Lujasti potkaisee biisi tajuntaan.

Hieno äänimaailma.
Kummallista kuminaa kuulen ma, vaan pelkää en, siis iloitsen.
Uskomattoman mainio rykäisy, jos kahdeksan minsan biisiä voi rykäisyksi sanoa, mutta ajankulua ei huomaa, kun tähän upppoaa kuin hevonen suohon, kaulaansa myöten.

Kitarointi jää turhan hillityksi, jotain sellaista räjähdystä odottelee kokoajan, kun rummut tuntuu olevan jo kokoajan siinä. Teemasta kyllä pidän. Jostain syystä tahtoisin laittaa mp3 soittimen täyteen tällasta musaa ja mennä kiantajärven rannoille suomusslamelle kuuntelemaan, tästä vain tulee sellainen olo, että tämä pitäisi nauttia kiantajärven läheisyydessä. Loppu vetää mukaansa kokonaisvaltaisemmin.

toi kitara on kuin toistelisi jotain mantraa, tämä saattaisi lähettää vaikka minne päin matkalle, jos tätä kuuntelisi kuulokkeilla silmät kiinni. huh,

Omituista.

Tässä biisissä on tunnelmaa, hieno biisi.

kosmista jamia..

Hullu biisi, Hulluun vuodenaikaan.
Kova pläjäri...
Gongin äijien nuoruusvuodet kuihtuu...oliko se nyt The Soft Machine vai mitähän...
Siihen kuitenkin vertaan, paitsi tämä on sitä kovempaa jamia tää...
Sitäpä juuri, tämä vaan uudestaan purkkii...tai sitten se hetki jo meni. Hitto palaan vielä ja kuuntelen!

he he hermetic pisteet:777 pistettä

Mä en ymmärrä, mä olen iha niinku yks Ö ilman prikkuja.
Tämä eksistentialistinen pläjäys on tosi hieno. Se alkaa ihan eri tavalla kuin mitä se loppuu. Onko siinä kaksi rumpalia?
Se kitarariffin muuntelu teki poikaa.(4:40).
Rumpusooloa oikein olan takaa.

Jännitys tiivistyy , hei tämähän on electric eiku hmmm siis tämä on siellä jossain missä olen minä aikojeni saatossa eksynyt tielle omituiselle ja jossa menen minä ihmetellen aikoja näitä, jolloin kesä oli talvella ja talvi kesällä, jollin saunareissulla auringon ruskettamana luistelin paljain jaloin lumisen pellin päällä...