Preeriakoira

Sielu 013 | 12.03.2007 | Pop
2:45
8.67   519 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Piru Kange 20.03.2007
Oukei, kaunista ja kaihoisaa tunnelmointia. Biisi pysyy "pienenä" ja jotenkin etäisenä alusta loppuun asti. Taustamusiikkia, ei sen enempää tai vähempää. Sellaisena kiva, mutta ei muutamasta kuuntelukerrastakaan oikein jättänyt suurempaa mielikuvaa.
0   +1 +2
 
Begemot 20.03.2007
Tämä oli hieman samantyylinen kuin se edellinen länkkäri-instru. Soitto ei mene aina yksiyhteen. Kitarasoiden soundia voisi kehittää, nyt kuulostaa hieman sellaiselta vanhan liiton kotistereoäänityksiltä, joita itse dusailin junnuna.
0   +1 +2
 
8
slvs 19.03.2007
Toimii mielestäni paremmin kuin toinen teiltä kuulemani biisi. Pikkumokia havaittavissa, mutta ei hätää. Niitä on kaikilla. Miksaukseen pitäisi panostaa hiukan enemmän niin hyvää tulee.
0   +1 +2
 
8
Hei...tämähän kuulostaakin ihan preeriakoiran matkalta aavikon läpi. Hyvää skebailua, varsinkin itämaalaisvaikutteisissa kohdissa. Ne olivat minulle sydämenläheisiä. Vähän enemmän tarkuutta nauhoituksissa olisin toivunut, samoin paikoitellen soitossa pieniä mokia. Hyvä ja ERILAINEN biisi kuitenkin.
0   +1 +2
 
Juhgu 18.03.2007
Preeria tai länkkärit tulevat ainakin melodiakuluista mieleen. Ihan mukavaa instrumentalia, ja kiva ettei niitä ole pilattu kehnoilla vokaaleilla, kuten mikserissä on usein tapana. Ei ehkä se ikimuistoisin tai omaperäisin biisi mutta toimiva kuitenkin. Soundit ovat kovin tukkoiset, yläpäät tuntuvat puuttuvan lähes kokonaan.
0   +1 +2
 
tep 18.03.2007
Sielua kehiin! Kun homma alkaa aavikkokitaroinnilla ja biisin nimi on preeriakoira, niin tulee mieleen, että tässä ilmeisesti väännetään vastaanottajalle rautalangasta mistä on kyse.

Ihan nätti tunnelma tässä oli saatu luotua. Kaihoisaa ja avaraa tunnelmaa, kukaties sitten sitä preeriaakin. Pari kertaa kitaraa lyötiin hieman kovempaa, ja näin kevyesti kasatussa biisissä sekin tuntuu valtavan suurelta dynamiikanmuutokselta - helvetin hyvä juttu, siis. Hieno esimerkki siitä, ettei aina tartte paisutella, vaan toisinaan pieni ja hento ote kantaa pitkälle. Sekin miellytti, että soitto ei ollut ihan supertarkkaa protools-kamaa, vaan inhimillistä ja välistä kenties hieman epävarmaakin.

Sävellyksenä ei kuitenkaan ihan unohtumatonta materiaalia. Menisi mielestäni albumilla sellaisena hieman välisoittomaisena biisinä jossain levyn puolessavälissä, mutta muuten jää ehkä pikkasen soittelumusiikiksi ilman suurempaa funktiota. Sellaistakin tietysti maailmaan mahtuu.
0   +1 +2