taas painuu pääni alas
taas on mieleni ahdas
seinät ovat päälleni kaatuneet
tässä huoneessa jossa maadun

ne hajottivat, ne ottivat
tieltään kaiken polttivat
kaikki jotka toisensa tunsivat
nuo pakanain koneet mursivat

suuri pilvi koko taivaan peitti
se muodostui maasta ja kohosi ylös
pimensi auringon, kuun ja tähdetkin
poltti tieltään lihan, luut ja kivenkin

riipivät äänet, lapsien huudot
luhistuneet rakennukset, murtuneet luut
olen niiden keskellä vaan en vankina enää
olen niiden keskellä vaan en vankina enää

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu