Introsta tulee mieleen Dylanin joku 70-l alun levy, jonka se teki jonkun sopimuksen kuittaamiseksi ja se sisältää puolivalmiita covereita, ihme jameja ja itseparodioita. Koska itse yhdistän Heiskasen laadukkaisiin vetoihin niin tuotannoltaan kuin sävellyksiltään, kommentoin tätä samoin kuin Rolling Stone tuota Dylanin höppispöppislevyä: "Heiskanen, what is this shit?"