Doom Metal on metallimusiikin alalaji, jolle tyypillistä on hitaus, raskaus ja synkkyys. Genren nimi (suomeksi "tuomiometalli") lienee kuvaus musiikkiin liittyvistä tunnelmista, jotka useimmiten liittyvät sekä musiikin että sanoitusten puolesta suruun, kuolemaan sekä tietenkin tuomioon.

Historiaa

Doom Metalin keksijäksi mielletään useimmiten Black Sabbath, joka 70-luvulla loi genren perusteet. Samoihin aikoihin oli tosin olemassa samanlaista musiikkia esittävä bändi nimeltä Pentagram. Bändi jäi kuitenkin lähes kokonaan huomiotta, sillä se julkaisi ensimmäisen albuminsa vasta vuonna 1985.

Black Sabbathin suurimmat suosion vuodet sijoittuivat 1970-luvulle, mutta seuraavan vuosikymmenen alkupuolella alkoi ilmaantua bändejä, jotka eivät olleet unohtaneet näiden brittien synkkää alkuaikojen tyyliä. Witchfinder General, Saint Vitus ja Trouble olivat kaikki suuria Sabbath-faneja, mikä kuului varsinkin ensiksi mainitun musiikista. 80-luvun puolessavälissä ruotsalaisen Candlemassin julkaisema debyyttialbumi Epicus Doomicus Metallicus teki Doom Metalia jälleen hieman tunnetummaksi. Sitä seurannut Nightfall menestyikin todella hyvin.

90-luvulla grindcoren pioneeriyhtye Napalm Deathista eronnut laulaja Lee Dorrian perusti Cathedralin, jonka debyytti Forest of Equilibrium sisälsi erittäin hidasta ja synkkää Doomia örinävokaaleilla. Se teki valtavan vaikutuksen tuon ajan metallifaneihin, jotka löysivät levyn kansivihkosta monet Doom Metalin klassikkobändit. Luultavasti monet myöhemmin ilmaantuneet doom-muusikot ovat "löytäneet" genren tällä tavoin.

Alagenret

Death/Doom tai Deathdoom

Iso-Britanniassa syntyi uudenlainen doom-buumi 90-luvulla, kun Paradise Lost, Katatonia My Dying Bride ja Anathema julkaisivat Doom Metalin hitautta ja Death Metalin brutaaliutta yhdistelevät debyyttinsä. Tyyli vetosi suureen määrään ihmisiä, sillä siitä saattoivat pitää kummankin genren ystävät. Edellä mainituista bändeistä kaikki paitsi My Dying Bride ovat myöhemmin siirtyneet metallista rockin suuntaan.

Funeral Doom

90-luvulla Suomessa oltiin luomassa kokonaan uutta Doom-genreä nimeltä Funeral Doom. Bändit kuten Unholy,Skepticism ja varsinkin Thergothon veivät Doomin ominaisuudet äärimmilleen, minkä johdosta musiikin Sabbath-henkisyys väistyi minimalismin, örinän ja ahdistuneen ilmapiirin tieltä. Thergothonin Streams From the Heavensia vuodelta 1994 pidetään laajalti ensimmäisenä Funeral Doom-levynä.

Drone Doom

Earth, jota ei tule sekoittaa Black Sabbathin samannimiseen esimuotoon, oli yksi Drone Doomiksi kutsutun genren pioneereista. Bändi hylkäsi kaikki perinteisen metallin sovinnaisuudet ottaen rummut sekä laulun pois ja jättäen jäljelle vain muutamaa sointua soittavat särökitarat ja basson. Genren nimi, joka tarkoittaa vapaasti suomentaen "surinametallia", kertoo musiikista käytännössä kaiken. Drone-bändeille on varsin tyypillistä kiinnittää erityistä huomiota vahvistimiin, sillä genren pääideana on äärimmäinen bassovoittoisuus ja voimakas "pörinä". Tämä vakaumus tulee erityisen hyvin esille Boris -yhtyeen Amplifier Worship -albumin nimestä sekä siitä, että erään, lähinnä Sunn O))) -nimellä tunnetun amerikkalaisyhtyeen logo on täsmälleen sama kuin Sunn -vahvistimien valmistajalla.

Atmospheric Doom

Atmospheric doom metal -suuntaukselle on ominaista kauniit ja kuulaat harmoniat, jotka kuitenkin nivotaan raskaaseen särömassaan ja synkeään melankoliaan. Vokaaliosuudet ovat usein puhdasta laulua murahtelun sijaan. Yksi atmospheric doom metal suunnan lipunkantajista oli The 3rd and the Mortal -niminen norjalaisyhtye, jonka kulta-aika osui 90-luvulle. Muita atmospheric doom projekteja ovat mm. As Divine Grace ja Chalice.