|
|
|
|
|
|
| Käyttäjäryhmä: |
Peruskäyttäjä
|
| Goldmember: |
Kyllä!  |
| Ikä: |
18 vuotta |
| Status: |
Offline
(Nähty viimeksi 07.07.2008 01:21)
|
| Kotikunta: |
Kuusankoski |
| Kiinnostukset: |
Musiikki kokonaisuudessaan, genrestä ja tyylistä riippumatta. Hiphop-musiikki tosin tällä hetkellä lähiten sydäntä, kun sitä itse myös teen. |
| Profiilisivu: |
24400 vierailijaa. |
| Arvostellut: |
465 biisiä (k/a: 8.9)
(listaus) |
| Kommentoinut: |
433 biisiä
(listaus) |
| Kannattaa: |
100 bändiä
(listaus) /
0 soittolistaa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
En tee featteja enää, koska keksin aiheet, sanoitan ja nauhoitan biisit pelkästään fiilisten mukaan ja feateissa ei siksi nähdä sitä aitoa Ronnieta, jota pitäisi. En ole silloin sydämellä mukana ja homma tuntuu väkinäiseltä, enkä myöskään nauti nauhoittamisesta silloin täysillä. Haluan, että kuulijat saavat mahdollisimman hyvää materiaalia, mitä itse vain pystyn tuottamaan, eikä vain huitaistuja tekeleitä.
_____________________________________________________________________
Omat Projektit:
Ronnie`s Story
(Soolo- ja pääprojektini)
Kolmoisryhmä
(Ronnie & Reklama)
_____________________________________________________________________
Kaikki levyyn liittyvät kysymykset, keikkapyynnöt ja muu Ronnien tai Kolmoisryhmän musiikkiin liittyvä sähköpostiin KarkikastiRecords@wippies.fi!
Kärkikasti Recordsin ja Ronnie`s Storyn uudet nettisivut löytyvät osoitteesta: www.RonniesStory.webs.com!
_____________________________________________________________________
Uutiset:
16.12.2007. Nyt tapahtuu suuria, Lyriikka-artistinimi on ollutta ja mennyttä, nyt on Ronnien vuoro, joka pohjautuu uuteen projektiini Ronnie`s Story. Nimi vain vaihtuu; mies, tyyli ja intohimo musiikkiin pysyvät edelleen samoina. Uutta materiaalia siis uuden artistinimen kera tulossa piakkoin, nyt, jos koskaan, kannattaa pysyä kuulolla!
8.11.2006. Herttinen sentään, että siitä on aikaa, kun viimeksi uutisia tänne kirjoittelin. Kuitenkin, kesälomalla sain aikaseksi pari kokonaista biisiä (Esim. Nyt Mä Kerron ja Euroviihde), kasan clippejä ja useita featteja. Ihan hyvä saldo mun mielestä. Nyt on tulossa taas uusi biisi, joka kantaa nimeä Kusipääklubi, vähän humoristisempaa ja eri tyylillä vedetty, kuin ennen! Biisi on oikeastaan vain kokeilu harjoitusmielessä esim. flow kannalta, että mihin kieli taipuu.
Heti, kun tästä flunssasta toivun, niin nauhoitan sen valmiiksi. Uutisiakin alan kirjoittamaan useammin, enkä puolen vuoden välein, kuten ennen tapana oli. Pysykää kuulolla!
29.3.2006. Pitkästä aikaa taas uutisia! On ollut nyt nauhoitteluinto vähän kadoksissa ja en ole oikein muita, kun clippejä tänne saanut, mutta uskokaa pois, kyllä tänne vielä niitä kokonaisia biisejä ilmestyy. Kesälomakin tulossa ja silloin se fiilis on korkeimmillaan ja biisiä isken tänne sitä tahtia mitä kerkeän. Ja levystä, se on se ikuisuusprojekti, sanoituksia on tehty, mutta nauhoitteluja ei vielä ollenkaan, mutta ei huolta, tässähän on koko elämä aikaa.
6.11.2005. Media Kiertoo biisi valmis ja Mikserissä! Biisissä vierailee Evidenssi. Tsekatkaa Lyriikan tai Evidenssin artistisivulta!
14.10.2005. Lyriikalta ilmestyi biisin clippi Media Kiertoa hänen artistisivullensa! Koko biisi tulee lähiaikoina ulos. Yhteistyötä menossa esim. Jamicon ja Obelixin kanssa, ilmoittelen heti, kun uusia biisejä putoilee! Katastrofin ja Painovoiman kanssa ilmestyi biisi Iskujoukot. Biisin voi kuunnella Katastrofin artistisivulta.
12.9.2005. Lyriikan artistisivulle on tulossa uusi biisi Särkyneitä Unelmia, joka edustaa uudempaa Lyriikkaa, sanomaa ja hiphoppia. Laitan varmaan huomenna clipin artistisivulle ja jossain vaiheessa, kun olen koko biisin saanut hiottua, laitan sen tänne. Tässä biisissä olen uhrannut sanoihin paljon aikaa ja poikkeaa muista biiseistäni hyvinkin paljon ilmaisultaan. Tsekkailkaa!
4.9.2005. Pari battlesta pudottiin, kun aikaa ei riittänyt kolmannella kierroksella sen nauhoittamiseen. Eilen Lyriikan artistisivulle ilmestyi uusi biisin clippi, joka on Lyriikan verse Katastrofin biisistä. Tsekatkaa ihmeessä, koko pitkä biisi pitäisi ilmestyä Katastrofin artistisivulle lähiaikoina!
21.7.2005. Pitkästä aikaa uutisia taas, Lyriikka & DaSuunta (Kolmoisryhmä) osallistuivat paribattleen ja saivat ensinmäisiksi vastustajiksi AkiVelin Ja Kerzin. Katsotaan, miten äijien käy! Tsekatkaa Lyriikan ja DaSuunnan bättle DaSuunnan artistisivulta (www.Mikseri.Net/DaSuunta).
28.5.2005. Nyt kun nauhoitus innostus ja puoliksi vittuuntunut olotila tulivat, Lyriikan artistisivulle tuli uusi biisi Päivien Viemää, joka oli täällä ennen clippinä! Hirveän nauhoitustyön ja 7-tunnin jälkeen sain biisin valmiiksi, fiilis oli mitä parhain, vaikka olenkin kuumeessa. Nyt en laita muutamaan kuukauteen Mikseriin mitään, koska keskityn koko kesäloman levyn tekoon. Muutamia clippejä levystä saattaa tänne eksyä, en vielä lupaa mitään. Tsekatkaa tuo Päivien Viemää biisi, se on toistaiseksi viimeinen biisi, mitä tänne laitan.
09.05.2005. Pitkän tauon jälkeen Lyriikan artistisivulle ilmestyi clippi biisistä Päivien Viemää! Koko biisi on tulossa heti, kun jaksan purkittaa. Levyä en ole jaksanut tehdä hirveästi, koska muut asiat ovat vieneet paljon aikaa ja nyt ainakin koitan saada tuon uuden biisin tänne Mikseriin ja katsoo sitten, alanko biisejä levylle väsäämään. Tätä juttuu tehdää hioen, ei kiirehtien. Kaikki tapahtuu aikanaan, mutta pitäkää silmät ja korvat kovina, täältä isketään lopulta ja kovaa!
22.04.2005. Lyriikan artistisivulle on tulossa lähiaikoina aivan uusi biisi! Vaikka nyt muutamaan kuukauteen Lyriikan artistisivulle ei ole ilmestynyt mitään, niin nyt on into palannut ja biisejä alkaa taas tulemaan, kunhan kerkeän nauhottamaan.
_____________________________________________________________________
Tässä musta esittelyä, ajatuksiani ja kokemuksiani:
-----------------------------------------------------------
Jep, elikkä olen nuori Mc Kuusankoskelta ja olen tehnyt tätä hommaa nelisen vuotta. Kaksi loistavaa vuotta olen perehtynyt freestyleen ja olen parissa Open Micissä piipahtanut. En ole vielä mikään mestari freestylessä, mutta joka päivä oppii jotain uutta. Parhain sijoitus mihin olen yltänyt, on ollut viides sija, johon olen tällä hetkellä todella tyytyväinen.
Kuulin Mikseristä parisen vuotta sitten ja innostuin heti ajatuksesta, että voi levittää omia biisejä. Ei mennyt, kuin parisen viikkoa ja olin jo Mikserin aktiivinen käyttäjä, nykyään en voisi ilman Mikseriä edes elää.
Nyt on tullut nauhoitettua useita biisejä ja ne löytyvät tuolta artistisivultani. Tänne tulee tulevaisuudessa aina säännöllisesti biisejä, kunhan saan biittejä sopivin väliajoin ja jos inspiraatio saa miehestä otteen. Ja jos nyt joku biitintekijä löytyy, niin olen valmis tekemään yhteistyötä, ja tottakai feattaamaan saa kysyä!
Täältä Mikseristä löytää joka päivä toinen toistaan kovempia artisteja, joiden kanssa on mukava jutella, jotka voivat antaa neuvoja ja joilta voi oppia aina jotain uutta. Minulla ei ole Mikseristä yhtään mitään pahaa sanottavaa, hoitanut kaiken hienosti ja antanut avaimet monelle artistille musiikin levitykseen.
Itseäni ärsyttää eniten ruinaajat jotka pyytävät faniksi, vaikka musiikki olisi täyttä paskaa. Itse en ole siihen alentunut, enkä tule alentumaan. Tätä hommaa tehdään sydämestä ja enimmäkseen omaksi iloksi. Ne pikkupojat, jotka luulevat heti, kun ovat saaneet sen ensimmäisen muka "kovan" biisin valmiiksi, että ovat huippuartisteja ja katsovat muita alaspäin, saisivat lopettaa heti. Mutta kaikki jotka tekevät aidosti ja asenteella, eivätkä massan tai muoti-ilmiön mukana, saavat minun arvostukset. He ovat tosi miehiä/naisia. Ja jos joku ottaa tästä slaagit niin ottakoot. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mä en ala pikaviesteillä pommittelemaan, että "tsekkaa mun biisit ja liity faniksi", koska mulle nyt on aika helvetin sama kuka mun biisit tsekkailee tai kuuntelee. Arvostusta kuitenkin niille, jotka ovat jaksaneet ne kommentoida ja arvostella. Siitä kiitos.
Toisiksi ärsyttävimmät tyypit ovat jannut, jotka vääntää yhen paskasen graffitin seinään ja sitten ollaan niin katujen kasvattia ja muuta paskaa. Ei voi muuta sanoa, kun että herätkää todellisuuteen sieltä teidän fantasiamaailmasta. On täällä muutakin elämää kuin se katujen kasvatti-leikki. Itse teen tätä, koska tykkään ja nautin tästä, en siksi että se fanilista kasvaisi kasvamistaan. En esitä mitään kovaa räppäriä tai hiphopgurua, mun ei tarvitse. Minä olen Miska Kuusankoskelta ja olen 18-vuotias, enkä mikään ghettotarzan. En tarvitse niitä rooleja.
Huvittavinta on katsoa, kun 12-vuotiaat, tosi räppärit, helvetin isojen housujensa kanssa tulevat haukkumaan MINUA "wannabe kusipää räppäriksi", joka tuhoaa tätä niin suurta ja kaunista Suomi-skeneä ja itse ovat tuskin kahta lainia puskeneet sinne "riimivihkoon" ja jotka ovat nauhoittaneet niitä surullisenkuuluisia "Jeah, westside forever muthafucka"-biisejä. Tekisi mieli pistää kenttään tälläisiä lapsukaisia, mutta ymmärrän sen, että mielipiteitä on monia. No, jotkut kyselevät minulta Pikku G:stä, että onko jäbä hyvä räppäämään. No, kai se nyt jumalauta on, jos se noin pitkälle on päässyt. Itse en äijän biiseistä tykkää, liian tasapaksua musisointia ja en löydä biiseistä realistisia pointteja tai itseäni kiinnostavia aiheita, näitä biisejä on tehty aivan liian paljon. Jos ollaan realisteja, parin vuoden päästä Pikku G:tä ei muisteta ja nuorilta tämä jäbä vei hyvät rahat. Hyvä G:lle, todistaa vain miten hölmöjä me nuoret olemme.
Jos koulumenestyksestä haluatte tietää, voin sanoa, että mikään huippuoppilas en ole. Tälläinen tavallinen duunari musta tulee, joka tehtaassa paskasilla haalariasuilla työskentelee. Joutuu sitä tälläinen normaaliperheen nuori katsomaan, kun porvari jannut ajelee hienoilla autoilla puku päällä ja me duunarit tehdään paskahommat, mutta ketä oikeasti kiinnostaa? Tasan eivät vain käy onnenlahjat, koitetaan vain sopeutua. Joskus mäkin istun penkkiin ja mietin et mitä mä täällä teen, mut sit kun katsoo ulos tuosta helvetin pienestä ikkunasta, niin sitä vähitellen alkaa ymmärtämään, että "Helvetti, life goes on!".
Mä en voi ymmärtää, miksi jotkut vihaavat tummaihosia, vittu samoja ihmisiä me kaikki ollaan. Hienoahan se on, jos Suomeen tulee vähän uusia kulttuureja, kuin tämä nykyinen paska mikä suomessa nyt on. Mä oon tullu aina toimeen tummaihosten kanssa, johtuu kai siitä et mun on kasvatettu kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja jumalauta, mä oon ylpee siitä.
Asiat mulla on oikeesti aika hyvin. On perhe, oon terve ja kaikki on kunnossa, vaikka joskus tuntuu, että ei vain jaksa. Mutta se on paskapuhetta, kun sanotaan, että itsemurha pelastaa synneistä. Ja vitut, ei se niin vain mene. Tekee vaan enemmän syntiä, kun tappaa itsensä, jättää vain sairaan surun jälkeensä, paitsi jos sulla ei ole niitä kavereita. Mä olen ollut aina vahva henkisesti, olen aina pysynyt pinnalla. Mä olen selviytyjä. En koskaan nähnyt vaarejani tai muita isovanhempiani, nyt se harmittaa, olisivat olleet varmaan ihan jees tyyppejä. Heiltä olisin oppinut varmaan paljon elämästä ja muusta, joista olisin voinut kirjoitella lisää itkuvirsiä.
Mä en polta, enkä juo. Noista asioista oon helvetin ylpee. Kun muut nuoret perjantaina ryyppäävät mä oon himas, räppään ja luen kirjoja. Kirjat ovat tosi sivistäviä, en olisi uskonut, kun sain ekan kirjan, että olisin lukenut sen, kolmesataa sivuinen paska ja se olisi pitänyt lukea. No, uuteen kiinnostuneena aloin sitä lukemaan ja en kadu, että luin sen kirjan. Se kehittää mielikuvitusta niin helvetisti, riimejäkin siinä oppii paremmin muodostamaan ja tietysti se tuo yleis-sivistystäkin. Kirja, josta todella nautin ja joka rauhoitti, oli Taru Sormusten Herrasta. Mahtava kirja, siihen maailmaan uppoutuu, sieltä ei enää halua lähteä, kun sinne on päässyt. Tosin eipä siellä nyt kovin hyvän näköisiä muijia ollut, mitä kirjasta sain käsityksen.
Koulussa vihaan opettajia, jotka suosii hyviä oppilaita ja sitten ne on jotain puhumaan tasa-arvosta. Ja paskat, ei ne välitä siitä vittuakaan, kunhan ne on opetettu ja koulutettu sanomaan niin. Kukaan ei ole aito, jokaisesta ihmisestä löytyy synkkä salaisuus. Osa kätkee sen vaan niin hyvin, että se ei tule koskaan esille. Mä en voi haukkua valehtelijoita, itse olen niin paljon valehdellut, siinä asiassa olen itseeni pettynyt.
Joidenkin ihmisten silmistä paljastuu kokemus, kokemus elämästä, se kiehtoo mua. Ehkä mä oon hullu tai sitten erikoinen. Luulisin, että erikoinen. Mä oon aina halunnu kapinoida, mutta musta ei ole ollut siihen. Mä en ole pystynyt olemaan sellanen kuin muut. En tiedä miksi, mutta en ole vain pystynyt. Eläimistä mä pidän paljon, koirat ovat tosi hämmästyttäviä. Ne oppii uusia asioita nopeasti ja niihin pystyy luottamaan, ne on ainoita jotka ei petä, ne on aina ystäviä. Mulla ei ole koskaan ollut tosi ystävää, vaikka joitain kavereita onkin.
Ja sitten kun tytöistä puhutaan, niin mä en haluu sitoutua. Mä oon tällänen erakkoluonne, aina menemässä, enkä halua ketään taakaksi. No, en mä sitten tiedä mitä tulevaisuudessa käy, mutta nyt tuntuu, että en halua ketään riippakiveksi. Periaate, että "väkivalta lopettaa vittuilun" on musta osakseen oikea, osakseen väärä. "Sanoilla ei voi satuttaa", on enimmäkseen paskapuhetta. Sanat voivat satuttaa paljonkin henkisesti ja sen olen itse kokenut.
Mä en haluaisikaan olla normaali, jos kaikki olis normaaleja tämä maailma olisi niin saatanan tylsä. Ei mitään kiehtovaa tai uutta, se on vain hienoa kun on erikoisia ihmisiä. Ainut tapa mistä en pääse, on kiroilu. En tiedä, mistä se on tullut, mutta se ei lähde. Kiroilu alkaa olemaan kumminkin nykypäivää, niin ei kai se haittane.
Oon miettinyt, että sitten kun olen täysikänen, niin aijon muuttaa pieneen taloon, elää normaalisti ja olla oma itseni. Tulevaisuus ei huoleta mua yhtään, olen saanut hyvän alun tulevaisuuteen. Mä luulen, että en tule koskaan menestymään räpissä, vaikka se onkin mulle todella tärkeätä. Mun pitää vaan pysyy todellisuudessa ja katsoa eteenpäin, eikä luottaa et musta tulee "räppäri".
Musiikista kun keskustellaan, niin muhun uppoaa lähes kaikki. Suomi-rock on todella mahtavaa, Leevi And The Leavings oli mun ensimmäinen kosketus musiikkiin. Mä en ole ikinä pitänyt mistään musiikista niin paljon. Tykkäsin biisin sanoista, Göstan tyylistä ja melodioista, siihen musiikkiin rakastuu. Mä muistan sen päivän hyvin, kun luin, että Göstä on kuollut. Mulla meinasi jalat lähteä alta. Mua oikeesti masensi koko uutinen, Suomi menetti mahtavan muusikon.
Aloin soittamaan kitaraa siihen aikaan, kun aloin kuuntelemaan suomi rockia eli noin 2-3 vuotta sitten. Tykkään soitella kaikenlaisia biisiä, Juicen biisit iskevät tosi hyvin ja ovat helvetin helppoja soittaa. Vituttaa eniten, että hyvät muusikot kuolevat. Mitä tänne enää jää, kun kaikki loistavat muusikot kuolevat ja jäljelle jää mikkiin puhuvat teinit? Ei mitään. Toivon, että nuoria kiinnostaisi muukin, kuin muotivillitykset, niitten virtaan ei kannata lähteä.
Mä pidän talvesta, se on rauhoittavaa aikaa. Ei turhaa hälinää, sielu lepää silloin. Kesäkin on mukavaa aikaa jalkapallon merkeissä. Nyt, kun harrastuksiin mentiin, niin mä rakastan jääkiekkoa. Siinä on menoa ja tuntee, kun tuuli sivelee kasvoja, mahtava fiilis.
Mä en tykkää liikkua isoissa porukoissa, siellä on aina jotenkin ahdistavaa ja tulee sekaannuttua kaikkeen paskaan. Mä vihaan, kun aina ajatellaan, että tulevaisuus on aina turvattu, paskat se on. Ei koskaan voi tietää mitä käy, sä voit kuolla koska vain. Se päätösvalta ei oo sulla, ei kenelläkään meistä. Ja mä en koskaan petä luottamusta, se mitä mulle sanotaan niin ei mene eteenpäin. Se on yksi mun periaatteista.
Joulu on musta tekopyhää paskaa, vaikka talvesta pidänkin. Kaupan mainoksissa kirkassilmäinen tyttö paketti kädesä ja ihmiset lankeaa tähän kusetukseen. Kaikki vaan rahastaa, mulle on ihan saatanan sama vaikka en saisi lahjoja, se tunnelma on tärkein, eikä ne vitun paketissa olevat joulukynttilät. Se ruoka ja laulut, se on sitä joulua. Muistan aina yhden kerran kun olin jouluostoksilla ja näin nuoren tytön. Hän keräsi rahaa, johonkin eläinten ruokarahastoon, tämä tyttö vain kusetti. Kusetti vanhoilta ihmisiltä rahaa. Mua vitutti niin paljon, että melkein koko joulu meni multa ohi, kun en noin hyvää rahastamiskeinoa ollut itse keksinyt.
Jotkut väittävät, että olen vain sisällä. Se kyllä pitää aika paljon paikkaansa, mä en liiku paljon ulkona. Viihdyn kitaran ja tietokoneen parissa. Mulle lomat on samaa arkea, soitan ja nautin elämästä. Mua ärsyttää marisevat ihmiset, että kun ei ole aikaa tehdä sitä, kun ei ole aikaa tehdä tätä. Turhaa valitusta, se on vaan pelkäämistä, jos ei osaa ottaa rennosti. Tästä helvetin pienestä elämästä pitää nauttia, mutta tajuta myös, että mikään ei tule ilmaiseksi.
Osaa tämä mailma olla julmakin, muuri voi tulla vastaan milloin vaan. Senkin olen huomannut, mutta hei, elämä on laiffii, niin kuin Nykäsen Masa sanoisi. Vaikka mulla onkin vahvat mielipiteet, niin joskus nekin vaihtuvat. Se on harvinaista, mutta pari kertaa niin on sattunut, esim. naisten kanssa. Olen mä ollut tyhmäkin, esimerkiksi lapsena keräsin pullonkorkkeja, joilla nyt en tee hevonpaskaakaan. Tai, kun äitini sanoi, että ei kannattaisi ostaa mopoa, niin ostinhan minä sen. Ja arvatkaa makaako se tuolla tallissa ruostumassa, vittu että osasin olla tyhmä ja vaikea lapsi. Mä osaan olla itsepäinen ja jos mulle vittuillaan, niin takuulla osaan vittuilla takaisin, se on peritty jostain. Mä pystyn myös luopumaan tärkeistä asioista, tietokoneestakin luovuin puoleksi vuodeksi ja en kaivannut sitä paskaakaan (no hyvä on, elämäni tuskaisin kesäloma).
Huvittaa, kun porukka kertoo kokeneensa "kovan koulun" 12-vuotiaana. Ei siinä iässä ole koettu mitään, itsekkään en ole kokenut mitään maailmaa mullistavaa. Kaikki päivät ovat samanlaista tylsää paskaa. Pelkokin on vahva käsite, itse olen pelännyt monta kertaa, kummitusjunassakin meinasin paskantaa housuun. Katskokaapa joskus lintuja, ne vaan lentää, nukkuu ja syö. Olispa ihmisen elo noin helppoa, jos mun pitäis olla eläin niin mä olisin koira tai lintu. Ja kotka olisin, jos jokin linnuista pitäisi valita, olisi kiva paskantaa lennosta jonkun ihmisen niskaan, ihan vain vittuilakseni.
Mä en oo koskaan ollut koulukiusattu, johtuu kai siitä, että olin aika hiljainen tai vastaavaa. Nykyään se on päinvastaista, olen kokoajan äänessä. Tänäänkin kun olin luistelemassa nauroin ja puhuin niin helvetisti, se oli niin rentouttavaa ja jotain sosiaalisia kontakteja sain edes kerran elämässä. Mä en haluaisi muuttaa kotoa pois pitkään aikaan, on vaan jotenkin vahva olo täällä.
Sarjakuvistakin mä pidän, tilaan Aku-Ankkaa, Roope Setää, Spider-Mania ja Karvista. Se on pientä piristystä arkeen ja jotkut muut ovat niissä kerrankin pellejä, kuin mä. Kun miettii Aku-Ankkaa, niin se on oikeesti aika kova jätkä. Velat painaa ja huono duuni, mut se jaksaa ja kolme skidii vielä huollettavana. Ei siihen moni pystyisi, mutta kai Aku Ankkakkin varmaan dokaa ihan olantakaa.
Mulla on todella huono pokka, mä nauran kaikelle, vaikka se olisi aivan turhaa. Frendejen kanssa pokka pitää vielä heikommin ja aina siitä syntyy kunnon naurut koko porukalle. Mä voisin selittää niin paljon, mutta en viitsi täällä enempää avautua, koska saan jo muutenkin tarpeeksi kaupungilla turpaan. Siksi oon ajatellut joskus, kun aika antaa periksi, kirjoitan kirjan, jossa käsittelen musiikin tekemisen arkea ja vastaavaa, sellain insidekirja. Se kiehtoo mua, koska haluan ilmaista itseäni ja ajatuksiani eri tyyli muodoilla esim. musiikilla ja teksteillä.
Nyt kun täytin 15, niin ensinmäisen kerran elämässäni olin humalassa, vaikka puolivuotta sitten sanoin tekstissäni, että en juo, niin jostain syystä ratkesin. Ei musta alkoholistia tai vastaavaa tule saamaan tekemälläkään, vaan silloin tällöin kavereiden kanssa tulee otettua alkoholia kerran parissa viikossa tai harvemmin. Humalatila ei ole mulle mikään kiehtova asia, enkä alkoholista edes paskaakaan pidä (on se kyllä aika metkaa tavaraa silti, kieltämättä), mutta kaveriporukassa tulee aina maisteltua vähän ronskimmin, kun pullo kiertää rinkiä ja pakolliset juomalaulut lauletaan. Tupakkaan en silti koske, vaikka olisin kuinka humalassa, muut huumeet on niin sanoinkuvailemattoman perseestä. En ala tuhoamaan elämääni millään muulla huumella, tehkööt ne sen, jotka sen paremmin taitaa tai joilla on kiinnostusta siihen. Kesälomaa on tässä vielä aika pitkään jäljellä ja katsotaan, ratkeeko vielä monta kertaa. Mutta hei, me ollaan nuoria ja pitää sitä elämästä nauttia, vaikka sitten joskus alkoholinkin voimalla.
Olen sitä mieltä, että maailmassa ei ole oikeaa eikä väärää, pahaa tai hyvää. On vaan suhteellisuus. Ei kukaan voi sanoa, että joku tekee vääriin, jos toinen uskoo täysin siihen asiaan, mitä tekee. Esim. Hitler uskoi siihen juttuun, mitä teki. Ei kukaan voi sanoa, että hän oli hullu tai sairas, jos hän uskoi täysin asiaansa, mistä puhui. Jos on esimerkiksi tosiuskovainen, ei kai kukaan sano häntä sairaaksi, jos hän uskoo siihen juttuun, mihin on sitoutunut. Nykyään kaikki on niin väärinpäin, kuin vain voi olla. Mä en tuhlaa elämääni vain kirjojen lukemiseen, aion elää niin täysillä kun voin. Joku lukee 15-vuotta professoriksi ja alkaa 40-vuotiaana miettimään, mitä kaikkea jäi tekemättä. Jos maailmanloppu tulisi, niin joku voisi kertoa eläneensä mahtavan elämän dokaten (tämä nyt on se ääriesimerkki) ja toinen on lukenut vain kirjoja. Koko ihmiselämä on niin turha, ei parin sukupolven jälkeen sua kukaan enää muista, voit vain laittaa alulle jotain suurta. Eläkää joka päivä, niin kuin se olisi teidän viimeisenne.
Mutta en enempää avaudu, tuossa oli aikalailla tiivistettynä elämääni. Jos on jotain asiaa, ilmotelkaa pikaviesteillä. Rauhaa, kaverit.
-Miska Mielonen
Päivitetty:
2.12.2004
6.7.2005
19.7.2005
16.12.2007
|
|
|
|
|
|
|
