Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.01.2020 11:55

Pohjustan tämän ketjun avaamalla hiukan omaa taustaani... Lukion jälkeen olin hanttihommissa lähettämössä, tsupparina ja autonkuljettajanakin... 90-luvun laman aikaan opiskselin myös vuoden verran radiotoimintaa, ja olin työharjoittelussakin oikeassa radiossa, jossa luin uutisia ja pääsin jopa juontamaan oikeaa radio-ohjelmaa kun tuurasin erästä vakitoimittajaa yhdessä paikallisradiossa...

Radiotoimintaa opiskellessa heräsi kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, ja päädyin opiskelemaan Helsingin yliopistolle valtio-oppia, jossa erikoistuin maisterinopinnoissa kansainväliseen politiikkaan... Opintojen jälkeen vaan tapahtui kaikkea sellaista, joka vei minut aivan toiseen suuntaan, joten en ole koskaan tehnyt koulutustani vastaavia töitä...

Viime vuosikymmen on mennyt varsinkin musiikkipainotteisesti. Olen myös yhdessä välissä lukenut aika paljon populääritieteellisiä kirjoja fysiikasta ja tähtitieteestä, ja aina silloin tällöin kaivan sosiologian kirjat esiin, kun mua on kiinnostanut yhteiskunnallisen järjestelmän mallintaminen...

On oikeastaan kummallista, ettei yhteiskuntatieteillä ole tarjota yhtä kokonaisvaltaista mallia yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta järjestelmästä, vaikka aihetta on tutkittu jo yli sata vuotta tieteellisestikin... Tieteenalana yhteiskuntatieteet on vaan niin pirstaloituneet omiin suppeisiin kuppikuntiiinsa...

Mut joo, kävin pikaisesti tutkiskelemassa vanhan opinahjoni koulutustarjontaa, ja nykyään näyttää siltä, että valtio-oppi ja viestintä on yhdistetty yhdeksi kandin- ja maisterinohjelmaksi...

Politiikan ja viestinnän koulutusohjelma

Tuolta sivulta siis se kohta jossa esitellään "Maailmanpolitiikka" vastaa omaa koulutusohjelmaani, jonka suoritin... Toki painopisteet ovat muuttuneet kun maailmakin on muuttunut parissakymmmenessä vuodessa...

#3 kirjoitettu 05.01.2020 17:59

Peruskoulu kuuluu pakolliseen oppivelvoitteeseen, niin aloitetaan siitä. Olin koko koulun ajan hyvä koulussa. Sain kiitettäviä arvosanoja ja oli hyvä keskiarvo. Tuohon aikaan oli myös meidän kotikaupungissa opettajien lomautuksia. Sekin on vaikuttanut omiin opiskeluihin ja oli aika lailla väärin kaikkia tuolloin koulua käyneitä kohtaan. Opiskelin tuolloin kahdeksannella luokalla. Tuon ikäiset tarvitsee vielä paljon opettajan ohjausta ja tukea. Elämään kuului musiikkia, josta olin todella kiinnostunut sekä liikunnallisia harrastuksia. Se oli tuohon aikaan, kun tutustuin myös kotisivujen tekemiseen HTML:llä ensimmäistä kertaa.

Suurin osa luokaltani meni lukioon ja niin menin minäkin. En koskaan oikeastaan miettinyt menemistä amikseen tai muutenkaan muualle kuin lukioon, vaikka tiesin, että amis tai kauppis tai jopa ravintola-alan koulutus olisi ollut mahdollisia.

Lukion kurssitarjonta oli tosi laaja. Halusin opiskella kaikkea mahdollista, mikä kiinnosti. Mielessä kävi liikunta- ja/tai kuvaamataito-diplomin suorittaminen, psykologian opintoihin suuntautuminen, ranskan kieleen keskittyminen ja sitten se, minkä valitsin eli matematiikka ja fysiikka, joita sitten päädyin enemmänkin opiskelemaan. Kemiaa olisi ollut tarjolla, mutta opettaja oli tosi huono. Miksi valitsin juuri näin? Ajattelin, että psykologiksi tai kuvataiteilijaksi en halua ja niissä ei pärjäisi niin suurella todennäköisyydellä. Halusin siis pelata varman päälle ja suuntautua fysiikkaan ja matematiikkaan.

Lukio oli jo ihan oikeaa opiskelua. Harmittaa vähän, että jostain syystä jätin elektroniikka-kurssin käymättä. Se olisi ollut valinnainen fysiikan kurssi. Koska matikka sujui, päätin hakea jatko-opiskelupaikkaa alalta. Pääsin sisään TKK:n Konetekniikkaan. Meni kuitenkin tosi monen mutkan kautta lopulta ja päädyin sitten aloittamaan yo-pohjaisen ammattikoulun jossa opiskelin kaksi vuotta. Työssäoppimiset kuluivat kannettavien tietokoneiden huollossa. Pidin työstä, mutta en ollut ihan luokan parhaita tekijöitä. Oppiminen oli todella käytännönläheistä, vaikka oli meillä ihan piirilevyn suunnittelua ja laiteläheistä ohjelmointiakin. Lopputyö oli hauska tehdä. Aiheeksi mietittiin yhdessä opettajien kanssa "elektronisen musiikin toteuttaminen tietotekniikkaa käyttäen" (suurinpiirtein tämä oli työn nimi). Sainkin työstä hyvän arvosanan.

Sitten alkoikin aikuisiällä vielä ihan oikea opiskelu, kun päätin hakea ja pääsinkin Metropoliaan opiskelemaan tietotekniikkaa. Tuolloin sille oli oma linja, kun nykyään on vain "tieto- ja viestintätekniikka". Opinnot kestivät minulla 6 vuotta. Opin aika paljon tuona aikana. Opin oikeasti koodaamaan. Aluksi siellä opiskeltiin matematiikan ja fysiikan perusteita, viestintää ja ohjelmoinnin alkeita. Myöhemmin tutustuttiin tietokantojen suunnittelun perusteisiin, olio-ohjelmointiin,
tietokanta- ja tietorakenteisiin, erilaisiin algoritmeihin, tietokoneen sekä mikroprosessorin toimintaan, UNIXiin ja Linuxiin, suunnittelumalleihin, projektityöskentelyyn, tiedonlouhintaan ja moneen muuhunkin aihepiiriin. Suuntauduin siis ohjelmistotekniikkaan. Olisin voinut suuntautua myös tietoliikennetekniikkaan tai tietoverkkoihin.

Nykyään muuten voi suuntautua mm. pelien kehittämiseen tai ohjelmistotuotantoon. Opiskelin siis Metropoliassa, tässä linkki: https://www.metropolia...

Siellä voi opiskella myös muuta läheisesti tietotekniikkaan liittyvää, kuten elektroniikkaa ja sähkö- ja automaatiotekniikkaa...

Olen lukenut satunnaisesti netistä eri keskustelualueilta neuvoja, että "ei kannata hakea sinne AMKiin tietotekniikkaa lukemaan, kun ei ne työllisty kuitenkaan valmistumisen jälkeen". Mistä sitä voisi etukäteen tietää, miten paljon oppii tai miten hyvin opinnot menee. Kyllä mielestäni kannatti opiskella. Opin paljon. Tuntuu ihan hyvälle, kun sai sen todistuksen lopulta käsiinsä.

Valmistumisen jälkeen olen hakenut töitä. Töitä olen saanut lopulta asiakaspalvelutehtävistä vaikka viime vuosi menikin töitä hakiessa.

Et semmonen stoori se...

#4 kirjoitettu 05.01.2020 18:46

Kyllä minäkin suosittelisin 2-3 vuoden työskentelyä, ennen korkeakouluopintoja, jos vaan se on mahdollista. Tietäisi vähän mitä haluaa tehdä työkseen.

#5 kirjoitettu 05.01.2020 20:05

geeli kirjoitti:

Kyllä minäkin suosittelisin 2-3 vuoden työskentelyä, ennen korkeakouluopintoja, jos vaan se on mahdollista. Tietäisi vähän mitä haluaa tehdä työkseen.


Riippuu vähän siitä mitä työtä tekee ja mikä on tuleva opiskelupaikka... Itse näkisin kuitenkin, että suomalaiset nuoret pitäisi saada nopeammin toisen asteen koulutuksesta korkeakouluihin...

Itsehän olin oikeastaan 90-luvun lamakautta lukuunottamatta, jolloin olin vuoden työttömänä, jatkuvasti joko koulussa, työssä taikka kumpaakin...

Oma työhistoria alkoi mainosten jakamisella joskus 13-vuotiaana... Sitten heti kun pääsi oikeisiin kesätöihin, niin yhden kesän siivosin toimistoja, sitten olin kaupan lihatiskillä yhden kesän, iltaduunissa siivosin toimistoja, sosiaalitiloja, varastoja ja tuotantotiloja, varastossa kerääjänä, olin myös kirjapainossa kärräämässä roskapaperia, maalinvalmistaja ja näytteenottaja, lihalähettämössä, tsupparina ja autonkuljettajana, puhelinhaastatteluja tekemässä, varastokeräilijänä isossa tuoretuotevarastossa, varastossa telakalla jossa oli kaikenlaista putkenpätkää eli lvi-kamaa ja eristettä valmisteilla olevaan laivaan, tutkimusapulaisena, pankki- ja asiakaskortteja valmistamassa, kuoretuskoneen hoitaja, yritysmuuttoja tekemässä eli koneita ja laitteita siirtelemässä, kirjapainon jälkikäsittelytyössä, pakettiautonkuljettajana, sanomalehtiä jakamassa yötyössä, ja varmaan muutamassa muussakin duunissa jotka juuri nyt ei tule mieleen... (Esim. radiossa uutisia lukemassa ja juontamassa lyhyen aikaa...)

Olin yli kolmekymppiseksi asti jatkuvasti joko opiskelemassa tai työssä taikka kumpaakin...

Itse sanoisin näin, että työkokemus erilaisista duuneista auttaa ymmärtämään (työ)elämää, mutta ei noista perusduuneista paljoa ole apua jos suunnittelee korkeakouluun menoa... Silti, työnteko kannattaa aina... Sekä opiskelu...

#6 kirjoitettu 05.01.2020 21:03

Tuo 2-3 vuotta vaikkapa myyntityötä ja sitten kauppatiedettä lukemaan, niin saattaa päästä ihan uralle. Haasteena onkin, että jos se myyntityö ei nappaakkaan, niin mitä tehdä sitten. Olen itse toiveikas sen suhteen, että vielä löytäisin oman juttuni.

Tavoite voisi olla uran luominen. Toisaalta se, että nauttii työstään on tärkeää. Palkkakin on mukavaa saada tietysti, mutta nykyään taitaa tie palkalliseen työpaikkaan olla aika monimutkainen. Saattaa joutua ensin työttömäksi, sitten työkokeiluihin, sitten palkkatuella työskentelyyn ja lopulta siihen palkkaduuniin. Aika moneen työpaikkaan vaaditaan se 1-3 vuotta työkokemusta.