Mikseri.net

#2 kirjoitettu 24.05.2004 17:46

Ai ai ai... Minä tästä jo jonkin aikaa sitten tein threadin...

http://www.mikseri.net...

Kukkonen muokkasi viestiä 17:47 24.05.2004
Eeh... sori. Tämä onkin vanhempi... Eli ei, ei, ei...

#3 kirjoitettu 29.11.2005 10:47

Juu kyllähän tuo DVD:nä löytyy ja ei voi muuta sanoa kuin että hienoa katseltavaa. Ei varmaan kovin moni bändi uskaltaisi laittaa noin paljastavaa pakettia ilmoille. Kirk on kyllä hassu veikkonen. Mukavan oloinen kaveri, jonka ainoa vankka mielipide tulee esille siinä kun äijät alkaa puhua että tuleeko uudelle levylle sooloja...
Kannattaa ostaa se dvd, koska siellä on paljon hauskoja/mielenkiintoisia extroja joita leffassa ei oo. Mm. Kirk käy autokoulun oppitunnilla, missä hän esittää omatekemänsä liikennelaulun. (siitä näkee, että ovat tehneet hyvän päätöksen kun antavat Jamesin vain laulaa)

#4 kirjoitettu 29.11.2005 18:30

Itse tykkäsin kyseisestä dokumentista. Hienoa, että bändi uskalsi tuoda itsestänsä tuonkin puolen esiin. Kyllähän siinä vähän pisteet tietysti tippui Jamesilta kun huomasi sen olevan moinen mööttäjä-tissiposki ja Larssilta, kun huomasi hänen taas olevan aivan psykoottinen märisijä. Kirkin pojot taasen nousivat kohisten. Mieshän taitaa olla ainut järkevä henkilö koko bändissä.

Toisaalta, kyseinen leffa valotti aika paljon St. Angeria ja sitä miksi se on juuri sellainen kuin se on. Itselle alkoi Anger tippumaan huomattavasti paremmin tuon leffan jälkeen.

Ja yleisesti ottaen MIKÄÄN ei oikein voi kuitenkaan tiputtaa minun silmissä Metallican pisteitä loppupeleissä. Aina on ollut Metallica ja muut. Ja tulee varmasti olemaan.

Leffaa suosittelen erittäin lämpimästi kaikille. Ihan vaan niillekkin, jotka kuvittelevat rockmuusikon elämän olevan vain parrasvalojen loistetta.

Pastori muokkasi viestiä 18:31 29.11.2005

Olipas muuten jeesuksen vanha viestiketju.

#5 kirjoitettu 29.11.2005 18:38

Salminen kirjoitti:
Tulipahan nähtyä sitten otsikon mukainen elokuva/dokumentti tänä päivänä. Varsin harvinaislaatuinen bändidokumentti siinä mielessä, että pääpaino oli enemmän soittajien välisen kemian selvittelyssä kuin itse musiikissa. Kirk Hammetin rooli yhtyeessä ja St. Anger -levyn teossa jäi valitettavan vähälle huomiolle varsinaisten nokkamiesten Hetfieldin ja Ulrichin määrätessä suunnan ja vauhdin, mutta kokonaisuutena kyseinen pätkä oli mielestäni erittäin näkemisen arvoinen ja antoi täysin uuden näkökannan Metallican uuteen, rankasti mielipiteitä jakaneeseen albumiin.

Onko muita kyseisen filmin nähneitä? Millaisia tuntemuksia se teissä herätti?


Vaikka olin pitkään Metallican fani, en oikein elokuvan jälkeen osaa arvostaa niitä tyyppejä. Ovathan ne toki vaikuttaneet nykyiseen metallimusaan ja kaikkea, en sitä merkitystä kiellä. Tuli vaan mieleen että on tyypit käyttäytyy kuin jotku 14-vuotiaat pahimmanlaatuiset teinit. Eipä tullut sitä sympatiaa niistä "monista vaikeuksista ja miten hienosti ovat pojat niistä selvinneet", mitä monille muille on tullut. Toki oli ihan yleensä hienoa että Hetfield lopetti juomisen, toisaalta se on vaan yksi tyyppi miljoonista jotka niin on tehnyt. Hyvää esimerkkiä silti antoi sillä. En vaan jotenkin osannut elokuvan jälkeen nähdä mitenkään, että siinä bändissä olisi jotain hienoa kun tyypit kirjottelee sohvalla porukassa sanoja jne.
Vitsi, en haluaisi ajatella näin pitkään fanittamastani bändistä, mutta en mahda mitään että ajattelen näin.

#6 kirjoitettu 29.11.2005 18:50

Luin tämän levyarvion aikoinaan useita kertoja naureskellen, ja sitten katsottuani dokumentin tässä päivänä eräänä sainkin huomata, että herra puristi-UltraBorisin bändikemioihin kohdistunut kritiikki ei olekaan niin kaukana totuudesta kuin voisi olettaa. Puhdasta vittuiluahan se silti on, mutta erittäin kiinnostavaa luettavaa joka tapauksessa.

#7 kirjoitettu 29.11.2005 19:09

Hyvä leffa!

Mutta kyl Kirk jäi vähän pois `parrasvaloista´, kun oli puhetta Jamesistä, Larsistä ja Jasonista.

Mutta hyvä leffa.

#8 kirjoitettu 29.11.2005 22:47

harmittaa todella etten ole kyseistä elokuvaa päässyt vielä näkemään...
on kyllä mun listalla asioista jotka tulisi tehdä.

#9 kirjoitettu 30.11.2005 07:10

Dokkari oli kyllä hyvä. Bändin suurena fanina sitä oli kiva katsoa. Tosin kovinkaan kaukana ei Metallican hajoaminenkaan näyttänyt olevan? Myös se, että Ulle meni tapamaan Davea oli hieno juttu dokkarissa. Moni varmasti yllättyi siitä. Vähän se myös harmittaa, että olisiko Metallicasta tullut vieläkin suurempi bändi, jos Mustaine olisi bändissä saanut jatkaa 80-luvun alussa? Dave on kuitenkin todella erilainen luonnossa, kun hänestä voisi kuvitella.

Eli harvinaisen hyvä bändidokkari. Suosittelen myös niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet, tai eivät ole bändin faneja.

*Metal up your ass*

#10 kirjoitettu 30.11.2005 08:09

Schweinhund kirjoitti:

St.Anger kuuluu mielestäni kevyesti Metallican 5 parhaan levyn joukkoon, enkä ymmärrä miksi se on niin aliarvostettu ja haukuttu levy.


Voin toki puhua vain omasta puolestani. Nouroottisen ihmisen ylihermostuneisuutta. Ei huvita kuunnella moista fiilistä. Etenkään kun saundit ovat täysin anuksesta. Suurena kellarisaundin ystävä pitää todeta, että biisin saundit ovat kyllä harvinaisen kaukana kellarisaundista kaikkine yltiökaupallisine EQ ja komressori hässäköineen.

Dokumentin katsottua saattaa joillekin levy ehken "avautua" paremmin kun ymmärtää missä fiiliksissä levy on syntynyt.


Dokkarista en tiedä, mutta kun kuulin levyä, niin pohdin, että mikäköhän neuroosi tuolle on iskenyt. Jotenkin ei tullut yllätyksenä, että äijä oli päässyt vieroituksesta, jonka jälkeen hermostuneisuus mielelle epätutusta tilanteesta purkautuu useinkin tuon tyyppisinä fiiliksinä.

#11 kirjoitettu 30.11.2005 14:46

Schweinhund kirjoitti:
Mustaine taas osoitti, että katkeruudella ei ole rajoja. Tyyppi ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että sai aikoinaan kenkää Metallicasta ja vielä täysin omaa syytään. Saattais psykiatrilla käynti tehdä hyvää Mustainellekin.


Paitsi, että nykyäänhän se on jo hiukan helpottanut. Yrittää kovasti päästä eroon katkeruudesta muitakin kohtaan.

#12 kirjoitettu 01.12.2005 13:01

Some Kind of Monster dokkari minusta värittää St. Anger levyn. Levy iski meikäläiseen mukavasti jo muutenkin, mutta sitten kun näki dokumentin niin pysty käsittämään sitä vihaa, mitä levylle oli tungettu.

#13 kirjoitettu 02.12.2005 22:31

W*ttu paras!!!hihihihihihih

#14 kirjoitettu 07.12.2005 03:19

Ihan hyvä dokumentti. Tietääpähän että isoillakin bändeillä menee huonosti. Tuli välillä mieleen oman bändin touhut

#15 kirjoitettu 12.12.2005 08:10

Tulipas viimein katottua, kun kuuli sen verran kehuja joka puolelta. ja todella hieno dokumenttihan tuo. Valaisi kyllä itsellekkin, miksi levy on sellainen kuin se on ja sitä kautta pidän myös levystä enemmän. Ja sääliksi kävi Mustainea, joka on mielestäni tehnyt hienoja, oman tyylisiä biisejä. Luulen ettei Metallicaan olisi sopinut 3 vahvaa persoonaa. Mutta pitäsi tietysti jokaisen ihmisen koittaa ymmärtää ettei tehtyä saa tekemättömäksi ja jokaisella on paljon "jos"-asiota.

rawhead muokkasi viestiä 08:10 12.12.2005

#16 kirjoitettu 13.12.2005 10:15

Mielenkiintoinen dokkari oli juu.
Yllättävän hyvä kun ajattelee kuinka järkyttävän huono St.Anger oli.

#17 kirjoitettu 30.12.2005 23:01

Ja se Anger on w*ttu paras. Siitä teille vitun teinit ja muut. Turvat kiinni saatana.

#18 kirjoitettu 16.01.2006 01:54

Salminen kirjoitti:
Onko muita kyseisen filmin nähneitä? Millaisia tuntemuksia se teissä herätti?


Nähty. Tylsähkö oli. Kyseessä on vakavasti dysfunktionaalisia ihmisiä. En vieläkään perusta kauheasti Metallicasta. Ovat hyviä keikalla, välillä hyviä levyllä, paljon vähemmän hyviä dokumentissa. Oli se sentään erilainen.