Äänityksellä tarkoitetaan melko yksiselitteisesti äänen taltioimista. Taltioitava materiaali voi olla yksinkertaisimmillaan jokin lyhyt puhe, live-keikka tai vaikka massiivinen studioprojekti joka saattaa vaatia satoja raitoja lähdemateriaalia. Tässä artikkelissa käydään läpi olennaiset asiat äänityksestä, sen eri vaiheista sekä tarvittavista laitteista. Artikkelin loppuun on koottu hyödyllisiä vinkkejä sekä yleisesti että instrumenttikohtaisesti. Tämän artikkelin lisäksi kannattaa lukea myös artikkelit mikitys sekä miksaus.

Tässä artikkelissa ei käsitellä ohjelmistokohtaista äänen taltiointia, sillä jokainen ohjelma toimii hieman eri tavalla. Useimmista käyttötarkoitukseen tehdyistä ohjelmista kuitenkin löytyy tässä artikkelissa mainitut perustoiminnot enemmän tai vähemmän samanlaisina. Tarkempia oppaita eri ohjelmien käyttöön löydät luokasta musiikinteko-oppaat.

Laitteisto

Mikrofonit

Akustisten äänilähteiden taltiointiin tarvitaan mikrofoni eli mikki. Useampiin äänilähteisiin ja/tai yhden lähteen monipuolisempaan äänitykseen tarvitaan luonnollisesti useampia mikkejä. Näiden valinnasta ja sijoittelusta voi lukea tarkemmin artikkelista mikitys.

Etuaste

Mikrofonit sekä useimmat sähköiset instrumentit tarvitsevat tarkoitukseen sopivan esivahvistimen eli etuasteen (engl. preamp), joka on yksinkertaisimmillaan laite, joka vahvistaa signaalia tai vähintään muuntaa sen linjatasoiseksi. Yksinkertaisin periaatteessa etuasteeksi luokiteltava laite on tavallinen yksikanavainen DI-boksi, mutta lähes aina varsinkin ammattistudioissa on käytössä monipuolisempia ja monikanavaisia etuasteita. Oletus on kuitenkin aina se, että äänittävän laitteen sisääntulot ovat linjatasoisia, jolloin ei-linjatasoiset signaalit pitää muuntaa linjatasoiseksi sopivalla laitteella. Valmiiksi linjatasoista signaalia tuottavat mm. useimmat syntetisaattorit, rumpukoneet sekä DJ-levysoittimet (joita käytetään esim. mixtape-nauhoituksiin). Jos laitteessa siis on Line Out –liitäntä, ei se tarvitse erillistä etuastetta. Esimerkkejä erilaisista etuasteista:

• DI-boksi
• Mikseri
• Jotkut äänikortit
• Kitara- tai bassovahvistimet joissa on linjatasoinen ulostulo
• Erilaiset mallintavat etuasteet ja multiefektit
• Räkkiin sijoitettavat etuasteet
• RIAA-muunnin (tarvitaan useimpiin vinyylisoittimiin, jos ei käytetä mikseriä)

Tietokone

Äänikortti

Äänikortti (engl. audio interface, erityisesti puhuttaessa ammattimaisemmista laitteista) sanelee melko pitkälle sen, montako raitaa yhtäaikaisesti voidaan äänittää. Sillä on myös melko oleellinen rooli äänen laadussa, sillä erityisesti perustietokoneiden sisäänrakennetut äänipiirit ovat toisinaan jopa merkittävästi heikkolaatuisempia kuin halvimmatkin erityisesti musiikin tekoon suunnitellut kortit. Vaikka näissä piireissä on yleensä sisääntulo myös mikrofonia varten, ei sen käyttö ole mitenkään suositeltavaa, sillä näiden piirien mikrofonietuasteet ovat todella heikkolaatuisia ja ottavat herkästi häiriötä muista koneen komponenteista. Linjasisääntulot ovat keskimäärin parempia ja usein riittäviä kevyeen harrastekäyttöön mutta vähäistä latenssia vaativissa moniraitaäänityksissä ne ovat käytännössä käyttökelvottomia.

Joissain äänikorteissa, erityisesti ulkoisissa, on XLR-liitäntää käyttävät mikrofonietuasteet. Nämä ovat yleisesti jo riittävän laadukkaita taltioimaan ääntä riittävän vähäisellä kohinalla ja tarpeeksi laajalla taajuusvasteella. Näistä korteista läytyy monesti myös korkeaimpedanssinen (käytetään myös nimitystä Hi-Z) 6,3mm TS-liitäntä sähköisiä instrumentteja kuten sähkökitaraa ja -bassoa varten.

Ohjelmisto

Tietokoneella äänitettäessä oleellinen osa kokonaisuutta on myös ohjelma millä ääni taltioidaan. Yleisimmät maailmanlaajuisesti käytössä olevat moniraitaäänitykseen kykenevät ohjelmat ovat Pro Tools, Cubase sekä Logic. Näille on myös ilmaisia vaihtoehtoja kuten Kristal Audio Engine ja Reaper sekä Linux-ympäristössä toimiva Ardour. Myös erilaiset audioeditorit kuten Audacity, GoldWave tai WaveLab kelpaavat äänitykseen hyvin mutta niiden monikanavaominaisuudet ovat osin rajallisemmat ja käyttölogiikka hieman erilainen kuin varsinaisissa moniraitaohjelmissa. Lisäksi äänittäminen samalla ohjelmalla millä editointi ja miksaus tapahtuu nopeuttaa ja helpottaa työskentelyä.

Moniraituri

Vaihtoehto tietokoneella äänittämiseen on jonkinlainen digitaalinen kiintolevypohjainen tai analoginen nauhalle tallentava moniraituri. Nämä laitteet ovat periaatteessa nopeampia äänityksen aloittamisessa ja nopeassa demoäänityksessä mutta ovat katoamassa tietokoneiden tieltä, sillä editointi ja laajojen äänitysten kontrollointi on pääsääntöisesti vaikeampaa kuin tietokoneella.

Muut laitteet

Muita äänen taltiointiin käytettyjä laitteita ovat mm. Minidisc-soittimet, MP3-soittimet, erilaiset CD- tai kasettimankat, sanelimet ja nykyään jopa matkapuhelimet. Siinä missä useimmat Minidisc- sekä jotkut MP3-soittimet ovat vielä kohtalaisen käyttökelpoisia esimerkiksi live-keikan äänitykseen, ovat kaikki nämä laitteet kuitenkin musiikkikäytössä enemmän tai vähemmän aloittelijoiden tai joissain piireissä todellisten underground-äänittäjien työkaluja.

Työvaiheet

Oikeastaan itse äänittäminen on todella helppoa työn kannalta – suurempia ja olennaisempia osia musiikin tuotantoprosessissa ovat sekä mikitys että miksaus. Äänitysvaiheessa suurin vastuu on soittajilla, mutta äänittäjän tulee olla tarkkana soiton laadusta ja tarkkuudesta mikäli halutaan mahdollisimman laadukasta jälkeä. Toisaalta, kuten kaikissa työvaiheissa, myös äänityksessä voi pilata koko biisin jos ei osaa välttää muutamia sudenkuoppia.

Valmistelut

Perusvalmisteluihin kuuluu luonnollisesti kaikkien laitteiden päälle kytkeminen sekä johtokytkennät. Kaikki johdot kannattaa kytkeä mahdollisimman selkeästi ja loogisesti sekä merkata muistiin mikä menee minnekin. Tämä helpottaa vianmääritystä sekä muutoksien tekemistä kytkentöihin. Lisäksi avataan äänitysohjelma ja luodaan uusi sessio tai projekti johon luodaan haluttu määrä raitoja. Myös raidat kannattaa ehdottomasti nimetä, sillä raidat kuten Audio1, Audio2 jne. eivät kerro mitään henkilölle joka ei muista mitä missäkin on. Raitojen (tai session) äänenlaaduksi tulisi valita vähintään CD-laatu eli 44.1KHz 16-bit. Monissa studioissa käytetään laatua 48KHz 24-bit mutta vieläkin paremmalla laadulla taltioidaan materiaalia.

Sound Check

Kun kaikki on kytketty ja laitettu päälle, tehdään sound check, eli kokeillaan jokainen äänitettävä raita yksi kerrallaan ja testataan, kuuluuko ääntä ja erityisesti se, kuuluuko haluttua ääntä. Jos ääni on väärä tai siinä on kohinaa, särinää tai muuta häiriötä, on tietenkin tutkittava mistä vika johtuu. Samalla säädetään etuasteen gainit sopivaksi (eli mahdollisimman kovalle mutta niin, että signaali ei clippaa). Tämä tehdään luonnollisesti niin, että säädettävän raidan instrumenttia, esimerkiksi bassorumpua, soitetaan mahdollisimman kovaa. Tämä on erittäin tärkeä vaihe, sillä clipatessaan signaali menee särölle mutta siitä myös tuhoutuu harmoniset yläsävelsarjat joiden puuttuminen hävittää äänestä ilmavuutta ja kirkkautta. Kun jokainen raita on testattu läpi, voidaan itse äänitys aloittaa.

Rec

Äänitysvaiheessa tarvitsee vain asettaa raidat äänitysvalmiuteen (Record Enable –kytkin tai vastaava) ja painaa Rec-nappia. Äänittäjä kuuntelee, miten soitto sujuu ja tarvittaessa – eli käytännössä lähes aina – äänittää saman pätkän niin monta kertaa kuin tarvitsee saadakseen täydellisen tuloksen. Äänitysmetodeja on useita, aloittelevat bändit nauhoittavat yleensä koko kappaleen yhdellä kerralla kun taas ammattitason miksaaja saattaa äänittää yhtä instrumenttia useita päiviä muutaman sekunnin pätkinä saadakseen halutun tuloksen. Oikeaa tai väärää ei ole, on vain erilaisia lopputuloksia.

Vinkkejä

Lopuksi vielä hyödyllisiä käytännön vinkkejä äänityksen kannalta.

Yleistä

• Klikkiä eli metronomia tulisi käyttää aina kun suinkin mahdollista. Mitä enemmän musiikki nojaa rytmiin, sitä tärkeämpää klikin käyttö on. Kappaleen rytmiikka on paljon napakampi kun kaikki soittimet soittavat klikin tahdissa, sillä rytminen dynamiikka kasvaa soitin soittimelta jolloin pienikin heitto saattaa tehdä editoinnista ja miksauksesta todella vaikeaa ja aiheuttaa sen, että kappale laahaa. Samoin esimerkiksi kitara- ja laulutuplauksiin saa huomattavasti enemmän tehoa kun ne ovat rytmisesti synkassa keskenään.
• Äänitettävän materiaalin rytmiä ja säveltä kannattaa tarkkailla mahdollisimman tarkasti. Jos soitto ei mene tahdissa tai laulu nuotissa, on kohta otettava uudestaan. Kannattaa kuitenkin huomioida soittajan taidot ja vireystila – liiallinen uudelleen soittaminen aiheuttaa turhautumista ja väsymystä joka aiheuttaa lisää virheitä.
• Kitarat, bassot yms. kielisoittimet kannattaa virittää huolella mittarin kanssa melkeinpä jokaisen oton välissä. Samoin soittimien tulisi olla laadukkaita ja hyvin säädetty (mm. intonaatio, kielten korkeus). Epävireisyys vähentää kappaleen potkua ja tekee biisistä epämiellyttävän kuunnella.
• Äänittäessä kaikki mahdolliset efektit, EQ:t sekä muut ääntä muokkaavat laitteet tulee kytkeä irti ellei kyseessä ole sellainen efekti, jota ei voi jälkeenpäin miksausvaiheessa lisätä (esim. kitaran särö, wah-wah). Yleensä äänitysvaiheessa turhia efektejä ovat kaikki kompressorit sekä vaiheella ja viiveellä toimivat efektit kuten chorus, flanger ja delay.
• Yleensä toimivin järjestys eri instrumenttien äänitykseen pop/rock/metal-musiikissa on 1. rummut, 2. basso, 3. kitarat, 4. syntikat, 5. laulu ja 6. muut lisäsoittimet. On tosin hyvä soittaa aluksi yksi äänityspohja yhtäaikaa (tai käyttää jotain olemassaolevaa demopohjaa) missä on kaikki elementit mukana. Tämä auttaa hahmottamaan kappaleen rakennetta ja tuo lisää fiilistä.
• Kuunteluun ei kannata ohjata muuta kuin oleellisimmat asiat eli rytmi ja sävel, kumpikin käyttäen mahdollisimman vähän instrumentteja. Kuitenkin niin että soittaja pysyy kärryillä siitä missä kohtaa kappaletta mennään.

Laulu

• Laulu tulisi äänittää aina niin, että laulajalla on päässään suljetut kuulokkeet ja ettei ääntä tule mistään muualta. Näin vältetään parhaiten vuotoja, häiriöääniä ja vaihevirheitä miksatessa.
• Jos laulajalla on vaikeuksia pysyä nuotissa, kannattaa toinen kuuloke nostaa pois korvalta tai koko kuulokkeet niin, että ne ovat vain puoliksi korvalla. Oman akustisen äänen kuuleminen auttaa nuotissa pysymistä.
• Vireeseen saattaa auttaa myös lisäämällä pohjaan laulumelodia jollain yksinkertaisella ja selkeällä syntikkasoundilla jota laulaja voi sitten seurata.
• Pieni reverb laulajan omaan ääneen tuo toisinaan lisää fiilistä. Tämä tehdään käyttäen send-kanavan efektiä äänitysohjelmassa, ei missään nimessä niin että laitetaan kaikulaite signaaliketjun väliin.

Kitara

• Kitaralle tulisi lähes aina äänittää vähintään yhdet tuplaukset (ainakin pop/rock/metal-musiikissa), eli soittaa sama kohta kaksi kertaa identtisesti. Näin kitara voidaan miksatessa levittää laidoille. Samoin erityisesti raskaassa musiikissa on kannattavampaa äänittää kaksi raitaa pienemmällä säröllä kuin yksi isommalla, sillä kerrostamalla ohuempia soundeja saadaan suurimmat lopputulokset. Ylärajakin toki on, joten 32 raitaa samaa riffiä ei enää ole välttämättä järkevää.
• Tuplauksia kannattaa äänittää eri soundilla, eri vahvistimella ja eri soittimella. Näin saadaan entistä isompia kitaravalleja. Toisaalta soundien vaihtuvuus tuo kappaleeseen mahdollisesti dynamiikkaa ja eloa jos erilaisia soundeja laitetaan peräkkäin eikä päällekkäin.
• Kannattaa myös muistaa, että sama kitaravalli vaikuttaa näennäisesti suuremmalta jos kappaleessa on sama kohta myös ohuempana. Se lisää myös dynamiikkaa ja mielenkiintoa rakenteeseen.

Basso

• Bassosta tulisi aina äänittää myös DI- eli linjasignaali puhtaana. Tästä voi miksatessa ottaa elementtejä, esimerkiksi pelkkiä ylä- tai alataajuuksia, ja yhdistää niitä mikitetyn vahvistinsignaalin kanssa jolloin saadaan täyteläisempi kokonaissoundi. Käytännössä helpoin tapa on kytkeä basso DI-boksiin, jonka Out-lähtö kytketään suoraan äänityslaitteeseen ja Link-lähtö bassovahvistimeen joka sitten mikitetään. Monissa bassolle tarkoitetuissa etuasteissa on myös Direct Out –ulostulo (tai vastaava) jonka avulla tämä voidaan toteuttaa.

Syntetisaattorit, sähkörummut ja muut MIDI-laitteet

• MIDI-kykenevät laitteet kannattaa äänittää ehdottomasti ensin MIDI-datana audion sijaan. Näin "äänitetyn" materiaalin voi editoida ja kvantisoida tarkkaan rytmiin, korjata soittovirheet jne. ja tämän jälkeen ajaa editoitu MIDI-data takaisin syntetisaattoriin tai rumpukoneeseen ja vasta sitten äänittää varsinainen audiomateriaali. Taltioitua MIDI-dataa voi toki käyttää myös instrumenttiplugineissa, erityisesti sähkörumpujen kanssa tämä on monesti jopa järkevämpää kuin käyttää rumpujen omaa moduulia.

Klassiset soittimet

• Soitettaessa klassista tai muuta klassisilla soittimilla soitettavaa musiikkia tapahtuu äänitys yleensä yhdellä kerralla musiikin luonteesta johtuen. Tällaisessa musiikissa soittajat seuraavat toisiaan sekä mahdollista kapellimestaria ja asiaan kuuluu rytminen dynamiikka jolloin lyhyinä ottoina äänitettynä musiikki kuulostaa helposti elottomalta.