Kuin istuutuisi tutullepaikalleen katsomossa, antaisi esiripun nousta ja... näytelmähän alkaa kuulua.

Musiikin kertomaa, haikeita mielikuvia, kuviteltuja haikeuksia ja alitajuisia ailahduksia kuin häivähdyksiä jostain tuntemattomasta ja kerran ehkä koetustakin. Lyyrisen kaunis kappale. Lena on jälleen niin maltillisen kauniin kuvion kutonut sävellyksestään. Doc, sinun osuutesi on tätä mahtavaa osaamista, jolla teokset saavat sydämen, hengen ja sielunkin, näin ne tulevat eheiksi kokonaisuuksiksi, kahden taiturimaisen ihmisen saumaton yhtsityö kuulostaa niin helpolta lopputuloksena.

Kiitos, kaunis kiitos.
Tätä on lohdullista kuunnella sydänyön hetkinä... ja antaa ajatusten kulkea omia reittejään.