Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.09.2019 11:17

Tämä on kulkenut jo lähes 20 vuotta mukanani:

Lehtivihreät - Pohjoisen poika

Muistoja. Vuosituhannen taitteen karuja aikoja. Suomalaista melankoliaa parhaimmillaan. Vaikka itsemurha-aikeisiin viittaava sanoitus ei nyt suoraan omaan elämääni liitykkään niin se puhuttelee vahvasti. Väkisinkin tulee kylmät väreet ja pala kurkkuun joka kerta kuunnellessa.

Mutta tuo sanoitus. Miten joku voikaan kirjoittaa noin täydellisen tarinan? Jokainen sana, jokainen loppusointukin on juuri oikealla paikallaan. Mitään ei ole liikaa, mitään ei puutu. Bändin rumpalin tekemä biisi, mutta täydellisesti laulaja tulkitsee. Hienot melodiat ja saundit, pelkistetty bänditoteutus ilman mitään tuotannollisia kikkailuja.

#3 kirjoitettu 29.09.2019 11:43

Kostiainen kirjoitti:
Tämä on kulkenut jo lähes 20 vuotta mukanani:

Lehtivihreät - Pohjoisen poika

Muistoja. Vuosituhannen taitteen karuja aikoja. Suomalaista melankoliaa parhaimmillaan. Vaikka itsemurha-aikeisiin viittaava sanoitus ei nyt suoraan omaan elämääni liitykkään niin se puhuttelee vahvasti. Väkisinkin tulee kylmät väreet ja pala kurkkuun joka kerta kuunnellessa.

Mutta tuo sanoitus. Miten joku voikaan kirjoittaa noin täydellisen tarinan? Jokainen sana, jokainen loppusointukin on juuri oikealla paikallaan. Mitään ei ole liikaa, mitään ei puutu. Bändin rumpalin tekemä biisi, mutta täydellisesti laulaja tulkitsee. Hienot melodiat ja saundit, pelkistetty bänditoteutus ilman mitään tuotannollisia kikkailuja.


Enpä ole bändiin aikaisemmin törmännyt. Olen ihan samaa mieltä sekä biisistä että bändistä. Tässä ollaan päivänselvästi liikkeellä teksti edellä ja musiikki on rakennettu lähinnä tukemaan persoonallista tarinaa. Solisti vetää biisin juuri niin kuin se pitääkin tehdä: rehellisesti omalla äänellään ilman turhia kiekumisia ja poseerauksia. Tuotantokaan ei ole onnistunut ylituottamaan teosta. Tahtilaji on valittu vaihteeksi muuksi kuin 4/4:ksi (liekö 3/4 vai 6/8?) joka sopii hyvin tämänkaltaiseen kerrontaan.

Pieni vaarahan tässä toki on, että joku kuuntelee tämän 10 kertaa putkeen ja vetää ranteet auki; musiikilla kun kuulemma on sellaisiakin vaikutuksia. Tästä huolimatta kiitettävä arvosana.

#4 kirjoitettu 01.10.2019 11:15

Biisi joka on kulkenut mukanani 60-luvulta saakka, on Jimi Hendrixin Purple Haze monoversiona (huom!). Muistan vieläkin kun kuuntelimme biisiä ensimmäistä kertaa kaverin kannettavalla pattereilla toimivalla "pakeliittilevysoittimella". En edes muista kuka levyn oli hankkinut, mutta ainakaan se en ollut minä. Ensimmäinen reaktio oli: mitä helvettiä tämä oikein on? Möyryävä kitara veti riffiä, joka tuntui ihan ufolta brittipoppareiden sisäsiistien teosten jälkeen. Pakko oli kuunnella biisi uudestaan ja uudestaan, vaikka kuulosti sille, ettei solisti oikeastaan edes laula vaan karjuu (Jimi oli itsekin pitkään sitä mieltä ettei osaa laulaa, vaikka osaa aivan hemmetin hyvin). Se oli popparille järisyttävä kokemus.

Opettelin jossain vaiheessa soittamaankin biisin, vaan tuskin se enää menisi vaikka yrittäisinkin. Vasta vuosia myöhemmin selvisi sekin, mistä Jimi oikeastaan laulaa. Kuuntelen levyä aina silloin tällöin, ja muistan oikein hyvin mille ensimmäinen kuuntelukokemus tuntui.

Seurasihan siitä sekin, että hyllyssä on jonkinmoinen pino Hendrixin LP-levyjä. Jonneille tiedoksi, että LP tarkoittaa pitkäsoittoa ja se on sellainen vähän frisbeen näköinen musta, pyöreä ja litteä muovilevy, joka on sujautettu yleensä kaksien kansien väliin: valkoisen paperisen ja värikkään pahvisen.

#5 kirjoitettu 01.10.2019 17:16

Jos saa yhden kappaleen valita, sehän on joku hiphop-biisi silloin, niin sanoisin, että yks, jota yhä kuuntelen, on Fintelligens - Voittamaton. Tiedän, että jotkut eivät välttämättä tätä biisiä arvosta, kun on soinut paljon radiossa ainakin silloin, kun se oli ihan uusi.

Sen takia tää onkin tärkeä biisi, koska se teki suomihiphopista tosi suosittua ja näiden jälkeen moni teki levytyssopimuksen ja koko genre alkoi kasvamaan.

Myöskään nykynuoret ei tätä biisiä varmaan osaa arvostaa. Tää on vaan sitä ajankohtaa, johon huomaan aina palaavani. Vaikka uutta musiikkia on niin tähän voi aina palata ja tähän voi luottaa...