Ahh, olipas virkistävä biisi. Normaalisti jostain kumman syystä kaikki käyttävät kompressoria vain dynamiikan tappajana tuhoten kaiken elävyyden kappaleistaan... mutta tässä on käytetty kompressointia erittäin hyvin luomaan biisille oma tunnelmansa: ääni on kyllä täysillä koko ajan eikä dynamiikkaa ole paljoa, mutta säröääni ja pauke hivelee korvia. Myös ideoitakin on eikä biisi junnaa samaa alusta loppuun asti. Hyvin tehty biisi. Tähän tyyliin sopii juuri överiksi vedetty ääni, oikeastaan biisi ei olisi ollenkaan sama ilman sitä.

Uh, hyvin rikkoontuu. Jännää tyylilajien sekoittamista, tykkään tästä.