Taas valkoiset tähdet taustakseen
mustan seinän saa.
Taas oranssi katuvalo värjää
autojen myöhäistä maisemaa.
Tuolla vankilan lyhty tervehtii
haapaa, joka lehtiään tiputtaa.
Ja kuka valosta pystyis uneksii,
kun on lähteneet linnut
ja aivotkin suuntaavat jäälohkareisiin
joita drinkin seassa ajelehtii
vailla ulappaa, vailla toivoa sen kummempaa
kuin että halpenis bensa tai että
palaisi hän, joka lähti.
Vailla toiveita on kuitenkin toivoa,
ja näkyy vihdoin se miljoonas tähti
kun silmiä painaa peukaloilla.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu