Hieno tunnelma. Elektronista ja hitaan rymikästä poljento vie kyllä jonkinlaiselle old-school-sci-fi-matkalle. Tämä on melkein naivistista noiden bassomelodioiden ansiosta. Samalla lähestytään kovasti ihan ambient-osastoa, mikä hieman hämmästyttää perinteisen popin ystävää, muttei haittaa.

Hypnoottista. Varsinkin kun on juuri juonut puolitoista lasia unkarilaista valkoviiniä, niin tämä kuullostaa aivan saatanan hyvältä. Vähänkuin joku olisi istuttanut implantin aivoihin joka takosii kellon lailla tätä eloisaa hymynää suoraan aivokurkiaiseen. Psykedeelisen leijuvaa, kuin kaurapelto jossain kiertoradan tuntumalla. Heikottaa kuin herttakuningas tai mollamaija. Sateenvarjot pääsivät juuri loppumaan, joten ei taida sataankkaan. Ainkaan ei tarvitse. Yksinkertaiset elektroniset rytmit tulevat kuin itsestään. Ihan kuin jokaisen sävelen paikka olisi vain juuri siinä missä sen pitääkin. Kaikki tulee itsestään slevän luontevasti. Kauniisti. Surumielisesti. Tulee erittäin positiivisesti mieleeni blade runnerin elokuva. Ihan kuin se, mutta vain samassa synkyydessä ilman likaisuutta ja roskaisuutta.

Äärettömyys, elämä ja kaikki. Niin surumielisen kauniisti, että itkisin jos osaisin. Ei saatanan. Tämä toimi.