Mikseri.net

#2 kirjoitettu 13.02.2021 14:40

Syksyn ja talven 2018-2019 kuljin ovenkarmitehtaassa töissä. Työmatka oli 57km suuntaansa. Joka arkiaamu heräsin klo 4 ja viiden jälkeen lähin ajelemaan töihin kuudeksi. Päivä puuduttavaa tehdastyötä ja kolmelta ajo taas kotiin. Jatkuvaa pimeyttä ja kylmyyttä. Väsytti ja vitutti. Töiden jälkeen ei todellakaan jaksanut tehdä mitään. Pari tuntia hereillä oloa ja sitten nukkumaan että jaksaa aamulla taas herätä töihin. Siitä huolimatta olin kokoajan väsynyt. Eristäydyin kavereistani täysin ja lopulta aloin eristäytyä perheestänikin. Ei vaan jaksanut. Laihduin 11 kiloa puolen vuoden aikana. Pää alkoi hajoilla. Lopulta otin lopputilin ja siirryin eri hommiin. Joku nuori olisi varmasti tommosta jaksanut, mutta mulla alkoi jo ikä painaa.

#3 kirjoitettu 13.02.2021 15:05

Kostiaiselle sellaista vastakommenttia, että hyvä että otit lopputilin ja siirryit muihin hommiin... Mukava kuulla että voit paremmin...

Itselläkin on vuosien takaa duunista kokemusta kun en saanut nukuttua, ja uni tuli säännöllisesti vasta 2-3 aikaan yöllä, vaikka joka aamu oli herättävä ennen seitsemää duuniin... Yöunet jäivät jatkuvasti 4-5 tuntiin viikolla, ja loppuviikosta olo oli päivällä kuin olisi ollut pienessä sievässä... Kun tota oli kestänyt kuukausitolkulla, niin toipumiseen ei normi viikonloppu riittänytkään, mutta jos oli pitkä viikonloppu, niin kolmantena päivänä olo rupesi kunnon unien jälkeen olemaan normaali...

Jos vaan mahdollista, niin kannattaa yrittää järjestää oma työelämänsä siten, että pystyy nukkumaan kunnolla... Musta ei esimerkiksi olisi koskaan ollut 3-vuorotyöhön, koska mun sisäinen kello vaan olisi pannut liikaa vastaan...

#4 kirjoitettu 13.02.2021 16:25

Ei mulle onneksi mitään ihan hirveän rankkaa ole töissä tapahtunut. Voisin kuitenkin kertoa, miten pelimyymälän kassalla työskennellessä sain aika vaikean asiakkaan vastaan.

Asiakas kysyi ensin alennusta. Sanoin, etten sellaista voi antaa vielä senkin takia, että esimies oli kieltänyt tällaisen. Asiakas kysyi minulta, voiko palauttaa tuotteen ja saada rahat takaisin, jos ei ole tyytyväinen. Tätäkään en voinut hänelle myöntää. Jos olisin sanonut kyllä, niin käytännössä meillä olisi ollut asiasta eräänlainen suullinen sopimus. Sanoin siis jyrkästi ei. Mainitsin toimivuustakuusta, joka oli valmistajan myöntämä. Tämän jälkeen asiakas totesi "vittu mitä paskaa!" ja lähti pois liikkeestä.

Asiakas tuli kassalle n. tunnin kuluttua uudestaan. Hän ojensi setelinipun. Laskin rahat ja siitähän puuttui jokunen euro. Sanoin tästä sitten ja asiakas suuttui jälleen ja kertoi, että olimme sopineet alennuksesta. Emme olleet siitä sopineet millään muotoa.

Asiakas tuli vielä takaisin. Tällä kertaa oli valmis maksamaan oikean summan. Kaupat tehtiin. Mutta...asiakas tuli vielä kerran. Tällä kertaa hän olisi tarvinnut juuri ostamaansa laitteeseen adapteria. Oli jo selvästi rauhallisempi. Meiltä ei ikävästi kyllä löytynyt tuota adapteria. Asiakas lähti matkoihinsa.

Tää oli siis niinsanottu keissi "hankala asiakas".

Sit on kaikkee ihan peruspaskaa. Haukkuja tullut, kun joku asia mennyt veetuiksi. Ja raskasta on ollut työ joskus mullakin ja sitä oppii arvostamaan vapaa-aikaa, kun on raskasta töissä jonain päivänä.

#5 kirjoitettu 13.02.2021 21:45

En tiedä onko tämä nyt niin rankkaa, mutta taitaa olla rankin, jonka keksin: Kesällä 25 °C lämpötilassa piti valmistaa 3 kuutiota 30 % rikkihappoa väkevästä haposta. Päällä asianmukaisesti kokonaamari suojaamassa hengitystä ja silmiä ja tähän päälle varsin huonosti hengittävä tychem-suojahaalari. Hommassa ei tainnut sinänsä mennä kuin joku 2 h mutta loppupuolella oli aika kypsä olo. Onneksi oli vaihtovaatteet matkassa kun arvasin, että kaikki vaatteet ovat homman jälkeen kuin uitetut. Tähän päälle voi ympätä sen, että kokonaamarin hihnat alkavat jossain vaiheessa kiristää päätä varsin ikävästi. Toki mieluummin se kuin rikkihapon saaminen silmiin.

Jos homman olisi tehnyt nopeasti, olisi saanut varmaan kunnon työturvahuomautuksia. Teoriassa aikaa olisi ehkä voinut käyttää vain puoli tuntia koko hommaan, mutta jotkut saattavat muistaa koulusta lorun "ensin vesi, sitten happo - muuten tulee käteen rakko". Kun rikkihappoa sekoittaa veteen, se kuumenee aivan käsittämättömän paljon. Ongelmaa ei ole jos tekee hommia labramittakaavassa tai jompi kumpi ainesosista on paljon vähäisempi. Esim. 5 % hapon valmistaminen. Sen sijaan yli 30% liuosten valmistaminen on kaikkein vaarallisinta, koska laimennusvesi ei riitä jäähdyttämään kuumenevaa happoa ja se voi alkaa kiehua ja roiskua ympäriinsä.

Siellä siis laimenneltiin helteellä kumihaalareissa ja kaasunaamareissa happoa muovikonteissa ja samalla kontit hohkasivat tulikuumina ja ajatukset olivat luokkaa "toivottavasti se ei nyt ala kiehumaan". Selvittiin ilman happoroiskeita ja kontitkaan eivät sulaneet.

P.S ei ole rankka homa, mutta edelliseen liittyen joskus labrahommissa piti valmistaa 50 % rikkihappoa. Käytin laimennusvetenä silloin jäämurskaa.