Mikseri.net

#2 kirjoitettu 04.10.2021 11:18

Tuolta löytyy juttua aiheesta:

https://rytmimanuaali....

#3 kirjoitettu 04.10.2021 11:23

Hyvissä kappaleen sanoituksissa on sopivassa määrin miettimisen arvoisia kielikuvia, sanomaa sekä hyvä ja tarttuva, hookki, kertosäe.

Säkeet, oli niitä sitten kuinka monta tahansa, sekä kertosäkeet, intro ja outro, ehkäpä, ovat yksinkertaisimmillaan se rakenne.

Oikeastaan siinä ei ole mitään muuta. Vaihtelevuutta pitää olla. Ja tekstiä mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Sanoitusten kirjoittamiseen auttaa musan kuunteleminen, omien sanoitusten ahkera kirjoittelu sekä myös lukeminen, oli se sitten runoutta, novelleja, tietokirjoja, tai ihan mitä vaan.

Jotkut käyttää riimi-sanakirjoja, mutta se on mun mielestä aika "lame" tapa, että etsit kirjasta rimmaavan sanan. Ennemmin mieti niitä rimmaavia sanoja itse mahdollisimman paljon. Joskus auttaa, kun ottaa jonkun sanan, jota ei tulisi käytettyä puhuessa tai kirjoittaessa niin paljon, usein kyseessä on jokin sivistyssana, vaikka instrumentti, ja sitten rakentaa riimiä sen ympärille...esim. "mä operoin tätä mun instrumenttii, en aio perääntyy yhtäkään senttii..."

Yleensä, kun kirjoitan riimejä, kirjoitan aina yhden lainin, jossa yleensä, ainakin, viimeinen sana rimmaa. Teen näistä pareja. Eli seuraavan lainin viimeinen sana rimmaa. Sitten seuraavaan riimipariin, jne. Jos kaikki säkeen loput rimmaa, niin se ei ole välttämättä hyvä, eikä siihen kannata pyrkiä, vaan vaihtelun vuoksi voi vaihtaa välillä rimmaavaa loppua niissä lainien viimeisissä, rimmaavissa, sanoissa.

Sit vaan kirjoitat, kirjoitat ja kirjoitat. Pidä taukoja. Hyväksi kirjoittajaksi kypsyminen vie kuukausia tai jopa vuosia.

#4 kirjoitettu 04.10.2021 12:18

Hyvä lyriikka on sellaista, että se vie tarinaa loogisesti eteenpäin ja että mm. aika- ja sijamuodot ovat kohdallaan. Itse vaadin tekstiltä kunnon riimitystä, moni muu ei ja sekin on ihan yhtä fine.

Ei kai lyriikan pituudelle ole mitään optimimittaa, kunhan se ei ole biisiä pidempi.

Sekin ärsyttää, että samaa lyhyttä kertsiä vedetään loputtomasti peräkkäin vain jotta saadaan biisiin tarpeeksi pituutta. Joskus lyhyt teksti saattaa johtaa tähän jos huonosti käy.

#5 kirjoitettu 04.10.2021 20:01

Joo... Ihan hyvää pohdintaa geeliltä ja Antilta...

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että runsasta lyriikkaa tarvitaan lähinnä räppeihin... Rock piisit voi olla ihan mitä vaan... En myöskään ole mikään kova riimittelyn fani rock lyriikassa, vaan rimmaamista tärkeämpi aspekti musta on se, että ne asiat saadaan sanottua mitkä pitääkin sanoa ilman turhaa sanojen vääntelyä...

Sitten on tuo kokeilevampien piisien keissi, jos puhutaan vähän progehtavammasta matskusta... Tän ketjun idea syntyi ton toisen ketjun kommentista, ja taustalla oli piisi, jossa koko kappale koostuu kuudesta 12 tahdin mittaisesta sointukierrosta... Jokainen noista 12 tahdista on jaettu neljään kolmen tahdin mittaiseen osaan... Siihen mahtuu siis neljä lyhyttä riviä lyriikkaa...

Pointti siis se, ettei piisissä ole sellaista rakennetta, että siihen voisi laittaa sekä verset eli säkeistöt ja kertsin, vaan on valittava joko tai... Lisäksi sanottavan paljoutta rajoittaa tuo neljän lyhyen lyriikkarivin maksimi per 12 tahdin sointukierto...

Toisaalta kun piisissä on muutakin kuin pelkkää laulua, eli instrumentaali osia, niin noita neljän rivin lauluosuuksia on vain kolme kappaletta kyseisessä kappaleessa... Jos olisin halunnut kertoa tarinan, niin valinta olisi ollut kolme lyhyttä erilaista neljän rivin verseä, mutta nyt oli sellainen idea tässä piisissä, että lyriikka oli lyhyt runonpätkä taikka hokema, jolla tuotiin esiin tietty spesifi ajatus...

Tuo piisi siis sopisi johonkin leffan kohtaukseen, taikka teemalevylle The Whon "Tommy" taikka Pink Floydin "The Wall" teemalevyjen tapaan, jossa voidaan tarinankerronnallisista syistä sitä piisien lyriikkaa rajoittaa...

Pointti siis tässä koko tarinassa se, että piisejä ja niiden käyttötarkoituksia on monia, eikä ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä sitä lyriikkaa... Ja joskus vähemmän on enemmän...

#6 kirjoitettu 04.10.2021 20:19

En mä muuta osaa sanoo ku et hyvät lyriikat kolahtaa henkilökohtaisella tasolla johonkin sielun syvyyteen. Itellä Neljä Ruusua Tie Ajatuksiin on toiminut luottobiisinä teini-iästä lähtien. Räppi on parhautta sanoitusten suhteen,. Jonestown itselle. Antti Tuiskullaki on hyvää kansantajuists vittuilua, vaikka musiikillinen anti ei niin kolahda
Suomen kieli on niin rikas ja sitä voi kääntää ja vääntää mielin määrin,et suomenkieliset lyriikat kolahtaa, englanninkieliset ei ikinä.

#7 kirjoitettu 05.10.2021 14:36

Niinamaya kirjoitti:


Suomen kieli on niin rikas ja sitä voi kääntää ja vääntää mielin määrin, et suomenkieliset lyriikat kolahtaa, englanninkieliset ei ikinä.


Niin tuo taitaa olla suurimmalla osalla suomalaisista... Pääsääntöisestihän meillä Suomessa pinnalle on päässeet bändit, jotka laulaa suomen kielellä suomalaisille...

Toki englannin kielelläkin laulavia bändejä on, mutta niiden suosio perustuu usein myös kansainvälisyyteen...

Mutta omalla äidinkielellä kirjoitetut lyriikat on aina sellaisia, että niiden lyriikkojen nyanssit ja piilomerkitykset avautuvat myös meille suomalaisille ihan eri tavalla kuin englannin kielellä kirjoitetut lyriikat...

#8 kirjoitettu 05.10.2021 14:56

IT kirjoitti:
Mutta omalla äidinkielellä kirjoitetut lyriikat on aina sellaisia, että niiden lyriikkojen nyanssit ja piilomerkitykset avautuvat myös meille suomalaisille ihan eri tavalla kuin englannin kielellä kirjoitetut lyriikat...


Noin se on hyvinkin vahvasti. Paljon jää epäselvää jos kieltä ei osaa kunnolla.

Olen kohta vuoden lueskellut ahkerasti brittifutislehteä "FourFourTwo":a. Päätin, että sanakirjaa en käytä ... siispä joka lehdestä menee joku futisslangilla tehty vitsi ohi; osan pystyy sentää päättelemään asiayhteydestä tai jos sattuu tietämään jotain po. asiasta entuudestaan. Joskus vitsit liittyvät johonkin asiaan jonka joku futispersoona on tehnyt, mutta jota ei ole koskaan uutisoitu täällä; vähän sama kun katsoisi imitaatiota jonka kohteesta ei ole mitään käsitystä.

Kovin harvassa taitavat olla ne henkilöt, jotka ihan vuorenvarmasti pystyvät tulkitsemaan ilman arvailuja esim. kaikki usalaisten räppistarojen sanoitukset. Suomalaisten räppäreiden viesti menee sen sijaan helposti perille jopa meikäläiselle ... "timantit on ikuisiaa ... öygrh".

Olin kerran vajaan viikon Lontoossa 90-luvun alussa ja kuljin päivittäin keskustaan jollain lähijunalla. Jos olen ihan rehellinen, niin en ymmärtänyt paikallisen nuorison jutuista juuri mitään muuta kuin että englannilta ne periaatteessa kuulostivat.

#9 kirjoitettu 05.10.2021 21:31

AnttiJ kirjoitti:


Olin kerran vajaan viikon Lontoossa 90-luvun alussa ja kuljin päivittäin keskustaan jollain lähijunalla. Jos olen ihan rehellinen, niin en ymmärtänyt paikallisen nuorison jutuista juuri mitään muuta kuin että englannilta ne periaatteessa kuulostivat.


Heh... Tästä tulikin mieleeni se matka, kun menin vaihtariksi jenkkeihin 80-luvun lopussa, ja New Yorkissa ei ollutkaan kukaan vastassa auttamassa lentokoneen vaihdossa, vaikka oli luvattu että auttajia on paikalla...

JFK:n lentokenttä on aika iso, ja mun piti vaihtaa terminaalia toiseen, jotta pääsen jatkolennolle... Sain jollakin ilveellä matkalaukut maahantuloterminaalista suoraan jatkoon, mutta itse piti mennä lentokenttäbussilla siihen jatkolennon terminaaliin...

Heikolla englannin kielen taidollani kysyin tummalta bussikuskilta, että meneekö bussi siihen mun terminaaliin... Ja saamani vastaus oli sellaista New Yorkin slangia etten ymmärtänyt sanaakaan...

Nousin silti rohkeasti bussiin, ja pääsin jatkolennolleni...

#10 kirjoitettu 09.10.2021 17:35

Parhaat ja menestyneimmät artistit Suomessa on ne, jotka on tehneet ensin läpimurron ja sen jälkeen ovat pystyneet puhuttelemaan koko kansakuntaa niillä sanoituksillaan. Tarkoitan sellaisia, vähän ehkä jo vanhoja, nimiä, kuin Juice tai Eppu Normaali. Näin se vaan Suomessa menee...täällä kuunnellaan niitä sanoituksia.

#11 kirjoitettu 09.10.2021 17:40

Kaikki ei siis saa sitä mahdollisuutta puhutella koko kansakuntaa. Vaikka olisit Suomen paras lyriikan tekijä.

#12 kirjoitettu 09.10.2021 18:00

geeli kirjoitti:
Parhaat ja menestyneimmät artistit Suomessa on ne, jotka on tehneet ensin läpimurron ja sen jälkeen ovat pystyneet puhuttelemaan koko kansakuntaa niillä sanoituksillaan. Tarkoitan sellaisia, vähän ehkä jo vanhoja, nimiä, kuin Juice tai Eppu Normaali. Näin se vaan Suomessa menee...täällä kuunnellaan niitä sanoituksia.


Muistan sattuneesta syystä oikein hyvin Juicen läpimurron. Asuttiin Hesassa ja kuultiin huhuja, että nyt on erikoinen bändi Tampereelta ja niiltä on oikein levykin. Niitä biisejä sitten kuunneltiin, naureskeltiin välillä ihan hemmetisti ja ostettiin Love Recordsin kustantama nuottikirjakin. Soiteltiin itsekin niitä ja hyvin tepsivät meidänkin vaatimattomina versioina eli biisit olivat hyviä.

Mentiin totta kai katsomaan kun kaverit tulivat keikalle Kultikselle. Eetu Tuominen oli vielä kitarassa eli ihan alkupään kokoonpanosta oli kysymys. Naurettiin niin hitosti kun Juice kommunikoi biisien välillä yleisön kanssa. Joku jeppe siellä huuteli katsomosta mm. "Heinolassa jyrää" .. Juice katseli huutajaa ja huusi takaisin "Ei jyrännyt kun viimeksi käytiin siellä". Läppä lensi koko ajan. Sehän oli ihan oikea show eikä mikään tavallinen bändikeikka.

Huumori tuntui olevan se joka toimi niin Juicen kuin Eppujenkin kohdalla.

#13 kirjoitettu 09.10.2021 18:04

geeli kirjoitti:


Kaikki ei siis saa sitä mahdollisuutta puhutella koko kansakuntaa. Vaikka olisit Suomen paras lyriikan tekijä.


Joo, kansakunnan puhutteleminen on presidenttejä ja sitten niitä harvoja ja valittuja varten...

Mutta jos onnistut puhuttelemaan yksittäisiä kuulijoita, niin eihän se vaiva ihan hukkaan mennyt ole...

#14 kirjoitettu 09.10.2021 18:10 Muok:09.10.2021 18:50

Meillä oli keltaisella Basf C60-kasetilla mm.Napoleonin mopo, Panomies, Marilyn jne. Oltiin proidin kanssa, et wau. Ymmärrettiin jotenkin jo silloin, että kyseessä oli poikkeuksellista lyriikkaa.

Varttuneemmat jepet, jeesatkaas vähän... Mua on jäänyt vaivaamaan biisi 70-luvulta, jossa lauletaan yhdessä kohtaa muistaakseni: minä Kastor, sinä Pollux...ja sit jotain tukkimiehen täistä. En saa millään mieleen, kenen biisi se on, Alwari T, Alatalo vai kuka....Persoonallisuus kummasti eheytyisi, jos sen tietäisi

#15 kirjoitettu 09.10.2021 19:07

Biisiä en muista, mutta eivätkös nuo ole suomalaisten laivojen nimiä? Saattaisi löytyä sitä kautta ... ehkä?

#16 kirjoitettu 10.10.2021 07:55

Juice on omassakin listassani varsin korkealla. Viiden kärkeeni kuuluvat Alfred Tanner, Repe Helismaa, Junnu Vainio, Vexi Salmi ja Juice koska arvostan ennen kaikkea tekstien humoristisuutta ja toimivaa riimitystä.

Koska herrat ovat operoineet vähän eri aikakausina, en ole edes yrittänyt pistää heitä paremmuusjärjestykseen koska ihmiset nauroivat vaikkapa 50-luvulla vähän eri asioille kuin 90-luvulla. Musiikkityylitkin ovat tyystin toisistaan poikkeavia Tannerin kupleteista Juicen rockiin. Miehet olivat todellisia mestareita kukin omassa genressään ja omina huippuvuosinaan.

#17 kirjoitettu 10.10.2021 11:54 Muok:10.10.2021 12:06

AnttiJ kirjoitti:
Biisiä en muista, mutta eivätkös nuo ole suomalaisten laivojen nimiä? Saattaisi löytyä sitä kautta ... ehkä?


Castor ja Pollux ovat näemmä Zeuksen poikia, joka viittaa siihen, että biisin tekijä olisi yliopisto- tai muuten lukenut ihminen, joka viittaa siihen, että saattaisi olla Mikko Alatalon kynästä. Jäbä on mielestäni kaltoin kohdeltu biisinikkari, mutta osittain ehkä omien valintojensa ja habituksensa kautta. Jatkan tutkimuksia...

...ja jatkan vielä pienellä provolla. Mielestäni Haloo Helsingin sanoitukset ovat harvinaisen kliseisiä ja latteita enkä pidä muutenkaan kauheasti siitä, mutta "makuasioita, sanoi koira, kun persettään nuoli."

#18 kirjoitettu 10.10.2021 12:33

Itse lyriikoiden puolella olen aina ollut tosi runoilutyyppiä.
Suuresti olen ottanut inspistä Gösta Sundqvistin sanotuksista ja A. W. Yrjänän runoiluista.

Mutta en osaisi lähtee sanoo omiani lyriikoita hyviksi, jos otetaan vertailukuviksi näitä suuria nimiä. Kai se on sitten siihen samastuttavuus, sanajärjestys, pituus ja riimejä.

Usein silti teen tosi tarinallisia tekstejä, joissa on tosi filosofisesti ja syvästi ajateltu esim. kertosäkeen tarkoitus.

Mutta yksi mitä en ikinä menisi tekemään on, kirjoittaa omista kokemuksista. Kun kuitenkin siitä tulisi tylsä ja varmasti monesti kuultu jo.

#19 kirjoitettu 10.10.2021 13:48

SampoM kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Biisiä en muista, mutta eivätkös nuo ole suomalaisten laivojen nimiä? Saattaisi löytyä sitä kautta ... ehkä?


Castor ja Pollux ovat näemmä Zeuksen poikia, joka viittaa siihen, että biisin tekijä olisi yliopisto- tai muuten lukenut ihminen, joka viittaa siihen, että saattaisi olla Mikko Alatalon kynästä. Jäbä on mielestäni kaltoin kohdeltu biisinikkari, mutta osittain ehkä omien valintojensa ja habituksensa kautta. Jatkan tutkimuksia...

...ja jatkan vielä pienellä provolla. Mielestäni Haloo Helsingin sanoitukset ovat harvinaisen kliseisiä ja latteita enkä pidä muutenkaan kauheasti siitä, mutta "makuasioita, sanoi koira, kun persettään nuoli."


Veikkaan Alataloa ja tähtien innoitusta. Tai sitten se on joku telakalla tai merillä työskennelyt äijä kuten minä. Olin 70-luvulla Suomen valtion omistaman telakkayhtiön Valmetin (olihan Valmetilla toki paljon muutakin kuin telakat) palveluksessa ja siitä muistan nuo Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön paatteina.

#20 kirjoitettu 10.10.2021 14:03

Ehkpä parhaat sanoitukset tulee omasta elämästä maustaen hieman mielikuvitusta mukaan.Jokaisella on jonkinlainen elämä ja jos ei ole niin sit hankkimaan sellanen.

Mä puran vitutuksen sanoihin ja purkaan agression musiikkiin.

#21 kirjoitettu 10.10.2021 14:33

Eetu ja mauttomat Tytöt kirjoitti:


Mutta yksi mitä en ikinä menisi tekemään on, kirjoittaa omista kokemuksista. Kun kuitenkin siitä tulisi tylsä ja varmasti monesti kuultu jo.

LordSenator kirjoitti:


Ehkpä parhaat sanoitukset tulee omasta elämästä maustaen hieman mielikuvitusta mukaan.Jokaisella on jonkinlainen elämä ja jos ei ole niin sit hankkimaan sellanen.


Tästäkin asiasta näyttäisi olevan vastakkaisia mielipiteitä ihmisillä... Mä luulen että omasta elämästä ja omista kokemuksista kirjoittaminen on ihan ok, samoin se että asettuu muiden asemaan taikka kirjoittaa lyriikkansa jostakin ihan muusta...

Jos se oma elämä on tylsä, niin sen lyriikan näkökulman siitä elämästä ei silti tarvitse olla tylsä, ja tossa siitä hieno esimerkki:

J. Karjalainen Yhtyeineen - Mies, Jolle Ei Koskaan Tapahdu Mitään


Onnistunut lyriikka ei ole aiheesta, vaan siitä näkökulmasta kiinni...

Ja pääasiahan siinä lyriikassa on se, että siinä on persoonallinen ote ja se kuvastaa tekijäänsä jollakin tapaa... Näin ainakin itse kuvittelisin asian olevan...

#22 kirjoitettu 10.10.2021 23:05

Omien kokemusten mukaan taatusti tarvitaan tarinankerrontaa ja ylipäätänsä mielikuvitusta. Ja jos on hyvät lahjat kirjoittamiseen saatu lapsuudesta lähtien sekin varmasti auttaa asiaan.