Kesti aika kauan ennen kuin rytmitys alkoi avautua. Vasta ajassa 1.30 ymmärsi kiinnittää huomiota muuhunkin kuin haikkaan joka tuntui elävän ihan omaa elämäänsä. Ratkaisu oli hyvinkin outo mutta varsin viihdyttävä.

Vokalisointi oli varsin hypnoottista. Siitä tuli mieleen Faithlessin Insomnia mikä oli tavallaan aika hämmentävää. Hyvällä tavalla, siis. Artikulointi oli selkeätä ja varmisti että kuulija sai selvää siitä mitä kerrottiin. Ja se mitä kerrottiin vahvensi hämmentynyttä olotilaa niin että loppujen lopuksi, kun kappale päättyi, sai katsella ympärilleen ja ihmetellä sitä että kaikki on niin normaalia.

Äänimaailma oli pelkistetty mutta silti monipuolinen. Tavallaan hyvinkin tasapainoinen ja silti ristiriitainen. Lopun linnunlaulu oli varsin herttainen yksityiskohta joka jätti jälkeensä jokseenkin aamuisen olon. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli hämmentävä, omaperäinen ja erinomaisen pysähdyttävä. Olen otettu.