Lapsuuteni pilvettömän taivaan alla
muistan sen kuin eilisen
mutta kuinka paljon siitä totta on
Sähköimpulssien sarjat synnyttävät
tekoja sokeita joille annettu on suuria nimia
Valtakuntiensa johtajat, maailmojen tuhoajat
ja passiiviset sohvaperunat

Siementen armeija mullan alla odottaa
katseen lempeyttä tai piikkiä kielellä
vaikka kulkisin autiomaan hiekalla
aina on jotain
joka vielä nukkuu kylmänä kuin kuollut
mutta voimiaan kerää, kohtapuoliin herää
allensa peittää aikomuksen
riippumattoman ajatuksen


Yhä useammin epäilen olenko todistanut
silmieni liikahdusta vapaan tahdon yhtäkään
ruumiini on osa valtavaa kuivalla maalla sätkivää
pakkomielteiden parvea

Siementen armeija mullan alla odottaa
katseen lempeyttä tai piikkiä kielellä
vaikka kulkisin viheriällä niityllä
aina on jotain
joka kiihottaa ja kompastuttaa
ravisuttaa, revähdyttää

Vanhat raadot saattavat yllättäen pullahtaa
mädäntyneinä irvirankoina pintaan kellumaan
Me olemme tietoisia, vapaaehtoisia syntyjiä
mutta elämme niin helvetin syvässä
harhojen kaivossa, jossa viihde viturallaan oleva
elää syvemmin enemmän kuin arki oikea

Olenko saattanut nähdä maailman
jota asutan, vaiko vain valtavan
huumehelvetin aivojen kokoisen
liemessä kelluisin tietämättäni
sen mullassa makaan, arkkuni lankkuja yritän raapia
kaivautua läpi aivomassan, harhamassan
uusien kerrosten, uusien kerrosten

Siementen armeija mullan alla odottaa
katseen lempeyttä tai piikkiä kielellä
vaikka kulkisin silokallion pinnalla
joka sijan antaa, rungon painon kantaa
juurten kasvu tekee kivestä santaa

Mullan alla odottaa
jaksanko odottaa?

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu