|
katai
2099 viestiä
|
#5 kirjoitettu
30.12.2023 20:18 Muok:30.12.2023 20:32
Star Wars Jedi: Survivor
Avatar: Frontiers of Pandora
Starfield
***
Itse en paljoa pelaa enää. Enkä varmaan jaksa pelata (tai pikemminkin elää elektronisissa simulaatioissa?) taas ennen kuin reaaliaikainen säteenseuranta on normi, NPC:t ovat kaikinpuolin A(G)I:tä ja peleistä on tullut "osallistumiselokuvia" ja/tai virtuaalimaailmoja enemmän kuin dopamiinin annosteluun tarkoitettuja skinneribokseja ja reaktiohaasteita. Eli grafiikan ja NPC:iden osalta ehkä XXXXXXBoxin:n ja PlayStation 7:n aikaan, mutta sen viimeisen seikan osalta ei välttämättä elinaikanani.
Noin niinkuin esimerkiksi, olisi kivaa voida elää Tähtien sota -simulaatiossa jossa on [olemassa] sen koko tunnettu lore-universumi eri aikajaksoina, jokaisen toimijan ollen itsenäinen skriptaamaton AI ja reagoiden pelaajan tekemisiin omalla tavallaan. Tuolloin kiinnostaisi tehdä monenlaisia valintoja joita leffoissa ei tehty, muun [simulaation] eläessä ympärillä. Eikä mitään hiton ekspan + varusteiden eteen grindaamista tai muuta sellaista, vaan tosiaan elämän mallinnusta Tähtien sota -universumissa.
Muuttaisin varmaan Coruscantiin (poliitikoksi? heh...), hankkisin toisen asunnon Nar Shaddaasta, osallistuisin kisoihin Malastarella ja mahdollisesti - hieman Kreian inspiroimana? - saattaisin jossain vaiheessa punoa juonen Voiman hävittämiseen (joka siis vapauttaisi maailmat sekä jedien että sithien ubermensch-pullisteluista).
Tuollaista "peliä" lienee turhaa odotella pitkään, pitkään aikaan, ainakaan meidän galaksissa.
Nykyisin taas on välillä kivaa vilkaista no commentary-läpipeluita jotta voi kokea tarinoita ilman grindausta. Arki todellisuudessamme kun on rahapelillistettyä työgrindiä muutenkin, niin ei jaksaisi vastaavaa fiktiomaailmassa (poislukien kenties toimintaterapian muodossa).
(en ole varma miksi ylläoleva vuodatus piti kirjoittaa, mutta selittänee miksen postaile peliketjuihin vaikka tiedän aiheesta vähän jotain)
|
|
Fitz
15364 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#8 kirjoitettu
31.12.2023 00:40 Muok:31.12.2023 00:48
katai kirjoitti:
Star Wars Jedi: Survivor
Avatar: Frontiers of Pandora
Starfield
***
Itse en paljoa pelaa enää. Enkä varmaan jaksa pelata (tai pikemminkin elää elektronisissa simulaatioissa?) taas ennen kuin reaaliaikainen säteenseuranta on normi, NPC:t ovat kaikinpuolin A(G)I:tä ja peleistä on tullut "osallistumiselokuvia" ja/tai virtuaalimaailmoja enemmän kuin dopamiinin annosteluun tarkoitettuja skinneribokseja ja reaktiohaasteita. Eli grafiikan ja NPC:iden osalta ehkä XXXXXXBoxin:n ja PlayStation 7:n aikaan, mutta sen viimeisen seikan osalta ei välttämättä elinaikanani.
Noin niinkuin esimerkiksi, olisi kivaa voida elää Tähtien sota -simulaatiossa jossa on [olemassa] sen koko tunnettu lore-universumi eri aikajaksoina, jokaisen toimijan ollen itsenäinen skriptaamaton AI ja reagoiden pelaajan tekemisiin omalla tavallaan. Tuolloin kiinnostaisi tehdä monenlaisia valintoja joita leffoissa ei tehty, muun [simulaation] eläessä ympärillä. Eikä mitään hiton ekspan + varusteiden eteen grindaamista tai muuta sellaista, vaan tosiaan elämän mallinnusta Tähtien sota -universumissa.
Muuttaisin varmaan Coruscantiin (poliitikoksi? heh...), hankkisin toisen asunnon Nar Shaddaasta, osallistuisin kisoihin Malastarella ja mahdollisesti - hieman Kreian inspiroimana? - saattaisin jossain vaiheessa punoa juonen Voiman hävittämiseen (joka siis vapauttaisi maailmat sekä jedien että sithien ubermensch-pullisteluista).
Tuollaista "peliä" lienee turhaa odotella pitkään, pitkään aikaan, ainakaan meidän galaksissa.
Nykyisin taas on välillä kivaa vilkaista no commentary-läpipeluita jotta voi kokea tarinoita ilman grindausta. Arki todellisuudessamme kun on rahapelillistettyä työgrindiä muutenkin, niin ei jaksaisi vastaavaa fiktiomaailmassa (poislukien kenties toimintaterapian muodossa).
(en ole varma miksi ylläoleva vuodatus piti kirjoittaa, mutta selittänee miksen postaile peliketjuihin vaikka tiedän aiheesta vähän jotain)
Hauskaa, mulla on täysin päinvastanen fiilis. Oon ollut jo vuosia aika epäkiinnostunut pelaamisesta juurikin ton jatkuvan second life -tyyppisen kehityksen takia.
Koitin tossa pitkästä aikaa pelailla jotain "uutta", asensin RDR2 ja aikalailla prologuen jälkeen lamaannuin stressistä pelin auetessa loputtomiks mahdollisuuksiks, minipeleiks, parranajoks ja housujen korjaamiseksi. Tuntuu aika vastenmieliseltä kaiken tosielämässä suoritetun pärjäämisen jälkeen tulla sohvalta heitetyksi johonkin totaalisen realistiseen 1800-luvun pärjäämissimulaatioon, missä saa taas raskaan päivän päätteeks miettiä miten siellä virtuaalimaailmassa pärjää toisen raskaan päivän perään.
Jos oon jotain lähiaikoina pelannut, niin crash bandicoot kakkosta: ei paljon tarvi miettiä hevosten hintoja, mainetta viereisissä kylissä, housujen väriä tai peurojen ammuskelua.
Fitz muokkasi viestiä 00:46 31.12.2023
Okei olithan sä tuolla lopussa vedellyt lankoja näiden kahden maailman välisen grindaamisen turhuudesta. Tuntuu silti, et tollanen yllä kuvailemas full hd simulaatio vaan lisäis sitä - kai jedinkin pitää syödä ja käydä paskalla?
|
|
katai
2099 viestiä
|
#9 kirjoitettu
01.01.2024 15:03 Muok:01.01.2024 15:30
Fitz kirjoitti:
Jos oon jotain lähiaikoina pelannut, niin crash bandicoot kakkosta: ei paljon tarvi miettiä hevosten hintoja, mainetta viereisissä kylissä, housujen väriä tai peurojen ammuskelua.
Crashista tulee mieleen, että jos se ei ole sinulle uusi tuttavuus, niin mukana lienee hieman nostalgiaa?
Ja/tai sitä mitä itse sanon "toimintaterapiaksi", eli videopelien asiayhteydessä psyykkeensä huijaamista parempaan oloon yksinkertaisen pelitoiminnan pikaisilla saavutuksilla?
Fitz kirjoitti:
Okei olithan sä tuolla lopussa vedellyt lankoja näiden kahden maailman välisen grindaamisen turhuudesta. Tuntuu silti, et tollanen yllä kuvailemas full hd simulaatio vaan lisäis sitä - kai jedinkin pitää syödä ja käydä paskalla?
Tähtien sota -elokuvien, pelien, kirjojen, sarjisten ja oheismateriaalin perusteella tiedetään ainakin että:
1) rahtiluokan aluksissa ei välttämättä ole vessoja
2) viemäreitä on olemassa
Kohta 2 tuossa asiayhteydessä saa Shadows of the Empire -pelin 8. tehtävän näyttäytymään entistäkin kyseenalaisemmalta 
Noin vakavammin puhuen, ruumiintoimintojen loogisempi yhdistäminen simuloituihin maailmoihin lienee yksi tuleva askel virtuaalisen ja ei-virtuaalisen yhteensulautumisen hyväksymisessä. Eli voi olla että jossain tulevaisuudessa simulaatiota elävä käy vessassa omassa asunnossaan, mutta AR/VR-elämys saa sen vaikuttamaan siltä että ko. asunto on jossain päin fiktiomaailmaa. Seiniin on projisoitu virtuaalinen sisustus ja ikkunoiden kohdalla näkyy todellisuuden sijaan jotain muuta.
***
Laajemmin tulee mieleen, että myös kasarilla/ysärillä/nollilla oli ollut immersiivisuuteen pyrkiviä "elokuvapelejä" sekä monenlaisia simulaatioyritelmiä, mutta vasta nyt pelien reaaliaikaiset grafiikat riittävät tekemään puitteista uskottavan näköisiä. Se mahdollistaa tarinavetoiset kokemukset kuten RDR2, mutta varsinaiset maailman- ja elämänsimulaatiot ovat vieläkin mahdottomuus. Toisinsanoen, simulaatiot eivät vieläkään elä itsekseen, vaan ovat pelisuunnittelijoiden ennakoimien mahdollisuuksien varassa. Heti kun kokija yrittää niiden ulkopuolelle, illuusio menee rikki.
GTA V oli edellisvuosikymmenen esimerkki siitä missä rajat kulkee, Cyberpunk 2077 lienee nykyhetken merkkipaalu ja GTA 6 tullee olemaan seuraava riman asettaja. Olen varma että siinäkään ei simulaation osalta päästä pisteeseen jossa jokaisessa talossa on sisätilojen geometria, joka asunnossa uniikit ja itsenäisesti "ajattelevat" asukkaat, ja niin edelleen.
Yksilötasolla on tietysti paljon kiinni siitä mitä kukin peleistä hakee.
Ns. "peli-pelejä" joissa pääsee suoraan reaktiotesteihin ja psyykettä huijaavaan dopamiiniannosteluun tehdään kyllä edelleenkin paljon. Lisäksi pelimekaniikaltaan uskolliset retropelien remasteroinnit alkavat olla normi - ja jos retroilu innostaa sellaisenaankin, niin pelattavaa riittänee loppuelämäksi. Joskin voi käydä niin, että etenkin retroillessa alkaa "näkemään koodia" sekä vertauskuvallisesti että kenties kirjaimellisestikin.
***
Aihetta sivuten tulee mieleen se Tähtiportin jakso jossa SG-1-tiimin jäsenet jäivät "visuaalisen huumeen" vangeiksi (Stargate SG-1 S4E18: "The Light"). Moinen tullee joskus arjeksi niin, että osa ihmiskunnasta elää virtuaalitodellisuuksissa joista ulos kytkeytyminen masentaa.
Paitsi että... noh, elämme osittain fiktioissa jo nyt, ja olemme eläneet jo tuhansia vuosia. Ja niistä kuvitelmista ulos kytkeytyminen masentaa niin paljon, että se on useimmille käytännössä mahdotonta. Ennemmin kiistellään, soditaan ja kuollaan kuin annettaisiin illuusiolusikan taipua.
Esimerkkejä ihmiskunnasta tällä hetkellä:
- talousjärjestelmiemme sopimusvaraiset elementit ovat yhtä virtuaalisia kuin videopelit
- rakennamme edelleen rakennuksia mielikuvitusolioille
- työelämässä kannamme enenevissä määrin valoa säkeissä, koska emme (vielä?) suostu muihin elantoperusteisiin kuin ansaintaan (ja/tai sen simuloimiseen)
- yksilöinä tapaamme liikkua niin, että kanssamme kulkee 1-2+ tonnia ylimääräistä metallia, energian kuluessa vastaavasti
- käytämme käsittämättömiä määriä energiaa luodaksemme uusia sisäkkäisiä kuvitelmatasoja, olivat sitten kirjaimia paperilla tai pikseleitä ruudulla
- sodimme keskenämme ideoista
...ja niin edelleen.
Tuohon nähden koneavusteinen virtuaalielämä(vaihe) jossa lähes kaikki olisi simulaatiota - ja sen puitteissa lähes kaikki olisi mahdollista - olisi kenties lajimme kehityksessä yksi mahdollinen askel parempaan suuntaan. Siis eräänlainen lapsuuden jatko, jossa voisi tehdä virheitä ja oppia niiden seurauksia vahingoittamatta toimillaan muita eläviä. Todellisuuteen voisi sitten osallistua vasta jos/kun ymmärtää vastuunsa ihmisenä ja kestää velvollisuuksiaan pakenematta niitä.
Tuohon verraten ennen ja nykyisinkin on normimpaa se, että sysätään osittain kehittymättömät ihmismielet veneestä veteen, perustellen se iällä tai joillakin muilla numeroilla. Osa sitten hukkuu, osa oppii hyväksikäyttämään kaikkea mistä saa kiinni, osa ajautuu vihaamaan - ja kaikkea siltä väliltä. Sitten ihmetellään mikä pientä vaivaa ja miksi iso sotii.
***
Noin muuten, pahoittelut jos tajunnanvirtamainen julistamiseni ihmetyttää jotakuta lukevista. Tosin Mikserin foorumilla moista ei kai nykyisin(kään) tarvinne hävetä. Siihen liittyen mainos, koska koskaan ei tiedä kuka tai mikä näitä sattuu lukemaan: aivoittelen tällaisia selvinpäin ja teen enemmän tai vähemmän tuohon verrattavaa sisällöntuotantoa myös korvausta vastaan.
|
Ladataan
