Kävisi oikein hienosti elokuvan alkutunnukseksi. Tulee mieleen, että kamera lähentyy jostain kaukaa autoa ja sitten seuraa sitä autoa kierrellen kaukana.

Hyvää tunnelmointia. Ehkä vähän pitkä. Olis saanut jotenkin kasvaa loppua kohden muutenkin kun kitaran osalta. Muuten kelpo musaa.

Hyvin osuu tuo biisin esittely. Soundtrack arkiselle puurtamiselle päivä kerrallaan, kuukaudesta toiseen, vuosia takana ja toivottavasti vielä edessäpäinkin. Melankoliaa on tunnelmassa, mutta loppuun tulee sentään vihellellen toiveikkaampaa fiilistä

Tää nyt oli tämmönen tuotos, ei erityisesti herättänyt mielenkiintoa, mutta kyllähän tuon kuunteli. Elämä on joskus tylsää.

Biisi alkaa hyvin: hallittua soundia ja teeman muodostamista.
Teemaa rakennetaan ja paisutetaan harkiten ja hitaasti, mutta liian hitaasti.
Kun kuulija huomaa, että biisissä on vain yksi neljän tahdin juttu, jota toistetaan (sinänsä taidokkaasti) paisutellen, pettymys on melkoinen.
Jään ihmettelemään miten biisi loppuu, mutta uteliaisuuttani jään sitä odottamaan -- ja toivon, ettei kyseessä ole fade out...
Tämä on hyvä intro biisille, ensimmäiset 4 tai 8 tahtia ovat tässä.
Lähetä viesti, kun biisi on kasassa -- tässä on oikein hyvää ainesta.

No on ainakin omaperäistä, meikäläisen makuun vähän semmoista tietokonepelimusaa, slidausten vireet pikkuisen hakee vielä. Utuinen, aavemainen tunnelma, hiukan jäin odottelemaan koska biisi "alkaa", rumpukomppia olis voinut jossain vaiheessa hiukan selkemmin muuttaa, lopussa kiva vislaussaundi.

jotenki aika tyhjä ilman lauluja tai mitään, muuten ihan kiva biisi!

Taustat on ehkä jopa hämmentävän hyvät ja biisi itsessään on kuuntelemisen arvoinen. Vähän vaan jää semmonen fiilinki että tähän ois ollut tilaa ympätä ehkä toinenkin osa... Biisi kyllä kasvaa hienosti loppua kohden. Luotan siihen että tuon slidekitaran kuuluukin kuulostaa härskiltä :)

OK. Tämän tyylilajin musaa joskus ittekki harrastaa... valoa vaan kansalle joka pimeydessä vaeltaa... sitä tarvitaan.

Ihan tunnelmallista settiä. Kitaraliidit toimii nimen omaan kitaralla. Kappale jää loppujen lopuks kuitenkin vähän tyhjäksi, varmaan johtuu rumpujen yksitoikkoisuudesta ja mattojen jatkuvasta mukanaolosta.