Biisi lähtee rauhallisen hitaalla temmolla mutta sitäkin lanteita pyörittävämmällä sellaisella. Biisistä llöytyy todellista groovea.

Ei jumankekka miten mehevää tavaraa! Pelkistä soundeista irtoo jo kybä, mutta eipä juuri muustakaan auta muksita.Toimii!

On aina hienoa jos kuulemaansa funkmusaan pystyy yhdistämään määreet sitkeys, pitkäjänteisyys ja ennenkaikkea tietenkin groovaavuus. Viikset väristen Bronson piiskaa ryhmäänsä rehevään funkpoljentoon - genren sointikirjo on hallussa. Rumpujen härskihkö kompressointi, basson klassinen särö ja fuzzkitara (ennen sooloa) saavat hymyn huulille. Kitarasoolon soundista pieni miinus - puolihuolimaton tanssahtelu wahin päällä noissa tilanteissa ei haise funkylta (vrt. thaimaalainen kalaliemi). Etsitään wahista haisevin alue ja pyöritään siellä! Ehkäpä oleellista koko orkesterin suhteen onkin savun ja kalaliemen tuoksun suhteen tarkastaminen - molemmat ovat voimakkaita, mutta tässä tapauksessa savu hieman liiallisesti peittää rasvan ja eritteiden tuoksut. Ok, ko. tekstin puolestahan asian tulee näin ollakin, mutta Väkivallan Viholliselta on aina lupa odottaa aika tukevaa testosteronipaukkua...

Pitää tätä edellistä kommenttia vähän selkeyttääkseni sanoa että "Loppua kohti se unohtui" -lausahdus liittyy siis tuohon haluuni saada muutakin kuin lisää alkuriffiä :p Elikkäs "Loppua kohti se kaipaukseni unohtui".

aikas mehevä pläjäys. Biisi groovaa hitaasti mutta varmasti. Laulu toimii mukavasti ja tässä on semmoista autenttista tunnelmaa. mmmukavaa.

Groovea! O_O Tykkäsin. Tosin jotain olisi voinut tehdä eritavalla, tuossa alkupäässä tuon pitkän tauon jälkeen olisin kaivannut vähän muuta kuin saman riffin toistumista. Loppua kohti se unohtui. Muuten tää biisi oli kyllä syötävä pläjäys funkkia. Ansaitsee ysin!

Tälleen erikseen mainitakseni, biisin nimi sopi tunnelmaan kyllä mainiosti. :)