Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.03.2004 15:45

autenttinen kirjoitti:
Missä vaiheessa katoaa se tekijä, joka tekee ihmisestä ihmisen ja mikä se on?

Minulla on vinha aavistus että eräs kaikkitietävä tulee oikomaan tätä mutta siksipä vastaankin!

Ihmisen kerrostumat (allekirjoittaneen mukaan 2 minuutin pohdiskelun jälkeen):

Fysiologinen (koneen rakennusosat)
Biologinen (ihmisruumis toimivana koneena)
Psykologinen (ajatteleva/ tietoa käsittelevä ihminen)
Sosiaalinen (kommunikatiivinen tai yhteisöllinen ihminen)
Kulttuurinen (historiallinen ihminen)

Jokainen kerros perustuu alemmalle. Esimerkiksi aivokuollut ihminen omaisi kerrostumia pelkästään biologiseen saakka. Sosiaalisesti eristetty ihminen tai kenties autistinen (??) omaa kerrostumia psykologiseen saakka. Tavan kadun tallaaja omaa kerrostumia sosiaaliseen saakka. Kulttuurista ihmistä ei tässä mallissa ole yksilönä olemassakaan, se on kait ikäänkuin ihmisen 'malli' tai 'idea'.
Kun tuoni tulee, laskevat kerrostumat fysiologiseen, jolloin ihminen toimivana koneena katoaa, ja rakennusosilla ei ole edellytyksiä pysyä kasassa.

Eli asia riippuu siitä miltä suunnalta ihmistä tarkastelee.

Ja eikun odottamaan ankaraa kritiikkiä.

Kaurismaki muokkasi viestiä 15:45 18.03.2004

Heti lisäys: Kun ihminen menettää sosiaalisen, tai viimeistään psykologisen ulottuvuutensa, on siinä jo joku käsiteraja helposti vastassa. Koska ihminen niin vahvasti käsitetään nimenomaan ajattelevaksi olennoksi, on kovin vaikeaa mieltää esim. aivokuollutta ihmistä ihmiseksi. Tällöin se ristiriita tulee kai siitä että nähdään 'koneen' mahdollisuudet, joita se ei voi käyttää...

Onpas muuten sekavaa tekstiä.

Kaurismaki muokkasi viestiä 16:14 18.03.2004

Eli siis yleisimmin mielletty kuolema lienee biologisen koneen toiminnan loppuminen. Lääketieteen keinoin pystytään nykyisin pitämään hengissä myös ihmisiä, jotka ennen olisivat (pääsääntöisesti?) menehtyneet. Siksi tarvitaan myös termi 'aivokuollut'.

biologinen taso -> Kuollut
psykologinen taso ->Aivokuollut
sosiaalinen taso ->Autistinen???*

* kirjoittaja tunnustaa ettei tiedä autismista läheskään tarpeeksi, ja toivoo ettei aiheuta minkäänlaisia mielipahoja kenellekään ylläolevan, lähes täysin pohjattoman heiton takia

#3 kirjoitettu 18.03.2004 16:02

autenttinen kirjoitti:
Tähän nyt on vaikea tai ehkä mahdotonta saada vastausta, mutta mikä tai mitä on kuolema ja mitä on sen jälkeen?



Tuosta en tiedä, mutta toivoisin että kuoleman jälkeen olisi ikään kuin toinen elämä jossa voi päättää lopettaako kaiken lopullisesti. Sellanen itsemurha nappi olkapäässä mitä painamalla voi kaiken lopettaa.. Sitä ei sitten niin hevillä tulisikaan painettua.. Tuota toivon siksi että jos kuoleman jälkeen on vielä jotain, niin elämän ilo säilyisi. Itseäni ei ainakaan huvita maapallon räjähdettyä lillua avaruudessa ikuisuuden, mutta tuskin haluaisin kaiken loppuvankaan (tai haluaisin jos se ei olisi mahdollista)..

Kuoleman ajatteleminen saa pidemmän päälle pään sekaisin..

Ainiin, yksiltä mun artistisivuilta (rdc) löytyy kuolemalaskuri joka laskee tapahtuvat kuolemat (jos jotain kiinnostaa).. Suoraa linkkiä en laita koska silloin se olisi tulkittavissa mainokseksi..

#4 kirjoitettu 18.03.2004 17:14

Riippuu aivan ihmisen kuolintavasta päättyykö aivotoiminta vai sydämentoiminta ensin..Jos sulta ammutaan aivot pihalle,niin epäilisin sydämen pumppaavan vielä hetken aikaa,kunnes se tajuaa että nyt puuttuu koordinoija,mitä on tapahtunut?
Kuoleman jälkeen ei ole mitään..Ihmisellä ei ole sielu,on vain aivot millä jotkut jopa erehtyvät ajattelemaan..

#5 kirjoitettu 18.03.2004 18:23

Olen agnostikko! En usko, että kuoleman jälkeen on mitään, mutta jos nyt saisin syövän ja tietäisin kuolevani kuukauden päästä, rukoilisin Jumalaa joka päivä. Ihan vain sen vuoksi, jos se Jumala sittenkin sattuisi olemaan olemassa. Ei tarvitsisi katua helvetin tulessa, että miksi olinkaan niin ajattelematon ja uskoin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään.

#6 kirjoitettu 18.03.2004 19:58

Pelkkää viivaa se sydänkäyrä. Ja sen pituinen se.

#7 kirjoitettu 18.03.2004 21:08

Kuoleman jälkeen sielu poistuu ruumiista. Sielu painaa noin 21 grammaa. Sielu siis irtaantuu ruumiista. Se on siis olemassa. Tutkittu juttu. Kyllä ne tiedemiehet ovat oikeassa! 21 grammaa!

Sielu on olemassa samassa maailmankaikkeudessa, missä ruumiskin on. Se ei näy, haise, tunnu. Lisäksi sielu ei itse näe, tune tai haista mitään, eihän sillä ole silmiä yms. Se on yhtälailla olemassa, kuten sinun ajatuksesi päässäsi.

#8 kirjoitettu 18.03.2004 23:19

Sielu lähtee liitelemään ja synnytään uudestaan.

#9 kirjoitettu 19.03.2004 00:47

Kaurismaki kirjoitti:

Minulla on vinha aavistus että eräs kaikkitietävä tulee oikomaan tätä mutta siksipä vastaankin!


En itseasiassa. Yksi lisäys.

Kulttuurinen (historiallinen ihminen)


Tuohan puuttuu koko amerikan sansalta, jotka kuitenkin ovat ihmisiä.

#10 kirjoitettu 19.03.2004 02:06

Kaurismaki kirjoitti:
Kulttuurinen (historiallinen ihminen)

Haava kirjoitti:
Tuohan puuttuu koko amerikan sansalta, jotka kuitenkin ovat ihmisiä.


Hähää! Näin on! Uusioeurooppalaiset!

Twight kirjoitti:
Sielu on olemassa samassa maailmankaikkeudessa, missä ruumiskin on. Se ei näy, haise, tunnu. Lisäksi sielu ei itse näe, tune tai haista mitään, eihän sillä ole silmiä yms. Se on yhtälailla olemassa, kuten sinun ajatuksesi päässäsi.


Onhan nuo käsittääkseni onnistuneet jopa määrittelemään sielun rakenteen. siis nähneet sen jollain mittarilla.

Ja tulihan tuolta taikalaatikosta, palvotusta oikeellisen faktan lähteestä, tuossa taannoin semmoinen dokumentti ihmisistä jotka olivat käyneet ulkona kehostaan kuolemaisillaan. Aika uskottavaa tekstiä: Naiselle tehdään vaikea leikkaus jossa tämän ruumiinlämpö joudutaan tiputtamaan 15 Celsiukseen. 100% taju pois siinä vaiheessa.. Jälkeenpäin oli nainen sitten kertonut sanasta sanaan hoitsujen juorut leikkauksen aikana, ja tunistanut vielä kalloporankin "sähköhammasharjaksi", jonka näköinen se tosiaan oli, sellaista koskaan ennen näkemättä.. Että kertoivat kaikki (olikohan niitä 6) tapaukset kys. dokkarissa valotunneleista ja korkeammista voimista..

En usko että hallusinaatioita voi nähdä edes siinä tilassa (aivokuolleena), ja mikäli voisikin, miten olisi mahdollista niin samankaltaiset tuntemukset niin monella toisilleen tuntemattomalla ihmisellä?

#11 kirjoitettu 19.03.2004 09:07

Itse olen sitä mieltä, että ihmisen määritelmä voisi olla "elävä ruumis". Esim. kädet on ihmiselle ominainen asia, mutta vaikka molemmat kädet olisivat poikki niin ihminen olisi edelleen ihminen. Ominaista ihmiselle on myös ajattelu, mutta vaikka ihminen on aivokuollut niin eikö silti ihminen ole ihminen. Jos taas ihmisellä ei ole enää elintoimintoja eli biologinen ihminen on lakannut toimimasta ei ole enää ihmistä vaan ihmisen ruumis eli fysiologinen ihminen. Tosin tähän kysymykseen "Mikä on ihminen tai koska ihminen ei enää ole ihminen?" on vaikea saada vastausta, sillä ihmisen käsite on kuitenkin ihmisten itse muodostama eli jokainen käsittää asian vähän omalla tavallaan.

Ihmisen sieluun en usko. Minulle sielu on sama kuin mieli tai tietoisuus. Kun tietoisuus heikkenee niin ruumis ei silti välttämättä heikkene, mutta kun ruumis heikkenee niin mieli heikkenee varmasti jossain pisteessä. Kun ruumis kuolee kuolee myös henki. En tiedä kumpi on pelottavampi ajatus: kuoleman jälkeinen iankaikkinen elämä vai tyhjyys kuoleman jälkeen?

Outoa ajatella, että kuolema on jokaista yhdistävä tekijä, mutta silti ketään ei saa koskaan tietää, että mitä se on tai miltä se tuntuu. Kyllähän sen saa ajan koittaessa tietää, että millaista on kuolla, mutta millaista on olla kuollut - sitä kukaan ei voi enää tietää.

Kuolema on aina ollut jonkinlainen tabu ja sitä pelätään. Sen pelkäämisessä ei tosin ole kovinkaan paljon ideaa, sillä se on väistämättä edessä. Kuoleman pelko estää elämästä nauttimisen. "Onneton on se, joka tulevia murehtii."(SENECA) Miksi siis kuluttaa elämää kuoleman pelkäämiseen, sillä se on kuitenkin edessä. Tosin siitä pitäisi puhua vapaammin ja enemmän. Antiikin rooman sotilaatkin kiertelivät sanaa kuolema esim. sanomalla: "Hän on lakannut elämästä" tarkoittaessaan hänen olevan kuollut. Asia on kuitenkin yhtä luonnollinen ja väistämätön kuin syntymä.

#12 kirjoitettu 19.03.2004 10:38

autenttinen kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että ihmisen määritelmä voisi olla "elävä ruumis". Esim. kädet on ihmiselle ominainen asia, mutta vaikka molemmat kädet olisivat poikki niin ihminen olisi edelleen ihminen. Ominaista ihmiselle on myös ajattelu, mutta vaikka ihminen on aivokuollut niin eikö silti ihminen ole ihminen.


Silloin ihmis_yksilö_ ei ole enää psykologisella tasolla ihminen (sovi psykologisen ihmisen malliin). Sanaa 'ihminen' käytetään tässä keskustelussa luullakseni(?) hyvin paljon kuvaamaan juuri tuota kulttuurisen tason käsitettä, eli ihmisen yleismallia. Itse asiassa minusta tuntuu että tuo kulttuurinen taso poikkeaa hyvinkin oleellisesti noista muista (ehkäpä sen takia ettei sitä voi yksilöidä). Tavallaanhan kysymys milloin ihminen lakkaa olemasta ihminen etsii vastausta juuri tuohon kulttuurisen ihmisen kysymykseen. Eli pyrkii selvittämään, mikä on ihmisen yleispätevä 'idea', tai malli/muotti, ja missä vaiheessa yksilö ei enää sovi siihen.

Jos taas ihmisellä ei ole enää elintoimintoja eli biologinen ihminen on lakannut toimimasta ei ole enää ihmistä vaan ihmisen ruumis eli fysiologinen ihminen. Tosin tähän kysymykseen "Mikä on ihminen tai koska ihminen ei enää ole ihminen?" on vaikea saada vastausta, sillä ihmisen käsite on kuitenkin ihmisten itse muodostama eli jokainen käsittää asian vähän omalla tavallaan.


Eli siis kysymys olisi kai helpommin käsitettävissä jos sen muotoilee: "Mikä on ihminen tai koska ihmis_yksilö_ lakkaa vastaamasta tätä käsitettä?"

En tiedä, minun päässä tuo on selkeämpi, luulisin että tuota ajoit takaa...? Pilikun viilausta, mutta kenties hyödyllistä?

Ihmisen sieluun en usko. Minulle sielu on sama kuin mieli tai tietoisuus. Kun tietoisuus heikkenee niin ruumis ei silti välttämättä heikkene, mutta kun ruumis heikkenee niin mieli heikkenee varmasti jossain pisteessä. Kun ruumis kuolee kuolee myös henki. En tiedä kumpi on pelottavampi ajatus: kuoleman jälkeinen iankaikkinen elämä vai tyhjyys kuoleman jälkeen?


Kuolemaa ei ole. Siellä missä minä olen, ei ole kuolemaa, ja siellä missä on kuolema, ei minua enää ole.

Tuo oli puolilainaus, sanatarkkaa en muista. Enkä kirjoittajaakaan, mutta veikkaan vahvasti että kyseessä oli Tolstoi tai Dostojevski (kavereiden kesken 'Dostis').

Outoa ajatella, että kuolema on jokaista yhdistävä tekijä, mutta silti ketään ei saa koskaan tietää, että mitä se on tai miltä se tuntuu. Kyllähän sen saa ajan koittaessa tietää, että millaista on kuolla, mutta millaista on olla kuollut - sitä kukaan ei voi enää tietää.


Itseasiassa arvailisin että kukaan ei koskaan saa tietää millaista on olla kuollut. Tietoonhan tämä ei oikein voi perustua. Ainakaan minulla.

Kuolema on aina ollut jonkinlainen tabu ja sitä pelätään. Sen pelkäämisessä ei tosin ole kovinkaan paljon ideaa, sillä se on väistämättä edessä. Kuoleman pelko estää elämästä nauttimisen. "Onneton on se, joka tulevia murehtii."(SENECA) Miksi siis kuluttaa elämää kuoleman pelkäämiseen, sillä se on kuitenkin edessä. Tosin siitä pitäisi puhua vapaammin ja enemmän. Antiikin rooman sotilaatkin kiertelivät sanaa kuolema esim. sanomalla: "Hän on lakannut elämästä" tarkoittaessaan hänen olevan kuollut. Asia on kuitenkin yhtä luonnollinen ja väistämätön kuin syntymä.


Eikös se hippi-Mariskakin jo sanonut että 'Memento Mori'. Joku taisi kyllä ehtiä häntäkin ennen.



P.S. Hieman makaaberi olo kirjoitella näinkin analyyttistä tekstiä kuolemasta tämän aamuyön tapahtumien jälkeen...

#13 kirjoitettu 19.03.2004 12:12

Kaurismaki kirjoitti:

autenttinen kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että ihmisen määritelmä voisi olla "elävä ruumis". Esim. kädet on ihmiselle ominainen asia, mutta vaikka molemmat kädet olisivat poikki niin ihminen olisi edelleen ihminen. Ominaista ihmiselle on myös ajattelu, mutta vaikka ihminen on aivokuollut niin eikö silti ihminen ole ihminen.

Kaurismaki kirjoitti:

Silloin ihmis_yksilö_ ei ole enää psykologisella tasolla ihminen (sovi psykologisen ihmisen malliin).


Hmm...Ilmeisesti ajatukseni on liian suuri pienelle sanavarastolleni. Ajattelin asian jotenkin niin, että psukologinen ihminen on seuraus fysiologisesta ja biologisesta...tai siis jos ihmisellä on vielä biologinen taso jäljellä hän on ihminen, vaikka psykologinen taso olisikin kuollut eli ihminen olisi aivokuollut. psykologinen taso ei tule toimeen ilman biologista, mutta biologinen tulee toimeen ilman psykologista. Tosin luonnossa se olisi mahdotonta pidemmänpäälle...Eli jos ihminen on ihminen aivokuolleena niin siinä tapauksessa ihmisen määritelmä on "elävä ruumis"

autenttinen kirjoitti:

Jos taas ihmisellä ei ole enää elintoimintoja eli biologinen ihminen on lakannut toimimasta ei ole enää ihmistä vaan ihmisen ruumis eli fysiologinen ihminen. Tosin tähän kysymykseen "Mikä on ihminen tai koska ihminen ei enää ole ihminen?" on vaikea saada vastausta, sillä ihmisen käsite on kuitenkin ihmisten itse muodostama eli jokainen käsittää asian vähän omalla tavallaan.

Kaurismaki kirjoitti:

Eli siis kysymys olisi kai helpommin käsitettävissä jos sen muotoilee: "Mikä on ihminen tai koska ihmis_yksilö_ lakkaa vastaamasta tätä käsitettä?"

En tiedä, minun päässä tuo on selkeämpi, luulisin että tuota ajoit takaa...? Pilikun viilausta, mutta kenties hyödyllistä?


Joo toi oli selkokielellä kirjoitettu se mitä tarkoitin.

Kaurismaki kirjoitti:

Kuolemaa ei ole. Siellä missä minä olen, ei ole kuolemaa, ja siellä missä on kuolema, ei minua enää ole.

Tuo oli puolilainaus, sanatarkkaa en muista. Enkä kirjoittajaakaan, mutta veikkaan vahvasti että kyseessä oli Tolstoi tai Dostojevski (kavereiden kesken 'Dostis').



Joo mäkin muistan kuulleeni/lukeneeni ton lauseen ja olen sen kanssa samaa mieltä.

P.S. Hieman makaaberi olo kirjoitella näinkin analyyttistä tekstiä kuolemasta tämän aamuyön tapahtumien jälkeen...


Nii juu ei tullu mieleenkään se juttu vaikka aamulla siitä oli juttua uutisissa. Aika surullinen tapaus.



autenttinen muokkasi viestiä 12:22 19.03.2004

#14 kirjoitettu 19.03.2004 14:02

niiin... onhan siis fysiologinenkin ihminen ikäänkuin ihminen... se vain ei toimi.'

Missä vaiheessa ruumiin mätänemistä ei ole enää edes fysiologista ihmistä?

Zitru muokkasi viestiä 14:02 19.03.2004

Ruumis on kone jota sielu operoi!

#15 kirjoitettu 19.03.2004 16:43

Musta tulee seukis elämäs varmaan leppäkerttu tai joku torakka....edellisessä elämässä mä olin varmaa joku pohatta.

#16 kirjoitettu 22.03.2004 11:03

Itse en usko jälleen syntymiseen. Mutta uudesti syntymiseen raamatun mukaisesti.
Uskon Jumalaan. Uskon taivaaseen ja helvettiin. Ja että taivas on niiin paljon parempi paikka kun tää maapallo.. tääl on niin paljon **skaa.. Kirkollinen.. noup mut helluntalaisuus on mun juttu. Tutkikaa ennen ku hutkitte..

#17 kirjoitettu 22.03.2004 11:12

xof kirjoitti:
Itse en usko jälleen syntymiseen. Mutta uudesti syntymiseen raamatun mukaisesti.
Uskon Jumalaan. Uskon taivaaseen ja helvettiin. Ja että taivas on niiin paljon parempi paikka kun tää maapallo.. tääl on niin paljon **skaa.. Kirkollinen.. noup mut helluntalaisuus on mun juttu. Tutkikaa ennen ku hutkitte..


Musta on hienoa jos ihminen uskoo johonkin. Mä uskoin joskus, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei riitä tai musta ei oo siihen. Mä uskon et ihminen on tän lyhyen elämän ajan kuitenkin niin yksin itsensä kanssa, että minkään muun varaan ei kannata liikaa nojata paitsi oman itsensä. Kaikki muu voidaan minulta ottaa pois, mutta minua itseäni ei voi ottaa minulta. En usko elämän jälkeen olevan mitään, mutta toisaalata "ei mitään" ei voi olla olemassa...no minulle ei ehkä ole enää, mutta elänhän minä toisaalta tekojeni kautta vielä pitkään kuoleman jälkeenkin...Jumalan olemassa oloon en voi uskoa, sillä en osaa todistaa sitä itselleni.

#18 kirjoitettu 22.03.2004 11:15

Kuoleman jälkeen on samanlaista kuin ennen syntymää. Kuinka moni voi väittää että muistaisi aivan noista ensihetkistä mitään. Kuitenkin tajunta sanoo, että olemme tulleet tähän maailmaan ja meillä on se varhaislapsuuskin vaikka ei siitä mitään muista tai sitä voi käsittää. Itselläni on ensimmäiset muistikuvat kun olin 10kk vanha. Tosin se oli vain pikkupätkä. Tämän jälkee seuraavat muistikuvat alkavat jostain hiukan alle 2vuotiaasta. Eli varmaan kuoltua käy samanlailla. Ei vaan enää voi hallita kehoaa tai ajatella tai olla olemassa misään muodossa.

#19 kirjoitettu 23.03.2004 16:04

mullekin on aikalailla sama mitä mulle delaamisen jälkeen tapahtuu...m en kamalasti jaksa vaivata päätäni tollasilla jutuilla koska mä tiedän etten vastausta koskaan siihen saa niin hulluksihan siinä pieni eläin vaan tulee...elämä on tässä ja nyt ja jos kuolen huomenna niin no can do.

#20 kirjoitettu 23.03.2004 22:33

Fezz kirjoitti:
Mun mielestä se on omalta kohdalta ihan sama mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.


JOS helvetti olisi olemassa, niin enpä usko, että se olisi ihan sama.

#21 kirjoitettu 24.03.2004 11:30

Mistä hitosta niitä tulee niitä 'muistan entisen elämäni ranskassa kirjansitojana 1700-luvulla' -tyyppejä? Niihin uskominen on kai vähän samanlaista kuin horoskooppeihin uskominen? Olis James Randille töitä.

#22 kirjoitettu 24.03.2004 15:07

EWTROC kirjoitti:
Tuota kysymystä voisi pohtia loputtomiin...

Mutta uskonnolliselta kannalta me tiedämme mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Uudestaansyntyminen ja tuomipäivä... jne.

Kun taas ei uskonnolliselta eli ns. *tieteelliseltä* kannalta emme tiedä. Uskonkin tuohon uskonnolliselta kannalta teoriaan..


Uskonnossahan on kyse uskosta eikä tiedosta, eli et voi tietää ainakaan kristinuskon olevan oikeassa kuoleman suhteen. Mielestäni uskontojen tehtävä on alusta asti ollut selittää asioita, joihin ihmisen ymmärrys ei riitä. Uskonto pelastaa ihmisen kuoleman pelosta, mutta onko esim. kristinuskon käsitys totta? En usko, mutta en voi sitäkään sanoa varmaksi.

#23 kirjoitettu 24.03.2004 21:08

Jee Jee! miesten menemään taivaaseen astuminen on ihanaa!(olen kokenut sen kerran)
Siellä juoksee nakuja tyttöjä(hyvännäkösii)
Niitä voi siellä paneskella ja sillee!(kannattaa kokeilla)


Joten naisilla siel on varmaa miehiä sitte?

Haluaisin kuulua vastaanottaja joukkioon!

#24 kirjoitettu 24.03.2004 21:45

EWTROC kirjoitti:

Ja raamatussa kerrotaan mitä sen kuoleman jälkeen tapahtuu.


Kerrotaanko? Mikä on raamatun yksiselitteinen kanta kristityn näkökulmasta siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Missä se kerrotaan siellä?

#25 kirjoitettu 31.10.2010 17:03

Minä uskon Jumalaan
Isään kaikkivaltiaaseen Taivaan ja Maan Luojaan
Ja Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan poikaan
Meidän Herraamme
Joka sikisi Pyhästä Hengestä
Syntyi Neitsyt Mariasta
Kärsi Pontius Pilatuksen aikana
Ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin
Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista
Astui ylös taivaisiin ja istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella
Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
Ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan
Pyhäin yhteyden
Syntien anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän!

#26 kirjoitettu 31.10.2010 17:17

Kun ihminen kuolee sen aivosolun sähkölataukset purkautuu/ihminen kuolee kun sen aivojen sähkölataukset purkaantuu. Jotakuinkin.

#27 kirjoitettu 31.10.2010 17:39

m_ixu kirjoitti:
Minä uskon Jumalaan
Isään kaikkivaltiaaseen Taivaan ja Maan Luojaan
Ja Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan poikaan
Meidän Herraamme
Joka sikisi Pyhästä Hengestä
Syntyi Neitsyt Mariasta
Kärsi Pontius Pilatuksen aikana
Ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin
Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista
Astui ylös taivaisiin ja istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella
Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
Ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan
Pyhäin yhteyden
Syntien anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän!



Voin kyllä käydä kirkossa ja tykkään virrenveisuusta ja kuunnella saarnaa, Isä Meidänkin menee vielä, mutta tässäkohdassa jumalanpalvelusta on oltava aika hiljaa. Omatuntoni ei kestä tuota uskontunnustusta.

Joo mutta uskon iänkaikkiseen elämään, koska mikään energia eikä aine pääse maailmankaikkeudesta mihinkään.
Jos sitä ainetta ja energiaa kutsutaan sieluksi niin uskon sitten siihenkin. Mutta tältäpohjalta tuo jälleensyntymisteoria on järkeenkäyvämpi.

#28 kirjoitettu 31.10.2010 17:44

m_ixu kirjoitti:
Minä uskon Jumalaan
Isään kaikkivaltiaaseen Taivaan ja Maan Luojaan
Ja Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan poikaan
Meidän Herraamme
Joka sikisi Pyhästä Hengestä
Syntyi Neitsyt Mariasta
Kärsi Pontius Pilatuksen aikana
Ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin
Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista
Astui ylös taivaisiin ja istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella
Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
Ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan
Pyhäin yhteyden
Syntien anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän!


good for you.

#29 kirjoitettu 31.10.2010 18:04

Joku fysiologi selitti tuon valotunneliefektin sillä, että tajunnan hämärtyessä ihmisen silmän sauva ja tappisolut aktivoituvat niin, että ihminen näkee tuon tunnellin. Kysymys on siis näiden aistireseptoreiden toimintahäiriöstä.

#30 kirjoitettu 31.10.2010 20:30

Joskus todella tulee mieleen, että tämä maailma on rangaistuslaitos. Kun täälläkin valtaosa vangeista palaa vankilaan takaisin, niin voi olla, että tännekin tullaan pian uudestaan.

#31 kirjoitettu 01.11.2010 15:04 Muok:01.11.2010 15:05

Kuoleman tapahtumattomuutta edeltävänä aikana mä oon ja tuun olemaan vaikuttunut siitä, että tämä kuoleman lähestymisen prosessi on jatkunut näinkin pitkään näinkin kiehtovana sörsselinä.

Uskoakseni kukaan ei ylitä kuoleman rajaa - kokemuksena. Muiden silmissä keho kuolee, mutta kehosta sisältä käsin tutkailtuna on vain matka kohti. Tää innostaa mua. Mä siis aattelin vaan lähestyä sitä rajaa, mut niin kauan ku mä lähestyn ni emmä mitä ilmeisimmin oo kuollu. Sit ku se raja on ylitetty, ni ei oo enää mitään mua ylittämässä, eikä mitään rajaa, eikä siten varmaan mitään kuolemaakaan. Eli sitä rajaa ei ylitetä. Ei ees tossa passiviimuodossa jonka just kirjotin.

Mulla ei oo mitään tekemistä kuoleman kanssa. Mutta kuoleminen prosessina on hyvää ja maittavaa.

Musta kuolema ja mustien aukkojen singulariteetit vaikuttaa keskenään hyvin samanlaisilta ilmiöiltä.

#32 kirjoitettu 01.11.2010 16:44

Kaurismaki kirjoitti:


Minulla on vinha aavistus että eräs kaikkitietävä tulee oikomaan tätä




mä vai???


se riippuu siitä mihi uskoo ja ketä palvoo mitä tapahtuu ku kuolee

#33 kirjoitettu 02.11.2010 16:13

Taisi olla Sokrates, joka sanoi, että maailmassahan kaikella on vastakohtansa ja elämän vastakohta on kuolleena olo. Se kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä. Sitä sitten onkin vaikea kuvitella, millainen olomuoto se kuolleenaolo tulee olemaan. Moni miettii sitäkin, mikä on elämän tarkoitus, sekin taitaa olla kuoleminen. Onhan se ainoa täysin pakollinen asia, onneksi sillä ei aina ole kova kiire, vaan sen voi tehdä myöhemminkin. Useimmiten sen saa hoidetuksi pois kuleksimasta aika nopeastikin, ainakin jos sen saa terveenä tehdä.

Oopperassa siihenkin tarvitaan useimmiten monta aariaa, ennen kuin se onnistuu.

#34 kirjoitettu 16.11.2010 18:10

Veikkaanpa, että se mitä silloin tapahtuu, tapahtuu aivan siitä huolimatta, mihin satumme uskomaan. Siellä on, mitä on, tai sitten ei ole, eikä se uskomisella muuksi muutu.