Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.03.2021 07:29

Mitä kuolema on sinun mielestäsi?
- elintoimintojen peruuttamaton pysähtyminen.

Onko taivas ja helvetti olemassa?
- ei.

Pelkäätkö kuolemaa --
- en pelkää kuolleena oloa. siihen johtavasta kärsimyksestä en diggaile ajatuksena.

-- ja haluaisitko ikuisen taikka monisatavuotisen elämän?
- en missään nimessä.

Onko sielu olemassa?
- ei.

Säilyykö ihmisestä jotakin kuolemassa?
- ruumis jonkun aikaa.

#3 kirjoitettu 05.03.2021 07:58

Onko kadotus olemassa? Mitä itsemurhan tehneille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Nää on mulla tähän aiheeseen eniten ajatuksia herättävät tai herättäneet kysymykset. Oon siis miettinyt näitä aina joskus tässä elämän varrella.

Onko näihin hyviä tai oikeita vastauksia? Todennäköisesti ei.

Olen ajatellut, että kun tai ehkä jos, on olemassa korkeampi voima, niin sen tahtoon pitää tavallaan alistua. Ja se voima on niin vahva, että se määrittelee, elätkö tai kuoletko ja mikä on tehtäväsi tässä maailmassa. Se syy minkä takia elät.

Näin ajattelen. Näin uskon.

Olen pyrkinyt omaksumaan muitakin perus ev.lut-näkemyksen ajatuksia, kuten kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan (rakkauden kaksoiskäsky).

Vaikka en harjoita uskoa säännöllisesti, niin tiedän, että joskus todella rauhoittaa kirkossa käyminen ja jumalanpalvelukseen osallistuminen. Tästä on itselläkin kokemusta.

En myöskään tuomitse tai arvioi muiden ajatuksia näistä aiheista, koska jokaisella on koko elämän aikana rakentunut näkemys näistä asioista.

#4 kirjoitettu 05.03.2021 08:02

Heitän tähän vielä yhden lainauksen:

"If you can't find something to live for, you'd best try to find something to die for"

#5 kirjoitettu 05.03.2021 08:43

veezay kirjoitti:


Mitä kuolema on sinun mielestäsi?
- elintoimintojen peruuttamaton pysähtyminen.

Onko taivas ja helvetti olemassa?
- ei.

Pelkäätkö kuolemaa --
- en pelkää kuolleena oloa. siihen johtavasta kärsimyksestä en diggaile ajatuksena.

-- ja haluaisitko ikuisen taikka monisatavuotisen elämän?
- en missään nimessä.

Onko sielu olemassa?
- ei.

Säilyykö ihmisestä jotakin kuolemassa?
- ruumis jonkun aikaa.


Joo... Kerrankin voin todeta, että olen aika lailla samoilla linjoilla sun kanssa... Elikkä noin suurin piirtein itsekin ajattelen...

#6 kirjoitettu 05.03.2021 09:02

geeli kirjoitti:

Onko kadotus olemassa? Mitä itsemurhan tehneille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Olen ajatellut, että kun tai ehkä jos, on olemassa korkeampi voima, niin sen tahtoon pitää tavallaan alistua. Ja se voima on niin vahva, että se määrittelee, elätkö tai kuoletko ja mikä on tehtäväsi tässä maailmassa. Se syy minkä takia elät.


Älä ota geeli itseesi vaikka mä olenkin näistä asioista kenties eri mieltä sun kanssa...

Mutta itsemurhan tehneet kuolee ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin... Ja tosta kadotuksesta, niin sitä käyttää monet uskovaiset pelotteena toisille ihmisille... Puhuiko Jeesus kadotuksesta? Ei puhunut, vaan sen on kirkko ihan itse keksinyt....

Muistan vanhalla Iltalehden avoimella keskustelufoorumilla, jossa jokainen sai kommentoida ilman rekisteröitymistä, niin siellä oli joitakin uskonnollisia tyyppejä, jotka nauroivat toisille (ilmeisesti ateisteille tai jotain) että joudutte teoistanne ikuiseen kadotukseen... Helvetinmoista vahingoniloa...

Kuka normaali ihminen toivoo toiselle ikuista kadotusta? Ja miksi rajallisesta ajasta maan päällä (elämä) pitäisi seurata ikuinen rangaistus? Ei kait se iso kihokaan ihan niin julma ole?

Jos tuolla tuo iso kiho jossakin on, niin se olisi ollut julmimmillaan kun loi elämän, ja armeliaimmillaan, kun loi kuoleman siinä sivussa...

Ja tosta korkeamman voiman tahtoon alistumisesta olen aivan eri linjoilla... Kuka loppupeleissä tietää mikä on sellaisen korkeamman voiman tahto? Uskonnot ovat kuitenkin ihmisten tulkintoja... Jos uskonto sanoo, että raiskattu nainen pitää julkisesti kivittää kuoliaaksi taikka nuoren naisen klitoris silpoa terävällä esineellä, jottei hän tuntisi seksuaalista nautintoa, niin pitääkö sitä korkeamman voiman tahtoa totella?

Onko korkeampi voima aina oikeassa? Tuleeko ihmisen tehdä ihan mitä vaan tuollainen voima käskee?

Oma vastaus on että ei... Tässä elämässä kun ei voi luottaa kehenkään, ei edes itseensä... Korkeammat voimat, taikka se kuuluisa sisäinen äänikään, eivät ole aina oikeassa... Tässä mielessä olen "kapinallinen"...

#7 kirjoitettu 05.03.2021 10:23

Juu. Tästä asiasta asiasta on käsityksiä kuten on ihmisiäkin. Ymmärrän hyvin ajatuksesi ja mielipiteesi. Ja uskominen tai ateismi on myös todella henkilökohtainen asia. Eli en lähde haastamaan käsityksiäsi.

Enemmänkin, jos sanon uskovani, niin se on mun sisäinen juttu.

Eihän tämä maailma pyörisi, jos kiisteltäisiin toisten uskomuksista. Jos katsoo miten monta erilaista tapaa uskoa ja käsitellä näitä asioita on maapallolla ylipäänsä, niin huomaa, että niissä on melkoisia eroja.

Ei oo mitään absoluuttista oikeaa tai väärää. Se voi olla aikamoinen rikkauskin.

#8 kirjoitettu 05.03.2021 10:56

geeli kirjoitti:


Juu. Tästä asiasta asiasta on käsityksiä kuten on ihmisiäkin. Ymmärrän hyvin ajatuksesi ja mielipiteesi. Ja uskominen tai ateismi on myös todella henkilökohtainen asia. Eli en lähde haastamaan käsityksiäsi.


Toki... Mun mielestä asioista voi olla montaa eri mieltä, ja silti kunnioittaa sitä toisen mielipidettä...

Tosta uskomisesta ja ateismista mun on omalla kohdalla sanottava kuitenkin sen verran, etten usko mihinkään tiettyyn uskontoon, mutten ole puhdas ateistikaan... Ennemminkin olen jonkin sortin agnostikko, joka katsoo että sitä lopullista totuutta jumalasta ihmisen on mahdotonta saavuttaa tässä elämässä, joten usko johonkin korkeampaan voimaan jää sitten todellakin uskon asiaksi...

Lähinnä kritisoin uskonnoissa sitä, että ihmiset ja uskonoppineet käyttävät uskontoja jatkuvasti väärin, joko poliittisten taikka omien vakaumuksellisten tarkoitusperien, saavuttamiseksi...

Maailmankaikkeus on niin prikulleen hienosäädetty sillä tavalla, että elämä on mahdollista... Ja kun ajattelee vaikkapa sitä kuinka monimutkaisia organismeja elävät olennot ovat, on joskus vaikea uskoa että elämä olisi pelkän sattuman tulos... Mutta toisaalta en usko kreationistisiin teorioihin...

Loppupeleissä voi sanoa vain, että "elämä on" ja korkeampi voima "on jos on"...

#9 kirjoitettu 05.03.2021 11:16

Onko sielu olemassa? Taivas ja helvetti? Kuolemanjälkeinen rangaistus ja palkitseminen?


Lyhyt vastaus: Ei!

Ja se pidempi vastaus:

Tätä ongelmaa kannattaa todellakin lähestyä siltä kantilta, että pohtii sitä että mikä on se jokin joka mahdollisesti säilyy kuoleman jälkeen, jos mikään?

Onko olemassa jokin sielu, joka määrittelee ihmisen olemuksen, persoonan ja valinnat? Ei ole...

Toisaalta ihmisen persoonallisuus ja "minä-käsitys" muotoutuu käytännön elämässä ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa... Eri ihmisillä on erilainen temperamentti taikka luonne, mutta koko persoonallisuus rakentuu sen päälle elämän kuluessa...

Ja vaikka ihmisellä olisikin sielu, joka ohjaisi tätä temperamenttia, niin miksi tämän sielun pitäisi olla kuoleman jälkeen vastuussa, siitä mitä tuo henkilö on elämässään kokenut, ja millaiseksi kasvanut?

Ajatellaan vaikkapa jotain lapsena kotiväkivallan kokenutta henkilöä, joka siirtää tiedostamattaan saman toimintamallin suhteessaan omiin lapsiinsa... Toki tämä henkilö tekee väärin, mutta pitäisikö sen takia joutua kuoleman jälkeen helvettiin?

Ja mikä osa ihmisestä sinne helvettiin joutuisi? Mikä säilyy? Ihmisen ruumis lakkaa toimimasta, persoonallisuus ja elämänkokemukset ovat ainutkertaisia, eivätkä tallennu minnekään... Ainoa mikä teoreettisesti voisi säilyä kuoleman jälkeen on tuo käsitys sielusta...

Mutta pointti siis: miksi sielun pitäisi olla vastuussa siitä, että tämä yksilö on elämän kuluessa muotoutunut siksi henkilöksi kuin on muotoutunut?

Otetaan esimerkki. Vankilassa murhista ja vakavista väkivaltarikoksista istuvilla on todettu enemmän psykopaattisia persoonallisuuspiirteitä, kuin muulla väestöllä... Tämä johtuu heidän geeniperimästään ja aivoista...

Kysymys? Onko kuoleman jälkeen mahdollisesti säilyvä sielu vastuussa siitä, että tämän sielun omaava persoonallisuus on saanut paskat kortit jo ennen syntymäänsä huonon geeniperimän takia?

En mitenkään puolustele tässä murhamiehiä, ja linnaan moiset joutavat tekemästä lisää pahaa... Mutta että helvettiin kuoleman jälkeen? Siis että sen sielun pitäisi kärsiä iänkaiken siitä, että siitä riippumaton elävä persoona on sössinyt asiansa, seikka johonka se elämän jälkeen säilyvä sielu ei ole voinut pätkääkään vaikuttaa...

Mä luulen, että ei ole mitään sellaista asiaa, jossa kuoleman jälkeen säilyisi sen henkilön persoonallisuus taikka pahat teot... Ja näin ollen sekä taivas että helvetti ovat tyystin tarpeettomia asioita...

#10 kirjoitettu 05.03.2021 11:22

IT kirjoitti:
Maailmankaikkeus on niin prikulleen hienosäädetty sillä tavalla, että elämä on mahdollista... Ja kun ajattelee vaikkapa sitä kuinka monimutkaisia organismeja elävät olennot ovat, on joskus vaikea uskoa että elämä olisi pelkän sattuman tulos...

on se.

#11 kirjoitettu 05.03.2021 12:35

IT kirjoitti:
... on joskus vaikea uskoa että elämä olisi pelkän sattuman tulos...

veezay kirjoitti:
on se.


Niin, oikeastaan kysymys siitä onko maailmankaikkeus taikka elämä pelkän sattuman tulos, niin nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka ovatkin kytköksissä toisiinsa... Tunnen kyllä tuon Antrooppisen Periaatteen, mutta mutta...

...aion käsitellä tässä kommentissani sitä, onko elämä ja evoluutio sattuman tulosta vaiko ei?

Ensinnäkin on todettava, että kysymys elämän alkuperästä, Abiogenesis, eli sen elämän alku on edelleen selittämättä... Mutta se mitä tapahtui tämän jälkeen, onkin mielenkiintoista...

Standardi selitys on se, että eläinlajit muuttuvat evoluution, elikkä luonnonvalinnan, tuloksena... Ne yksilöt, jotka elävät siihen asti että pystyvät lisääntymään, siirtävät geeninsä eteenpäin, ja pitkässä juoksussa lajin geeniperimä ja ominaisuudet muuttuvat, elikkä ympäristö muokkaa lajistoa pitkässä juoksussa...

Toinen tapa evoluutiolle toimia, ovat mutaatiot... Standardiselitys on se, että nämä mutaatiot ovat täysin randomeita, mutta viime vuosina on esitetty sellaisiakin teorioita, että tietyt mutaatiot olisivat todennäköisempiä kuin toiset...

Tästä aiheesta Johnjoe McFadden kirjoitti kirjan, joka käsittelee muutoinkin elämää ja sen syntyä kvanttimekaanisesta näkökulmasta...

McFaddenin nettisivusto löytyy tuolta: Johnjoe McFadden sivusto

Tuolla lyhyt selitys hänen teoriastaan: Wiki: Alternative theories of quantum evolution


Lähinnä kyse siis on adaptiivisista taikka ohjatuista mutaatioista... (Adaptive or directed mutation)...

Tuossa Duke Universityn lyhyt video aiheesta:
'Quantum jitters' may drive DNA mutations

Tuossa taas vartin esitys aiheesta Quantum Biology and Life:
TED Talks - Jim Al-Khalili


Tuossa siis lyhyt esittely uudesta "kvanttibiologiana" tunnetusta tieteenalasta... Tuo McFaddenin teoria siis poikkeaa täysin satunnaisten mutaatioiden oletuksesta, muttei kuitenkaan ota selityksessä avukseen jotakin korkeampaa voimaa...

Yleisesti ottaen evoluutio siis koostuu luonnonvalinnasta ja geneettisistä mutaatioista... Luonnonvalinta on prosessi, joka karsii elinkelvottomat yksilöt pois elon kulusta...

Kvanttibiologia sen sijaan avaa mielenkiintoisia näkymiä geneettisiin mutaatioihin, jotka eivät välttämättä ole täysin randomeita...


Ja tästä voi sitten jokainen spekuloida sillä, että jos jokin korkeampi voima on olemassa, niin pystyykö se vaikuttamaan kvanttimaailman ilmiöihin? Jos vastaus on kyllä, niin silloin tällä korkeammalla voimalla olisi pääsy elävien olentojen dna:han, sen mutaatioihin, ja siten evoluutioon...

Tämä ajatus on tietysti täysin spekulatiivinen luonteeltaan... Se ei perustu mihinkään tieteeseen... Mutta jos jollakin korkeammalla voimalla voisi ylipäätään spekuloida olevan jotakin valtaa elämän kehitykseen, löytyisi vastaus mitä todennäköisimmin tältä suunnalta...

#12 kirjoitettu 06.03.2021 03:07

Musta olis siistiä, jos kuoleman jälkeen olisi sellainen näkemään ja kuulemaan pystyvä mutta materiaton henki joka voisi liikkua ajassa ja avaruudessa, niin voisin tyydyttää uteliaisuuteni kaikesta mielenkiintoisesta. Katsoisin omaa lapsuuttani, kotiseutuni historiaa, maailman historiaa, dinosauruksia, toisia planeettoja. Mutta en usko että näin tulee tapahtumaan, vaan lakkaan vain olemasta.

En tykkää yhtään ajatuksesta, että kuolema on väistämättä joskus tulossa ja sen jälkeen ei ole mitään, mutta vaikka se onkin epämukava ajatus niin en silti pysty uskomaan mihinkään muuhunkaan. Toki senhän näkee sitten onko väärässä. Ärsyttää olla tähän ruumiiseen rajoitettu tietoisuus, mutta järki ja logiikka sanovat että siihen on tyydyttävä.

#13 kirjoitettu 06.03.2021 13:49

Mitä kuolema on sinun mielestäsi?

- Elintoiminnot loppuvat.

Kaiken totaalinen loppu, vaiko jonkin uuden alku?

- Iankaikkista elämäähän nuo jotkut lupailee, (jos osaa elää kunnolla) ..., en tiedä missä muodossa se elämä olisi. Olomuoto kai vaihtelee, joistakin tulee vaikkapa voikukkia.

Joutuuko kuolemassa tilille teoistaan?

- Kuoleman jälkeen kuulemma on tilinteon aika. Ajattelin satsata hyviin selityksiin. Uskon kuitenkin, että puolustuspuheenvuoro on sallittu. Siispä vetoan tyhmyyteeni, jonka Jumala on luonut, koska Hän on luonut kaiken. Koska en siksi itse ole syypää tyhmyyteni tuomiin virheisiin, syyllinen on muualla. En toki uskalla tässä tilanteessa aivan suoraan sanoa, ketä syytän.

Onko taivas ja helvetti olemassa?

- Erittäin suuren verovaroin tuetun instituution, (pahanilkisten kutsumana piruntorjuntapatteristo) oppien mukaan nämä kyseiset paikat ovat olemassa.

Pelkäätkö kuolemaa, ja haluaisitko ikuisen taikka monisatavuotisen elämän?

Enemmän ahdistaa ajatus kärsimyksestä ennen omaa kuolemaa ... ja myös läheisten kuoleman ajattelu tuntuu pahalta. Ne ovat niin suuria menetyksiä. Ei kai tuota ikuista elämää auta sen kummemmin haluta, se on korkeemman käres.

Onko sielu olemassa?

- Edellä mainitsemani verovaroin tuettu instituutio pyrkii pelastamaan sieluja pirua torjumalla, joten kyllähän sielun täytyy olla olemassa. Muutenhan torjuntataistelu olisi hukkaan heitettyä, ja rahat menisivät kankkulan kaivoon.

Säilyykö ihmisestä jotakin kuolemassa?

Alkuaineet, ne vaan muuttaa muotoa ja niistä rakentuu taas jotain. Ihmisestä on 60 % vettä ja lisäksi muita yhdisteitä & atomeita. Tie käy mullaksi / tuhkaksi ja sitä tietä esimerkiksi voikukaksi. Eli kuoleman jälkeen saattaa hyvällä tsägällä kaunistua.

#14 kirjoitettu 06.03.2021 16:17

urpoarpo kirjoitti:


Pelkäätkö kuolemaa, ja haluaisitko ikuisen taikka monisatavuotisen elämän?

Enemmän ahdistaa ajatus kärsimyksestä ennen omaa kuolemaa ... ja myös läheisten kuoleman ajattelu tuntuu pahalta. Ne ovat niin suuria menetyksiä. Ei kai tuota ikuista elämää auta sen kummemmin haluta, se on korkeemman käres.


Tämä on hyvä pointti... Nuorempana sitä ei ajattele sitä, että vanhenemisen yhteydessä rupeaa ne tärkeät ihmiset siinä ympärillä pikku hiljaa harvenemaan... Vanheneminen ei tule pelkästään vaivojen kanssa, vaan siihen kuuluu läheisten ja ystävien menettäminen...

Olen muutoinkin ajatellut tätä elämää, ja tuota kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta, ja tuntuu oikeastaan julmalta, että me elämme täällä muutaman kymmenen vuotta, rakastamme ja välitämme läheisistämme täydestä sydämestämme, ja sitten kaikki on poissa...

Ajattele vaikkapa äidin rakkautta, joka saa tekemään lapsen puolesta erilaisia asioita, ja joskus jopa uhrautumaan omien päämäärien kanssa, jotta sillä lapsella on harrastukset ja kaikki hyvin... Tämä äiti tekee kaiken tämän henkilön eteen, joka toki on omaa jälkikasvua, mutta jonka kanssa parhaimmillaankin on vain muutaman kymmenen vuotta, kunnes on aika poistua näyttämöltä ikuisiksi ajoiksi, eikä näitä rakkaita tule koskaan enää nähtyä taikka tavattua...

Jotenkin tuo ajatus panee entistäkin enemmän arvostamaan niitä lämpimiä tunteita, joita ihmisillä on läheisiään ja ystäviään kohtaan, koska joskus tuo kaikki on pyyhitty pois ikuisiksi ajoiksi... Kannattaa siis elää, rakastaa ja välittää nuorena silloin kun siihen on mahdollisuus...