luotu neljästä eri soinnusta: I, IV, V , Vi (järjestys voi toki vaihdella)...

Vertailun vuoksi The Beatles käytti 27 No. 1 hitissään noita sointuja vain kerran...

Ja sitten ihmetellään, että nykymusiikki kuulostaa kaikki samalta, ja on kertakäyttöistä luonteeltaan...

Kyllä, juu. Tuotahan se tuntuu aika pitkälti olevan. Jokaisella musiikin aikakaudella on tietty ollut omat tyypilliset sointukulkunsa, muttei kyllä tässä määrin.

#7 kirjoitettu 15.04.2018 19:04

Elintasokas kirjoitti:

Jokaisella musiikin aikakaudella on tietty ollut omat tyypilliset sointukulkunsa, muttei kyllä tässä määrin.


Täysin totta kyllä tämäkin...

Tulee heti mieleen blueskaava:
Twelve-bar blues Wiki

Tuohan perustuu siis sointukulkuun, jossa käytetään I, IV , V sointuja... Tietyllä tavalla tämä on jopa yksinkertaisempi sointukulku kuin nuo aiemmin mainitut neljä sointua popmusiikissa... Neljästä soinnusta nyt kuitenkin saa edes jotakin variaatiota aikaiseksi niiden järjestystä vaihtamalla...

Ja sitten täytyy todeta soolokitaravetoisen rock musiikinkin kohdalla, että muutamassa vuosikymmenessä ne kaikki soolot rupesivat kuulostamaan jo enemmän taikka vähemmän samalta, koska biisien rakenteetkin muokattiin radiosoittoa varten sopiviksi tyyliin ABABsooloBB...

Itse tykkään nykyään kuunnella tuollaista psykedeelisempää ja progressiivisempaa kamaa tuolta 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta, koska se ajan henki oli paljon kokeilevampi luoteeltaan ja biisit musiikillisesti monipuolisempia... Rock musiikki oli uutta niin kuin laitteetkin sekä saundimaailma, ja mukana oli aitoa uudisraivaajahenkeä...

Vaikka kyllä niille suoraviivaisemmille biiseillekin on aina oma aikansa ja paikkansa... Fiiliksen mukaan...

#8 kirjoitettu 15.04.2018 20:49

IT kirjoitti:
The Four Chords That Killed POP Music!

Tuossa vaikuttaa siltä että merkintätavat on harkitusti valittu tukemaan videon väitettä. Sointukulku jolla video alkaa on tunnelmaltaan ennemminkin mollissa menevä i-bVI-bIII-bVII, vaikka voi sen toki duurissa meneväksi vi-IV-I-V:ksi kirjoittaa koska ilman koko biisin antamaa viitekehystä ei ole varmuutta toonikasta eli biisin "kotisoinnusta". Covereissa esim. IV-I-V-vi olisi lyydisessä asteikossa ajateltuna I-V-II-iii, vaikka onkin ehkä helpompi istuttaa biisiin IV-I-V-vi:nä.

Mitä tullut tutkittua niin i-bVI-bIII-bVII ja I-V-vi-IV ovat kyllä hyvin yleisiä, mutta nykyäänkään ei ihan jokainen hittibiisi noita käytä. Jos kohtelee myös kolmen soinnun kiertoja noiden variaatioina, niin sitten kyllä saa enemmän osumia, mutta se menee jo tilastosäätämisen puolelle.

Eniten olen eri mieltä tuon videon kanssa siitä, että noiden neljän soinnun yleisyyden syy olisi ensisijaisesti A&R-työntekijöissä. Todellinen syy on se, että perustoimivat sointukulut kelpaavat kuuntelijoille päivästä toiseen samalla periaatteella kuin vaikkapa leipä, perunat, maito ja kahvi.

Massatrendit ja mieltymykset toki vaihtelevat viimeistään sukupolvien myötä, ja muitakin perustoimivia yhdistelmiä on, mutta niin kauan kuin tuotteen ominaisuus toimii maksaville asiakkaille niin ei kai kannata korjata sitä mikä ei ole rikki?

On meinaan hemmetin toimivia kaikki tuossakin videossa coveroidut kertsit, joidenkin tapauksessa tuntuvasti parempia kuin loput biisistä. Milloinkahan viimeksi lie Mikserissä ollut C-G-Am-F tai Am-F-C-G -kisa

#9 kirjoitettu 15.04.2018 21:13

IT kirjoitti:
Itse tykkään nykyään kuunnella tuollaista psykedeelisempää ja progressiivisempaa kamaa tuolta 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta, koska se ajan henki oli paljon kokeilevampi luoteeltaan ja biisit musiikillisesti monipuolisempia... Rock musiikki oli uutta niin kuin laitteetkin sekä saundimaailma, ja mukana oli aitoa uudisraivaajahenkeä...

Minulla on samat tuntemukset 1970-2000 -kauden elektronista kohtaan. Progressiivinen rock ja kokeileva elektroninen menivät myös kivasti sekaisin keskenään 60-70-lukujen puolella. Sitten kummankin osalta uudisraivaus tuntuu pikkuhiljaa päättyneen, osittain kai siksi että mentiin kuuntelijoiden käsityskyvyn rajoille ja huomattiin myös se mikä ei toimi.

Ei sillä etteikö tutkimusmatkailua ja uusia ideoita olisi nytkin, mutta tuon kauden aikana yritettiin paljon sellaista mikä tuntuu edelleen tulevaisuudelta (joskin samaa voi sanoa 1900-luvun alun modernistisäveltäjistä).

#10 kirjoitettu 15.04.2018 21:20

katai kirjoitti:

Eniten olen eri mieltä tuon videon kanssa siitä, että noiden neljän soinnun yleisyyden syy olisi ensisijaisesti A&R-työntekijöissä. Todellinen syy on se, että perustoimivat sointukulut kelpaavat kuuntelijoille päivästä toiseen samalla periaatteella kuin vaikkapa leipä, perunat, maito ja kahvi.

Massatrendit ja mieltymykset toki vaihtelevat viimeistään sukupolvien myötä, ja muitakin perustoimivia yhdistelmiä on, mutta niin kauan kuin tuotteen ominaisuus toimii maksaville asiakkaille niin ei kai kannata korjata sitä mikä ei ole rikki?



Tuo AR henkilöiden tyrannia, niin sillä toki viitattiin amerikkalaiseen nykytodellisuuteen tässä asiassa, ja uskoisin että tuolla videon kaverilla nyt on jotakin kokemusta ja kontakteja alalta, joten varmasti tuossa on ainakin totuuden siemen...

Tuossa muuten muutama hauska video noista perustoimivista sointukuluista. Ensimmäiset kaksi sisältävät kumpainenkin noin 40 hittibiisiä, jotka käyttävät tuossa Rick Beaton yllä mainitussa videossa olevia neljää sointua... Ja tuo kolmas on mashup video countrymusiikin saralta, joka käsittelee samaa aihetta:

Axis of Awesome - 4 Four Chord Song
Axis Of Awesome 4 Chords

Mind-Blowing SIX Song Country Mashup


Noiden kahden ensimmäisen videon perusteella toki on sanottava, että nuo neljä sointua ovat kyllä hittiainesta ja toimivat hyvin erilaisten biisien taustalla... Ja lopulta neljä sointua tarjoaa kuitenkin aika lailla mahdollisuuksia melodioiden ym. varioimiseen, mutta kyllähän tuo pop musiikin saralla kieltämättä on hiukka surullista, jos suuri osa hittibiiseistä on melkein saman toistoa...

...toisaalta jos asiakkaat maksavat ja tykkäävät kuulemastaan, niin???

Ja levy-yhtiöillä ja radioasemilla on kuitenkin jonkinlaista vaikutusvaltaa sen suhteen, että millainen musiikki on kulloinkin "pinnalla"... Vaikkei tuo valta ole absoluuttista, niin veikkaan että osasyy rock musiikin taantumiselle on myös tällä puolella...

#11 kirjoitettu 15.04.2018 22:00 Muok:15.04.2018 22:15

Teknisestä näkökulmasta mä ainakin henk koht koen ongelmallisena homogenisoimisena sen että kaiken tarvii kuulostaa hyvältä kaikkialla, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella.
Tää ilmiö ei ole uusi mutta vielä esim metallican black albumin aikana siitä vielä oltiin nyreissään että menipä tasapaksuks koko pökäle mut nykyään se on lähinnä alan standardi.
Mä melkein jopa väitän että tää ilmiö on alkanu laskemaan audio elektroniikan tasoa alan huippuvuosista koska ei peruspulliainen enää erota laadukasta kun ne biisitkin mistä ne tykkää kuulostaa aina samalta laitteista ja panostuksesta riippumatta.
Se on ihan se ja sama kuunteleeko tohtori dren biiteillä vai sennheisereilla jos kaikki biisit on tasapaksua ja ilman nyansseja. Ja mä melkein uskallan väittää että tää nyanssien katoaminen musiikista kun semmonen ei enää mahdu kun raitoja voi olla rajallinen määrä jos niiden kaikkien on tarkotus soida yhtä kovaa on se mistä moni ihminen puhuu kun ne sanoo että on sielu kadonnu.
Rock on vaan yks näistä jotka kärsii siitä kaikista eniten kun persoona ei mahdu enää tuotteelle asetettuihin raameihin mut ei ainoa ja mä uskon että tää ei ole mikään pysyvä juttu, ala on vaan jumahtanu, vaatis pari semmosta bändiä jota vois kutsua ns uusiks beatleseiks jotka piutpaut nakkais alan standardeista ja tekis vaan sitä mikä kuulostaa hyvältä ja jotka vielä myisivät et saatais pukumiehet apinoiman vuorostaan niitä.
Tällä hetkellä kopioidaan kopioita yheltä britiltä tuottajalta ja kahdelta ruotsalaiselta ja se on pitkän aikaa ajanu tasoa alaspäin, tarvis kirjavamman joukon mitä matkia pukumiehille jotka kuitenkin sen teollisuusmuovin maksaa, ennen sitä rock, punk, sinfonia, dub, stadion jutut ja kaikki mikä vaatii muhkeamman soundin kun mihin tasapaksu kaava kykenee tulee jäämään vähän jalkoihin.
Mut ei se silti mihinkään kuollu ole, on liiottelua väittää että rock ois kuollut vaikka se ei enää yhtä suosittua olekkaan, nää jutut menee sykleissä, toivotaan nyt vaan että seuraava rock sykli ei ole trendikkään tasapaksu pökäle.


Jinxed muokkasi viestiä 22:03 15.04.2018
Edit: typoja ja painoin entteriä pari kertaa et on helpompi lukea.

#12 kirjoitettu 15.04.2018 23:11

Jinxed kirjoitti:

Mut ei se silti mihinkään kuollu ole, on liiottelua väittää että rock ois kuollut vaikka se ei enää yhtä suosittua olekkaan, nää jutut menee sykleissä, toivotaan nyt vaan että seuraava rock sykli ei ole trendikkään tasapaksu pökäle.



Hyvä kommentti kokonaisuudessaan, mutta keskityn kommentistasi tuohon yllä olevaan...

Hip Hop meni USA:ssa viime vuonna Rock musiikin ohi, mitä tulee musiikin kulutustilastoihin, eli se on nyt suositumpaa kuin rock musiikki... Kummallakin on noin 25% osuus markkinoista, mutta kun fyysisten levyjen myynti laskee ja striimaus kasvaa, niin Hip Hop/R&B on mennyt edelle...

https://www.forbes.com...

http://www.businessins...


Elikkä vuosi 2017 tullaan muistamaan USA:ssa vuotena jolloin rock, jos nyt ei ihan kuollut, niin kammettiin silti valtaistuimeltaan...


Mitä tulee noihin sykleihin, niin se jää nähtäväksi... Onhan tuolla monia vanhoja genrejä, jotka ovat jääneet unholaan taikka taantuneet pienten alakulttuurien harrastamiksi jutuiksi... Yksi tällainen vanha genre on Ragtime 1900-luvun alusta, mikä on sikäli osuvaa että se on myös hip hopin ja bluesin tavoin lähtöisin afroamerikkalaisesta väestönosasta...

Mikäli rock musiikki jatkaa suhteellista taantumistaan meillä ja maailmalla, niin veikkaan että vaikka se tekisikin paluun joskus tulevaisuudessa, niin se tulee tapahtumaan jossakin uudessa fuusioituneessa muodossa... Ja sitä ei välttämättä kutsuta rock musiikiksi... Aivan kuten metalli on eriytynyt rock musiikista omaksi genrekseen...

#13 kirjoitettu 16.04.2018 00:17

Jinxed kirjoitti:
Teknisestä näkökulmasta mä ainakin henk koht koen ongelmallisena homogenisoimisena sen että kaiken tarvii kuulostaa hyvältä kaikkialla, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella.
Tää ilmiö ei ole uusi mutta vielä esim metallican black albumin aikana siitä vielä oltiin nyreissään että menipä tasapaksuks koko pökäle mut nykyään se on lähinnä alan standardi.
Mä melkein jopa väitän että tää ilmiö on alkanu laskemaan audio elektroniikan tasoa alan huippuvuosista koska ei peruspulliainen enää erota laadukasta kun ne biisitkin mistä ne tykkää kuulostaa aina samalta laitteista ja panostuksesta riippumatta.
Se on ihan se ja sama kuunteleeko tohtori dren biiteillä vai sennheisereilla jos kaikki biisit on tasapaksua ja ilman nyansseja. Ja mä melkein uskallan väittää että tää nyanssien katoaminen musiikista kun semmonen ei enää mahdu kun raitoja voi olla rajallinen määrä jos niiden kaikkien on tarkotus soida yhtä kovaa on se mistä moni ihminen puhuu kun ne sanoo että on sielu kadonnu.


Näen viime vuosien teknisen kehityksen enemmän positiivisena, koska sekä levitysformaattien että laitteiden taso ei ole laskenut, vaan vakiintunut varsin hyvälle tasolle.

Tasapaksu miksaus ja masterointi taas on esteettinen vaihtoehto joka - parjattu kuin onkin - vastaa nykykuuntelijoiden tarpeeseen ainakin riittävän hyvin. Jos näin ei olisi, striimit eivät virtaisi ja kauppa ei kävisi. Noin tekijänä ajatellen, biisit voi edelleenkin masteroida alle -10dB RMS ja dynamiikan nyansseja saa mahtumaan jos haluaa, mutta vaikuttaa siltä että valtaosalle kuuntelijoista dynamiikan tasapaksuus ja soinnin tasalaatuisuus on jopa toivottua.

Epäilen että ylipäätään massamusiikin (ja myös monen piengenren) osalta ollaan nykyään niin sävellyksen kuin tekniikan osalta löydetty vain paremmin se, mitä musiikin perusasiakas haluaa - tai ainakin se mikä hänelle kelpaa.

Vertailukohtana olkoon tasaista laatua tarjoavien supermarkettien, pikaruokaravintoloiden ym. suosio sekä elintarviketeollisuus ylipäätään. On mielenkiintoista seurata kuinka useimmissa vapaan talouden maissa muutama iso ketju on päätynyt huolehtimaan koko väestön perustarpeista, ja näiden ohella on pienempiä toimijoita jotka tarjoavat sitä mihin massaketjujen tuotanto ei ole optimoitu.

Siinä on jonkinlainen "best of both worlds"-tilanne, kun massojen perustarpeisiin erikoistuneet oligopolit vastaavat tehokkaasti vakiotuotteiden kysyntään ja näiden ohella voi vapaasta tahdostaan (siinä määrin kuin sitä onkaan) valita myös muita vaihtoehtoja. Veikkaan samaa tulevaisuutta musiikille, sikäli kuin se mitään muuta on ollutkaan viime 70 vuoden aikana.

Elektroniikan ja äänentoiston osalta ehkä paras kehitys jonka olen viime vuosina huomannut on se, että kierrätysmyymälöistä löytyy runsaasti isoja kotikaiuttimia eikä kukaan osta niitä. Sen sijaan hyvin monilla on kuulokkeet tai kannettavat pienkaiuttimet jotka toimivat ilmeisesti myös kotona. Oli korvilla Beatsit taikka Senkut, niin matsku kuuluu enimmäkseen vain sinne minne se on tervetullut, mikä ainakin kerrostaloasumisessa on huima parannus verrattuna subbariaikakauteen.

#14 kirjoitettu 16.04.2018 01:29 Muok:16.04.2018 02:13

Tämä nyt menee vähän offtopicin puolelle alkuperäisestä aiheesta, mutta jos puhutaan populaarimusiikin "tyhmenemisestä", niin mielestäni tämä ulottuu kyllä myös sointukulkujen ulkopuolelle: myös sovituksellinen mielenkiinto ja kirjavuus on vähentynyt, sekä vastamelodioiden käyttö yms.

Itse en voi myöskään ymmärtää tätä ilmiötä, että kaikki masteroidaan tasapaksuksi. Siinä on äänenlaatuun nähden tasan nolla positiivista puolta. En usko, että kukaan oikeasti pitää äärikompressoitua parempana kuin jotain, missä on edes kohtalainen määrä dynamiikkaa. Jos on tietoisesti valmis raiskaamaan äänenlaadun ja nyanssien erottovuuden vain siksi, että volumenuppia ei tarvitse kääntää 20% ylös, ovat asiat musiikin suhteen kyllä huonosti. Luulen, että keskivertokuuntelija ei vain tiedä paremmasta tai välitä ollenkaan.

Sitäkään ongelmaa ei muuten nykyään ole, koska streamauspalvelut sisältävät normalisaation, joka on vakiona päällä. Eli superlujalle masteroinnista ei ole mitään käytännön hyötyä.

Mutta jos miettii ylipäätään koko ilmapiiriä musiikin ympärillä, niin se on aivan toisenlainen nykypäivänä. Muusikot eivät ole enää mystisiä sankareita, joista ainut tieto löytyy jostakin musiikkilehden artikkelista ja albumilehtisistä. Ei, nykyään heidät nähdään vain tavallisina tallaajina, joita voi seurata somekanavista. Musiikki ei myöskään ole enää taloudellisesti kannattava ura verrattuna entisaikaan, joten sen varaan ei kannata laskea liikaa, joka taas johtaa siihen, ettei sille ei voi omistaa lähellekään yhtä paljon aikaa ja vaivaa. Siihen päälle vielä se, että musiikin arvo/arvostus on laskenut sekä rahallisesti että muussa mielessä johtuen sen helposta saatavuudesta. Kaikki tämä on luultavasti vaikuttanut ihmisten motivaatioon tehdä ja harjoitella musiikkia "tosissaan" ja kunnianhimolla, joka taas johtaa yleiseen tason laskuun. Yksi pointti on myös se, että levy-yhtiöt toimivat eräänlaisena laadunvalvojana; nykyään kuka tahansa voi tehdä musiikkia keskinkertaisella tietokoneella ja parilla softalla.

Mutta joo, jos kuuntelee Ultra Bra:n Kroketti -albumia—joka oli top 40-listalla 90 viikkoa—ja sitten kuuntelee muutaman biisin tämänhetkisiltä listoilta, niin ei voi muuta kuin miettiä, että missä mentiin vikaan. Sävellys/sovitustyö on ihan toiselta planeetalta ja vaihtelu biisien välillä huimaa.

#15 kirjoitettu 16.04.2018 11:39

katai kirjoitti:

Epäilen että ylipäätään massamusiikin (ja myös monen piengenren) osalta ollaan nykyään niin sävellyksen kuin tekniikan osalta löydetty vain paremmin se, mitä musiikin perusasiakas haluaa - tai ainakin se mikä hänelle kelpaa.


Voi tuossa olla pieni tilkkanen totuutta mukana, mutta noin niinkuin laajemmin olen hiukka eri mieltä...

...Ajatellaanpa vaikka 70-luvun diskomusiikkia, tai 80-luvun alun heavy metallia tyyliin Iron Maiden ja Dio...

Disko oli aikanaan hyvin suosittua, ja kelpasi lähes kaikille yökerhoissa kävijöille... Ei Donna Summerien ynnä muiden tarvitse yhtään hävetä tämän päivän pop tähdille, ja ne hitit toimivat tänäkin päivänä...

Sama pätee heavy metallin legendoihin... Maidenit ja Diot on tänäkin päivänä suosittuja, ja uskaltaisin väittää että joissakin tapauksissa jopa suositumpia kuin nykybändit...


Mitä tulee musiikin perusasiakkaaseen, niin onko sellaista edes olemassa? Ovatko he nuoria kouluikäisiä fanittajia? Nuoria aikuisia? Vanhempia musiikin kuluttajia? Mitä genreä perusasiakas kuuntelee, varsinkin kun tuo musiikin kuuntelu on pirstaloitunut aikas lailla... Rock musiikilla ja hip hopilla on kummallakin vain noin 25% osuus musiikin kysynnästä USA:ssa, pienemmistä genreistä kuten nyt vaikkapa jazzista puhumattakaan, jolla vain siis noin 2% osuus nykypäivänä.

#16 kirjoitettu 16.04.2018 15:37

IT kirjoitti:
Mitä tulee musiikin perusasiakkaaseen, niin onko sellaista edes olemassa? Ovatko he nuoria kouluikäisiä fanittajia? Nuoria aikuisia? Vanhempia musiikin kuluttajia?

Kaikkia näistä.

Perusasiakas on sellainen, että hänelle kelpaa se mikä soi radiossa ja tapahtumissa joissa tämä käy hauskanpidon enemmän kuin itse musiikin takia. Hänelle riittää että matsku tarjotaan jossain suuripiirteisessä genrekehyksessä (pop, rock, heavy, jazz, hiphop, dance, klassinen tms.) josta hän sattuu pitämään hieman enemmän kuin muista. Uutta kuunneltavaa hän löytää enimmäkseen massamedioista.

Perusasiakkaalla on toki suosikkeja vuosien varrelta, ja teininä saattaa olla seinällä muutama julistekin, mutta sen kummempaa kiintymystä starahahmoihin ja alagenreihin hänellä ei ole. Vuosien edetessä perusasiakkaalle kelpaa se että naamat ja tyylit vaihtuu, kunhan radiossa ja rafloissa soi edelleen hyvää taustamusaa ja välillä pääsee jollekin keikalle jossa on kivoja uusia ja/tai hyviä vanhoja biisejä.

Perusasiakkaat voi tietysti jakaa tarkemmin genren mukaan, mutta laajassa skaalassa tarkoitan siis sitä joukkoa jota palvelemalla musiikkiteollisuus ylipäätään pysyy plussalla. Se joukko joka ennen osti tavarataloissa myytäviä levyjä ja nykyisin saa aikaan hittien striimiluvut, eikä erota bassoa diskantista kunhan "biisi kuuluu hyvin" (niin hassulta kuin tämä musiikin harrastajan mielestä ehkä kuulostaakin).

Se joukko joka kuuntelee tämänkin biisin muistamatta nimiä Stock, Aitken ja Waterman

#17 kirjoitettu 16.04.2018 16:40

katai kirjoitti:

Perusasiakas on sellainen, että hänelle kelpaa se mikä soi radiossa ja tapahtumissa joissa tämä käy hauskanpidon enemmän kuin itse musiikin takia. Hänelle riittää että matsku tarjotaan jossain suuripiirteisessä genrekehyksessä (pop, rock, heavy, jazz, hiphop, dance, klassinen tms.) josta hän sattuu pitämään hieman enemmän kuin muista. Uutta kuunneltavaa hän löytää enimmäkseen massamedioista.

Perusasiakkaalla on toki suosikkeja vuosien varrelta, ja teininä saattaa olla seinällä muutama julistekin, mutta sen kummempaa kiintymystä starahahmoihin ja alagenreihin hänellä ei ole. Vuosien edetessä perusasiakkaalle kelpaa se että naamat ja tyylit vaihtuu, kunhan radiossa ja rafloissa soi edelleen hyvää taustamusaa ja välillä pääsee jollekin keikalle jossa on kivoja uusia ja/tai hyviä vanhoja biisejä.


katai kirjoitti:

Epäilen että ylipäätään massamusiikin (ja myös monen piengenren) osalta ollaan nykyään niin sävellyksen kuin tekniikan osalta löydetty vain paremmin se, mitä musiikin perusasiakas haluaa - tai ainakin se mikä hänelle kelpaa.


Joopa joo... Menee ehkäpä pilkun nussimiseksi, mutta nussitaan nyt kuitenkin.... Mun mielestä näissä sun kahdessa kommentissa on pieni ristiriita:

Miten voit väittää että musiikin nykytila tyydyttää sen "perusasiakkaan" tarpeen paremmin kuin vaikkapa 70-luvun musiikki silloin aikanaan, jos samalla väität että perusasiakas on sellainen jolle loppupeleissä käy vuosien varrella lähes kaikki radiossa ja baareissa soitettu populaarimusiikki?

On aika vaikea tehdä kvalitatiivisia taikka kvantitatiivisia johtopäätöksiä siitä, miten musiikki on tyydyttänyt eri vuosikymmenillä sen perusasiakkaan musiikillisen tarpeen, varsinkin jos asiakas on tyyppiä "kaikki listahitit käy vuodesta toiseen"... Lisäksi määrittelet perusasiakkaan niin laveasti, että varmastikin suuri osa musiikin kuuntelijoista saadaan jollain lailla mahtumaan näihin raameihin...

Toisaalta monet kyselyt viittaavat siihen, että nykymusiikkia pidetään kertakäyttöisenä, ja eniten arvostetaan 1960-luvun ja 1970-luvun musiikkia...

Tähän tulokseen on päätynyt esim. Rolling Stone lehti laatiessaan kaikkien aikojen 500 parhaan biisin listan... Tuorein versio taitaa olla vuodelta 2010, ja tuossa Wikipedian artikkeli siitä:

Rolling Stone Best 500 Songs

Tietty tuokin lista on varmastikin laadittu keski-ikäisten musiikin ammattilaisten toimesta, ja monella nuoremmalla musiikin kuuntelijalla saattaa olla tyystin eri käsitys asiasta...


Itse olen sitä mieltä, että nykymusiikki on monessa mielessä köyhempää kuin hieman vanhempi musiikki, mutta jos tuon sun määritelmän perusasiakkaasta hyväksyy, niin onko sillä heidän kannaltaan mitään merkitystä? Koska he kuuntelevat sitä mitä tarjotaan joka tapauksessa...

#18 kirjoitettu 16.04.2018 18:31 Muok:16.04.2018 18:31

IT kirjoitti:
Miten voit väittää että musiikin nykytila tyydyttää sen "perusasiakkaan" tarpeen paremmin kuin vaikkapa 70-luvun musiikki silloin aikanaan, jos samalla väität että perusasiakas on sellainen jolle loppupeleissä käy vuosien varrella lähes kaikki radiossa ja baareissa soitettu populaarimusiikki?

Kokonaisvaltaisesti ajatellen. Silloin joutui esimerkiksi säätämään joskus äänenvoimakkuutta, kelaamaan kasetteja, siirtämään neulaa ja kuuntelemaan useammin biisejä joiden kertsi ei ollut varmaa hittimatskua. Puhumattakaan siitä kuinka paljon musiikin saatavuus on helpottunut.


IT kirjoitti:
On aika vaikea tehdä kvalitatiivisia taikka kvantitatiivisia johtopäätöksiä siitä, miten musiikki on tyydyttänyt eri vuosikymmenillä sen perusasiakkaan musiikillisen tarpeen, varsinkin jos asiakas on tyyppiä "kaikki listahitit käy vuodesta toiseen"...

Kvantitatiivisen luulisin olevan helppoa ainakin niissä lafkoissa jotka ovat olleet vuosikymmenien ajan pystyssä, olettaen että myös kirjanpito on tallessa. Olisin yllättynyt jos isoissa yhtiöissä ei olisi tehty musikologisia analyysejä siitä millaiset sävellykset ovat myyneet eniten minäkin aikoina.


Lisäksi määrittelet perusasiakkaan niin laveasti, että varmastikin suuri osa musiikin kuuntelijoista saadaan jollain lailla mahtumaan näihin raameihin...

Joo, määritelmäni perusasiakkaasta on tosiaan samankaltainen kuin aikoinaan Anttilan Top Ten -osastolla.


IT kirjoitti: [...] jos tuon sun määritelmän perusasiakkaasta hyväksyy, niin onko sillä heidän kannaltaan mitään merkitystä? Koska he kuuntelevat sitä mitä tarjotaan joka tapauksessa...

Näen että perusasiakkailla on rajansa. Toisessa ääripäässä on ukkonooa ja toisessa genret joissa biisit ovat pitkiä ja sävellys ei ole kovinkaan selkeää ja tarttuvaa. Jonkinlainen monimutkaisuuden keskitaso pitää saavuttaa jotta matsku kelpaa perusasiakkaalle, joskin minulle on edelleen yllättävää kuinka musiikillisesti köyhällä sisällöllä voikaan saada aikaan lyhytaikaisen hitin. Toisaalta taas on vaikeaa olla eri mieltä sen periaatteen kanssa että biisissä pitää tarkoitukseensa nähden olla vain olennainen.


Mitä vanhemman musiikin ikivihreyteen tulee, niin sitä helposti ajattelee että entisaikoina biisit olivat vähemmän kertakäyttöisiä, mutta jos pitäisi muistella 60-70-lukujen viikkolistoja niin ei sieltäkään nouse ikivihreiksi kuin menestyneimmät hitit. Ei-hiteiksi jääneet viikottaiset julkaisut soivat ehkä muutaman kerran ja sitten hukkuivat aikalaistensa massaan samaan tapaan kuin nytkin.

Siinä on kyllä eroa, että kun nykyään musiikkitekniikka on halvempaa, musiikkioppi helpommin saatavilla ja viikottaisia julkaisuja eri genreissä on mm. helpon digilevityksen ansiosta enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten, niin musiikki on ainakin siltä osin lyhytaikaisempaa ja kertakäyttöisempää.

#19 kirjoitettu 16.04.2018 19:40

IT kirjoitti:
Videolla keskustellaan useastakin asiasta, jotka ovat vaikuttaneet rock musiikin taantumiseen, mutta selvästi tärkeimpänä keskustelijat pitävät sitä, että aito rock musiikki on luonteeltaan blues pohjaista...


No, se on heidän näkemyksensä ja heidän määritelmänsä "aidosta" rock-musiikista. Ensin meidän pitäis varmaan pystyä jotenkin objektiivisesti määrittelemään mikä on aitoa rock-musiikkia ja lienee sanomattakin selvää, että sitä me ei pystytä tekemään.

Noin ylipäätään mua aina vähän häiritsee aina toi rock-musiikin bluespohjaisuuden korostaminen. Selvää se tietysti on, että se on vaikuttanut ja varsinkin siinä perus I-IV-V -diipadaapassa yhteys on aivan ilmeinen mutta kun näissä fuusioissa on aina kyse niin paljon muustakin, että ei voida kovinkaan yksiselitteisesti sanoa että "tämä tyyli X on kehittynyt juuri tästä tyylistä Y". Kaikki vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi kelttiläinen kansanmusiikki ja varsinkin irlantilainen sellainen on vaikuttanut rock-musiikkiin aivan helvetisti.

Kaikkinensa tää kysymys on kuitenkin sen verran laaja vastattavaksi (tai pohdittavaksi, ei kai tähän edes voi vastata) kattavasti esseemittaa pienimuotoisemmin, että tyydyn vain toteamaan, että kehitys kehittyy, aikakaudet menee aina limittäin ja tästä asiasta voi joskus 200 vuoden päästä ehkä olla joku yleisesti hyväksytty näkemys. Mutta aina on kuitenkin ollut joku, jonka mielestä kaikki on nykyään paskaa: Platon kritisoi jo 400-luvulla eaa. silloista nykymusiikkia sosiaalisten, moraalisten ja esteettisten arvojen puutteesta ja turhasta koristeellisuudesta sekä epä-älyllisestä monimutkaisuudesta.

#20 kirjoitettu 16.04.2018 20:24

katai kirjoitti:

Mitä vanhemman musiikin ikivihreyteen tulee, niin sitä helposti ajattelee että entisaikoina biisit olivat vähemmän kertakäyttöisiä, mutta jos pitäisi muistella 60-70-lukujen viikkolistoja niin ei sieltäkään nouse ikivihreiksi kuin menestyneimmät hitit. Ei-hiteiksi jääneet viikottaiset julkaisut soivat ehkä muutaman kerran ja sitten hukkuivat aikalaistensa massaan samaan tapaan kuin nytkin.


Ihan hyviä pointteja sulla muutenkin kommentissasi, mutta keskityn nyt vain tähän...

Totta varmaan pääosin tämäkin, mikä tulee musiikin ikivihreyteen ja noihin viikkolistojen hitteihin, ja sen suuren massan joutuminen unohdukseen...

Mutta ajatellaan joitakin Beatlesien taikka Rollarien hittejä, jotain Led Zeppelinin Stairway To Heavenia taikka Eaglesien Hotel Californiaa taikka Pink Floydin Shine On You Crazy Diamondia, niin kysyn vaan että onko samanlaisia ikivihreitä nykymusiikissa? Ehkä on, ehkä ei, vastaus riippuu vastaajan näkökulmasta, koska kyllä nyt joku Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on" täyttää jo ikivihreän kriteerit mun kirjoissa...

Mutta verrataan näitä vaikka Aquan "Barbie Girl" biisiin... Sillä on melkein 500 miljoonaa katsomiskertaa YouTubessa, mutta Led Zeppelinin Stairway To Heavenillä vain 50 miljoonaa... Ja uskallan väittää, että tuo Barbie Girl ei nyt ihan ikivihreä ole kuitenkaan, ei ainakaan mun kirjoissa...

Toisaalta Pink Floydin albumi Dark Side Of The Moon pitää Billboardin 200 albumilistalla ennätystä siinä, että se on ollut listalla ennätykselliset 917 viikkoa eli yli 17 vuotta...

Eli kyllä niitä ikivihreitä löytyy, ja tuossa loput Billboard 200 listahuiput:
2) Bob Marley
3) Journey
4) Metallica
5) Guns 'n Roses
6) The Phantom Of The Opera
7) Nirvana
8) Zac Brown Band
9) Enigma

https://www.billboard....


Kummasti nuo Pop levyt loistavat poissaolollaan tuolla listalla... Missä ovat Michael Jackson, Madonna, Prince jne.... Puhumattakaan nykypoppareista....

#21 kirjoitettu 16.04.2018 21:05 Muok:17.04.2018 04:03

Vessajono kirjoitti:

No, se on heidän näkemyksensä ja heidän määritelmänsä "aidosta" rock-musiikista. Ensin meidän pitäis varmaan pystyä jotenkin objektiivisesti määrittelemään mikä on aitoa rock-musiikkia ja lienee sanomattakin selvää, että sitä me ei pystytä tekemään.


Tossa olet 100% oikeassa... Toisaalta tuon videon väitteet olivat niin raflaavia, etten malttanut olla avaamatta aiheesta ketjua, ja tästähän onkin kehkeytynyt ihan mielenkiintoinen keskustelu itse asiassa...

Selvästikin nuo videon keskustelijat pitävät aitona rock musiikkina sitä soolokitaravetoista rock musiikkia...

Itse lähestyn asiaa myös niin, että mulle aito "puhdas rock" musiikki on jotakin muuta kuin "etuliitteinen rock", siis ei punkia, ei hard rockia, jne... Itse asiassa kaikista "aidointa rockia" löytää ihan 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta, ennen kuin se eriytyi hard rockiin, heavy metalliin, ja niin edespäin...

Aito puhdas rock on mulle pääosin sellaista kamaa jossa komppikitara vetää suht clean soundeilla ja soolokitarassa on sitten sitä overdrivea...

Mutta korostan, että tuo on mun näkemys asiasta, ja aivan tahallani rajaan perus rock musiikin suht kapeasti...

Tuossa muutama esimerkki rockin alkulähteiltä:
Moody Blues - The Story In Your Eyes
Eagles - Hotel California
Kinks - Lola
Dirk Steffens - What Do I See
James Gang - Collage
Medicine Head - Rising Sun
Spooky Tooth - Wings On My Heart


Moni varmaan on mun kanssa tästä eri mieltä, mutta puhtaimmillaan rock on mun mielestä sitä, jossa on suht clean komppikitara ja overdriven soolokitara... Siis rock musiikkia ilman mitään etuliitteitä, kuten punk, psych, hard, heavy, jne...

#22 kirjoitettu 17.04.2018 12:57 Muok:17.04.2018 13:03

IT kirjoitti:

Toisaalta Pink Floydin albumi Dark Side Of The Moon pitää Billboardin 200 albumilistalla ennätystä siinä, että se on ollut listalla ennätykselliset 917 viikkoa eli yli 17 vuotta...

Eli kyllä niitä ikivihreitä löytyy, ja tuossa loput Billboard 200 listahuiput:
2) Bob Marley
3) Journey
4) Metallica
5) Guns 'n Roses
6) The Phantom Of The Opera
7) Nirvana
8) Zac Brown Band
9) Enigma

https://www.billboard....


Kummasti nuo Pop levyt loistavat poissaolollaan tuolla listalla... Missä ovat Michael Jackson, Madonna, Prince jne.... Puhumattakaan nykypoppareista....


Toisaalta tuolta Billboard 200 listalta löytyy myös kaikenlaista muutakin tilastoa, jossa Pop albumit ovat nekin mukavasti edustettuina...

Billboard 200 Wiki


Tuolta siis löytyy enemmän tilastoja ja tasapuolisempi esitys siitä, miten eri esiintyjät erilaisissa tilastoissa pärjäävät... Nuo popparit tuntuvat pärjäävän paremmin siinä tilastossa, jossa on listattu ne levyt, jotka on olleet pisimpään No1 tilalla, kun taas nuo rock puolen levyt pärjäävät suhteessa paremmin siinä, kuinka kauan ne ovat olleet ylipäätään tuolla listalla... Hieman kärjistäen voisi sanoa, että pop albumit nousevat nopeammin huipulle, mutta joutuvat myös unohduksiin sitten nopeammin...

#23 kirjoitettu 19.04.2018 16:59

Välimies kirjoitti:

yksinkertaista, aika...
aika tappoi rockin.


Niinpä... Aika on siitä vittumainen kaveri, että se tappaa lopulta kaiken... Kuin Midaksen kosketus, mutta kaikki muuttuu vain tomuksi ja tuhkaksi...

#24 kirjoitettu 21.04.2018 19:21

Kirjoitetaanpa vielä kommentti, jossa pohditaan tätä:

Kuinka paljon Rock musiikin kulta-aika (1965-1985) oli brittiläisen rock musiikin vaikutuksen ansiota länsimaissa?


Oliko kaikki lopultakin British Invasion nimellä tunnetun ilmiön ansiota:
British Invasion Wiki Suomi
British Invasion Wiki
List of British Invasion artists
List of Billboard Hot 100 number-ones by British artists

British Invasion on termi, jolla kutsutaan brittiläisten rockyhtyeiden Yhdysvalloissa 1960-luvun puolessavälissä saavuttamaa äkillistä suursuosiota. Tähän niin kutsuttuun alkuperäiseen British Invasioniin kuuluivat muun muassa The Beatles, The Rolling Stones ja Petula Clark. British Invasion oli mullistava ilmiö, sillä ennen sitä Yhdysvallat oli hallinnut maailman populaarimusiikkimarkkinoita.

Muita British Invasion bändejä: The Animals, Cream, The Spencer Davis Group, The Hollies, The Kinks, Manfred Mann, The Moody Blues, Small Faces, The Who, The Yardbirds, The Zombies...


Yleensäkin kun ajattelee Rock musiikin historiaa, niin brittiläiset rock bändit tietyllä tavalla ovat erityisen hyvin edustettuina:
Rock music of the United Kingdom

Although much too diverse to be a genre in itself, British rock has produced many of the most significant groups and performers in rock music internationally, and has initiated or significantly developed many of the most influential subgenres, including beat music, progressive rock, art rock, hard rock, heavy metal music, punk, post-punk, New Romantic, and indie rock.

Led Zeppelin, Pink Floyd, King Crimson, Jethro Tull, ELO, Procol Harum, Hawkwind, David Bowie, T. Rex, Queen, Elton John, Slade, Mud, Sweet, Black Sabbath, Deep Purple, Judas Priest, Motörhead, Rainbow, Iron Maiden, Def Leppard, Dr. Feelgood, Sex Pistols, jne. jne.


Olihan USA:ssakin tietty suuri joukko huippu rock bändejä, jotka olivat myös täällä Euroopassa ja muualla entisen brittiläisen imperiumin alueella (Kanada, Australia) erittäin suosittuja, mutta briteillä oli kyllä kokoonsa nähden erittäin suuri vaikutus modernin rock musiikin nousussa sellaiseen maailmanvaltaan, joka sillä musiikin maailmassa on ollut...

Mutta ilman brittiläistä panosta veikkaan, että musiikin kehitys USA:ssakin olisi ainakin osittain mennyt eri uomia pitkin, koska ennen brittiläistä invaasiota siellä soi amerikkalainen pop, rock 'n roll, blues, soul, jazz, folk, country, jne... Ja tuo brittiläinen rock musiikki on muutoinkin jättänyt syvän jäljen amerikkalaiseen musiikilliseen DNA:han... Toki USA on tuottanut myös erittäin suuren määrän omia rock muusikoita ja -bändejä, mutta kuinka paljon British Invasion tähän vaikutti, se onkin hyvä kysymys...

Ja kuten edellä tässä ketjussa on todettu, vuosi 2017 muistetaan USA:ssa vuotena jolloin hip hop/ R&B musiikki ohitti musiikin kulutustilastoissa rock musiikin... Onko tämä amerikkalaisen mustan musiikin vastaisku?

#25 kirjoitettu 22.04.2018 14:35

Rämevelho kirjoitti:
Mulle rocken roll on asioiden ilmaisemista vapaasti, johon kuuluu säröä ja huutoa. Innostuin siitä kun lapsena kuulin gunnareita ja Alice Cooperin kaltaisia bändejä. IT:n kanssa eri mieltä siitä mitä on puhdas rock., koska näen sen rankempana musana. Elviskin (king of rock) on rankempaa kun noi kevyen rokin esimerkit, mitä IT listasi........................................................ Ehkä nykyään moni uus artisti ei tosiaan ymmärrä sitä että rock perustuu bluesiin. Lähdetään vaan tekemään suoraan jotain törky metallia, ymmärtämättä juuria, ja perusteita. Itse saanu todellan paljon uusia juttuja omaan musaan kun perehdyin vähän bluesiin.


Mä luulen, että suurin osa porukasta on sun linjoilla mitä tulee rock musiikkiin, ja sen syvimpään olemukseen...

Mutta mutta... Asiat näyttävät usein erilaisilta aikalaisten silmissä, ja sitten niiden myöhempien sukupolvien silmissä...

Classic Rock tarkoitti alun perin suurin piirtein rock musiikkia, joka oli tehty joskus 1965-1975, mutta nykyään esim. Gunnareista näkee puhuttavan Classic Rock bändinä, mitä se ei mun kirjoissa ole... Hieno rock bändi se kylläkin on...

Samoin 70-luvulla, ja vielä 80-luvun alun Suomessakin puhuttiin usein heavy metallin sijaan heavy rock musiikista, ja Dioa ja Maideniä kuuntelevat olivat hevareita, eikä metallimusiikin kuuntelijoita... Termien käyttö muuttui viimeistään siinä vaiheessa, kun Metallica ja muu modernimpi metallimusiikki tuli esiin ja yleistyi...

Eli asiat näyttävät nykypäivän näkökulmasta erilaiselta kuin silloin 70-luvun alun taitteessa, jolloin moderni rock musiikki oli uutta, ja noi sun Gunnarit ja Alice Cooperit on enemmänkin sitten Hard Rock vaikutteista kamaa, tuon rockin klassisen kauden näkökulmasta...

Ja mulle esim. nämä biisit ja yhtyeet nimenomaan ovat sitä puhtaampaa "alkurockia", josta tuo särökitaramusiikki on sitten kehittynyt eri muodoissaan:

The Doors - Love Her Madly
The Guess Who - Do You Miss Me Darlin'
Lynyrd Skynyrd - Tuesday's Gone

Tämä viimeinen nyt kuuluu amerikkalaiseen Southern Rock genreen, mutta on tyyliltään tuota puhdasta rockia...


Tästä mun näkökulmasta katsoen voisi itse asiassa kysyä, että onko yksi syy Rock musiikin suosion laskuun se, että se on eriytynyt liian kauaksi juuriltaan ja lähtökohdiltaan, jossa rock musiikki perustui komppikitaraan, jossa oli suht clean saundi, sekä sitten soolokitaraan joka oli overdriven?

Onko nykyrockissa siis jo liikaa säröä ja metallia? Tai vastaavasti, onko kitaravetoisessa pop/rock musiikissa unohdettu se soolokitara ja bluesvaikutteet? Tästä jälkimmäisestä voisi olla esimerkkinä R.E.M. ja Losing My Religion... Hieno biisi sinällään, ei siinä mitään...

#26 kirjoitettu 25.04.2018 12:30

Ketjun aihe jäi hautumaan jostain syystä, ja mieleen tuli seuraava kysymys:


Mitä uutta rock-musiikissa on vielä tekemättä, niin että se olisi edelleen rockia?

#27 kirjoitettu 25.04.2018 15:44

katai kirjoitti:
Ketjun aihe jäi hautumaan jostain syystä, ja mieleen tuli seuraava kysymys:


Mitä uutta rock-musiikissa on vielä tekemättä, niin että se olisi edelleen rockia?


Niinpä... Hyvä kysymys... Mutta pätee moneen muuhunkin genreen...

#28 kirjoitettu 25.04.2018 22:15 Muok:25.04.2018 22:17

katai kirjoitti:
Mitä uutta rock-musiikissa on vielä tekemättä, niin että se olisi edelleen rockia?

IT kirjoitti:
Niinpä... Hyvä kysymys... Mutta pätee moneen muuhunkin genreen...

Kyllä.

Vetäydyin erään genren tekemisestä osittain siksi etten osannut vastata tuohon kysymykseen. Lyhyesti sanottuna, valtaosa kaikesta mahdollisesta ko. genren rajojen puitteissa oli jo tehty ja vaihtoehtoina oli joko vanhan toistaminen tai eri genren tekeminen.

Markkinat haarautuivat kumpaankin suuntaan. Konservatiivisempi puoli jatkoi tekemällä kopionkopioita vanhoista kaavoista, ajautuen eräänlaiseen murmelinpäiväpainajaiseen. Genren uudistushenkisistä suuntauksista taas hävisi se tunnelma joka alkuperäisessä kiinnosti.

Eli vaihtoehdoiksi jäi:
1) klassikot
2) uudet julkaisut jotka toistavat klassikoita ja toisiaan, ilman klassikoiden nostalgia-arvoa
3) uudet genret joista puuttuu sekä edeltäjän tunnelma että sen objektiivisesti analysoitavissa olevat musiikilliset piirteet

Toisinsanoen, genressä oli jo tehty valtaosa kaikesta mikä oli tehtävissä niiden rajojen sisällä joilla ko. genre oli [tietyn sukupolven] kuuntelijoiden ja tekijöiden toimesta määritelty.
Uudemmat sukupolvet taas tottuivat kokemaan ko. genren uusina muotoinaan, jatkaen joiltain osin saman genrenimen käyttämistä.

Päteekö tämä myös rockiin?

#29 kirjoitettu 25.04.2018 23:50 Muok:25.04.2018 23:54

katai kirjoitti:
Kyllä.

Vetäydyin erään genren tekemisestä osittain siksi etten osannut vastata tuohon kysymykseen. Lyhyesti sanottuna, valtaosa kaikesta mahdollisesta ko. genren rajojen puitteissa oli jo tehty ja vaihtoehtoina oli joko vanhan toistaminen tai eri genren tekeminen.

Markkinat haarautuivat kumpaankin suuntaan. Konservatiivisempi puoli jatkoi tekemällä kopionkopioita vanhoista kaavoista, ajautuen eräänlaiseen murmelinpäiväpainajaiseen. Genren uudistushenkisistä suuntauksista taas hävisi se tunnelma joka alkuperäisessä kiinnosti.

Eli vaihtoehdoiksi jäi:
1) klassikot
2) uudet julkaisut jotka toistavat klassikoita ja toisiaan, ilman klassikoiden nostalgia-arvoa
3) uudet genret joista puuttuu sekä edeltäjän tunnelma että sen objektiivisesti analysoitavissa olevat musiikilliset piirteet

Toisinsanoen, genressä oli jo tehty valtaosa kaikesta mikä oli tehtävissä niiden rajojen sisällä joilla ko. genre oli [tietyn sukupolven] kuuntelijoiden ja tekijöiden toimesta määritelty.
Uudemmat sukupolvet taas tottuivat kokemaan ko. genren uusina muotoinaan, jatkaen joiltain osin saman genrenimen käyttämistä.

Päteekö tämä myös rockiin?


Toi muuten on veteen piirretty viiva, että missä menee klassikoiden ja sen vanhan toiston raja...

Mihin vuoteen asti esim. rock musiikki tuotti niitä klassikoita, ja koska alkoi vanhan toisto?

Tuotettiinko klassikot jo 60-luvulla? 70-luvulla? Entä 80-luvun heavy metal taikka grunge?

Hieman tarkoituksella tässä nyt nostan tämän kysymyksen esiin, koska niitä klassikoita voi aivan hyvin syntyä tänäkin päivänä, jopa rock musiikin puolella... Ja sen määrittely, että koska homma rupesi olemaan vain vanhan toistoa on usein vaikeaa, koska se murros varmaankin tapahtuu pitkän ajan kuluessa...

Tai onko olemassa jokin kvantitatiivinen määrä biisejä, jotka on mahdollista tuottaa, ennenkuin homma alkaa kuulostamaan samalta? Jos ei ole, niin rajaa klassikoiden ja vanhan toiston välillä on entistäkin vaikeampi määritellä.

Itse olen sitä mieltä, että niitä kaikkia kauniita melodioita ei olla vieläkään keksitty... Tilaa luovuudelle on yhä, myös rockin piirissä...

#30 kirjoitettu 28.04.2018 09:56 Muok:28.04.2018 09:58

IT kirjoitti:
Toi muuten on veteen piirretty viiva, että missä menee klassikoiden ja sen vanhan toiston raja...

Jos biisit objektiivisesti mitattuna oikeasti toistavat itseään paljon, niin sanoisin että raja on usein piirretty sukupolvien mieliin, riippuen siitä milloin sukupolvi on ollut teini-ikäinen ja mikä silloin on ollut heille uutta ja elinvoimaista.

Laajemmin klassikot taitaa määrittää kulttuuri ja sen säilyttämä tieto edellissukupolvien tuotoksista. Esimerkiksi länsimaisessa "klassisessa" musiikissa vanhojen eurooppalaisten säveltäjästarojen hitit, tai rock-musiikissa täälläkin mainitut klassikot jotka uudemmat sukupolvet oppivat pitämään klassikoina koska edellinen sukupolvi on ne sellaisina historiaan kirjannut.

Pelkästään musiikillisten piirteiden näkökulmasta näkisin klassikoina ne teokset, joissa ensimmäistä kertaa tiivistyi jokin erityisen toimiva yhdistelmä, joka pääsi laajan kuuntelijamäärän suosioon (ja jota muut tekijät ovat yleensä kopioineet).



IT kirjoitti:
Tai onko olemassa jokin kvantitatiivinen määrä biisejä, jotka on mahdollista tuottaa, ennenkuin homma alkaa kuulostamaan samalta?

Periaatteessa on, riippuen kuinka tarkasti genren määrittelee. Jos nähdään että musiikillisen sisällön näkökulmasta genren määrittävät:

- sallitut sävellyksen piirteet (tempo, rytmit, asteikot, harmoniakulut, pituus, rakenne yms.)
- sallittu instrumenttien ja äänenvärien valikoima
- sallitut sanoitusten aiheet ja ilmaisutavat (jos genre ylipäätään sisältää vokaaleja)
- genren kuuntelijoiden ja tekijöiden yleisesti sallimat poikkeamat edellisistä

...niin jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, jossa valtaosa kaikista sallituista yhdistelmistä on toteutettu.

Esimerkiksi, jos otettaisiin kuunneltavaksi kaikki rock-biisit jotka:
- ovat alle 4 minuutin pituisia
- perustuvat blueskaavan mukaiseen, I-IV-V -asteita käyttävään kierteeseen duurissa
- eivät sisällä voimakkaasti särötettyä kitaraa

...niin jossain vaiheessa tulisi todennäköisesti sellainen tunne että on kuuntelemassa samaa biisiä eri sanoituksilla, mikä siis teknisesti pitääkin paikkansa.

Sama ilmiö alkaa jossain määrin toteutua jo niiden "neljän soinnun hittien" I-V-vi-IV:n ja i-bVI-bIII-bVII:n kanssa, vaikka biisien muu musiikillinen sisältö olisi erilaista.



IT kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että niitä kaikkia kauniita melodioita ei olla vieläkään keksitty...

Väittäisin että jos koko ihmiskunnan musiikkihistoriaa tarkastellaan, niin hyvin todennäköisesti kaikki mahdolliset melodiat joita ihmisaivoilla voi kokea kauniiksi on keksitty ja kokeiltu. Valtaosa on todennäköisesti jopa kirjattu ylös tai tallennettu äänitteinä, mutta niiden kaikkien analysointi ja luettelointi ei ole toistaiseksi ollut ihmisvoimin mahdollista tai mielekästä.

Olen aika varma että kun aikanaan tekoälyt päästetään ihmiskunnan nuotti- ja äänitearkistojen kimppuun niin "kauniiden melodioiden luettelo" syntyy suht helpostikin. Käsittääkseni tätä on jo tehty tutkimuslaitoksissa ja ohjelmistoyrityksissä, ja on vain ajan kysymys milloin musiikkiohjelmissa yleistyy "generoi melodia"-toiminto.

#31 kirjoitettu 28.04.2018 12:37

katai kirjoitti:

Pelkästään musiikillisten piirteiden näkökulmasta näkisin klassikoina ne teokset, joissa ensimmäistä kertaa tiivistyi jokin erityisen toimiva yhdistelmä, joka pääsi laajan kuuntelijamäärän suosioon (ja jota muut tekijät ovat yleensä kopioineet).

Väittäisin että jos koko ihmiskunnan musiikkihistoriaa tarkastellaan, niin hyvin todennäköisesti kaikki mahdolliset melodiat joita ihmisaivoilla voi kokea kauniiksi on keksitty ja kokeiltu. Valtaosa on todennäköisesti jopa kirjattu ylös tai tallennettu äänitteinä, mutta niiden kaikkien analysointi ja luettelointi ei ole toistaiseksi ollut ihmisvoimin mahdollista tai mielekästä.



Aika kattava vastaus sulla, ja hyviä argumentteja, mutta keskityn omassa vastauksessani tuohon ylläolevaan...

Me taidetaan osittain määritellä termi "klassikko" eri tavalla... Itse en tarkoittanut sillä sitä, että klassikossa jokin asia esiintyy ensimmäistä kertaa, vaan että klassikko on "helmi joka erottuu massasta"...

Tästä näkökulmasta tuo mun edellinen kommentti on edelleen kurantti... Mä näkisin asian niin, että genrellä on alku, nousu, huippu ja taantuminen.... Ja noita klassikoita mun merkityksessä syntyy kaikkina noina kausina, mutta eniten nousu ja huippu kausina...

Taantuminen alkaa silloin kun se paras uutuudenviehätys ja luomisvoima on kulutettu loppuun, mutta tämäkään ei tarkoita genren kuolemaa... Se tarkoittaa vaan sitä, että suhteessa aikaisempaan se klassikoiden määrä suhteessa siihen peruskauraan, joka kuulostaa samalta, vähenee... Eli sitä peruskauraa syntyy jonkin genren kaikissa elinvaiheissa, mutta sen määrä kasvaa genren vakiintuessa, ja vastaavasti niiiden klassikoiden osuus vähenee...

Mitä tulee noihin biisien melodioihin, niin mä näen nekin hiukka laveammin kuin yksittäisinä nuotteina ja niiden rimpsuina... Enemmänkin tarkoitin sitä melodiaa yhdistettynä biisin sointukulkuihin eli siihen harmoniaan... Siitä syntyy paljon laajemmin ajateltuna se biisin kuunteluelämys... Edelleen olen sitä mieltä, että niitä kauniita melodioita voi syntyä tänäkin päivänä... Mutta tähänkin pätee sama asia kuin noihin klassikoihin...

Rock ja pop musiikinkin puolella on siis mahdollista edelleen tuottaa niitä klassikoita elikkä helmiä, jotka erottuvat massasta, noin niinkuin laveammin ajateltuna...

¤¤¤
Tässä pari modernia klassikkoa suomalaisen pop musiikin saralta:
Chisu - Sama nainen
Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

En näe mitään syytä miksi näitä kahta biisiä ei voitaisi kutsua klassikoiksi, siis erityisiksi biiseiksi, jotka erottuvat massasta, ja joiden melodiakulutkin noin laajemmin ajateltuna ovat tuoreen ja raikkaan kuuloisia...

Aivan samalla lailla nämä ovat klassikoita kuin nyt vaikkapa tuo:
Barbra Streisand - Memory

#32 kirjoitettu 03.05.2018 07:24

Ja eipä ole pelkästään rock musiikki henkitoreissaan, vaan nyt myös iskelmämusiikilla menee huonosti:

Spotify aika tappoi iskelmämusiikin YLE


Kiinnostus perinteistä iskelmämusiikkia kohtaan on hiipunut suurissa levy-yhtiöissä. Yhtenä syynä on muutos musiikin kuluttamisessa, sillä jo 80 prosenttia musiikista kulutetaan suoratoistopalveluiden kuten Spotifyn kautta.

Näissä palveluissa kuunnelluinta musiikkia ovat kotimainen hip hop ja pop. Soitetuimpien kappaleiden listoilla eivät iskelmäkappaleet keiku.

Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen sanoo, että heidän levy-yhtiössään panostus iskelmään on vähentynyt.

– Mielestäni ollaan siirrytty Katri Helenan ajasta Gasellien aikaan. Raha seuraa sitä, jota kuunnellaan ja sen tyyppistä musiikkia me tuotamme enemmän. Tässä tilanteessa iskelmäartistit ja perinteiset rockbändit ovat haastavammassa tilanteessa, koska heidän yleisönsä eivät juuri näitä palveluita käytä.

Yllätys, yllätys... Suoratoistopalvelut ja levytysbisneksen logiikka tappavat iskelmän ja rock musiikin, mutta hip hop ja pop porskuttaa... Tuleepa olemaan jännä seurata, missä tilanteessa musiikkibisneksessä ollaan joskus 10 vuoden päästä?

#33 kirjoitettu 03.05.2018 10:58

IT kirjoitti:
Suoratoistopalvelut ja levytysbisneksen logiikka tappavat iskelmän ja rock musiikin, mutta hip hop ja pop porskuttaa... Tuleepa olemaan jännä seurata, missä tilanteessa musiikkibisneksessä ollaan joskus 10 vuoden päästä?

Perimmäisenä tappajana lienee aika, maailmojen tuhoaja. Iskelmän alkuperäinen kuuntelijasukupolvi alkaa olla iässä jossa kuunnellaan papin loppusiunauksia ja iskelmä-sana puolestaan on 80-luvulta saakka tarkoittanut "jotain mitä epätyylikkäät vanhempani kuuntelevat".

Genresuosion osalta jatkunee sama kuin aiemminkin, eli sukupolvien massat tykästyvät teinivuosiensa ääniraitaan kunhan se poikkeaa riittävästi vahempiensa vastaavasta ääniraidasta. Sitten kun heistä tulee vanhempia, lapsensa kuuntelevat jotain uudempaa, ja niin edelleen.

#34 kirjoitettu 03.05.2018 11:47

katai kirjoitti:

Perimmäisenä tappajana lienee aika, maailmojen tuhoaja. Iskelmän alkuperäinen kuuntelijasukupolvi alkaa olla iässä jossa kuunnellaan papin loppusiunauksia ja iskelmä-sana puolestaan on 80-luvulta saakka tarkoittanut "jotain mitä epätyylikkäät vanhempani kuuntelevat".



Varmasti aikakin tappaa, se on jo tässäkin ketjussa todettu, mutta oikeastaan tuon YLEn uutisen ideana oli se, että iskelmän kuihtumiseen on viime vuosina vaikuttanut nimenomaan tuo suoratoistopalvelujen yleistyminen.... Suuri osa musiikista kulutetaan nykyään tällä tavalla, ja levy-yhtiöt ovat ruvenneet tuottamaan musiikkia enemmän noille suoratoistopalveluille...

Koska tuosta uutisesta selviää myös että:

Mattila sanoo, että vaikka iskelmää juuri nyt hyljeksitään, sen kuulijakunta ei ole kadonnut minnekään. Se näkyy erityisesti keikoilla, joilla porukkaa riittää entiseen malliin. Mattilalla keikkakalenteri on täynnä loppuvuoteen saakka.

– Kyllä ihmiset tykkäävät iskelmästä keikkalavoilla ja mitä enemmän mennään 80- ja 90-luvun iskelmiin, niin sitä enemmän nuoriso on siellä bilettämässä ja tanssimassa.
https://yle.fi/uutiset...

Pointti? Nuoretkin kuuntelevat iskelmää, ja keikoilla käy yhä porukkaa... Ongelma on van se, että levy-yhtiöt ovat hylkäämässä iskelmän, koska sitä ei kuunnella samassa määrin suoratoistopalvelujen avulla ja kautta kuin poppia ja hip hoppia...

#35 kirjoitettu 03.05.2018 14:43 Muok:03.05.2018 14:48

IT kirjoitti:
Nuoretkin kuuntelevat iskelmää, ja keikoilla käy yhä porukkaa... Ongelma on van se, että levy-yhtiöt ovat hylkäämässä iskelmän, koska sitä ei kuunnella samassa määrin suoratoistopalvelujen avulla ja kautta kuin poppia ja hip hoppia...

Jos näin tosiaan on, niin ilmeisesti iskelmän keikkayleisöjä ei kiinnosta kuunnella sitä (tai ainakaan maksaa siitä) muuten kuin keikoilla.

Levy-yhtiöt myyvät missä tahansa formaatissa jos sitä vain halutaan ostaa, ja kysyntä näkyisi äänitteiden myynnissä jos kysyntää olisi. Iskelmä-CD:t hävisivät kaupoista koska niitä ei ostettu ja vaikuttaa siltä että nykyisin maksavia asiakkaita löytyy eniten suoratoistopalveluista.

Toisinsanoen, jos iskelmä on kuihtunut, niin vähemmän suoratoistopalvelujen yleistymisen takia kuin siksi ettei iskelmä-äänitteet (muodossa tai toisessa) enää kiinnosta suurinta osaa maksavista asiakkaista.



Tulee mieleen eräs (iskelmääkin myyvän) kotimaisen levy-yhtiön pomo, joka tapasi postailla yhdessä Facebookin musiikkialan ryhmistä CD:iden myynnin laskemisesta ja esittää syyksi milloin mitäkin, yleensä jotain digitaalisiin palveluihin liittyvää. Valtaosa niistä syistä oli pohjimmiltaan seurauksia sukupolvien ja genresuosion vaihtumisesta sekä musiikin kokemistapojen muuttumisesta.

Vertailuesimerkkinä tulee mieleen eräs ulkomainen marginaaligenrejen levy-yhtiö joka aloitti myymällä vinyylejä, sitten myi CD:itä, sitten tiedostoja ja sitten suoratoistoa, vaihtaen genreä sitä mukaa kun trendit muuttuivat, mainostaen musiikkiaan oman radio-ohjelman kautta ja ollen koko ajan sidoksissa myös keikkojen järjestämiseen artisteilleen (auttaa se että omistajat ovat yksi pääartisteista).
Kun yhdelle firman pomoista valitettiin siitä että firma seurasi trendejä ja hylkäsi vanhat asiakkaat (genreineen, formaatteineen ja kulutustottumuksineen), tämä sanoi jotakuinkin että markkinoiden muuttumista vastaan taisteleminen on kuin yrittäisi käskeä tulevaa vuorovettä pysähtymään.