Kymäläisen ukko osti citymaasturin,
kun näyttää piti: ”Elintasoa on meilläkin!
Nyt naapurusto kateudesta varmaan tikahtuu,
ja viherpiipertelijät ne raivoon pakahtuu.”

Ensilumi satoi pihaan KIAn ostaneen.
Ylpeydestä voimme nähdä Luojan kostaneen,
kun auton leikkineliveto tyhjää sutii vain.
Mies hikoilee ja puhisee, ei liiku kaara lain.

Alahuuli väpättää,
kun idän ihme lumeen jää.
Tuskaan yhtään auta ei
hymy naapurin, hän kun roskapussiansa vei.
(Me olimme kahden.)

Kesän tullen lumivaikeuksista selvittiin.
Sulateillä maasturikin pääsee oikeuksiin.
Olosuhteet hurjasteluun monen villitsee,
vaan jokin alitajunnassa miestä hillitsee.

”Autolainan korkoja kun pitää maksaa pois,
ylinopeussakot suuri katastrofi ois.
Vaan joka sentti laskemalla tästä selvitään,
jos ylitöitä tehdään, ja muussa säästetään.”

Alahuuli väpättää,
ei palkast' paljoo käteen jää.
Tuskaan yhtään auta ei
hymy naapurin, hän perheensä Madeiralle vei.
(Me olimme kahden.)

Ylityöt on tehty, iltaan taivas tummenee.
Tarjouslihapiirakat nuo Lidlin viettelee.
Ei pitkän päivän jälkeen kuntoiluihin voimaa jää,
ja stressinpoistoherkut vyötäröä leventää.

Lidlin parkkipaikalla tungos hervoton,
auto kauas kentän laitaan jätettävä on.
Alahuuli tutun liikeradan omaksuu,
sadan metrin kävely on ees', ei auta muu.

Alahuuli väpättää,
pumpun lyönti väliin jää.
Tuskaan yhtään auta ei
hymy naapurin, koiran kympin lenkille hän vei.
(Me olimme kahden.)

Joka viikko Kymäläinen auton kiillottaa,
vahaa kerroksen taas muovikuutionsa saa.
Samalla hän ohikulkijoita vilkaisee,
ja miettii miten kateellista köyhää kirpaisee.

Naapurinsa suuntaan katsahtamaan erehtyy,
ja niille sijoillensa lähestulkoon menehtyy:
Värähtely huulen tarttuu muuhun kehoonkin,
kun pihassa hän huomaa uuden Range Roverin.

Alahuuli väpättää,
kun varusteissa jälkeen jää.
Tuskaan yhtään auta ei
hymy naapurin, kilpailun nimiinsä hän vei.
(Me olimme kahden.)

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu