Riviera Parasite

Antti Nieminen | 10.06.2005 | Blues
8:19

Tämä syntyi hetken mielijohteesta jamittelutaustanauhaksi. Ajattelin sen tänne survaista. Kunnianosoitus edesmenneelle SRV:lle. Tosin en edes yritä päästä hänen tasollensa. Steviellä oli texasbluesin llisäksi muutama tämäntyyppinen jazzahtava bluesballadi. Tavoitteena ei ole ollut tehdä mitään hienoa sävellystä. Tuo sointukulkukin on käytetty tuhansia kertoja. Tavoittelin ehkä enemmänkin tietynlaista tunnelmaa.

Antti: Tokai Stratocaster, Vox Cambridge Reverb Twin, Cry Baby Wah Wah, Wurlitzer electric piano, Hammond B3, Fender Precision bass, drum programming

Valmis versio. Kestää kahdeksisen minuuttia joten varaa aikaa...

9.50   1874 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Mahtavaa.
0   +1 +2
 
Lövie 25.09.2007
Todella taitavaa! kundi tietää mtä tekee. tällaista on kiva kuunnella.
0   +1 +2
 
9
Nikita_ 03.10.2006
Biisi on mukava. Tulee rentoutunut olo kuunnellessa. Hienoa työtä!
0   +1 +2
 
9
digius 12.07.2005
Mulle tuli deja-vú, että olisin tän jo kommentoinut ja kehunut ton stratosoundin maasta taivaaseen, mutta ei sitten vissiin.. Kyllä tällanen fiilistely on aina paikallaan kun haluaa korvia palautella joistakin äänivalleista takaisin 0dB tasolle =)
Siisti Hammond B3 soundi leslie-efekteineen, se on aina paikallaan varsinkin näin laadukkaina annoksina. On nää softien soundit nykyään loistavia! (toivottavasti en erehtynyt =)
Wahwahia käytettiin myös mallikkaan tyylitajuisesti. On ilo kuunnella tätä instrujen aatelia!
0   +1 +2
 
10
Rumarimpsrempsa 10.06.2005
Tällaisella kappaleella on aina vaara mennä liian "pornoksi", so. liian makeilevaksi. Kun asialla on Antti K.J. ei pelkoa moisesta ole. Muisto leveästä haara-asennosta pitää liian viihteellisyyden kaukana.
Kappale on todella hyvä. Kaunis. Tyylikäs. Soljuva. Kyllähän minä tiesin, että äijä on hyvä mutta... DAMN! :)
Pieni yksityiskohta, joka ei ole mitenkään ihmeellinen mutta silti ah niin oivallinen: basson pudotus aika-ajoin todella syvälle. Njam.
Kitarointi on tyýlikkäällä tavalla SRV revisited. Tyyliä (käytän tätä sanaa jo kolmannen kerran, mutta kun se kuvaa asiaa niin hyvin!) on ja tarpeen tullen nakit huljuvat otelaudalla esikuvan veroisesti.
Voihan guttaperkkainen ooboe sentään. Mihin tämä kaveri pystyisikään totaalisella panostuksella musiikkiin... Tunnen itseni kovin vajavaiseksi muusikoksi tämän mestariteoksen edessä. No, köyhän ei auta kuin yrittää. ;)
0   +1 +2
 

Viimeisimmät kuuntelijat

Löytyy soittolistoilta