Myös hiljaisina aikoina pidän yllä näytelmää siitä, että jotain tapahtuu. Eihän sitä muuten usko itsekään. Katselen tuota kävijämäärälaskuria ja hymyilyttää se, että olen itse sekä pää- että sivuhenkilöt tässä näytelmässä. Ja sen ainoa tarkoitus on näyttää uskottavalta.

Mikä eristää ihmisen? Onko se kaipuuta tulla huomatuksi? Tämä turhuuden yltäkylläisyyden aika saa minut yhä yksinäisemmäksi. En jaksa olla cool kaiken aikaa. Kukaan ei jaksa. Itsensä promoamisen ja kaupallistamisen kulttuuri ei rajoitu vain tänne mikseriin. Se on kaikkialla vastassa. Ja tämä yhteiskuntamuoto tunkee sen kaikkialle.

Kysynkin: Miksi me kilpailemme toisiamme vastaan? Lapsikin tietää, että meidän kuuluisi rakastaa toisiamme. Nyt kun meitä yhä tehokkaammin ajetaan tänne nettiin, ovat hyvät neuvot tarpeen. Täytyy olla joku keino murtaa tämä aika.

Mietin... ja vielä joku päivä löydän sen, mitä niin kuumeisesti etsin. Ehkä saan sitten tuotua sen kaikille teille.