Kun tää alkaa, koulutettu minä löytää akateemisesti vaikka mitä epäkohtia laulutekniikasta ja ilmaisun tasapaksuudesta lähtien.
Ja kun tämä sitten loppuu, olen valmis kirjoittamaan näin:

Tässä biisissä on jotain semmoista rosoa ja ilmaisun vapautta, mistä musiikissa pitäisi olla kyse. Mä näen tässä nimittäin vapautta: tämä ei ole täydellinen biisi -ainakaan kriteerien mukaan, laulu, kitaransoitto, nauhoitus, sävellyskään eivät ole virtuoosimaisia.

Mutta tässäpä,( kuten kaikissa näissä luomuksissasi tuntuu olevan) onkin se tärkein: l u o v u u s. Se mikä itsestä kuulostaa hyvältä, tuntuu hyvältä, on tässä, olipa siellä sitten "liikaa" sitä ja "liikaa" tätä. Mua ällöttää tyylinmukaisuus ja asianmukaisuus. Tässä vaan mentiin ajatuksen ja tunteen viemänä, siitäpä ihan kauhian iso KIITOS.
ps. syvennyn kyllä tekstiin vielä paremmin myöhemmin

Lämmin. Haikeahko, ikävöivä, mutta lämmin.

Laulu on vähän epäselvää. Johtuu osittain englannin lausumisesta ja osittain soundista. Kompressointia kannattaisi kokeilla hieman erilailla. Attackia vähän korkeammaksi ja maksimissaan 3db vaimennusta per/kompressori. Useampaa kompuraa käyttäessä mielellään eri säädöillä. Yhdellä tiukemmalla esim peakkejä pois ja toisella sen jälkeen vähän yleistä lyttäystä. Biisininä muuten toimii vallan mainiosti!

Tykkään!! Tai siis rakastan. Tosi hyvä. Loistavaa.

Jeh, hieno saundi tässä kappaleessa, laulu on uskaliasta ja toimivaa. Vähän pitkä ehkä, mutta toisaalta tällaisen tunnelman luomiseen kuuluu mitta myös. Rumpuja en olisi kaivannutkaan. Hyvä asenne sulla musiikin tekemisessä, tuntuu kotoisalta itsellekin.

Akustinen on äänitetty odella upeasti. Basson sisääntulo antaa kivasti ryhtiä piisille. Outo ja monisäikeinen rytmiikka vie piisiä eteenpäin ovelasti mutkien kautta. Loppupään mandoliinimainen kitarointi antaa ilmavuutta ja laulu toimii tässä piisissä todella upeesti. Paras laulusuoritus tähän asti. Uskallus lähenee taitotasoa ja kuulostaa että potentiaalia jää vielä varastoon. Äänimaailmaltaan nää on niin superia niin superia jotta!

Laulusoundista pidän. Se sopii just tälläseen akustinen kitara ja laulu meininkiin.
Basso tukee mukavasti biisiä taustalla. Miksaus on mielestäni hyvin onnistunut.

Noniin, ehkä olisi aika saada sanottua jotain tästä :)
Jännästi alkaa, kun kuuntelin tämän ensimmäistä kertaa niin ihmettelin hieman että mistäs syystä tässä yhtäkkiä näin sekava äänenlaatu on, mutta sitten kaikki selventyikin.
Nätti biisi, sointukulut ovat hienoja ja koukkuja tästä alkaa monien kuunteluiden jälkeen löytää rutkastikkin, erityisesti erilaiset kaiut ja muut omituiset häsmäkät toimivat loistavasti, mutta äänimaailma on ehkä hieman tukahtuneen kuuloinen välillä.
Bassolla on hienoja kuvioita ja musiikki kuulostaisi elävän hyvin, jokin pieni tukkoisuus tätä kuitenkin vaivaa.
Vokaalit ovat voimakkaat, mutta eivät mielestäni sinun paras suorituksisesi tässä biisissä. Itse biisi on kuitenkin todella tyylikäs ja monimuotoinen kaikkine ihme äänineen ja kaikuineen, kyllä tämä ysin ansaitsee.

Excellent I say! täähän on suorastaan raikas muistutus kaikille siitä, että musiikki on muutakin kuin timanttilevyjä jja sitä muuta sälää siinä ympärillä. Tajunnanvirtaa ei tarvitse ostaa kaupanhyllyltä kalliiseen hintaan, mieluumminmenen vaikka Faces festareille Karjaalle, jossa mm. tämäkin biisi olisi varma menestys.

Biisi jäi joka tapauksessa heti eka kerralla tajuntaan soimaan joksikin aikaa, tämä ei voi siis olla huono, koska se tavoitti aivokurkiaisen tai minkälie synapsin jossain pääkoppani sisuksissa. Kaunista!

kuuntelin vielä kerran ja nyt se osui. kyllä minä tästä tykkäänkin :D. sister flo mielleyhtymät sen varmaan tekee.

En tiedä onko minun korvissani vikaa, mutta kerran kun kuunteli, niin laulaja tuntui olevan pahasti epävireessä. Toisella kerralla en huomannut sitä enää ollenkaan. Kitarointi ei ole mitenkään ihmeellistä, vaikka kuviot ovatkin ihan mielenkiintoisia. Muita soittimia olisin mielelläni kuullut enemmän ja rummut olisivat tuoneet tähän ihan toisenlaisen meiningin. Laulussa on käytetty vähän liikaa efektejä, äänesi ei välttämättä tarvitsisi niitä. Joissain kohdissa ne kyllä sopivat hyvin, mutta niitä on liikaa. Rumpujen ja särövallin kanssa tämä olisi voinut olla mahtavaa grungea(!), nyt tästä jää se jokin uupumaan.

Lisää yksi Kuoppamäki ja tästä tulee uusi Kingston Wall. Tai ainakin tästä se tuli ensimmäisenä mieleen, yleisen tunnelman takia. Hitusen jäin kaipaamaan jotain kevyttä organista rumputaustaa, tosin parempi ilman kuin väkisin. Tässä kuuluu paljon sitä samaa mistä PGJ:ssä pidin, mutta toisaalta vähän sitä samaa yksinäisyyttä joka usein vaivaa sooloprojekteja. En tiedä, minusta kaipaisi bändiä viemään tämän loppuun asti. Yksittäisenä biisinä tämä tosin toimii näinkin, mutta jatkoon kaipaisi jotain enemmän.

Kehittymisen varaa tietysti aina on, mutta en ikinä laittaisi tätä minkään formaattimyllyn läpi, joka poistaa kaiken sielun, särmän ja aitouden. Tämä kappale on tuotettu hyvin ja samalla saatu säilymään elämän maku. Se ei ole huolimattomuutta vaan taitoa.

Laulutaitosi on kehittynyt entisestään ja saat ilmennettyä äänelläsi paljon sävyjä. (Flunssan ansiota tai ei, tuo tietty käheys paikoitellen on oikein hivelevää. :D) Ääntäminen olisi voinut olla selvempää, jotkut kohdat olivat vähän kankean kuuloisia. Paljon muuta valittamista en nyt keksi! Kitara soi kauniisti ja vahvasti. Filsukikkailua on mielestäni juuri sopivasti; riittävästi pitämään mielenkiintoa yllä, muttei liialti jolloin se kuulostaisi itsetarkoitukselliselta.

Vaivihkaisesti tämä hiipii ihon alle, voimallisella herkkyydellään.

No niin...
tää kaupallinen osasto joka täällä on kommentoinut voi mun puolesta .... no olla tietenkin omaa mieltään jne, mut oikeesti haluaisin sanoa, painaa vittuun, ja tää kaikella hyvällä siis... mut enhän mää nyt silleen mene sanomaan.
mä en haluais kuulla tätä kaupallisen studion tasapaksuna, mauttomana ja hajuttomana purkkana. tällälailla paljon parempi. Tunne on tärkeintä.

mun mielestä noi tila kikkailut oli tän humpan suola ja pippuri, toi kivasti syvyyttä. täs oli myös mukavan paljon elementtejä, mitkä taas omalta osaltaan levittää/syventää ja tekee tästä virestä pitkä ikäsemmän.
ugh, olen puhunut.

Ihan mielenkiintoinen tapaus tämä. Oikeastaan melko raikas.
Tätä kun kuuntelee, ei tarvitse pelätä tulevansa raiskatuksi

Hieman on rosoisuutta. Joskus sellainen on kivaa mutta tässä se ei oikein toimi. Kenties vika on studiossa, mikissä tai jossain, hieman sitä on laulamisessakin. Mutta niissä kehittyy kyllä. Mukavan rento ja tunnelmallinen pala joka tapauksessa. Jotain johnlennonmaisuutta tässä on. Tupakka haisee. Kiva kitara. Kunnon studiossa tästä tulisi varmasti todella hyvä :)

Ei ihan mun musaa, mutta kommentoidaampas jotain ku kerta kuuntelin biisin. Eka Plussat sit miinuksen.

+ Laulaja vetää hyvin
+ Kivoja sointukuvioita
+ Hyviä basso juttuja

- Miksaus on jotenkin liian kuiva, tulee olohuoneinen fiilinki. Varsinkin laulussa. Ehkä lisää kompuraa kans, koska dynamiikka erot kuuluu välillä häiritsevänä. Oliko muuten pop filsu käytössä?
- Liikaa noita tila/eq kikkoja... pari kertaa toimi kivasti, mutta sit alkoi mennä ideasta puhtia.

Biisissä ei sinänsä mitään vikaa... paljon keskiverto mikseri kamaa parempi. Mutta kuten jo sanottu ei mun heiniä. Pikku vioista johtuen annan 7½ joka pyöristyy 8...

En varsinaisesti kuuntele mikserin kitara tunnelmointeja tai mitään muutakaan akustiikkaa ja oikeaa soitinta sisältävää musiikkia, mutta tämän kerran kuuntelen ja kirjoitan mietteeni sillekkin paperille, mikä on tässä vuosien aikana jäännyt melkoisen tyhjäksi. Vain pari hyödytöntä mustetahraa on sillekkin allekirjoittaneista palautteistani kertynyt näiden muutaman vuoden aikana, kun olen täällä ollut. Nyt on aika tehdä tehdä siihenkin historiaan muutama merkintä lisää.

Kappale kokonaisuudessaan oli, ja on minun mieleeni. Akustiikka on kaunista ja usein myös oikein kostettavaa. Varsinkin jos se sisältää aivan oman luokkansa sävellyksiä ja riffejä, niinkuin tässä kappaleessa. En ole hyvä kielissä, joten en osaa englantia näin taiteellisesti musiikin muodossa kovin hyvin, mutta sanoitukset jollakin tapaa miellyttivät korvaa suuresti. Kappaleella on siis selvästi oma sanomansa ja lähteensä, niinkuin jokaisella kappaleellasi tavallisestikkin. En osaa siihen sanoa enempää, mutta kuin kurpitsan siemen, tästäkin kasvaa komea kasvi, syntyy nuppu ja ajan myötä puhkeaa kukkaan. Avara äänimaailma on kuin vaimea kuiskaus tyhjässä, mutta siltikin suuressa ja täyteläisessä maailmassa, kuin nuppineulan putoaminen tyhjässä kangastehtaassa, kuin huopatossun suhina autiolla maatilalla. Käsin kosketeltavaa ja kaunista tunnelmaa avittavat kaiku efektoinnit, aivan mahtavaa. Voiko tähän enää muuta "rakentavaa" sanoa?

Instrumentaalisesti ja tunnelmallisesti hyvin onnistunut kappale kaikin puolin. Tämä nostattaa kyllä hymyn ja hyvän olon kattoon, oli aika tai paikka mikä hyvänsä. Mistään muusta en oikeastaan pidä niin paljoin kuin akustisen kitaran kielellisestä äänestä ja kertakaikkiaan kauniista soinnusta. En ole asiantuntija, mutta tässä oli kuitenkin kaikki sanottavani mitä tähän hätään keksin. Toivottavasti palautteeni miellyttää ja herättää edes jonkinlaista iloa tai surua. Ei siis muuta, hyvää jatkoa.

(Vielä kuitenkin lisään näin sulkeiden sisällä sinulle itsellesi pienet, ehkä jopa hieman turhat sanaset: "Ihailen ajattelutapaasi kaikin puolin. Kun luin tuossa tuon itsesi kirjoittaman "artistin-näkemyksen" musiikista, minussa heräsi jonkinlainen tunne sisällä. Tunne joka sai minut tuntemaa, etten ole ainoa ihminen, joka ajattelee musiikista samalla tavalla. On ilo tietää, etten ole ainoa ihminen, joka paheksuu tätä median kaupallista suodatusta. Se on kuin Hitlerin vallankumous. Kansan aivopesua vahvoilla ja massiivisilla sanoilla. Niin antikehittävää ja kauheaa kuin se onkin, emme voi sille yhtään mitään. Se onkuin saisi kilon paskaa niskaan. Niin paljon se maailmaa ja ihmisen ajattelu tapaa musiikista vääristää ja satuttaa. Kiitos vielä kerran kauniista ja tunnelmallisesta kappaleesta. Musiikkiasi on ilo kuunnella jatkossakin.")

Pidin kyllä. Mielenkiintoista musiikkia, jossa mun korvissa yhdistyy singer-songwriter meininki, Radiohead ja 90-luvun alun Seattle. Ei varsinaisesti mitään hittikamaa, eikä se taida olla tarkoituskaan. Personaallinen lauluääni, josta on vaikea muodostaa selkeää mielipidettä ensikuulemalta.
Pitää kuunnella muutkin.

Kitarakuviot on mallikkaita ja soundeiltaan toimivaa. Laulustakin pidän, varsinkin nuo hiukan härömmät kohdat ovat todella mukavan kuulosia niin laululta kuin kitaroilta. Laadukasta kamaa.
Ensimmäisellä kuuntelukerralla jäin kaipaamaan rumpuja tai jotain perkussiokuvioita, mutta toisen jälkeen perun puheeni: tämä toimii aivan mahtavasti ilmankin.

Tää on ihan mielenkiintonen biisi. Mulle tää ainakin toimii loistavasti! Etenkin laulajan ääni mielyttävää. Persoonallinen, erilaisuus kunniaan! :) Kai se täytyy muutkin biisit tsekata!

Eka sekunti tuo mieleen The Cranberriesin Zombien. Sitten tulee mieleen kaikki sun muutkin kappaleet. Hyvä että teet omaa juttuas mutta ei tää uppoa muhun, kuulostaa siltä että yrität aivan liikaa. Siis aivan liikaa. Eikä tämmönen angsti oo ollut minun juttuni. Kahteen kertaan sentään kuunnellu. Ei siin mitään, tää kappale liikkuu ja muuttuu, mutta ei se välttämättä tee biisistä parempaa. Mutta tosiaankin, tää muistuttaa suhteellisen paljon muita tän projektin biisejäsi. Hyvä että sun sisäinen artisti pääsee toteuttamaan itseään, mutta jos nyt hypoteettisesti mietitään albumia, niin kyllä jonkinasteinen vaihtelu vois tehdä hyvää. Onneksi sulla on projekteja mistä valita. Toivottavasti tää kommentti ois joksikin hyödyksi.

Angstia tässä ei kyllä ole, tämä on positiivista musiikkia ^. ^

Jotenkin tästä tuli vähän sekava vaikutelma, siis rakenteellisesti. 90-luvun alku ja Ok Computer-aikanen Radiohead tässä kuuluvat. Vähän turhan adhd, melodia pomppii paikasta toiseen levottoman tuntuisesti. Hienoja elementtejä on tässä kyllä ja en ole kovinkaan vastaavaa biisiä kuullut aiemmin, eli on tämä kuitenkin uniikki teos joka ei helposti uppoa mihinkään genreen.
Pientä rauhallisuutta kaipaisin, nyt tämä oli vähän yli-intensiivinen (en keksinyt parempaa termiä tähän hätään).

ihan hyvä. kaipaa kuitenki jotain vielä mutta annan 9 tästä :) vielä jotain pientä lisää ehkä vähä soundi maailmaa tjs. :)

Syksyistä fiilistelyä, leijailua, menneiden muistelua, pohdiskelua.. Synkkä, mutta ei masentava. Vivahteikasta kitarointia, tunteellista laulua, ja kun basso iskee mukaan, se rikkoo rytmin ja kasvattaa biisiä hienosti.

Täytyy vielä erikseen mainita, että laulut ovat aivan törkeän hienot! Vois luulla että ne menis yli, mutta ei, vaan biisistä paistaa aitous ja oikee intohimo tän homman tekemiseen.Saundit on juuri sopivan rosoiset tähän teokseen, tuovat tunnelmaan juurinoikean säväyksen.

Jeah, Lopun laululurituksista tulee mieleen jotenkin Daniel Gildenlöw, joka on itselle ehkä se parhain tulkitsija ikinä. Ei muuta.

Pakko artistina kommentoida, etten ihmettele miksei uppoa jos musiikkiani yrittää väkisin kuunnella kaupallisesta näkökulmasta. Kaupallisen musiikin elinehtona on sen kyky miellyttää mahdollisimman monia. Käytännössä tämä useimmiten tarkoittaa kompromisseja sisällön suhteen. Tällaisesta teoksesta tulee valitettavan helposti enemmänkin laskelmoitu tuote kuin spontaania ja rehellistä taidetta.

Jokaisella on tietysti omaan näkemykseensä oikeus. Siltikään en voi ummistaa silmiäni siltä että tuollainen ajattelutapa on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tuhonnut lukemattomia musiikillisia kykyjä yrittämällä väkisin hakata ne kaikkiamiellyttävän perseennuolennan alttarille koska se myy paremmin.

Odotukset musiikkia kuunnellessa raiskaavat musiikin sielun.

Ei muuta.

Sulla on uskomattoman seksikäs/mielenkiintonen ääni, sopii loistavasti biisiin ja kitara on yks ykkös soittimista. :))