Moodi on pysyvä musiikin rakenne kuten sävelasteikko, melodia tai pysyvä rytmikuvio. Länsimaisessa musiikissa moodilla tarkoitetaan useimmiten keskiajalla kehitettyä asteikkojärjestelmää, ns. kirkkosävellajeja.

Kirkkosävellaji on sävelasteikko, joka koostuu pentakordista ja tetrakordista. Pentakordi on viiden, ja tetrakordi neljän, sävelen muodostama asteikko ilman kromaattisia muutoksia.

Sen mukaan, liikkuuko melodia perussävelen yläpuolella vai myös alapuolella, kirkkosävellajeja kutsutaan joko autenttisiksi tai plagaalisiksi. Autenttisissa kirkkosävellajeissa melodia liikkuu perussävelen yläpuolella, jolloin asteikossa on välittömästi peräkkäin ensin penta- ja tämän jälkeen tetrakordi. Plagaalisissa kirkkosävellajeissa järjestys on päinvastainen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että melodia liikkuu sekä perussävelen ylä- että alapuolella. Penta- ja tetrakordin yhdistelmästä syntyy näin kahdeksansävelinen sävelasteikko.

Historiantutkimuksen mukaan antiikin kreikkalaiset kehittivät musiikin teorian. Euroopassa tunnetut kirkkosävellajit on nimetty Kreikan kaupunkien mukaan: "Ionian" (Jooninen), "Dorian" (Doorinen), "Phrygian" (Fryyginen), "Lydian" (Lyydinen), "Mixolydian" (Miksolyydinen), "Aeolian" (Aiolinen), "Locrian" (Lokrinen).

Duurin moodit

Seuraavassa taulukossa on lueteltu duurin moodit samasta pohjasävelestä (C) lähtien.