|
IT
IT Resurrected
13695 viestiä
|
#1 kirjoitettu
17.12.2021 18:12
Suomen linja ja asema...
Tuossa tuore uutinen YLE:ltä, jossa johtavat poliitikot eduskunnassa toteavat, ettei Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ole muuttumassa hävittäjäkaupan ja Ukrainan tapahtumien myötä:
YLE: Eduskunnassa vakuutetaan, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole muuttumassa
"Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa korostetaan jatkuvuutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjassa."
Eli suomeksi sanottuna Suomi ei ole hakemassa NATO-jäsenyyttä ihan lähiaikoina... Mutta mitä tähän kysymykseen sanoisi kansainvälisen politiikan realistisen koulukunnan edustaja?
Realisti katsoo, että kansallinen turvallisuus ja valtion itsenäisyyden turvaaminen on valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisin tehtävä... Valtiot pyrkivät balansoimaan omia voimavarojaan uhkaavia valtioita vastaan joko sisäisellä tasapainottamisella taikka ulkoisella tasapainottamisella... Sisäinen tasapainottaminen tarkoittaa oman puolustuksen vahvistamista ja ulkoinen tasapainottaminen sotilaallista liittoutumista... Suomi on valinnut sisäisen tasapainottamisen tien, ja nähtäväksi jää kuinka tämä ratkaisu pystyy turvaamaan Suomen aseman itsenäisenä ja riippumattomana valtiona, joka kykenee itsenäisiin päätöksiin?
Rakenteelliset realistit näkisivät, että Suomen tapauksessa, jolloinka sisäisellä tasapainottamisella ei voida saavuttaa sotilaallisen iskuvoiman pariteettia mahdollisen vihollisen kanssa, niin se rationaalinen ratkaisu oman itsenäisyyden turvaamiseksi on ulkoinen tasapainottaminen elikkä liittoutuminen... Miksi Suomi ei ole tehnyt näin?
Uusklassinen realisti vastaisi, että tämä johtuu ulko- ja turvallisuuspoliittisesta eliitistä sekä valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteista... Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen eliitti ei ole nähnyt NATO-jäsenyyttä tarpeelliseksi, osin sisäisistä ristiriidoista johtuen, ja osin siksi että tukea sotilaalliselle liittoutumiselle ei ole kansan syvien rivien keskuudessa...
Lisäksi mahdolliseen tulevaan NATO-jäsenyyteen vaikuttaa se kuinka rajoittava taikka mahdollistava kansainvälinen ympäristö on Suomen itsenäisen päätöksentekokyvyn näkökulmasta... Olemme siirtyneet mahdollistavasta ympäristöstä kohti rajoittavaa ympäristöä, jossa sen NATO-option käyttäminen ei välttämättä ole aivan yksinkertaista... Jäsenyyteen vaaditaan kaikkien NATO-maiden yksimielinen päätös, ja toisaalta Venäjä on ilmaissut ettei se halua NATOn enää laajentuvan itään... Pahimmassa tapauksessa Suomen tuleva NATO-päätös johtaisi nykyoloissa jonkinlaiseen jäätyneeseen konfliktiin Venäjän kanssa, joka käytännössä estäisi tuon jäsenyyden sotilasliitossa... Saattaa olla, että se ikkuna NATO-jäsenyydelle on toistaiseksi sulkeutunut, ja nyt ei auta muuta kuin pitää kiinni omasta uskottavasta puolustuksesta...
¤¤¤
Tuossa siis mun analyysi Suomen nykytilanteesta... Painotettakoon sitä, ettei tuo yllä oleva kirjoitus ollut kannanotto Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden puolesta taikka vastaan, vaan vain tällainen realistinen tilannearvio siitä, missä nyt mennään...
Nähtäväksi jää, kuinka Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut onnistuvat jatkossakin turvaamaan paitsi itsenäisyytemme, myös sen kansallisen liikkumavaran, joka meillä on ollut kylmän sodan jälkeen kansainvälisissä suhteissamme...
|
|
IT
IT Resurrected
13695 viestiä
|
#2 kirjoitettu
17.12.2021 19:51
Tuossa uutta uutista sen suhteen, että mitkä ovat Venäjän turvallisuustavoitteet Euroopassa:
YLE: Venäjä on toimittanut Yhdysvalloille ehdot, joiden pohjalta Euroopan turvallisuudesta sen mukaan pitäisi keskustella
Venäjä on uutisen mukaan julkistanut kaksi vaatimusta turvallisuudesta Euroopassa:
Ensinnäkään Ukrainaa ei saa päästää sotilasliitto NATOn jäseneksi, eikä sitä saa aseistaa...
Toisekseen Naton olisi vedettävä sotilaansa pois Keski- ja Itä-Euroopasta alueilta, joille Nato laajeni Neuvostoliiton hajottua...
Lisäksi Venäjällä on vaatimuksia Naton sotaharjoitusten laajuudesta Euroopassa...
Täytyy sanoa, että aika kovat on vaatimukset, ja että USA ja NATO-maat eivät noita koskaan voine hyväksyä... Toisaalta vaatimuksissa on varmastikin myös Venäjän neuvottelutaktiikkaa, eikä se itsekään voi uskoa saavansa kaikkea lävitse mahdollisissa neuvotteluissa...
Saapa muuten nähdä, että jos neuvottelut turvallisuudesta Euroopassa käynnistyvät ensi vuonna, niin mitkä ovat puolestaan NATO-maiden vaatimukset Venäjän osalta... Nyt homma vaikuttaa aikas yksipuoliselta...
|
|
IT
IT Resurrected
13695 viestiä
|
#4 kirjoitettu
21.12.2021 03:57
Suomi pienenä maana on painottanut kansainvälistä lakia ja sopimista, mutta kuinka pitkälle näihin asioihin on luottaminen? Vai onko maailma sellainen, että siinä jyllää voimapolitiikka, ja vahvemman oikeus?
Ensinnäkin on todettava, että kansainvälinen laki on luonteeltaan valtioiden välisiin sopimuksiin pohjautuvaa... Kansallisella tasolla lait säätää eduskunta, ja poliisi sekä oikeuslaitos valvoo niiden täytäntöönpanoa... Kansainvälinen oikeus sen sijaan perustuu hallitusten neuvottelemiin sopimuksiin... Tässä mielessä kansainväliset "lait" ovat sellaisia, että valtiot voivat noudattaa niitä taikka olla noudattamatta, koskapa jokainen valtio päättää itse mihinkä sopimuksiin se lähtee mukaan ja jotka se ratifioi.... Tämän lisäksi kansainvälinen oikeus on luonteeltaan sellaista, että vaikka jokin valtio tuomittaisiin jonkin kansainvälisen sopimuksen rikkomisesta, niin sen tuomion toimeenpano saattaa olla hyvinkin vaikeata, koskapa kansainvälisillä tuomioistuimilla ei ole pakkokeinoja tuomioiden toimeenpanemiseksi...
Ja jos ajatellaan Suomen linjaa, joka painottaa kansainvälistä sopimista ja oikeutta, niin juuri turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä kansainvälinen oikeus on erittäin heikko... Keskeinen elin kansainväliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä on YK:n turvallisuusneuvosto, ja sen viisi pysyvää jäsenmaata (USA, Britannia, Ranska, Venäjä ja Kiina) pystyvät estämään kansainväliset turvallisuusratkaisut, jos ne uhkaavat niiden kansallisia etuja, koskapa näillä mailla on veto-oikeus turvallisuusneuvoston päätöksiin...
Pointti siis lähinnä se, että kansainvälisellä tasolla voi tavoitella turvallisuutta sotilaallisin sekä hybridikeinoin, mutta että oikeuden saaminen toisten valtioiden tekemiin vääryyksiin on työn ja tuskan takana, jollei liki mahdotonta... Voisi sanoa, että mahdollisten vääryyksien korjaaminen tapahtuu kunkin valtion toimesta sotilaallista voimaa käyttäen...
Tässä mielessä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on ollut hieman idealistinen taikka utopistinen, koskapa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on ollut käsillä lyhyt ajanjakso, jolloin sopimuksiin pohjautuva järjestelmä edes jotenkin toimi meidän etujen mukaisesti... Mutta mitä pidemmälle uutta vuosisataa on kuljettu, niin sitä selvemmäksi on käymässä että suurvaltojen välinen kilpailu ja vastakkainasettelu on heikentämässä tämän kansainvälisen sopimusjärjestelmän käyttökelpoisuutta kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä...
Suurvallat ovat ruvenneet yhä enemmän ja enemmän käyttämään hyväkseen hybridivaikuttamista, jossa perinteisten sotilaallisten keinojen rinnalle on otettu tukku uusia työkaluja, talouden, kansainvälisen lain, diplomatian ja informaatiovaikuttamisen puolelta...
Ja kun Suomi on painottanut kansainvälistä lakia ja instituutioita, niin juuri nämä ovat osa hybridivaikuttamista ja -sodankäyntiä... Tavoitteena esim. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on itsellensä epäedullisten ratkaisujen syntymisen estäminen, ja erilaisin informaatiovaikuttamisen keinoin sellaisten narratiivien luominen, joilla ne saavat oikeutuksen sotilaallisille ja hybriditoimilleen, ja välttävät syytetyksi joutumisen...
Sen sijaan, että kansainvälinen laki ja oikeus olisi pienen valtion kuten Suomen turva kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, niin se onkin suurvalloille manipuloinnin, propagandan ja omien tekojen oikeutuksen väline... Tässä mielessä Suomessa on oltu hieman naiveja kylmän sodan päättymisen jälkeen, ja nyt kun kansainvälinen ilmapiiri on muuttunut rajoittavammaksi, on käymässä selväksi se, että kansainvälisten instituutioiden sijaan sotilaallinen voima on viime kädessä ainoa väline, jolla kansalliset edut voidaan turvata...
|
Ladataan
