|
Kirjoittaja
|
Kohtaamisia...
|
|
IT
IT Resurrected
13596 viestiä
|
#1 kirjoitettu
03.03.2021 19:22
Kohtaamisia...
Elikkä tällainen ketju... Ideana siis se, että kerrot muille jostakin kohtaamisesta elävän olennon kanssa.... Kohtasitko metsässä hirven taikka karhun? Kapakassa ensirakkauden? Tai jonkun mielenkiintoisen ihmisen? No nyt on lupa kertoa tällaisista kohtaamisista... Ja pysytään sitten asialinjalla, ja jätetään mahdolliset irstaat yksityiskohdat pois tästä ketjusta...
Sana on vapaa... 
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
IT
IT Resurrected
13596 viestiä
|
#2 kirjoitettu
03.03.2021 19:34
Itse kerron kohtaamisesta joka sattui joskus vajaa 20 vuotta sitten... Olin yksin jossakin Helsingin rautatieaseman lähellä sijaitsevassa baarissa juomassa olutta, ja jossakin vaiheessa seuraani ilmestyi sellainen parrakas kreikkalainen kaveri... En muista enää tarkkaan kuinka kohtaaminen tapahtui, ja kuinka rupesimme juttusille, mutta englantia väännettiin...
Kaveri pyysi minua näyttämään Helsingin kapakoita, ja oliko jo niin myöhä tai jotain, mutta Tavastialla ei enää ollut bändiä soittamassa, ja sinne pääsi sisään tosta vaan, joten vein kaverin Tavastialle, ja kerroin hänelle että ollaan legendaarisella helsinkiläisellä rock klubilla, jossa tuli joka viikonloppu aikoinaan 18+ kesäisenä käytyä ahkeraan...
Siinä kun tutustuttiin paremmin, kerroin hänelle että olin opiskellut yliopistolla kv. asioita, ja hän kertoili minulle omasta työstään... Hän oli koulutukseltaan meribiologi taikka jotain, enkä muista minkä takia hän oli Suomessa, mutta kaveri kertoi tekevänsä työtä kilpikonnien parissa Kreikan saarilla... Tarkemmin ottaen hän oli tutkija, ja tutki siis kilpikonnia...
Oli mun mielestä aika eksoottinen työ hänellä... Tuli Jacques Cousteau mieleen hänestä...
Ja ei siinä sitten sen kummempaa... Juotiin Tavalla muutamat oluet, turistiin niitä näitä, ja lopulta kaveri lähti omalle hotellilleen, ja minä taisin ottaa taksin kotia kohti...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Jamsteri
1054 viestiä
|
#3 kirjoitettu
03.03.2021 21:08
Kesällä 2014 oli pelaamassa kyykkää itseäni vastaan yliopiston kyykkästadionilla noin klo 00:30 kun ei ollut parempaakaan tekemistä juuri silloin. Paikalle tuli joku random-joukko yön kaljakävelyllä ja he kiinnoistuivat touhustani. Opetin porukalle säännöt ja haettiin varastosta lisää pelivälineitä, jonka jälkeen pelasin heidän kanssa yhden ottelun keskellä yötä. Tulosta en muista, mutta taisin pyyhkiä ensikertalaisilla pöytää siinä pelissä. Palkaksi kiinnostavasta kokemuksesta porukka lahjoitti minulle yhden oluen!
Arton tarinasta tulee mieleen, että jos tapaisi jonkun idolinsa valmistautumatta keskellä katua, jutut olisivat varmaan juurikin tasoa "-Ootsä se x? -Joo. -Sulla on hyviä biisejä! -Aha, kiitti"
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
veezay
bassofriikki
7643 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#4 kirjoitettu
03.03.2021 21:40
IT kirjoitti:
Ja pysytään sitten asialinjalla, ja jätetään mahdolliset irstaat yksityiskohdat pois tästä ketjusta...
Sana on vapaa...
no kumpi se nyt sit on?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT
IT Resurrected
13596 viestiä
|
#5 kirjoitettu
03.03.2021 21:41
Jamsteri kirjoitti:
Kesällä 2014 oli pelaamassa kyykkää itseäni vastaan yliopiston kyykkästadionilla noin klo 00:30 kun ei ollut parempaakaan tekemistä juuri silloin. Paikalle tuli joku random-joukko yön kaljakävelyllä ja he kiinnoistuivat touhustani. Opetin porukalle säännöt ja haettiin varastosta lisää pelivälineitä, jonka jälkeen pelasin heidän kanssa yhden ottelun keskellä yötä. Tulosta en muista, mutta taisin pyyhkiä ensikertalaisilla pöytää siinä pelissä. Palkaksi kiinnostavasta kokemuksesta porukka lahjoitti minulle yhden oluen!
Heh... Hauska kokemus sulla...
Mistä tulikin mieleeni kokemus 90-luvun alkupuolelta kun oli se suuri lama... Olin ollut Helsingin keskustassa ryyppäämässä oikein urakalla, ja muisti oli mennyt... Siihen aikaan paikallisjunat länsi Vantaalle, ja toisaalta Kirkkonummelle lähtivät suht samoilta laitureilta, ja olin ilmeisesti mennyt väärään junaan sen ryyppyreissun päätteeksi, kun heräsin Kirkkonummen asemalta keskellä aamuyötä... Ei siis mitään hajua kuinka sinne olin päätynyt, ja matkaa Helsingin keskustaan varmaankin se 30 kilometriä...
Oli talvi ja ulkona oli pakkasta varmaankin kymmenisen astetta, eikä paikkaa minne mennä... Serkku asui silloin Kirkkonummella, joten soitin aseman viereisestä puhelinkioskista hänelle (kyllä, tuohon aikaan oli vielä puhelinkioskeja), mutta hän ei vastannut...
Sadattelin siinä puhelinkioskilla, kun paikalle sattui joku mies ja kysyi, että minne olet menossa, johon vastasin että Vantaalle... Kaveri sanoi, että niin hänkin, että odotapa hetki niin hän tilaa taksin...
Kuinka todennäköistä on että heräät talvipakkasella jostakin hevon kuusesta, ja paikalle sattuu pelastava enkeli, joka vie sinut taksilla kotiin, ja maksaa vielä matkankin, kun mulla oli tainnut ne fyrkatkin pääosin palaa sillä reissulla...
En tiedä, mutta olen vieläkin kiitollinen tuolle miehelle siitä, että otti mut mukaan kyytiin siihen taksiin... Hänen määränpää kun oli parin kilometrin päässä siitä, jossa itse asuin...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
cedarbear
2692 viestiä
|
#6 kirjoitettu
03.03.2021 22:51
Mieleenpainuvimmat kohtaamiset ovat olleet musiikkiin liittyviä, ja sehän sopinee tälle saitille.
Hissikohtaamisia kaikki tyynni: mahtoi olla vuosi 2009 ja Hgin juhlaviikot. Huvilateltan konsertin jälkeisenä aamuna heräsimme keskustan hotellissa ja lähdimme hissillä aamiaiselle. Kerrosta alempana hissi pysähtyi ja sisään astui Jeff Tweedy, illalla esiintyneen Wilco-yhtyeen laulaja-lauluntekijä, yksi alansa suuruuksista. Kiitin häntä edellisillan elämyksestä ja vaihdoimme muutaman sanan. Lopuksi kättelimme .
Vuonna 2011 Low - yhtye, joka on tehnyt minuun ehkä suurimman kokonaisvaikutuksen viimeisen reilun 20 vuoden aikana, Bardo Pondin ohella - konsertoi Tavastialla. Seuraavana aamuna Presidentti-hotellin aamiaisella kohtasimme jälleen, ja kun vaimon kanssa lähdimme hissille, sinnehän ryntäsivät myös suurin idolini Alan Sparhawk ja vaimonsa Mimi Parker. Tällä kertaa en saanut sanaa suustani, olin vain totaalisen dumbstruck.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT
IT Resurrected
13596 viestiä
|
#7 kirjoitettu
04.03.2021 15:49
Tulipa tässä mieleen yksi pultsari nimeltä Masa, jostakin 80-luvulta ennen vuosikymmenen puoliväliä...
Kyseessä taisi olla mun eka ryyppyreissu, tai ainakin ihan yksi niistä ekoista kerroista kun tuli vedettyä jurrit.... Paikallisella ostarilla pörräsi metikössä aina puliukkoja, koska ostarilla oli paikallinen Alko...
Mentiin sitten yksi perjantai yhden kaverin kanssa sinne ostarille katsomaan, josko joku hakis meille handelista viinipullot taikka jotain... En enää muista mistä juomasta oli kyse, mutta saattoi olla Omppua hyvinkin...
Kohdalle osui ahavoituneen ja likaisen näköinen Masa, joka ystävällisesti lupasi auttaa poikia...
Masalla vaan oli sellainen tapa, että kun sen kanssa tehtiin diili, niin piti nuolaista peukaloa kielellä, ja sitten peukut pantiin yhteen sopimuksen merkiksi...
Hieman tuo homma yökötti meitä nuoria poikia, mutta eiköhän se ollut viina tappanut ne bakteerit Masan märältä kieleltä, joten nou hätä... Eli ei kuin nuolaisu, peukut yhteen, ja eihän siinä mennyt kuin 5 minuuttia, niin pojat pääsivät metsikköön humaltumaan...
Kiitos siitä Masalle!
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
accent
10930 viestiä
|
#8 kirjoitettu
04.03.2021 21:38 Muok:04.03.2021 21:39
Mikkelissä oli aikoinaan sellainen legendaarinen spurgu kuin Kake. Teini-ikäisenä ennen ajokortin saamista kun suoritin matkani ammattikouluun kävellen linja-autoasemalta, niin kerran kävelin Kaken ohi ja hän sanoi minulle ikimuistoiset sanat... "hei jättiläinen, onnea rakkauselämässä". Epäilen kuulleeni "jättiläinen"-osan väärin, koska olen melko lyhyt. Saattoi olla varmaan "jäppinen" tms. mutta haluan muistaa jättiläisenä koska se oli ihanan absurdi lausahdus niin.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
IT
IT Resurrected
13596 viestiä
|
#9 kirjoitettu
05.03.2021 14:40
Tällainen kohtaaminen sattui joskus 90-luvun loppupuolella, en enää tarkkaa vuotta muista, mutta oli varhainen ilta ja olin ollut joko luennolla taikka sitten atk-luokassa Valtiotieteellisen tiedekunnan tiloissa ja lähdin kävelemään Unioninkatua pitkin kohti Senaatintoria, kun kadulla vastaan tuli vanha herrasmies...
Tämä herrasmies oli entinen presidenttimme Mauno Koivisto, joka ennen presidenttiyttään oli 70-luvulla ollut sekä pääministerinä että Suomen Pankin pääjohtajana... Koivistolla oli tiettävästi edelleen oma pieni työhuone eläkepäivillä jossakin Suomen Pankin tiloissa, ja hieman epäilen että hän oli silloin alkuillasta kävelemässä työhuoneeltaan pois, koska Suomen Pankilla oli tiloja siinä kadun varressa...
Katseemme kohtasivat, ja jotenkin jäin katsomaan häntä silmiin, ja hän taasen ei siirtänyt katsettaan pois minusta, joten siinä hetken silmäilimme toisiamme, ja itse menin sen verran hämilleni, että sanoin hänelle, että "Päivää"...
Ja ei siinä sitten sen kummempia... Koivisto jatkoi suuntaansa, ja minä jatkoin omaan suuntaani...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
