Ihan hyvä biisi, vaikka kuulostaakin jonkinlaiselta... raakileversiolta. Tässä on kaunis ja melko surullinen tarina, ja sepä tässä eniten vetoaakin tunteisiin. Ehkä tuossa kertosäkeessä voisi olla enemmäm pontta, sillä se kuulostaa hiukkasen lattealta. Muuten nämä sanat ovat aivan ihanat; niissä on selvästi jotain todellista takana, vaikka ne onkin tehty tällä tavoin peitellen. En nyt kehtaa mitään ihme arvailuja alkaa heittelemään, koska ne menevät kuitenkin päin puuta.
Biisi on rakennettu melko yksinkertaisita elementeistä, ja ehkä se juuri siksi on näin hyvä. Laulussa ainoa mikä herätti ihmetystä oli tuo s:sän lausuminen joissain kohdissa, se sellainen suhisevan kuuloinen... Melko persoonallista itse asiassa, eikä se haittaa. Kaunis kipale.

No niin, nyt laulajan ääni on miksattu vihdoinkin selkeäksi. Mandoliini sopii hienosti tähän kappaleeseen ja kitara soi mukavan karheasti taustalla. "Bassottomuus" haittaa hieman liikaa kuuntelunautintoa, mutta menee. Sävellyksenä noin yleisestikin hieman mitäänsanomaton, mutta sanoitus on jälleen hyvää kamaa. Laulaja voisi ottaa vieläkin hieman rohkeammin, mikäli tähän pystyyn. Kohtalaisen onnistunut biisi.