Mikseri.net

#2 kirjoitettu 23.01.2004 22:23

tähän vai? rakkauselämän? miten sellasen saa?!....

jari prod miettii 22:24 23.01.2004

#3 kirjoitettu 23.01.2004 22:34

jari prod kirjoitti:
tähän vai? rakkauselämän? miten sellasen saa?!....en oikeesti tiedä

jari prod miettii 22:24 23.01.2004



No tässä pitäisi varmaan jo ensin miettiä, millä keinoilla olet jo yrittänyt. "Passiivinen toiminta" kun ei moniin tyttöihin pure. Yksi toimiva keino saada tyttö kiinnostumaan on vaikuttaa itse kiinnostuneelta. Jos ei tyttö vieläkään kiinnostu, sille voi kaksi asiaa: jätät asian siihen (mikäli tyttö ei vaikuta sen arvoiselta) tai käyt suoraan kysymässä minkälaisia mahdollisuuksia voisi olla. "Kaikki pelissä" asenteella ei kuitenkaan kannata lähteä liikkeelle.

Eri asia sitten on, jos ei kiinnostavia tyttöjäkään ole lähipiirissä. Ja jos pitemmän etsiskelyn jälkeen ei vieläkään löydy tarpeeksi kiinnostavaa tyttöä, lienee parasta hetken tuumailla niitä miesvaihtoehtojakin. Sitten voi mennä vaikka DTMään.. (tosin sielläkin lienee nykyään puolet heteroja).

#4 kirjoitettu 23.01.2004 22:41

Krista kirjoitti:

No tässä pitäisi varmaan jo ensin miettiä, millä keinoilla olet jo yrittänyt. "Passiivinen toiminta" kun ei moniin tyttöihin pure. Yksi toimiva keino saada tyttö kiinnostumaan on vaikuttaa itse kiinnostuneelta. Jos ei tyttö vieläkään kiinnostu, sille voi kaksi asiaa: jätät asian siihen (mikäli tyttö ei vaikuta sen arvoiselta) tai käyt suoraan kysymässä minkälaisia mahdollisuuksia voisi olla. "Kaikki pelissä" asenteella ei kuitenkaan kannata lähteä liikkeelle.

Eri asia sitten on, jos ei kiinnostavia tyttöjäkään ole lähipiirissä. Ja jos pitemmän etsiskelyn jälkeen ei vieläkään löydy tarpeeksi kiinnostavaa tyttöä, lienee parasta hetken tuumailla niitä miesvaihtoehtojakin. Sitten voi mennä vaikka DTMään.. (tosin sielläkin lienee nykyään puolet heteroja).


kuulosti hyvältä niinkauan kun tuli toi mies juttu mukaan ennemminkin mun kohal ollut huonoa säkää, mutta en valita enempää


No nyt kun on selvyys ja tiedämme miten rakkauselämän saa niin tästä on hyvä jatkaa tätä viestiketjua.

#5 kirjoitettu 24.01.2004 22:37

jos haluaa todistaa kunnollista rakkauselämämeininkiä niin menee kirjastoon ja kaivaa kirjaa esille "Romanttiset" osastolta. no, sehän olis sitten semmosta päänsisästä meininkiä mutta eipähän tapahtuisi ns nuupahduksia.


itselläni on ongelma etten oikein ole sujut itseni kanssa. edellinen suhde kesti 2 vuotta ja kaatui, nykyinen suhde kestäny päälle 2 vuotta mutta tuntuisi että pitäsisi ammentaa itsestään enemmän, toisen hyväksi.mutta kun ei oikein oo semmosta energialatausta.haluisi mutta ei kykene pystyvänsä.
silleen kuitenkin kiva että toinen ymmärtää. tai ainakin sanoo ymmärtävänsä.
argh...
mitenhän pitäs tulkita.


juu, ei passiivisuutta. sopivan sosiaalinen, ei liian hyökkääväinen meininki.

#6 kirjoitettu 24.01.2004 22:38

jos haluaa todistaa kunnollista rakkauselämämeininkiä niin menee kirjastoon ja kaivaa kirjaa esille "Romanttiset" osastolta. no, sehän olis sitten semmosta päänsisästä meininkiä mutta eipähän tapahtuisi ns nuupahduksia.


itselläni on ongelma etten oikein ole sujut itseni kanssa. edellinen suhde kesti 2 vuotta ja kaatui, nykyinen suhde kestäny päälle 2 vuotta mutta tuntuisi että pitäsisi ammentaa itsestään enemmän, toisen hyväksi.mutta kun ei oikein oo semmosta energialatausta.haluisi mutta .....mistä enerziaa...
silleen kuitenkin kiva että toinen ymmärtää. tai ainakin sanoo ymmärtävänsä.
argh...
mitenhän pitäs tulkita.


juu, ei passiivisuutta. sopivan sosiaalinen, ei liian hyökkääväinen meininki.

traumacoma huomasi olevansa liian vanha Parisuhdeklinikalle 22:38 24.01.2004

#7 kirjoitettu 25.01.2004 12:34

1. Mistä kannattaa lähteä etsimään tyttöjä, jotka ei ole ärsyttäviä kanoja, ylimielisiä horoja tai lapsellisia trendien mukaan eläviä pissiksiä? Asun 09-alueella, mutta kerro vaikka koko suomen alueelta, jos on muuten mahdotonta vastata.

2. Eräs vanha ystäväni (m) kusetti minulta aika paljon rahaa. Hänellä on heikko luonne eikä osaa pitää huolta elämästään. Heikon luonteesa takia on jäänyt useat muutkin velat maksamatta. Välillä hänen omahyväinen asenteensa ja lähipiirinsä kusettaminen kasvaa jopa psykopatian oireisiin viittaaviin mittoihin. Hän on työtön ja addiktoitunut rahapeleihin. Asuu nykyään Helsingin ulkopuolella, joten häntä on hiukka hankala tavoittaa. Miten saisin rahani takaisin?

3. Äitini käyttää suurimman osan kommunikoimiseen kuluvasta energiasta turhanpäiväiseen jauhamiseen. Kun en jaksa kiinnostua, saattaa hän loukkaantua ja se taas saattaa johtaa pidempäänkin tilitykseen, jossa meinaa hajota pää. Miten tämän turhan kälätyksen voisi kohteliaasti ignoorata?

#8 kirjoitettu 25.01.2004 14:25

traumacoma kirjoitti:
itselläni on ongelma etten oikein ole sujut itseni kanssa. edellinen suhde kesti 2 vuotta ja kaatui, nykyinen suhde kestäny päälle 2 vuotta mutta tuntuisi että pitäsisi ammentaa itsestään enemmän, toisen hyväksi.mutta kun ei oikein oo semmosta energialatausta.haluisi mutta .....mistä enerziaa...
silleen kuitenkin kiva että toinen ymmärtää. tai ainakin sanoo ymmärtävänsä.
argh...
mitenhän pitäs tulkita.


juu, ei passiivisuutta. sopivan sosiaalinen, ei liian hyökkääväinen meininki.


Jokaisessa suhteessa tulee kriisivaihe. Vaihe, jossa monet parit usein eroavat. Näin sanoo terveystiedon opettajamme koulussa. Uskon tähän "kriisivaiheeseen", sillä totta nyt ainakin on mielenkiinnon ja viehätyksen osittainen lopahtaminen jossain vaiheessa suhdetta. Se on juuri se vaihe, missä eniten täytyy taistella suhteensa puolesta. Jos siitä selviää yhdessä, voi olla varma että on löytänyt jotain pysyvää, ehkä jotain elinikäistä.

Tällainen vaihe tulee useilla pareilla 2-4 vuoden seurustelun jälkeen. Sinulla on juuri tuo kaksi vuotta. Et selittänyt kovin tarkkaan mikä suhteessasi, tai omassa antaumuksessasi nyt mättää, mutta näyttäisi näiden faktojen pohjalta siltä, ettet ole nyt aivan varma. Keikut rajalla, joka erottaa yhdessä pysymisen ja eroamisen. Et halua erota, mutta tunnet ettet ole myöskään täysillä mukana suhteessa. Jospas tämäkin suhde päättyy tähän?

Energiaa voisit saada vaikkapa katsomalla taaksepäin. Muista alkuaikojen huuma ja jännitys, ja ymmärrä se kaikki mitä olette kokeneet matkalla tähän pisteeseen. Mieti myös tulevaisuutta. Haluatko viettää tämän henkilön kanssa loppuelämäsi? Mikäli pohdintojesi päätteeksi päädyt siihen, että tämä henkilö voisi hyvinkin olla sinulle se oikea, osoita se hänelle. Pieni teko jo osoittaa hänelle kuinka paljon välität, jolloin saat osaksesi itsekin jotain uuta. Älä myöskään pidä häntä itsestäänselvyytenä vaikket aina jaksaisikaan "palvoa" häntä.

Hän sanoo ymmärtävänsä sinua. Älä oleta että hän tulee ymmärtämään sinua aina. Mikäli etäännyt hänestä tarpeeksi, ei hän ymmärrä sinua enää. Paras apu pään sisäisiin myllerryksiin löytyy useimmiten siitä lähimmästä ihmisestä. Kerro hänelle kaikki mitä ajattelet, pelkäät ja toivot. Hän kyllä auttaa ja ymmärtää sinua, kun päästät hänet pääsi sisälle.

..mikäli näin ei kuitenkaan käy, olet pahemmassa tilanteessa kuin uskoinkaan. En kuitenkaan usko tähän itsekään.


Ongelmasi oli minullekin ongelmallinen. Toivottavasti olin edes hieman jäljillä ja sanoin edes jotakin uutta.

traumacoma huomasi olevansa liian vanha Parisuhdeklinikalle 22:38 24.01.2004

Kukaan ei ole liian vanha parisuhteisiin ja niiden ongelmiin.

#9 kirjoitettu 25.01.2004 15:43

Krista kirjoitti:

Jokaisessa suhteessa tulee kriisivaihe. [...] Jos siitä selviää yhdessä, voi olla varma että on löytänyt jotain pysyvää, ehkä jotain elinikäistä.


Heh heh heh...

Haava toteaa, että on pahoillaan, kun ei mitenkään kykene olemaan nauramatta

#10 kirjoitettu 25.01.2004 22:12

Haava kirjoitti:
Krista kirjoitti:

Jokaisessa suhteessa tulee kriisivaihe. [...] Jos siitä selviää yhdessä, voi olla varma että on löytänyt jotain pysyvää, ehkä jotain elinikäistä.


Heh heh heh...

Haava toteaa, että on pahoillaan, kun ei mitenkään kykene olemaan nauramatta


Mitäs se tuli siihen hirnumaan...? o_O

..ja Fakapille vastailen tässä joskus paremmalla ajalla..

#11 kirjoitettu 25.01.2004 22:59

Krista kirjoitti:

Mitäs se tuli siihen hirnumaan...?


Olen pahoillani, mutta ei voinut olla nauramatta kun tuota luin. Tähän väliin pitää sanoa, että tiedän useammankin avioparin, jotka ovat päässeet tuon kuvaamasi 2-4 vuoden sisällä tulleen suvannon yli (ja oikeasti yli, eikä vain hammasta purren viiteen vuoteen), mutta sitemmin on karahtanut. Väite, että voi olla varma, että on tuossa vaiheessa löytänyt jotain pysyvää, ei kyllä omien kokemusteni valossa pidä laisinkaan paikkaansa.

Haava lisäsi viestiä 23:42 25.01.2004

Lisään nyt tähän väärinkäsitysten valttämiseksi, että en todellakaan halua mollata sinua Krista tässä homassa, vaan itseasiassa arvostan suuresti rohkeuttasi käydä 17 vuoden iällä mäinkin hankalien ongelmien kimppuun. Itselläni ei tällä kokemuksella ihan vielä tällaiseen palstaan rahkeet rittäisi. Onnea sinulle.

#12 kirjoitettu 26.01.2004 08:55

Krista ensinnäkin,olen ylpeä sinusta!Harva ihminen kykenee puolueettomasti ja toista loukkaamatta tällasta pyörittämään..
Omat ongelmani ovat lähinnä puolella kaverit tai oikeastaan heidän olemattomuus..Se sit taas saattaa hyvinkin johtua siitä et en oo kovinkaan seurallinen ihminen ja jotensakkin ujo..Ja tulen toimeen paljon paremmin miesten kans,naiset on outoja olentoja..
Parisuhteita löytää aina jostain..Ongelma sillä puolella lähinnä se et oon aivan liian takertuvainen ja mieheni yleensä asuvat "jonkinverran" kauempana..Et harvoin pääsen näkemään..
Kysymys siis kuuluu:Miten saisin itteni seurallisemmaksi ja mukavammaksi olioksi?
Miten osaisin olla takertumatta liikaa mieheen?

#13 kirjoitettu 27.01.2004 02:15

No niin, kepillä jäätä...

Eli tässä olen ollut nyt opiskelun jälkeisen työttömyyden uhrina kuukauden päivät ja yleinen tekemättömyys, tulevaisuuden pelko ja rahattomuus jäytävät hermoja ja syövät samalla romantiikan pois suhteestani tyttöystävääni/kihlattuuni. Pidän hänestä edelleen yhtä paljon kuin tavatessamme neljä vuotta sitten, mutten enää osaa taistelussa karaistuneen ulkokuoreni takaa "silittää hänen sieluaan". Tämän huomaavaisuuteni puutteen takia pienet Kuka joi kaiken maidon? -kahinat yleistyvät ja seksikin tapahtuu vain pari kertaa viikossa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että naisen on oltava ylpeä miehestään ja pidettävä itseään arvokkaana, ja haluaisinkin nyt vinkkejä arvon tuomarisneidiltä nostaakseni daamini sinne korkeimmalle korokkeelle, jonne hän kieltämättä kuuluukin. Eli miten voin (kohtuuhinnoin, koska olenhan työtön ainakin vielä hetken) tehdä hänen olonsa paremmaksi? Mitä te naiset haluatte miehiltänne?


Random Sam huomasi olevansa kouluikäisen lapsen verran arvon tuomarisneitiä vanhempi ja vetäytyi taistelussa karaistuneeseen ulkokuoreensa... 02:19 27.01.2004

#14 kirjoitettu 27.01.2004 19:35

_captured kirjoitti:
Väite: Tytöt odottavat, että poika laittaa tytön kavereittensa edelle, mutta tyttö itse ei koskaan laittaisia poikaa omien kavereittensa edelle.
Ai eikö muka pidä paikkansa?


Perkeleen hyvin sanottu, vaikkei pädekään ihan kaikkiin tyttöihin.

#15 kirjoitettu 27.01.2004 19:39

_captured kirjoitti:
Väite: Tytöt odottavat, että poika laittaa tytön kavereittensa edelle, mutta tyttö itse ei koskaan laittaisia poikaa omien kavereittensa edelle.
Ai eikö muka pidä paikkansa?


Muhun ainakaan ei oo ikinä päteny,eikä uskoakseni tuu ikinä pätemäänkään..
Sangen yksinkertaista,kun ei niitä kavereita ole..
Et kyl meitä erikoisuus tapauksiakin on..

#16 kirjoitettu 27.01.2004 20:51

Ongelmasi oli minullekin ongelmallinen. Toivottavasti olin edes hieman jäljillä ja sanoin edes jotakin uutta.

traumacoma huomasi olevansa liian vanha Parisuhdeklinikalle 22:38 24.01.2004

Kukaan ei ole liian vanha parisuhteisiin ja niiden ongelmiin.




juu,oli apua.
mä päädyin isseksein siihen faktaan että meillä taitaa olla sellainen äiti-poika suhde....

#17 kirjoitettu 28.01.2004 12:50

Fakap kirjoitti:
1. Mistä kannattaa lähteä etsimään tyttöjä, jotka ei ole ärsyttäviä kanoja, ylimielisiä horoja tai lapsellisia trendien mukaan eläviä pissiksiä? Asun 09-alueella, mutta kerro vaikka koko suomen alueelta, jos on muuten mahdotonta vastata.

Noh, ensinnäkin hylkäät kaikki perinteiset konstit, eli baarit, bileet ja muut ryypiskelytapahtumat. Kanoilla nimittäin on tapana kerääntyä juuri tuollaisiin tapahtumiin, vaikkakin niissä tavatan myös ajatteleviakin yksilöitä. Mistä niitä aitoja ja ihania tyttöjä sitten löytää? Mistä vain! Maailma on pullollaan sinkkuja, myös Helsinki, Vantaa ja Espoo jos sinne eksyy. Tiedän tapauksen, jossa poika löysi itselleen rakastavan kumppanin metrosta. Tämä poika iski silmänsä tyttöön (joka ei ole mikään maailmanluokan kaunotar) ja päätti haluavansa tuon tytön. Hän meni juttelemaan tytölle ja onnistui hankkeessaan. Siis, katselepa ympärillesi ihan tuolla ulkomaailmassa käppäillessäsi jos vaikka tapaisit jonkun kiinnostavan antikanan. Sitten meten vaan rohkeasti juttelemaan. En usko että yksikään tyttö pistää pahakseen poikien iskuyrityksiä - sivistyneitä sellaisia!

Fakap kirjoitti:2. Eräs vanha ystäväni (m) kusetti minulta aika paljon rahaa. Hänellä on heikko luonne eikä osaa pitää huolta elämästään. Heikon luonteesa takia on jäänyt useat muutkin velat maksamatta. Välillä hänen omahyväinen asenteensa ja lähipiirinsä kusettaminen kasvaa jopa psykopatian oireisiin viittaaviin mittoihin. Hän on työtön ja addiktoitunut rahapeleihin. Asuu nykyään Helsingin ulkopuolella, joten häntä on hiukka hankala tavoittaa. Miten saisin rahani takaisin?


Tämä onkin visainen pulma. Mietin tätä muutaman päivän enkä päätynyt muuhun tulokseen kuin se, mihin monet muutkin päätyvät: et voi asialle mitään. Tiedän myös tästä vastaavanlaisen tapauksen, eikä niitäkään rahoja -saatika rahojen lainaajaa- ole näkynyt. Tässä tilanteessa sinullakin on kaksi vaihtoehtoa:
1. pistä vahinko kiertämään (ei suositeltavaa)
2. unohda ja ota opiksesi.

Fakap kirjoitti:
3. Äitini käyttää suurimman osan kommunikoimiseen kuluvasta energiasta turhanpäiväiseen jauhamiseen. Kun en jaksa kiinnostua, saattaa hän loukkaantua ja se taas saattaa johtaa pidempäänkin tilitykseen, jossa meinaa hajota pää. Miten tämän turhan kälätyksen voisi kohteliaasti ignoorata?


Tässä sinulla on tapahtunut jo heti hairahdus väärille raiteille. Kysymys ei nimittäin kuulu "miten ignoorata" vaan "miten jaksaisin kuunnella". En tiedä perheestäsi nyt muuta, kuin että sinulla on äiti. Onko teidän perheessä muitakin jäseniä? Itse asun kahdestaan äitini kanssa ja joudun itsekin kuuntelemaan turhanpäiväisiä pälätyksiä ja "mitä tänään tapahtui töissä"-stooreja. Olen kuitenkin oppinut kuuntelemaan niitä ja jopa kiinnostumaan niistä, sillä äidilläni ei ole muitakaan, joille kertoa. Ehkä sinun äidilläsikään ei ole muita joiden kanssa puhella joutavia kuin sinä? Sitäpaitsi harrastathan sinäkin sitä aivan samaa omien kavereidesi kanssa. Oletko äitisi ainoa "kaveri"?
Pointti ei nyt ole siinä jaksatko sinä kuunnella, vaan siinä, että äitisi haluaa kertoa. Vaikkei sinua juurikaan kiinnostaisi, kuuntele silti. Ihmiset nimittäin usein haluavat kertoa itsestään ja ajatuksistaan. Vai haluaisitko kenties itse ettei sinua kuunneltaisi?

#18 kirjoitettu 28.01.2004 13:24

Haava kirjoitti:
Väite, että voi olla varma, että on tuossa vaiheessa löytänyt jotain pysyvää, ei kyllä omien kokemusteni valossa pidä laisinkaan paikkaansa.


No okei okei, eihän koskaan voi olla varma, mutta ainakaan ennen kunnon taistelua suhteensa puolesta ei voi olla varma..

Haava kirjoitti:
Haava lisäsi viestiä 23:42 25.01.2004
Lisään nyt tähän väärinkäsitysten valttämiseksi, että en todellakaan halua mollata sinua Krista tässä homassa, vaan itseasiassa arvostan suuresti rohkeuttasi käydä 17 vuoden iällä mäinkin hankalien ongelmien kimppuun. Itselläni ei tällä kokemuksella ihan vielä tällaiseen palstaan rahkeet rittäisi. Onnea sinulle.


Juu, eipä minua tarvitse mollata, eikä minusta tarvitse pitääkään. Teen vain tässä julkisesti sitä, mitä usein olen yksityisesti tehnyt kavereilleni ja muillekin. Lisäksi oman palstan pitäminen ei ole lainkaan hassumpaa..


tinu kirjoitti:
Krista ensinnäkin,olen ylpeä sinusta!Harva ihminen kykenee puolueettomasti ja toista loukkaamatta tällasta pyörittämään..
Omat ongelmani ovat lähinnä puolella kaverit tai oikeastaan heidän olemattomuus..Se sit taas saattaa hyvinkin johtua siitä et en oo kovinkaan seurallinen ihminen ja jotensakkin ujo..Ja tulen toimeen paljon paremmin miesten kans,naiset on outoja olentoja..
Kysymys siis kuuluu:Miten saisin itteni seurallisemmaksi ja mukavammaksi olioksi?


Kiitos kiitos, mutta kuten sanottu, minulla on kokemusta tästä..

Kaveriongelmasi on.. ongelmallinen. Usein nimittäin myös ujot saavat kavereita, aivan kuten lyhyet, kuurot ja homotkin. Useimmiten he löytävät juuri toisensa. Loppuen lopuksi ihminen kuitenkin etsii itsensä kaltaisia ihmisiä. Eikö sinulla ole koulussa edes jonkin tasoisia kavereita? Itse olen myös ollut joskus hyvinkin ujo, mutta päästessäni uusiin piireihin sain ison läjän itsevarmuutta. Sinun pitäisi nyt vain ymmärtää, että ujous on lähinnä vain päässäsi. Kun menet juttelemaan uusille ihmisille, vaikka se olisi kuinka pelottavaa tai tunkeilevan tuntuista, eivät he usein ajattele niin. Ja tee se, uskalla puhua uusille ihmisille. "Tilanteet" ovat usein hyviä. Kun syystä tai toisesta useampikin ihminen on tavalla tai toisella hukassa (esimerkiksi jokin sekaannus), on paljon helpompi aloittaa puhuminen muiden kanssa. Tällaisten tilanteiden sattuessa älä päästä tilaisuuttasi karkaamaan!
Normaalitilanteissa voisit taas tehdä näin: menet vain rohkeasti juttelemaan joko yksittäiselle ihmiselle tai pienelle, esim. kahden henkilön ryhmälle. (voivat toki olla myös miespuolisia!) Isoja joukkoja ei heti kannata lähteä valloittamaan. Menet vain rohkeasti ja sopivan nöyränä kysymään, jos saisit viettää aikaasi heidän kanssaan. Osallistu heidän keskusteluihinsa, mutta älä varasta shouta. Ujuta pikkuhiljaa itsesi mukaan heidän piireihinsä. Mikäli he kuitenkin vaikuttavat joko olevansa kyllästyneitä sinuun tai olet itse heihin, vaihda kohdetta. Olen itsekin pyörinyt porukasta porukkaan tuntien oloni ulkopuolisesksi kunnes ne spesiaalit ovat sieltä erottuneet ja olen oman paikkani löytänyt.

tinu kirjoittiarisuhteita löytää aina jostain..Ongelma sillä puolella lähinnä se et oon aivan liian takertuvainen ja mieheni yleensä asuvat "jonkinverran" kauempana..Et harvoin pääsen näkemään..

Miten osaisin olla takertumatta liikaa mieheen?


Parisuhteita toki löytyy, toimivia ja työn arvoisia sellaisia - harvemmin. Löytyy kuitenkin. Onko tämä takertuvaisuus sitten pilannut parisuhteitasi? Mielestäni kohtuullinen takertuminen ei koskaan voi olla pahasta, se vain vaatii sitten molemminpuolista takertumista. Liika on kuitenkin - kuten missä tahansa asiassa - aina liikaa. Jos kerran näet miestäsi harvoin, on ihan hyvä ettet silloin päästä häntä liian kauas näköpiiristäsi. Pitkän matkan suhteissa on aina suurempi riski mm. pettämiseen, tunteiden väljähtämiseen jne. kun ei ole sellaista pysyvää ja tuoretta muistikuvaa omastaan. Takertuminen kuitenkin voi olla ongelma. Jos luonteeseesi kuuluu takertuminen, et voikaan tälle juurikaan mitään, ainakaan nopeasti. Voisit kuitenkin yrittää asennoitua mieheen eri tavalla. Jos tämä ei ole takertuja, yritä ajatella hänen tavoin. Yritä ymmärtää myös, jos mies ei halua tulla takerretuksi. Voithan myös kertoa suoraan miehelle olevasi takertuja, ehkä hänkin auttaa sinua omalta osaltaan. Yksi konsti on tietenkin käyttäytyä täysin päinvastoin, saa mies takertumaan sinuun!

En tiedä toimivatko edellä mainitun niksit, sillä takertumiseen en ole vielä löytänyt itsekään toimivaa konstia. Kaikkea voi kuitenkin kokeilla. Kerrothan minulle jos keksit itse toimivan konstin?

#19 kirjoitettu 28.01.2004 13:49

Random Sam kirjoitti:
No niin, kepillä jäätä...

Eli tässä olen ollut nyt opiskelun jälkeisen työttömyyden uhrina kuukauden päivät ja yleinen tekemättömyys, tulevaisuuden pelko ja rahattomuus jäytävät hermoja ja syövät samalla romantiikan pois suhteestani tyttöystävääni/kihlattuuni. Pidän hänestä edelleen yhtä paljon kuin tavatessamme neljä vuotta sitten, mutten enää osaa taistelussa karaistuneen ulkokuoreni takaa "silittää hänen sieluaan". Tämän huomaavaisuuteni puutteen takia pienet Kuka joi kaiken maidon? -kahinat yleistyvät ja seksikin tapahtuu vain pari kertaa viikossa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että naisen on oltava ylpeä miehestään ja pidettävä itseään arvokkaana, ja haluaisinkin nyt vinkkejä arvon tuomarisneidiltä nostaakseni daamini sinne korkeimmalle korokkeelle, jonne hän kieltämättä kuuluukin. Eli miten voin (kohtuuhinnoin, koska olenhan työtön ainakin vielä hetken) tehdä hänen olonsa paremmaksi? Mitä te naiset haluatte miehiltänne?

Random Sam huomasi olevansa kouluikäisen lapsen verran arvon tuomarisneitiä vanhempi ja vetäytyi taistelussa karaistuneeseen ulkokuoreensa... 02:19 27.01.2004



Ensinnäkin, minua ei pidä aliarvioitseman!

Ja itse aiheeseen. Eli et osaa enää ottaa naistasi huomioon? Tiedän tähän pari eritäin halpaa kikkaa. Voit nimittäin esimerkiksi jättää hänelle pieniä vistejä sillon tällön. Tulee hymy pakostikin suupieliin kun löytää tavaroidensa joukosta pienen lapun jossa poikaystävä muistuttaa rakastavansa. Voit myös tehdä ihan pieniä eleitä tyttöystäväsi hyväksi, kuten laittaa hänelle ruokaa tai vaikkapa hieroa häntä. Jaksa yllättää hänet ihan pienillä arkipäivän asioilla. Ei siihen timanttikaulakoruja, viikonloppulmia tai edes kukkapuskaa ja konvehtirasioita tarvita, vaikka nainen kaipaa kyllä välillä niitäkin. Parhaiten osoitat tyttöystävällesi välittämisesi kuitenkin keksimällä jotain aivan omaa. Tee jotakin päätöntä! Tyttösi osaa varmasti arvostaa sitä, jos se lähtee vilpittömästi sinusta itsestäsi.

Myös hellät sanat, palvovat katseet sekä täydellinen omistautuminen toimii. Pyhitä osa ajastasi täysin hänelle!

Ja sitten se seksi.. jaa että vain pari kertaa.. hälyyttävää! En tiedä tyttöystävästäsi mitään, etkä edes kertonut kumman puolelta tässä mättää, mutta ainahan voit vain käydä ahnaasti kimppuun (tosin edes jollain tasolla sivistyneesti), kyllä se siitä sitten lähtee.. Jos ei, keksi jotakin muuta. Itsehän tiedät parhaiten mistä tyttösi lämpenee..

#20 kirjoitettu 28.01.2004 14:07

Noh, vastaanpa nyt tähän viimiseenkin vielä niin voitte kysella lisää..

Fakap kirjoitti:
_captured kirjoitti:
Väite: Tytöt odottavat, että poika laittaa tytön kavereittensa edelle, mutta tyttö itse ei koskaan laittaisia poikaa omien kavereittensa edelle.
Ai eikö muka pidä paikkansa?


Perkeleen hyvin sanottu, vaikkei pädekään ihan kaikkiin tyttöihin.


Heh, kylläpäs pistit helpon tällä kertaa. Tietenkin väite pitää paikkansa, ja vieläpä kovin ilmeisestä syystä.
Tytöt kehittävät ylipäätään vahvemmat tunnesiteet, niin poikiin kuin tyttöihinkin. Pojat taas osaavat sitoutua lähinnä tyttöihin. Hyviä kavereita löytyy, muttei ketään oikeasti "bestistä" kuten tytöillä. Tästä seuraa sitten se, että tytöt loukkaantuvat jos kaveri yllättäen viihtyy enää vaan poikaystävänsä kanssa, kun taas poikia asia ei juurikaan vaivaa. Ei samalla tasolla kuin tyttöjä. Tytöt myös tarvitsevat sen tyttökaverin, jonka kanssa jakaa molempien ilot ja murheet. Tämän takia niitä ystävyyssuhteita tulisi pitää yllä. Pojat taas eivät juurikaan puhu tunnetason asioista, eivätkä siis tarvitse sitä "bestistä".
Eli yleiseen kokemukseen nojaten, tytöt toimivat juuri näin. Ikävää, mutta niin se menee.

..se on välillä vaan niin vaikeaa ajatella myös niitä tyttökavereitaan, kun tahtoisi olla vain sen pojan kanssa...

#21 kirjoitettu 28.01.2004 15:03

Kaveruus kommenttisi jotenkin hmm..Ei sovellu mulle,en mä silleen ujo oo..Mut en kertakaikkiaan kestä teinipissiksiä.. (Nojaa tätä ongelmaa ei kait voi korjata..)
Takertumisesta taas,sangen kiintoisaa..Noita "reseptejä" voisinkin kokeilla..
Olis kiintosaa jos mies kerrankin takertuis muhun..Sitä pitää vaan osata rajottaa..Oon kyl kertonu aina miehilleni (myös tämänhetkiselle) tästä "pienestä" tapumuksesta.. Yrittävät aina ymmärtää,mut pidemmän päälle kukaan ei oo kestäny..

#22 kirjoitettu 10.02.2004 22:30

Miten pystyn pitämään mitään suhteita yllä lähimmäisiini ja samalla opiskella ahkerasti. Kuinka voin saada heidät vakuuttuneeksi, että minä oikeasti pänttään suuren osan ajastani enkä vain hengaile täällä. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? En haluasi olla koulussakaan 16 vuotta. Olenko väärässsä seurassa, jos he eivät voi juhlia ja touhuilla ilman minua eivätkä antaa minulle opiskelu rauhaa?

#23 kirjoitettu 11.02.2004 21:27

Stocco kirjoitti:
Miten pystyn pitämään mitään suhteita yllä lähimmäisiini ja samalla opiskella ahkerasti. Kuinka voin saada heidät vakuuttuneeksi, että minä oikeasti pänttään suuren osan ajastani enkä vain hengaile täällä. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? En haluasi olla koulussakaan 16 vuotta. Olenko väärässsä seurassa, jos he eivät voi juhlia ja touhuilla ilman minua eivätkä antaa minulle opiskelurauhaa?


Mielenkiintoinen ongelma sinulla. Nyt ihan ensiksikin noista sinun viesti ja arvostelu määristäsi päätellen, et taida olla Mikserissä ihan niin kovin vähääkään (näytätpä jopa olevan 11. nolifer-listalla..). Oletko nyt ensinnäkin varma, että ylipäätään pyhität lainkaan aikaa noille lähimmäisillesi, tai edes opiskeluillesi?

Joka tapauksessa kuitenkin opiskelet jo jotakin. Se on jo enemmän kuin joillakin ikäisilläsi. Olet varmaankin keikenlisäksi paikassa johon halusitkin? Täten sinulla on asiat jo aikalailla mallillaan. Vielä kun sinulla on nuo läheisetkin (ainakin vielä) tallella. Oletkos sanonut niille läheisillesi että tarvitset aikaa opiskeluun? Oletko osoittanut heille tarvitsevasi aikaa, tai käyttäväsi aikasi sitten siihen opiskeluun? Mikäli he eivät tätä ymmärrä, vaan yhä edelleenkin haluavat omia sinut täysin itelleen (ja tapella jopa toistensa kanssa tähän päästäkseen?), he vain rakastavat sinua enemmän kuin voit tällä hetkellä käsitellä. Tälle sinä et sitten voikaan yhtään mitään. Mikäli he taas eivät vakuutu ajankäyttösi kohteesta, et voi muuta kuin osoittaa heille heidän olevan väärässä.

Jos olet todella sitä mieltä, että ihmiset jotka haluavat viettää aikaa kanssasi ovat juuri niitä sinulle täysin vääriä, niin keskitäpäs kaikki huomiosi johonkin henkilöön, jota sinun seurasi ei lainkaan kiinnosta. Mieti sitten tärkeysjärjestyksiä elämässäsi uudestaan. Nyt sinulla näyttäisi olevan ympärilläsi ihmisiä, jotka välittävät sinusta.

Sen voin vielä tässä todeta, että opiskeluihin tulee usein taukoja tai viivytyksiä. Eri syistä, mutta mikäli syynäsi on nyt sitten vaikka läheinen henkilö, en näe sitä lainkaan pahana elämän suuntana. Hälyyttävää olisi tilanne, jossa sinulla ei todellakaan ole mitään muuta kuin opiskelusi..

#24 kirjoitettu 24.12.2004 20:10

Klap klap..golf-aplodit Kristalle.
Tää on hauskaa, ehkä jopa opettavaista..
Käännyn puoleesi jos aihetta ilmenee..
Sitä ennen keskityn jouluglögistä humaltumiseen,
cheers!

#25 kirjoitettu 26.12.2004 01:25

Camelon kirjoitti:
Millä saa naiselta jännityksen veke ennen koitusta eli seksii? Toinen on ku autokoulun inssis.. kerro kerro kerro!


Ensinnäkin kyseessä ei taida olla mikään yhden illan juttu, koska sillon luultavimmin naisella ei paineita ole kun kerran jo siihenkin asti on halunnut. Siis kun kyseessä on jotain vakavampaa, niin sinun pitää osata osoittaa naisellesi että haluat seksiä yhdessä, et vain itseäsi tyydyttääksesi. Näin naiselta katoaa mahdolliset "suorituspaineet" ja tulee muutenkin turvallisempi olo. (autokoulun inssissähän nimenomaan suorituspaineet aiheuttaa jännitystä..) Vielä jos osoitat oikeaa välittämistä, tuntuu seksikin oikealta, niin sinun kuin hänenkin kannaltaan ja jännitys helpottaa.

Vähän vaikea kyllä sanoa mitään tarkkaan kun jännityksen syytä ei tiedä. Ehkä olet vain unohtanut esileikin tai olet muuten vain liian innokas ja täten naisen kannalta jollakin tapaa uhkaava. Kaikkein parasta olisi ehkä puhua ihan itse tuon naisen kanssa ja selvitää mistä on kyse ja parantaa sitä sitten sitä kautta. Jos et halua kysyä, ole sitten vain extrahuomaavainen ja hellä ja välittävä, niin kyllä se siitä helpottuu. Laita nainen etusijalle. Ja muista aloittaa rauhallisesti, mikään ei hermostuta enemmän kuin pornofilmeistä "rakastelua" oppinut intoilija.

Jos kyseessä ei ole joku josta välität tai jonka kanssa haluat rakastella (siis haluat vain panoa) niin suosittelen miettimään ihan omassa päässäsi miksi naista jännittää.. tai etsimään sitten jonkun kunnon seksipedon. On niitä naisiakin jotka haluavat seksiä seksin takia.

#26 kirjoitettu 26.12.2004 01:35

Sori Krista, ajattelin että tässä kaivataan miesnäkökulmaa, siispä otin vapauden vastata...

NORTON kirjoitti:
Mitä mun tulisi tehdä?

Olen tottunut hakkaamaan tyttäystävääni päissäni, ja juon noin seitsemänä paivänä viikossa. Nyt, kahden vuoden seurustelun jälkeen tyttöystäväni on jo niin rustoittunut, että hakkaaminen ei tuota enää toivottua tulosta. Käyn myös töissä joten voimaharjoitteluun/hakkaustekniikoiden opettelemiseen ei ole aikaa. Vastaathan pian.


Oletko piessyt tyttöystävääsi nimenomaan paljain käsin? Jos näin on, siirry ihmeessä ns. "kättä pidemmän" käyttöön. Esim. tyhjällä pullolla läimiminen voi tuoda yllättävää tulosta, sitä kun ei ikinä tiedä miten se pullo tällä kertaa särkyy (jos särkyy), viiltääkö se haavoja vai tunkeutuvatko lasin sirpaleet jopa lihasta läpi. Metallikettingillä sivaltelu saattaa myös tehdä mielenkiintoista jälkeä, monestihan siinä rakkautesi kohde selviää pelkillä mustelmilla, mutta joskus saattaa jopa luita murtua! Mukavana lisänä kotoisa kilinä. Erinäiset sähkölaitteet ovat myös ainakin allekirjoittaneen ikuinen huvin lähde, niistä kun ei myöskään ikinä tiedä millaista jälkeä ne tekevät. Mm. tehosekoitin oikeassa reijässä virta päällä on aina villi ristiretki tuntemattomaan.

Eli ei muuta kuin kokeilemaan, toivottavasti auttoi!

#27 kirjoitettu 27.12.2004 16:16

Lojaali kirjoitti:
Noniin... Tuata mitä mä teen ku mulla on niinkö tässä kaks vaihtoehtoa.. Olis eräs nainen joka asuu naapurikunnassa, about 20 kilsan päässä ja toinen ois 3 talon päässä meiltä... Oon kiinnostunut molemmista.. enemmän oon hengannut sen naapurikunnan emännän kanssa, muta jotenkin se naapuri viehättää meikäläistä enemmän.. tosin se naapurikunnan emäntä asuu yksin ja oon siellä kerran jo yötä ollut.. Mut silti mä haluaisin olla sen naapurin muijan kanssa.. Pää on pyörällä että tuota mitä mä teen?? Jos nyt ylipäätänsä mitään älysit??


Hjuu se on ikävää jos on liikaa vaihtoehtoja (itekin jumitin tänään pitkään shamppoohyllyllä valitsemassa shamppoota..). Mistäs tässä nyt lähtisi liikkeelle. Vaikea tilanne..

No jos ihan ensiksi ihan näin raa'asti aattelisi noita plussia ja miinuksia. Eli tuo lähempänä asuva nyt olisi ainakin lähellä, ja vielä jos pidät hänestä enemmän, kuullostaa siis hyvältä. Kauempana asuvan kanssa olet kuitenkin ilmeisesti vakavammalla pohjalla liikkeellä ja se tekee tilanteesta vaikeamman. Hänessä plussapuolia olisi todellakin oma kämppä (rauhaa) ja eipä se 20kilsaa nyt niin pitkäkään matka ole. Huonoja puolia voisin tilanteesta nyt löytää vaikka sen, että kun tuo lähi-tyttö nyt asuu niin lähellä ja sinulla selvästi on jotakin häntä kohtaan, niin ettei sitten tule ylimääräistä houkutusta visiiteille jos vaikka kauko-tytön kanssa tulee kinaa tai pitempi tauko tapaamisissa...?

Jotenkin tässä ääneen pohtiessani alkaa vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin järkevämmältä "valita" tuo lähempänä asuva, josta selkeästi myös pidät enemmän. Jää vain ongelmaksi se, miten selität asian tuolle toiselle, varsinkin jos hän luulee olevasna ainoa elämässäsi juuri nyt..? Ja jos sinulla kuitenkin on tunteita myös häntä kohtaan, et varmaan haluaisi luopua hänestä..

Tietenkin yhtenä vaihtoehtona on että otat molemmat ja pidät huolen etteivät he saa tietää toisistaan.. mutta tätä en kyllä suosittele! Tai sitten ehdotat jotain kolmen kimppaa, ties vaikka suostuisivat.. mutta tämäkään ei varmaan ole älykästä. Eniten suosittelen nyt miettimään tarkkaan kumman kanssa oikeasti haluat olla ja valitsemaan, sillä mitä pidempään odotat, sen vaikeammaksi asiat menevät kaikkien kannnalta.

Ja älä missään nimessä ainakaan perusta valintaasi seksille. (ystävällinen vinkki. )

#28 kirjoitettu 27.12.2004 18:33

Hombre Muerto kirjoitti:
Sori Krista, ajattelin että tässä kaivataan miesnäkökulmaa, siispä otin vapauden vastata...

NORTON kirjoitti:
Mitä mun tulisi tehdä?

Olen tottunut hakkaamaan tyttäystävääni päissäni, ja juon noin seitsemänä paivänä viikossa. Nyt, kahden vuoden seurustelun jälkeen tyttöystäväni on jo niin rustoittunut, että hakkaaminen ei tuota enää toivottua tulosta. Käyn myös töissä joten voimaharjoitteluun/hakkaustekniikoiden opettelemiseen ei ole aikaa. Vastaathan pian.


Oletko piessyt tyttöystävääsi nimenomaan paljain käsin? Jos näin on, siirry ihmeessä ns. "kättä pidemmän" käyttöön. Esim. tyhjällä pullolla läimiminen voi tuoda yllättävää tulosta, sitä kun ei ikinä tiedä miten se pullo tällä kertaa särkyy (jos särkyy), viiltääkö se haavoja vai tunkeutuvatko lasin sirpaleet jopa lihasta läpi. Metallikettingillä sivaltelu saattaa myös tehdä mielenkiintoista jälkeä, monestihan siinä rakkautesi kohde selviää pelkillä mustelmilla, mutta joskus saattaa jopa luita murtua! Mukavana lisänä kotoisa kilinä. Erinäiset sähkölaitteet ovat myös ainakin allekirjoittaneen ikuinen huvin lähde, niistä kun ei myöskään ikinä tiedä millaista jälkeä ne tekevät. Mm. tehosekoitin oikeassa reijässä virta päällä on aina villi ristiretki tuntemattomaan.


Voi jumalauta! Hombrella ja NORTONilla on kyllä mikserin paras huumorintaju!

NAISET: Jos haluatte pieksää miehenne, hommatkaa jostain rottaniiteillä vuorattu kaulin ja eiku huiskimaan. Kyllä alkaa ruusuja ja romantiikkaa tulemaan!

#29 kirjoitettu 28.12.2004 00:24

Krista kirjoitti:

Tai sitten ehdotat jotain kolmen kimppaa, ties vaikka suostuisivat.. mutta tämäkään ei varmaan ole älykästä.

Ja älä missään nimessä ainakaan perusta valintaasi seksille. (ystävällinen vinkki. )


Joo outoa kuinka nykyään vielä ajatellaan, että pitäisi olla vain kaksi. Onhan homojakin niin miksei kolmen kimppoja? Siinä on aina yksi rauhoittamassa tilannetta kun vertaa kahteen.

Aina kannattaa valita se joka imee eniten luokseen

#30 kirjoitettu 29.12.2004 03:08

Ääh...Perkele! mitäköhän taas mietin kun kirjotin kännissä tähänkin threadiin...piti sensuroida koko juttu!

#31 kirjoitettu 29.12.2004 15:16

Ihmis-suhteet? mitä ne on?

#32 kirjoitettu 30.12.2004 16:46

zarthas kirjoitti:
Hombre Muerto kirjoitti:
Sori Krista, ajattelin että tässä kaivataan miesnäkökulmaa, siispä otin vapauden vastata...

NORTON kirjoitti:
Mitä mun tulisi tehdä?

Olen tottunut hakkaamaan tyttäystävääni päissäni, ja juon noin seitsemänä paivänä viikossa. Nyt, kahden vuoden seurustelun jälkeen tyttöystäväni on jo niin rustoittunut, että hakkaaminen ei tuota enää toivottua tulosta. Käyn myös töissä joten voimaharjoitteluun/hakkaustekniikoiden opettelemiseen ei ole aikaa. Vastaathan pian.


Oletko piessyt tyttöystävääsi nimenomaan paljain käsin? Jos näin on, siirry ihmeessä ns. "kättä pidemmän" käyttöön. Esim. tyhjällä pullolla läimiminen voi tuoda yllättävää tulosta, sitä kun ei ikinä tiedä miten se pullo tällä kertaa särkyy (jos särkyy), viiltääkö se haavoja vai tunkeutuvatko lasin sirpaleet jopa lihasta läpi. Metallikettingillä sivaltelu saattaa myös tehdä mielenkiintoista jälkeä, monestihan siinä rakkautesi kohde selviää pelkillä mustelmilla, mutta joskus saattaa jopa luita murtua! Mukavana lisänä kotoisa kilinä. Erinäiset sähkölaitteet ovat myös ainakin allekirjoittaneen ikuinen huvin lähde, niistä kun ei myöskään ikinä tiedä millaista jälkeä ne tekevät. Mm. tehosekoitin oikeassa reijässä virta päällä on aina villi ristiretki tuntemattomaan.


Voi jumalauta! Hombrella ja NORTONilla on kyllä mikserin paras huumorintaju!

NAISET: Jos haluatte pieksää miehenne, hommatkaa jostain rottaniiteillä vuorattu kaulin ja eiku huiskimaan. Kyllä alkaa ruusuja ja romantiikkaa tulemaan!





Hmm, tässä kohtaa voisin kehoittaa kaikkia edellä puhuneita, henkisesti selkeästi hieman epävakaita henkilöitä kääntymään herra Pschiozzon puoleen... Olkaas hyvät.

#33 kirjoitettu 10.01.2005 14:26

Miten mun pitäs suhtautuu yhteen kaveriini, joka on vähän turhan kiinnostunut parhaan kaverinsa muijasta? Meenkö mäki tinttaamaan sitä vaan turpaan, ku on noin kusipäinen jätkä? Vai oonko kaikille vaan sillee, et ei mul oo näkemystä asiasta? Ja oon sit tai koitan olla kaikkien kaveri? Ja vienki sen muijan ite ja annan jätkien selvitellä omat välinsä

#34 kirjoitettu 11.01.2005 00:03

Stocco kirjoitti:
Miten mun pitäs suhtautuu yhteen kaveriini, joka on vähän turhan kiinnostunut parhaan kaverinsa muijasta? Meenkö mäki tinttaamaan sitä vaan turpaan, ku on noin kusipäinen jätkä? Vai oonko kaikille vaan sillee, et ei mul oo näkemystä asiasta? Ja oon sit tai koitan olla kaikkien kaveri? Ja vienki sen muijan ite ja annan jätkien selvitellä omat välinsä


Sun ei pitäis suhtautua. Vaikka olisitkin sen parhaan kaverisi muija, et minun mielestäni saisi mitään hyvää aikaseks sillä, että yrittäisit kaikin keinoin pitää 'muijan kotona'...



Noh, enpähän minä ole se jonka pitäisi tähän vastata, koska:

Minä = päänsisäinen kaaos.

Minun ihmissuhteeni = pään ulkopuolinen kaaos

Minun elämäni = vailla sitä jotain tiettyä

Minun suhteeni ystäviin, jotka ovat aina olleet (siis todella pitkän aikaa) ystäviäni = heikkenevät

Mikä minussa on vikana, rakas Krista?

#35 kirjoitettu 11.01.2005 09:56

Zitru kirjoitti:
Sun ei pitäis suhtautua. Vaikka olisitkin sen parhaan kaverisi muija, et minun mielestäni saisi mitään hyvää aikaseks sillä, että yrittäisit kaikin keinoin pitää 'muijan kotona'...



Mun tietääkseni en oo kenenkään muija, mut olisko se ratkasu et olisin

#36 kirjoitettu 11.01.2005 11:11

Krista kirjoitti:


Hmm, tässä kohtaa voisin kehoittaa kaikkia edellä puhuneita, henkisesti selkeästi hieman epävakaita henkilöitä kääntymään herra Pschiozzon puoleen... Olkaas hyvät.


No okei, myönnetään! Pakko tunnustaa että on sullakin sitä huumorintajua!

#37 kirjoitettu 12.01.2005 14:01

zarthas kirjoitti:
No okei, myönnetään! Pakko tunnustaa että on sullakin sitä huumorintajua!


Ai miten niin!

#38 kirjoitettu 13.01.2005 14:29

Camelon kirjoitti:

mua ei suinkaan pidä mieltää Ron Jeremy-wannabeeks..


Minä OLEN Ron Jeremy -wannabe! "The Hedgehog" on yksi hienoimmista koskaan eläneistä henkilöistä ja ehdoton esikuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Mitä minun pitäisi siis tehdä, kun tyttöystäväni ei siedä lainkaan, että palvon tätä miestä?

#39 kirjoitettu 16.01.2005 14:37

Stocco kirjoitti:
Miten mun pitäs suhtautuu yhteen kaveriini, joka on vähän turhan kiinnostunut parhaan kaverinsa muijasta? Meenkö mäki tinttaamaan sitä vaan turpaan, ku on noin kusipäinen jätkä? Vai oonko kaikille vaan sillee, et ei mul oo näkemystä asiasta? Ja oon sit tai koitan olla kaikkien kaveri? Ja vienki sen muijan ite ja annan jätkien selvitellä omat välinsä


hahahahahhha!!!

#40 kirjoitettu 16.01.2005 14:50

ulottuvuus kirjoitti:
hahahahahhha!!!


Eli mun pitäs vaan kahmasta naikkonen itelleni "turvaan" ?

- - -
Sam, älä tee mitään. Et voi.